Kasarmimuonaa: Kanaburrito

Burrito on meksikolaista ruokaa, jossa pehmeä tortillalettu on kääritty täytteen ympärille. Nostalgisesti muistelin paikallisen ravintolan "legendaarisia" burritoja vuosien takaa ja päätin kokeilla itse moista. Resepti alla:

Ainekset:

• 4 isoa vehnätortillaa
• n. 400 g kypsää kanaa (paistettua, grillattua tai vaikka edellispäivän kanaa)
• 1–1½ dl valmista tacokastiketta (mieto / medium / tulinen – maun mukaan)
• 2 dl juustoraastetta (cheddar, mozzarella tai texmex-sekoitus)
• 1 pieni sipuli hienonnettuna
• 1 paprika kuutioituna
• 1 tl juustokuminaa
• 1 tl paprikajauhetta
• mustapippuria 
• suolaa tarvittaessa
• öljyä paistamiseen

Lisäksi päälle (valinnainen):

• vähän tacokastiketta
• juustoraastetta

Valmistus:

1. Valmistele täyte: Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Kuullota sipuli ja paprika pehmeiksi.Lisää kana (suikaleina tai revittynä), mausteet ja tacokastike.Sekoita ja anna hautua muutama minuutti, kunnes täyte on mehevää.
2. Täytä burritot: Levitä tortillat pöydälle. Jaa kanatäyte keskelle, ripottele päälle juustoa. Käännä reunat sisään ja rullaa tiiviiksi burritoksi.
3. Aseta burritot saumapuoli alaspäin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Halutessasi levitä päälle hieman tacokastiketta ja juustoa.
4. Paista 200 °C uunissa noin 15–20 minuuttia, kunnes burritot ovat kuumia ja pinta kevyesti ruskistunut.

Muutama kommentti:

• Paistoin kanan broilerisuikaleista paistinpannulla ja suolasin kevyesti. Olisi onnistunut varmaankin ohjeenkin mukaan valmiiksi kypsästä kanasta.
• Omassa uunissani paistoaika oli tuo 20 minuuttia.
• Täytteenä voi käyttää kanan lisäksi esim. jauhelihaa tai katkarapujakin.
• Nostalgiamuistoburritoissa oli lisäksi juustokastiketta. Ensi kerralla pitää kokeilla sen kera, esim. valmiina löytyy Santa Mariaa (linkki tässä). Tuota mainostetaan dippinä, mutta uskoisin, että toimii myös paistovaiheessa lättyjen päälle leviteltynä.

Hyvää ja täyttävää tuli. Annan Hopeisen ampumamerkin ja tarkistan tilannetta, kun olen kokeillut juustokastiketta.

Kasarmimuonaa: Tekoälysämpylät kaurapuurotähteistä

Olin utelias kokeilemaan, minkälaisia reseptejä tekoäly osaa kehitellä: maistuvatko ne sähköisiltä tai onko niihin Skynet ujuttanut jo mukaan ihmiskuntaa tuhoavia lisäaineksia... Tällaisen reseptin T-800 model 101 generoi, kun pyysin kaurapuurotähteitä sisältäviä ja kuivahiivalla yön yli nostatettavia sämpylöitä:

Ainekset:

• 4 dl kylmää vettä tai maitoa
• 2 dl kaurapuuron tähteitä
• ½ pussia kuivahiivaa (5–6 g)
• 1–1½ tl suolaa
• 1–2 rkl siirappia tai hunajaa
• 2 rkl öljyä tai sulatettua voita
• n. 9–10 dl vehnäjauhoja

Valmistus:

Illalla:

1. Sekoita kuivahiiva jauhoihin.
2. Lisää kylmä neste, kaurapuuro, suola, makeutus ja rasva.
3. Sekoita taikina lusikalla tai koneella – ei tarvitse vaivata, riittää että kaikki sekoittuu.
4. Taikina saa olla selvästi pehmeää ja hieman löysää.
5. Peitä kulho ja nosta jääkaappiin 8–12 tunniksi.

Aamulla:

1. Ota taikina jääkaapista ja anna lämmetä n. 20–30 min (ei pakollista, mutta auttaa).
2. Lusikoi taikinasta reiluja nokareita jauhotetulle pellille.
3. Halutessasi ripottele päälle kaurahiutaleita tai siemeniä.
4. Paista 225 °C uunissa 15–18 min, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.
   

Kelvollisia näistä tuli eikä ainakaan vielä ole ihmiskunnan tuho alkanut allekirjoittaneen osalta. 

Muutama kommentti:

• Tuosta tulee sämpylöitä aika paljon; en saanut ihan koko taikinaa mahtumaan yhdelle pellille.
• Taikinan sekoittamisessa kannattaa olla huolellinen. Nyt jäi kaurapuurosattumia, kun ei tullut hämmennettyä riittävästi.
• Paistoaika minun uunissani oli n. 20 minuuttia.

Suosittelen muitakin kokeilemaan (jos uskaltaa...). Annan tässä vaiheessa Hopeisen ampumamerkin ja tarkennan tarvittaessa.

Kirja: Ralph Barker: Tuhannen koneen hyökkäys - ei ISBN -numeroa

Luettavaksi osui jo vuonna 1965 kirjoitettu ja Suomessa 1966 julkaistu kirja Kölniin tehdystä ensimmäisestä suurpommitushyökkäyksestä. Kirja kertoo perinpohjin taustat, valmistelut, esityöt (mm. häirintähyökkäykset), varsinaisen hyökkäyksen ja lopuksi päätelmät tuloksista.

Tuhannen koneen hyökkäyksellä tarkoitetaan  30. Toukokuuta 1942 tehtyä Toisen maailmansodan aikaista ensimmäistä massiivista aluepommitusta brittien toimesta, Aiemminkin oli jo Saksan kaupunkeja pommitettu, myös Kölniä, mutta konemäärät olivat aina olleet kertaluokkaa pienempiä.

Kaupunkien pommitukset nousivat sodan jälkeen hyvin voimakkaasti esiin negatiivisessa mielessä. Yleinen mielipide ei hyväksynyt siviilien systemaattista pommittamista ja esim. Dresdenin pommituksen kaltaiset operaatiot tuomittiin "Terroripommituksina" tai jopa sotarikoksina.

Tässä kirjassa päin vastoin vahvasti puolustellaan Artur "Bomber" tai "Butcher" Harrisin toimintaan ja nostetaan hänet sankariasemaan. Perustelujakin löytyy: pommitukset olivat briteille ainoa keino tuossa sodan vaiheessa toimia Saksaa vastaan Euroopassa ja toisaalta strategisesti ajateltiin, että Saksan sotateollisuus tarvitsi työntekijöitä, joita olivat kaupungeissa asuvat siviilit. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta tuon ajan osaamisella ei täsmäpommituksiin pystytty, jolloin kaupungin keskustaan osuminen oli ainoa vaihtoehto.

Venäläiset harrastavat edelleen tätä roistomaista siviilien pommittamista Ukrainassa nyt talvella 2025. Jopa heidän teknologiallaan olisi mahdollista osua pelkästään sotilaskohteisiin, mutta siitä huolimatta tuhotaan kouluja, sairaaloita, asuintaloja ja ihmisten selviytymisen kannalta välttämättömiä energiantuotantolaitoksia. Venäläinen luonteenlaatu on sellainen: ihmishengellä ei ole mitään arvoa, ei edes omilla sotilailla ja kansalaisilla.

Suosittelen lukemaan kirjan taustatiedoksi, jos pommitusaihealue kiinnostaa. Kovin vetävä ja vauhdikas tuo kirja ei kuitenkaan ole ja annankin sille vain Pronssisen ampumamerkin.

Ohessa vielä kirjan kansi:

Barker: Tuhannen koneen hyökkäys

Kirja: Walter Schuck: Pudotus! - ISBN:978-952-5186-95-6

Schuckin kirjan koko nimi on "Pudotus! Hävittäjälentäjänä Jäämerellä ja valtakunnanpuolustuksessa". 

Tämä oli mielenkiintoinen luettava erityisesti Jäämeren ja Pohjois-Suomen näkökulmasta, jonka ilmailutoiminnasta ei ole kovin paljon tullut luettuakaan. Tuolla seudulla Schuck on toiminut Petsamosta ja Kirkkoniemestä käsin.

Schuck on urallaan kohonnut aliupseerista (ylennetty alikersantiksi 1.12.1941) upseeriksi (ylennetty luutnantiksi 1.7.1944) lähinnä sodanaikaisten ansioidensa vuoksi. Oman kertomansa mukaan hän on ollut jossain määrin ei-preussilaiskurinen sotilas ja missään nimessä ei natsi, toisin kuin esim. Kyhepunussa mainittu Hans-Ulrich Rudel, joka oli loppuun asti fanaattinen Adolfin ihailija. Voihan tässä Schuckin tapauksessa olla kyse myös "anti-natsi-pesusta" ja sen todentaminen on tietysti mahdotonta, kun kirjailija itse on jo edesmennyt.

Taistelulentotarinat on kuvattu kirjassa hyvinkin mielenkiintoisesti. Kaikkia ei luonnollisesti ole detaljitasolle viety: Schuck pudotti uransa aikana 206 lentokonetta, joten kirjasta olisi väkisin tullut kertaluokkaa paksumpi ja ehkä tylsempikin. 

Noita pudotusmääriä ei voi kuin ihmetellä. Saksalaisten ässien luvut ovat aivan omaa luokkaansa ja koko listan kärjessä on ylivertaisella pudotusmäärällä Erich Hartmann:

• Saksa: Erich Hartmann – 352 ilmavoittoa 
• Suomi: Ilmari Juutilainen – 94 ilmavoittoa
• Neuvostoliitto: Ivan Kozhedub – 62 ilmavoittoa 
• Iso-Britannia / Commonwealth: Marmaduke “Pat” Pattle – noin 40–50+ ilmavoittoa (vaihtelee lähteittäin) 
• Yhdysvallat: Richard Bong – 40 ilmavoittoa

Saksalaisten johtoasemaa pudotuksissa kuvastaa se, että 103 (joidenkin lähteiden mukaan 105) saksalaislentäjää sai yli 100 pudotusta (lähde wikipedia tässä).

Kirja on varsin hyvin kirjoitettu ja sisältää myös valokuvia vaihtelua tuomaan. Liitteenä on yksityiskohtaiset luettelot Schuckin pudotuksista, sotilasurasta ja lentämistä lentokoneista. Suosittelen lukemista lämpimästi ja annan sille Hopeisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kannesta:

Walter Schuck: Pudotus!

Kasarmimuonaa: Sunnuntaipaisti ja paistoliemikastike

Perheen pää (=vaimo...) oli hankkinut naudan paistin ja käski valmistamaan siitä ruokaa. Löysin tätä tarkoitusta varten Soppa365:stä reseptin, jota kokeilin. 

Ainekset:

•  1,5 kg naudan sisäpaistia
•  suljettava muovipussi marinoimiseen

Marinadi

•  1 dl balsamiviinietikkaa
•  1/2 dl soijakastiketta
•  1 1/2 rkl valkosipulia murskattuna
•  2 rkl juoksevaa hunajaa
•  2 rkl oliiviöljyä
•  2 tl mustapippuria myllystä
•  1 tl dijonsinappia
•  1-1 1/2 tl suolaa
•  ripaus cayennenpippuria

Paistoliemikastike

•  1 dl paistolientä
•  1 dl huoneenlämpöistä lihalientä
•  1 tl maissitärkkelystä
•  maun mukaan suolaa ja pippuria

Valmistus:

