Kirja: Pekka Tuomikoski: 50 Suomalaista taistelua - ISBN 978-952-5912-81-4

Kirjan idea on kiinnostava ja sen vuoksi sen erehdyin pokkarikaupasta hankkimaankin: kirjassa on kuvattu valitut 50 taistelua joissa suomalaiset ovat olleet osallisena tavalla tai toisella. Taisteluista vanhin on Viipurin pamaus Vanhan vihan ajalta (1495-1497) ja tuorein Lapin Sodan Käsivarren taistelut (1945).

Hyvän idean tasolle tämä tekele jääkin. Taistelut on esitelty luokattoman huonolla tavalla. Takakannen tekstissä kehutaan että "Kirja sopii havainnollisuudessaan ja yleistajuisuudessaan myös sotahistoriaan vielä perehtymättömille". Tämä tarkoittanee sitten sitä että kaikki detaljit ja karttapiirustukset taisteluista on jätetty pois?

Sisällöllisen heikkouden lisäksi kirja vilisee kirjoitusvirheitä. Osa noista kirjoitusvirheistä on niin tökeröitä että jopa Wordin oikoluku olisi ne löytänyt. Kirjoittaja ei ole viitsinyt edes sitä käyttää saatikka että olisi tarkastuttanut tekstin jollain oikolukijalla? Virheiden paljous jo häiritsee lukukokemusta vaikka en olekaan mikään äidinkielenopettaja.

Kirjasta käy kuitenkin ilmi että monessa sodassa suomalaiset ovat olleet tappohommissa mukana sekä ruotsalaisten, venäläisten että suomalaisten itsensäkin puolesta. Ehkä jonkinlaista kyvyykkyyttäkin näihin sotatöihin on ollut havaittavissa mutta aika usein kuitenkin Ruotsin ja Venäjän vallan alla ei suuresti kyselty että halutaanko ao. operaatioissa olla mukana. Pikemminkin annettuna tuli ohjeistus sekä lännestä että idästä..

Suosittelen kirjan selailua enintään hakemistotyyppisenä teoksena; antaahan se jonkinlaisen kokonaiskatsauksen (ainakin kirjailijan mielestä) 50 tärkeimmästä suomalaisesta taistelusta. Onneksi kirja on ohut (150 sivua) joten tuohon selailuun ei suuresti aikaa haaskaudu.

Arvomerkki: Pronssinen ampumamerkki

Kirja: Adrian Goldsworthy: Caesar - ISBN 978-951-20-9822-4

Lukaisin lomalla ollessani Goldsworthyn massiivisen Caesar -teoksen (624 sivua). Kyseessä on dokumenttikirja Gaius Julius Caesarin elämänvaiheista ja lopulta kuolemasta salamurhan uhrina. Täytyy todeta että oli harvinaisen hyvin kirjoitettu teos: vaikka kyseessä on tosiasioihin pohjautuvaa kerrontaa ilman ylimääräisiä värityksiä ja keksittyjä sivuhahmoja, kirja pysyi kädessä suurin piirtein yhtä kyytiä luettuna. Tässä kohtaa kirja eroaa suuresti esim. Conn Igguldenin "Keisari" -sarjasta ja täytyy melkeinpä todeta että edukseen. Ehkäpä totuus on tarua ihmeellisempää ainakin tässä tapauksessa.

Caesarin elämänkaari on ollut todella huima ja dramaattinen: nuorena miehenä hänen piti paeta Roomasta henkensä kaupalla ja viisikymppisenä hän sitten hallitsikin koko Rooman imperiumia itsevaltiaana ja oli siinä välissä ensinnäkin laajentanut sitä koko Gallialla (poislukien se yksi Asterixin kylä...) ja toisaalta ottanut itselleen sisällissodassa. Nämä operaatiot tapahtuivat kolmella mantereella (Eurooppa, Aasia, Afrikka) ja hämmästyttävän nopealla aikataululla kun ottaa huomioon sen aikaiset kulkuvälineet. Lähtökohtana on ollut hänen persoonansa jossa on korostunut äärimmäinen määrätietoisuus, periksi antamattomuus ja energisyys. Kovasti olisi tarpeen itsellekin moiset ominaisuudet ettei niitä tarvitsisi kadehtien kirjoista lukea..

Kirjasta käy hyvin ilmi Rooman legioonien sotilaallinen ylivertaisuus vastustajiinsa nähden. Ennen muuta Rooman armeija osasi huollon jolloin se pystyi taistelemaan ja piirittämään vastustajia pitkiä ajanjaksoja joka taas ei ollut mahdollista paikallisottojen varassa oleville toimijoille. Toinen osaaminen oli pioneeritaito: roomalaiset rakensivat sillan Reinin yli ja purkivat sen lähes välittömästi pois vain osoittaakseen että moinen operaatio onnistuu! Normaalikäytäntönä legioonilla oli linnoittaa marssileiri ts. päivämarssin jälkeen rakennettiin joka ilta standardimallinen linnake yöpymistä varten ja sitten jatkettiin seuraavana aamuna matkaa. Rooman armeijan taistelukyky oli myös hämmästyttävä: kerrotaan että legioonalaiset pystyivät siirtymään samana päivänä 40 km pikamarssilla ja jatkamaan suoraan marssista taisteluun.

Puutteena kirjassa voisi mainita kirjan luonteesta sinällään johtuvan epätietoisuuden: Goldsworthy ei lähde arvailemaan asioita joista ei ole varmaa tietoa vaan toteaa vain tämän tiedon puuttumisen. Ja vaikka Caesar on tunnettu hahmo, kahdessa tuhannessa vuodessa aika moni asia on kadonnut historian havinaan. Tässä kohtaa Iggulden ja kumppanit ovat sekä vahvoilla että heikoilla: he voivat paikata aukot omilla sepitteillään mutta samaan aikaan noista sepitteistä pitää pystyä kehittämään kestävä tarinakokonaisuus joka limittyy oikeaan historiaan.

Suosittelen lukemista lämpimästi.

Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki