torstai 30. heinäkuuta 2015

Elokuva: Max Manus (2008)

Törmäsin Netflixissä tähän norjalaiseen sotaelokuvaan. Siltä suunnalta ei sotafilmejä ole tullut aiemmin katsottua mutta tämän silmäilin läpi.

Elokuva kertoo tositarinaa norjalaisen vastarintaliikkeen sankarista Max Manuksesta, joka toimi vastarintaliikkeessä sodan aikana saksalaisten miehittäessä Norjaa. Elokuva on huolella tehty ja näyttävästi lavastettu. Näytteleminen on hieman pökkelön oloista mutta enpä oikein osaa sanoa onko ongelma osaamisessa vai vain siinä että leffa ei ole amerikkalainen joka näkyy kielessä, tempossa, musiikissa, toimintakohtauksissa jne.

Saksalaiset ovat taas tämänkin tarinan roistoja. Pitäisi perehtyä historiaan sen verran että minkä verran Norjassa harrastettiin "germanismia". Saksalaisten eräs ongelma viime sodan aikana oli liian suuri valloitettujen alueiden pinta-ala: esim. Norjaa valvomaan tarvittiin suuri määrä sotilaita joille olisi ollut käyttöä aktiivisemmillakin rintamilla. Todennäköisesti he ainakin osittain tästä syystä ajautuivat tuohon germanismiin eli mm. siviiliväestöön kohdisttuihin kohtuuttomin ankariin rankaisutoimiin ja kostoihin vastarintaliikkeen iskujen jälkeen. Samaahan he tekivät mm. Tsekkoslovakiassa ja Italiassa.

Manus oli talvisodan aikaan vapaaehtoisena Suomessa Sallan suunnalla taistelemassa venäläisiä vastaan. Myöhemmässä vaiheessahan Suomi ja Saksa olivat "kanssasotijoita" jonka voisi kuvitella aiheuttaneen hieman hämmennystä norjalaisissa vapaaehtoisissa. No, ehkäpä Suomi ja natsi-Saksa osattiin kuitenkin tunnistaa eri ryhmiin kuuluvuksi.

Tarinan lopputekstien mukaan Manus kärsi loppuelämänsä alkoholismista ja psyykkisistä ongelmista. Ei liene ainoa sodankokenut jolle niin käy.. Vastarintaliikkeen sota on vielä hyvin vaarallista hommaa kun vihollinen on koko ajan lähiympäristössä, tekee ratsioita ja soluttaa kätyreitä organisaatioon. Eipä käy kateeksi; Manus itsekin sanoo eräässä kohtauksessa haluavansa mieluummin olla Suomessa sotimassa "koska siellä katsotaan vihollista silmiin".

Kelvollinen elokuva ja kannattaa kulttuurihistoriallisena genrenä katsoa läpi.

Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki.

Edit: linkki elokuvaan Netflixissä löytyy tästä.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Talousviskien MM-kisat

Talousviskien (litrahinta alle 50€) vertailussa seulottiin voittajat skotlantilaisista, irlantilaisista ja uuden mantereen edustajista. Loppuotteluun pääsivät Famous Grouse (Skotlanti), Tullamore D.E.W (Irlanti) ja Black Velvet (USA).

Kilpailupaikan setup näkyy alla olevassa kuvassa:


Testi tehtiin perinteiseen tapaan kaksoissokkotestinä, kalibrointijuomana käytettiin vettä ja lopuksi verrokkina kotimaista Teerenpeliä joka on kertaluokkaa hintavampaa kuin vertaillut talousviskit.

Tulokset olivat ainakin kirjoittaneen mielestä hieman yllättävät:

  1. Voittaja: Black Velvet
  2. sija: Tullamore D.E.W
  3. sija: Famous Grouse
Rajavartija sai Famous Grousen omassa pisteytyksessään ykköseksi (jatka siis ao. aineen ostamista) mutta Willien hyljeksinnän vuoksi se tipahtikin kokonaisarvioinnissa kolmoseksi.

Seuraavanlaisia kommentteja kuultiin:
  • Tasapaksu (BV)
  • Jokin tunkkainen maku (FG)
  • Terävä jälkimaku (TD)
  • Amerikkalaista paskaa (BV)
Eli kovin imartelevia eivät arvioinnit olleet... Talousviskit on nyt joka tapauksessa arvioitu maailmanlaajuisesti. Pitänee vaihtaa juomalajia tai hintaluokkaa.