1. Siisti lihan pinta kalvoista ja nosta paisti muovipussiin.
2. Yhdistä kaikki marinadin ainekset kulhossa ja kaada marinadi lihan seuraksi muovipussiin. Sulje pussi hyvin ja anna paistin maustua jääkaapissa 1–2 vuorokautta. Kääntele pussia välillä, niin marinadi jakautuu tasaisesti lihan pintaan.
3. Nosta liha huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen paistamista. Kuumenna uuni 225 asteeseen.
4. Valuta paisti ja nosta se uunivuokaan. Työnnä paistolämpömittari paistin paksuimpaan kohtaan. Kypsennä paistia 15 minuuttia ja laske sitten lämpö 150 asteeseen.
5. Kypsennä paistia, kunnes lihalämpömittari näyttää 55–65 astetta. 55 asteessa liha on raakaa, 60 asteessa puolikypsää ja 70 asteessa kypsää. Jos et käytä paistolämpömittaria, arvioi kypsyys ajan mukaan. 2 kg paisti on puolikypsä 1 t 20 min kuluttua ja kypsä 1 t 40 minuutin kuluttua.
6. Nosta kypsä paisti pois uunivuoasta ja kääri se folioon. Anna paistin vetäytyä 15 minuuttia.
7. Tee paistoliemikastike paistin vetäytyessä. Siivilöi 1 dl paistolientä kattilaan. Sekoita maissitärkkelys 1 dl huoneenlämpöistä lihalientä ja lisää seos kattilaan. Kypsennä kastiketta 3–4 minuuttia. Tarkista maku ja lisää mausteita vain tarvittaessa.
8. Leikkaa paisti poikkisyin ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa paistoliemikastikkeen kanssa.

Muutama kommentti:

• Käskyn antaja määräsi lisukkeeksi uunissa valmistettavat valkosipulikermaperunat valmispakasteista. Nämä eivät jostain syystä onnistu koskaan: osa perunoista jää raa'aksi ja osa lilluu kermassa asitian pohjalla. Suosittelen muita perunoita; esim. perunakroketteja tai paistinperunoita.
• Marinoin 2 vuorokautta, jolla tuli oikein hyvä maku lihaan.
• Paistoajat osuvat varsin hyvin kohdalleen. Käytin mittaria, mutta tuossa annettu aika kypsälle paistille natsasi varsin hyvin.
• Alkon myyjät suosittelivat oheista punaviiniä nimeltää Diablo Dark Red juomaksi ja se osui & upposi kyllä hyvin:

Annan paistille Hopeisen ansiomerkin: maku oli hyvä ja valmistus helppoa. Kokeilen uudelleen ja harkitsen tarvittaessa ylennystä.

Kirja: Jessikka Aro: Putinin maailmansota - ISBN:978-952-362-270-8

Luin tämän Jessikka Aron kirjoittaman kirjan. Kirjalla on nimen lisäksi alaotsikkona "Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi".

Kirjassa käsitellään suurimmalta osin kahta teemaa. Ensimmäinen on Smolenskin lento-onnettomuutta (wikipedia-artikkeli tässä) , jossa kuoli mm. Puolan presidentti ja muita korkea-arvoisia puolalaisia poliitikkoja ja henkilöitä. Toisena teemana Aroon itseensä kohdistunut venäjämielisten suomalaisten tekemä häirintä. Pienemmissä määrin on käsitelty mm. Pronssisoturijupakkaa ja trollitehdasta Afrikassa.

Smolenskin turmassa virallinen tutkinta on päätynyt syyttämään lentäjiä virheellisestä toiminnasta, mutta Aron kertoman mukaan on syytä vahvasti epäillä, että Venäjä järjesti turman räjäyttämällä Tupolev -koneen siivessä räjähteen, joka pudotti koneen. Kone oli huollettu venäläisen oligarkin omistamassa huoltoyrityksessä vastikään, joten räjähteen sijoittaminen oli hyvin helppoa. Aro esittää kirjassaan laajalti hyvin uskottavia tutkimuksia, jotka osoittavat tuon jälkimmäisen tuhoutumissyyn suuntaan. Kuitenkin wikipedia-artikkelin lisäksi esim. National Geographicin Lentoturmatutkinta - sarjan kauden 12 jaksossa 7 "Presidentin kuolema" tullaan lentäjien virhettä osoittelevaan johtopäätökseen. Virallista varmaa tietoa asiasta ei ole eikä varmaan tulekaan, joten jokainen joutuu itse osaltaan arvioimaan, mihin uskoo.

Aro käsittelee itseensä kohdistuvaa ahdistelua ja häirintää ymmärrettävästikin hyvin henkilökohtaisesti ja traumatisoituneenakin. Kertoman mukaan toiminta onkin härskiä: venäjämielinen ryhmä pyrkii kaikin keinoin häiritsemään sekä Aron työtä että tämän yksityiselämää. Tavoitteena on ilmeisesti vaientaa Aro ja vahvistaa Venäjän informaatiovaikuttamista. Taustalla on tunnettuja maanpettureita kuten "dosentti" Johan Bäckman ja "päätoimittaja" Ilja Janitskin. Varsinaisen häirinnän tekivät kuitenkin ilmeisesti hyvin herkästi johdateltavissa olevat, eivät kovin monella pytyllä pyörivät "kenttäkätyrit". Näiden ajatusmaailmaa voi kyllä ihmetellä, mutta perimmäisenä selityksenä lienee AnoTurtiainen -tasoinen älykkyys.

