Kasarmimuonaa: Riisipuurorieskat

Olen usein tehnyt ja kehunutkin perunamuussin tähteistä tehtyjä rieskoja (resepti Kyhepunussa tässä). Taannoin lounaalta jäi tähteeksi riisipuuroa ja juolahti mieleen, että saisiko siitäkin leivottua rieskoja tai sämpylöitä. Sydänmerkki -sivustolta löytyi tähänkin resepti:

Ainekset:

• 5 dl riisipuuroa
• 2 munaa
• 2-4 dl sämpylä- tai täysjyväjauhoja

Valmistus:

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
2. Sekoita riisipuuro ja kananmunat. Lisää jauhoja vähitellen, aluksi 2 dl. Jauhojen tarve riippuu puuron paksuudesta ja valitusta jauhosta. Sopiva taikina on kiinteää, mutta pehmeää.
3. Taputtele taikinasta jauhojen avulla 4 rieskaa pellille leivinpaperin päälle.
4. Paista uunin ylätasolla noin 10-12 minuuttia, kunnes rieskat ovat kauniin ruskeita.

Pari kommenttia:

• Suolaa olisi pitänyt lisätä taikinaan. Suolan puute reseptistä johtunee sen lähteestä eli Sydänmerkistä..
• Paistoaika oli minun uunissani n. 15 minuuttia.

Erittäin hyvää tuli ja annan tälle saman arvomerkin kuin perunarieskallekin eli Kultaisen ampumamerkin. Luontokin kiittää, kun hukkaa ei tehdä.

Kasarmimuonaa: Katkarapu -ja simpukkarisotto

Jostain syystä ruokakaappeihin oli kertynyt liikaa risotto -tyyppistä riisiä, joten kokeilin muutamia reseptejä kyseisestä italialaisesta muonitustavasta. Kunnollinen risotto on aivan eri tavaraa kuin se limainen riisimössä, mitä tarjottiin aikanaan kansakoulun keittolassa.

Risoton valmistamisessa on tärkeää huomata ero paellaan: risottoa pitää hämmentää koko ajan ja vähitellen lisätä siihen nestettä samalla, kun taas paellan annetaan olla rauhassa.

Löysin Kotiliesi -lehden verkkosivulta sopivan reseptin:

Ainekset:

• 300 g katkarapuja
• 1 salottisipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 dl valkoviiniä
• 8 dl kalalientä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
• 20 g voita
• ¼ tl mustapippuria
• (¼ tl suolaa)
• savusimpukkarasia (Willien lisäys)

Valmistus:

1. Hienonna yksi salottisipuli ja kaksi valkosipulinkynttä. Sulata 300 grammaa katkarapuja siivilässä juoksevan veden alla.
2. Kuumenna kolme ruokalusikallista oliiviöljyä kasarissa ja kuullota sipuleita muutama minuutti. Mittaa pannulle kolme desilitraa risottoriisiä. Sekoita ja anna riisien kuullottua pari minuuttia. Kaada riisien joukkoon kaksi desilitraa valkoviiniä. Sekoita ja anna viinin imeytyä riisiin. 
3. Kiehauta noin kahdeksan desilitraa kalalientä toisessa kattilassa. Lisää noin desilitra kiehuvaa kalalientä kerrallaan risottoon. Sekoita koko ajan. Kun neste on imeytynyt, lisää taas noin desilitra lientä. Jatka, kunnes riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 15–20 minuuttia. 
4. Mausta riisi ruokalusikallisella sitruunanmehua ja teelusikallisella sitruunan kuoriraastetta. Lisää joukkoon desilitra raastettua parmesaanijuustoa, 20 grammaa voita ja neljäsosa teelusikallinen mustapippuria. Lisää lopuksi sulatetut katkaravut ja kuumenna nopeasti, etteivät ravut sitkisty. Tarkista maku ja mausta katkarapurisotto tarvittaessa suolalla.

Muutama kommentti:

• Lisäsin katkarapujen lisäksi risottoon savusimpukkasäilyketölkillisen, joka antoi hyvin makua.
• Omalle makuaistille suolan lisääminen oli välttämätöntä, mutta kannattanee kuitenkin maistaa ennen lisäämistä.
• Käytin perusmallin sipulia salottisipulin sijaan. Jäi todentamatta, olisiko tuo vaikuttanut makuelämäkyseen mitenkään.

Hyvää oli ja myös yllättävän täyttävää. Vaikutuksensa oli varmaankin parmesaanilla ja voilla Annan tälle Kultaisen ampumamerkin ja aion valmistaa toistekin.

Kirja: Olivier Norek: Talven soturit: ISBN-978-951-1-51442-8

Lukaisin läpi tämän teoksen, joka kertoo Talvisodan aikaisista Kollaan rintaman tapahtumista ja päähenkilönä Simo Häyhä.

Täytyy sanoa, että oli ehkä erikoisin sotakirja, jonka olen lukenut. Sotakirjoissa kuvataan tyypillisesti suoraviivaisesti toimintoja ja tapahtumia tai sitteen ollaan vahvasti sodanvastaisissa tunnelmissa. Tämän kirjan tyylinä on taas omituinen "kaunokirjallinen" tapa kuvata tapahtumien lisäksi ympäristöä, henkilöiden ajatusmaailmaa, mielikuvistusta/mystisiä tapahtumia (esim. Simo Häyhän oppaana on "henkikettu" joka ilmestyy eri yhteyksissä) jne. Lukeminen on ainakin Kypsälle Hepulle varsin haastava tehtävä.

Kirjaan oli puoliväkisin ängätty mukaan Ranskan tapahtumia koskien suunniteltua avustusretkikuntaa Suomelle. Hallituksen ja diplomaattien toiminnan lisäksi myös rivikansalaisten keskusteluja ja ajatuksia oli koostettu mukaan ja jotenkin oli nyrkkeilyottelukin siihen saatu mukaan. Tämä lienee sikäli ymmärrettävää, että kirja on ainakin isolta osin suunnattu ranskalaiselle lukijakunnalle, jonka ainoa kosketus talvisotaan oli tuo retkikunta, joka sitten jäi vielä toteutumatta.

Kohtuullisen asiantuntevasti kirjailija oli kuvannut Talvisodan olosuhteita. Jossain määrin pakkasten vaikutuksia oli liioiteltu, mutta luettakoon se dramatisoinnin pariin ja toisaalta synnyttäähän se positiivista Suomikuvaa meistä kylmäkaraistuneista.

Neuvostoliittolaisia tai oikeammin venäläisiä kurmotettiin kunnolla. Stalinin rakennelma politrukkeineen ja puhdistuksineen ei saanut ymmärrystä samoin kuin venäläinen tyyli ihmishengen täydellisestä arvottomuudesta nostettiin huolellisesti esiin. Tämähän on oikein ja toistuu samanlaisena Ukrainassa, jossa Venäjä käy roistomaista hyökkäyssotaa. Ja Stalinin tyyli toistuu Putinin toiminnassa, kun toisinajattelijoita tuomitaan tai muina miehinä defenestroidaan.

Annan kirjalle Pronssisen arvomerkin. Voihan sen kuriositeettina lukea, mutta lukukokemus voi olla "hämmentävä".

Alla vielä kuva kannesta.

Olivier Norek: Talven Soturit

Kasarmimuonaa: Italialainen Strata

Strata on "suolainen leipävanukas" eli vuokaan laitetaan leivän lisäksi muita höystöjä ja se paistetaan sitten uunissa. Muona sopii erityisen hyvin brunssityyppiseksi, koska se voidaan valmistella edellisenä iltana ja paistaa sitten uunissa syömäpäivän aamuna. Kiinnostuin asiasta ja löysin HS:n Ruokalasta reseptin kokeiltavaksi:

Ainekset (huom! tämä on kuudelle henkilölle):

• 500 g vaaleaa leipää
• 1 iso sipuli
• 170 g pekonia
• 250 g tuoreita herkkusieniä
• 1–2 rkl oliiviöljyä
• 250 g kirsikkatomaatteja
• 80 g tuoretta lehtipinaattia (baby-pinaatti)
• 8 kananmunaa
• 2 dl voimakasta juustoa raasteena (esimerkiksi emmentalia)
• 1 l täysmaitoa
• 2 tl dijoninsinappia
• 1½ tl suolaa
• 1 tl basilikaa
• ½ tl mustapippuria
• voita vuoan voiteluun

Valmistus:

1. Leikkaa leipä sivuiltaan noin 2,5 cm:n kuutioiksi. Laita suureen kulhoon odottamaan.
2. Kuori sipuli, halkaise se ja leikkaa ohuiksi puolirenkaiksi. Saksi pekoni suikaleiksi. Puhdista ja viipaloi herkkusienet.
3. Laita pekonisuikaleet kylmälle pannulle liedelle ja käännä lämpö päälle. Paista hiljalleen, kunnes suikaleista on irronnut rasvaa ja palat ovat kypsiä. Lisää leivän joukkoon.
4. Lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä. Paista herkkusieniä kovalla lämmöllä, kunnes ne ovat ruskistuneet. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla, siirrä leipäkuutioiden sekaan.
5. Paista sipulia pannulla kovalla lämmöllä, kunnes se on saanut väriä. Laske sitten lämpöä ja hauduta sipuli pehmeäksi. Kaada leipäseokseen.
6. Puolita kirsikkatomaatit ja lisää kulhoon. Lisää lehtipinaatti, kananmunat, juustoraaste, maito, dijoninsinappi, suola, basilika ja mustapippuri. Sekoita tasaiseksi.
7. Voitele uunivuoka ja kaada seos siihen. Peitä vuoka kelmulla ja laita jääkaappiin vähintään 2 tunniksi, mielellään yön yli.
8. Paista 175-asteisessa uunissa noin 1 tunti 20 minuuttia, kunnes massa on asettunut ja paistos on keskeltäkin kypsää. Anna vetäytyä 5–10 minuuttia ennen tarjoilua.

Muutamia kommentteja:

• Annos on tosiaan iso; kannattaa miettiä puolittamista, jos syöjiä on vain 2-3.
• Omassa uunissa sopiva paistoaika oli 1 h 25 min.
• Illan valmistelupuuhastelu oli työlästä, mutta aamu helppo, vaikka veikin odotteluaikaa.

Annan tälle Hopeisen arvomerkin isolta osin kätevän aamuvalmistelun vuoksi. Sopisi erityisen hyvin esim. mökkiloma-aamulle.

Ohessa vielä kuva korkatusta annoksesta:

Italialainen Strata

Kasarmimuonaa: Kanaburrito

Burrito on meksikolaista ruokaa, jossa pehmeä tortillalettu on kääritty täytteen ympärille. Nostalgisesti muistelin paikallisen ravintolan "legendaarisia" burritoja vuosien takaa ja päätin kokeilla itse moista. Resepti alla:

Ainekset:

• 4 isoa vehnätortillaa
• n. 400 g kypsää kanaa (paistettua, grillattua tai vaikka edellispäivän kanaa)
• 1–1½ dl valmista tacokastiketta (mieto / medium / tulinen – maun mukaan)
• 2 dl juustoraastetta (cheddar, mozzarella tai texmex-sekoitus)
• 1 pieni sipuli hienonnettuna
• 1 paprika kuutioituna
• 1 tl juustokuminaa
• 1 tl paprikajauhetta
• mustapippuria 
• suolaa tarvittaessa
• öljyä paistamiseen

Lisäksi päälle (valinnainen):

• vähän tacokastiketta
• juustoraastetta

Valmistus:

1. Valmistele täyte: Kuumenna pannulla tilkka öljyä. Kuullota sipuli ja paprika pehmeiksi.Lisää kana (suikaleina tai revittynä), mausteet ja tacokastike.Sekoita ja anna hautua muutama minuutti, kunnes täyte on mehevää.
2. Täytä burritot: Levitä tortillat pöydälle. Jaa kanatäyte keskelle, ripottele päälle juustoa. Käännä reunat sisään ja rullaa tiiviiksi burritoksi.
3. Aseta burritot saumapuoli alaspäin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Halutessasi levitä päälle hieman tacokastiketta ja juustoa.
4. Paista 200 °C uunissa noin 15–20 minuuttia, kunnes burritot ovat kuumia ja pinta kevyesti ruskistunut.

Muutama kommentti:

• Paistoin kanan broilerisuikaleista paistinpannulla ja suolasin kevyesti. Olisi onnistunut varmaankin ohjeenkin mukaan valmiiksi kypsästä kanasta.
• Omassa uunissani paistoaika oli tuo 20 minuuttia.
• Täytteenä voi käyttää kanan lisäksi esim. jauhelihaa tai katkarapujakin.
• Nostalgiamuistoburritoissa oli lisäksi juustokastiketta. Ensi kerralla pitää kokeilla sen kera, esim. valmiina löytyy Santa Mariaa (linkki tässä). Tuota mainostetaan dippinä, mutta uskoisin, että toimii myös paistovaiheessa lättyjen päälle leviteltynä.

Hyvää ja täyttävää tuli. Annan Hopeisen ampumamerkin ja tarkistan tilannetta, kun olen kokeillut juustokastiketta.

Kasarmimuonaa: Tekoälysämpylät kaurapuurotähteistä

Olin utelias kokeilemaan, minkälaisia reseptejä tekoäly osaa kehitellä: maistuvatko ne sähköisiltä tai onko niihin Skynet ujuttanut jo mukaan ihmiskuntaa tuhoavia lisäaineksia... Tällaisen reseptin T-800 model 101 generoi, kun pyysin kaurapuurotähteitä sisältäviä ja kuivahiivalla yön yli nostatettavia sämpylöitä:

Ainekset:

• 4 dl kylmää vettä tai maitoa
• 2 dl kaurapuuron tähteitä
• ½ pussia kuivahiivaa (5–6 g)
• 1–1½ tl suolaa
• 1–2 rkl siirappia tai hunajaa
• 2 rkl öljyä tai sulatettua voita
• n. 9–10 dl vehnäjauhoja

Valmistus:

Illalla:

1. Sekoita kuivahiiva jauhoihin.
2. Lisää kylmä neste, kaurapuuro, suola, makeutus ja rasva.
3. Sekoita taikina lusikalla tai koneella – ei tarvitse vaivata, riittää että kaikki sekoittuu.
4. Taikina saa olla selvästi pehmeää ja hieman löysää.
5. Peitä kulho ja nosta jääkaappiin 8–12 tunniksi.

Aamulla:

1. Ota taikina jääkaapista ja anna lämmetä n. 20–30 min (ei pakollista, mutta auttaa).
2. Lusikoi taikinasta reiluja nokareita jauhotetulle pellille.
3. Halutessasi ripottele päälle kaurahiutaleita tai siemeniä.
4. Paista 225 °C uunissa 15–18 min, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.
   

Kelvollisia näistä tuli eikä ainakaan vielä ole ihmiskunnan tuho alkanut allekirjoittaneen osalta. 

Muutama kommentti:

• Tuosta tulee sämpylöitä aika paljon; en saanut ihan koko taikinaa mahtumaan yhdelle pellille.
• Taikinan sekoittamisessa kannattaa olla huolellinen. Nyt jäi kaurapuurosattumia, kun ei tullut hämmennettyä riittävästi.
• Paistoaika minun uunissani oli n. 20 minuuttia.

Suosittelen muitakin kokeilemaan (jos uskaltaa...). Annan tässä vaiheessa Hopeisen ampumamerkin ja tarkennan tarvittaessa.

Kirja: Ralph Barker: Tuhannen koneen hyökkäys - ei ISBN -numeroa

Luettavaksi osui jo vuonna 1965 kirjoitettu ja Suomessa 1966 julkaistu kirja Kölniin tehdystä ensimmäisestä suurpommitushyökkäyksestä. Kirja kertoo perinpohjin taustat, valmistelut, esityöt (mm. häirintähyökkäykset), varsinaisen hyökkäyksen ja lopuksi päätelmät tuloksista.

Tuhannen koneen hyökkäyksellä tarkoitetaan  30. Toukokuuta 1942 tehtyä Toisen maailmansodan aikaista ensimmäistä massiivista aluepommitusta brittien toimesta, Aiemminkin oli jo Saksan kaupunkeja pommitettu, myös Kölniä, mutta konemäärät olivat aina olleet kertaluokkaa pienempiä.

Kaupunkien pommitukset nousivat sodan jälkeen hyvin voimakkaasti esiin negatiivisessa mielessä. Yleinen mielipide ei hyväksynyt siviilien systemaattista pommittamista ja esim. Dresdenin pommituksen kaltaiset operaatiot tuomittiin "Terroripommituksina" tai jopa sotarikoksina.

Tässä kirjassa päin vastoin vahvasti puolustellaan Artur "Bomber" tai "Butcher" Harrisin toimintaan ja nostetaan hänet sankariasemaan. Perustelujakin löytyy: pommitukset olivat briteille ainoa keino tuossa sodan vaiheessa toimia Saksaa vastaan Euroopassa ja toisaalta strategisesti ajateltiin, että Saksan sotateollisuus tarvitsi työntekijöitä, joita olivat kaupungeissa asuvat siviilit. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta tuon ajan osaamisella ei täsmäpommituksiin pystytty, jolloin kaupungin keskustaan osuminen oli ainoa vaihtoehto.

Venäläiset harrastavat edelleen tätä roistomaista siviilien pommittamista Ukrainassa nyt talvella 2025. Jopa heidän teknologiallaan olisi mahdollista osua pelkästään sotilaskohteisiin, mutta siitä huolimatta tuhotaan kouluja, sairaaloita, asuintaloja ja ihmisten selviytymisen kannalta välttämättömiä energiantuotantolaitoksia. Venäläinen luonteenlaatu on sellainen: ihmishengellä ei ole mitään arvoa, ei edes omilla sotilailla ja kansalaisilla.

Suosittelen lukemaan kirjan taustatiedoksi, jos pommitusaihealue kiinnostaa. Kovin vetävä ja vauhdikas tuo kirja ei kuitenkaan ole ja annankin sille vain Pronssisen ampumamerkin.

Ohessa vielä kirjan kansi:

Barker: Tuhannen koneen hyökkäys

Kirja: Walter Schuck: Pudotus! - ISBN:978-952-5186-95-6

Schuckin kirjan koko nimi on "Pudotus! Hävittäjälentäjänä Jäämerellä ja valtakunnanpuolustuksessa". 

Tämä oli mielenkiintoinen luettava erityisesti Jäämeren ja Pohjois-Suomen näkökulmasta, jonka ilmailutoiminnasta ei ole kovin paljon tullut luettuakaan. Tuolla seudulla Schuck on toiminut Petsamosta ja Kirkkoniemestä käsin.

Schuck on urallaan kohonnut aliupseerista (ylennetty alikersantiksi 1.12.1941) upseeriksi (ylennetty luutnantiksi 1.7.1944) lähinnä sodanaikaisten ansioidensa vuoksi. Oman kertomansa mukaan hän on ollut jossain määrin ei-preussilaiskurinen sotilas ja missään nimessä ei natsi, toisin kuin esim. Kyhepunussa mainittu Hans-Ulrich Rudel, joka oli loppuun asti fanaattinen Adolfin ihailija. Voihan tässä Schuckin tapauksessa olla kyse myös "anti-natsi-pesusta" ja sen todentaminen on tietysti mahdotonta, kun kirjailija itse on jo edesmennyt.

Taistelulentotarinat on kuvattu kirjassa hyvinkin mielenkiintoisesti. Kaikkia ei luonnollisesti ole detaljitasolle viety: Schuck pudotti uransa aikana 206 lentokonetta, joten kirjasta olisi väkisin tullut kertaluokkaa paksumpi ja ehkä tylsempikin. 

Noita pudotusmääriä ei voi kuin ihmetellä. Saksalaisten ässien luvut ovat aivan omaa luokkaansa ja koko listan kärjessä on ylivertaisella pudotusmäärällä Erich Hartmann:

• Saksa: Erich Hartmann – 352 ilmavoittoa 
• Suomi: Ilmari Juutilainen – 94 ilmavoittoa
• Neuvostoliitto: Ivan Kozhedub – 62 ilmavoittoa 
• Iso-Britannia / Commonwealth: Marmaduke “Pat” Pattle – noin 40–50+ ilmavoittoa (vaihtelee lähteittäin) 
• Yhdysvallat: Richard Bong – 40 ilmavoittoa

Saksalaisten johtoasemaa pudotuksissa kuvastaa se, että 103 (joidenkin lähteiden mukaan 105) saksalaislentäjää sai yli 100 pudotusta (lähde wikipedia tässä).

Kirja on varsin hyvin kirjoitettu ja sisältää myös valokuvia vaihtelua tuomaan. Liitteenä on yksityiskohtaiset luettelot Schuckin pudotuksista, sotilasurasta ja lentämistä lentokoneista. Suosittelen lukemista lämpimästi ja annan sille Hopeisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kannesta:

Walter Schuck: Pudotus!