Häirintätapausten käsittelyssä tulee hyvin ilmi suomalaisen avoimen yhteiskunnan heikkous: sanan- ja lehdistönvapauden nimissä joudutaan sallimaan toimintaa, joka jossain muualla katsottaisiin rikokseksi härittyä kohtaan tai tunnistettaisiin informaatiovaikuttamiseksi tai sen edistämiseksi. Aron kertoman mukaan suomalaisviranomaiset ovat kuitenkin hyvinkin käsittömiä tämän suhteen.

Aron kirja on jossain määrin pitkästyttävä luettava. Sen sisällön olisi voinut tiivistää lyhyemmäksikin sanoman kärsimättä. Alaotsikko olisi toisaalta edellyttänyt laajempaakin katsausta Venäjän informaatiosota- ja hybriditoimintaan, jonka tiedetään kyllä olevan laajaa ja ammattimaisesti toteutettua.

Alla vielä kuva kirjan kannesta:

Kirjan kansilehti

Annan kirjalle Hopeisen ansiomerkin. Pääasiallisena ansiona on Venäjän hybridivaikutuksen esille nostaminen: siitä pitää kaikkien olla tietoisia ja osata kieltäytyä olemasta vaikutuksen alainen.

Movie Review: Stalins Death (2017) - and Putins too

You can find an interesting movie on Netflix (link here) about the events following Stalin’s death in 1953. The death of Stalin was a spectacle in itself: everyone feared him so much that no one dared to check on his health. Consequently, Stalin lay paralyzed on the floor for hours before anyone worked up the courage to go in. You can read more about this in this Historianet article, among other sources.

While the film deals with a dark subject and era, its genre is comedy. The big shots of the Politburo speak English (of course...) and are constantly cracking crude jokes about everything. Steve Buscemi, in particular, delivers a brilliant performance as Khrushchev, though the rest of the cast is equally impressive. You can find the film's details on IMDb at this link.

Even though the movie is a comedy, the events of that time were undoubtedly horrific. You couldn't trust anyone, and various liquidation lists and plots were constantly in motion. Backstabbing was severe, and the lust for power was ruthless. Then again, it might not have even been about power, but simple survival: if you weren't in power, you were dead.

I highly recommend watching this film and give it my "Golden Marksmanship Badge." As an added recommendation, Yle News reports that the film was banned in Russia by the local Ministry of Culture...

Check out the trailer from YouTube below:

This excellent film serves as a preview of what will happen when Putin dies. This is bound to happen, though unfortunately, it may still be quite a while: for a Russian man, Putin is in good shape, reportedly doesn’t drink vodka by the gallon, and certainly receives the best healthcare Russia has to offer. Nevertheless, the Devil eventually claims his own, sooner or later.

What happens after that? On paper, Putin has a designated successor (currently Prime Minister Mikhail Mishustin), but that might not be the final outcome. Russia is not a democracy, so Putin’s successor won’t be chosen through an election, but rather in a brawl within the gang of thieves surrounding him. A key player in that spectacle is Viktor Zolotov, the head of the National Guard of Russia—essentially Putin’s private army. This outfit’s job is to keep the populace in check, but it can also be used as a tool in a power struggle. Zolotov might not necessarily be Putin’s successor, nor perhaps does he want to be, but he will certainly be involved in the power plays.

In any case, we are in for a real-life dramedy once Vladimir Vladimirovich Putin finally sees fit to retire from his job as President of Russia and move on to "shoveling coal" in the afterlife. He can’t afford to step down while he's still alive, as there is always the risk of becoming an "unperson" and finding himself in a very deep hole.

Vaatetusjärjestelmät

Maasto-olosuhteissa liikkuminen on pukeutumisen kannalta haastavaa, varsinkin Suomen olosuhteissa. Sää voi vaihdella -40 asteesta + 35 asteeseen, voi olla lunta maassa, sataa vettä tai räntää ja tuuleskellakin. Ihmevaatetta kaikkiin olosuhteisiin ei ole keksitty, vaikka jotkut "älykalvovaatettajat" sellaista väittävätkin. Kerrospukeutumisen esitetään olevan tässä keino, jolloin puhutaan tyypillisesti "välikerroksista", "kuorivaatteista", "merinovillasta" ja muusta tekstiiliteknisestä terminologiasta.

Oma kokemus on se, että äijän kypsyessä lämmöstä tulee ongelma. Pienikin liike aiheuttaa suuren määrän hikeä ja hiki puolestaan jäähtyessään viileissä oloissa palelemisen; vähintäänkin tauoilla. Yritin taklata tuota ostamalla norjalaisen erikoisalusasun Aclima Woolnetin (kuva pakkauksesta alla), joka on erikoiskäsiteltyä merinovillaa ja jonka pitäisi poistaa hiki iholta ja näin pitää kosteus loitolla.

Aclima -kerrastopakkaus

Voi sanoa, että osittain toimii. Luulen, että isomman ongelman lopulta muodostaa minulla päällimmäisenä kerroksena oleva coretex-puku, joka jättää sen Acliman siirtelemän hien pyörimään ruumiin ja puvun väliin. Tätä todistaa vielä se, että kun käytän Aclimaa M62 -maastopuvun alla, homma toimii varsin hyvin. Ongelmaksi vain muodostuu tuo Suomen sää: M62 ei toimi mm. vesisaateella.

Ammattilaiset ovat kehittäneet tähän kestävämpiä ratkaisuja eli pukeutumisjärjestelmiä. Logistiikkaupseerit -lehden numerossa 2/2022 (alkaen sivulta 30, linkki tässä) on  kerrottu yhteispohjoismaisesta vaatehankinnasta Nordic Combat Uniform (NCU), jossa on rakennettu kerrospukeutumiseen pohjautuva asustekokonaisuus alusvaatteista pakkas- ja aavikkoasuihin saakka. Järjestelmän rakenne käy ilmi alla olevasta kuvasta ja sen tarkempi esittely löytyy em. linkistä.

NCU-vaatetusjärjestelmä

Tuosta mallista siviilillekin olisi suurta hyötyä. Yksi haaste kerrospukeutumisessa on "ylimääräisten" kerrosten kuljettelu esim. passiin siirtyessä. Tavaraa tahtoo olla muutenkin liikaa mukana ja tällöin varmuuden vuoksi mukaan pakattu kuorikerros (tmv) lisää painoa ja myös sitä hikeä ainakin siirtymätaipaleelle.

Siviilipuolella Varustelekalla on useita erittäin hyviä artikkeleita kerrospukeutumisen perusteista (linkki) ja syventävää tietoa aiheesta (linkki). Copyright näihin Varustelekalla. Kaiken lisäksi he ovat rakentaneet valmiin Särmä -vaatetusjärjestelmän (linkki), josta rahalla saisi kaiken tarvittavan kerralla ostettuna ja valmiiksi mietittynä (linkki siitäkin tässä).

Yksi kokeilemisen arvoinen asuste on taistelupaita, edelleen Varustelekalta, kuva alla (copyright Varusteleka):

Taistelupaita Varustelekan valikoimasta

Ideana tuossa on se, että paidan torso-osa on hengittävää neulosta, mutta hihat risunkestävää maastokangasta. Paita on tarkoitettu alunperin taisteluliivin alle, mutta voisi hyvin toimia alkusyksyn sorsa- ja lintujahdissa, jolloin lämpö voi vielä nousta hellelukemiin. Tuota pitänee kokeilla käytännössä tulevana syksynä.

Edit: Hankin tuon taistelupaidan ja täytyy sanoa, että on erittäin toimiva lämpimillä keleillä. Repun kanssa käytettynä hiostaa kyllä selästä, mutta muutoin on sekä sopivan viileä että kuitenkin riittävän suojaava suomalaisissa pusikoissakin. Joku sauma hiertää vasemmassa hihassa; sitä pitää vielä ihmetellä.