lauantai 14. syyskuuta 2019

Elokuva: The Man with the Iron Heart (2017)

Katsoin Netflixistä tämän elokuvan läpi. Linkki Netflixistä tässä ja iMBD:ssä tässä. Nimihenkilö on Reinhard Heydrich, joka oli SS-kenraali ja mm. Böömin ja Määrin protektoraatin virkaatekevä protektori. Tarina kertoo Heydrichin noususta asemaansa natsipuolueessa ja SS:ssä, hänen salamurhastaan Prahassa  27. toukokuuta 1942 (kuoli vammoihinsa 4.6.1942) ja tuon salamurhan loppulitviikistä.

Elokuva on varsin hyvin tehty. Kerronta on tarpeettoman polveilevaa ja siihen on haettu lisäelementtejä mm. salamurhakandidaattien romansseista Tsekkoslovakian vastarintaliikkeen naisjäsenten kanssa. Tämä lienee lähestulkoon pakollista: tuo ylläkuvattu typistetty juoni ei riitä kuin varttitunnin elokuvaan, joten täytettä tarvitaan.

Tässäkin elokuvassa käy ilmi (ilman kovinkaan suurta liioittelua ja dramatisointia), että saksalaisten toiminta viime sodan aikana valloitetuissa maissa oli tolkuttoman öykkärimäistä ja julmaa. Menettelyt eivät olleet omiaan nostamaan saksalaisten imagoa noissa maissa, mistä seurasi tarve jatkuvaan poliisi- ja sotilastoimintaan vastarinnan kitkemiseksi. Sehän oli juuri Heydrichin leipälaji, vaikka tarinoiden mukaan Heydrich kuvitteli nauttivansa suurtakin arvostusta "kansalaistensa" keskuudessa ja olisi sanonut että ”Miksi minun tšekkini minut ampuisivat?”. No näin kuitenkin tekivät...

Elokuvan autentisuutta häiritsee tyypilliseen tapaan, että kaikki hahmot puhuvat englantia; sekä saksalaiset että tsekit. Mutta näin se pitänee olla niissä maissa, joissa ei tekstityksiä harrasteta ja dubata ei haluta.

Annan elokuvalle Hopeisen ampumamerkin ja suosittelen noista muutamista moitteista huolimatta sen katsomista.

Alla vielä traileri Youtubesta:

Viski. Kyrö Rye Single Malt

Olen pitkään jo kytännyt tilaisuutta maistaa kovasti hehkutettua Kyrö Distilleryn Rye Single Malt -viskiä. Tähän mennessä nuo viskierät ovat olleet niin pieniä, ettei suuhun asti ole riittänyt. Lopulta baari-illan aikana huomasinkin hyllyssä yhden pullon tuon juoman erää nro 8. Ravintolassakin se oli sen verran harvinainen, että sitä myytiin vain 2 cl per asiakas ja hintakin oli suolainen: 13 € / annos.

Alkon kuvaelman mukaan juoma on  "Täyteläinen, mahonginruskea, aprikoosinen, pippurinen, hunajainen". Moneen kertaan olen moittinut makuaistiani ja taas pitää moittia: eipä noita sävyjä oikein tuolta erottanut. Tuotteen leima alkossa on "Runsas & voimakas", kun taas lempitalousviski Famous Grouse saa leiman "Pehmeä & hedelmäinen". Tuossa lieneekin selitys makuongelmalle: en ole tarpeeksi tosimies juomaan "aikuisten juomaa", vaan suosin limpparityyppisiä viskejä.

Joka tapauksessa arvomerkiksi jää "Pronssinen ampumamerkki" ja suositukseksi "ei jatkoon". Toivotaan, että seuraavat erät ovat parempia; ginit tältä yritykseltä ainakin ovat onnistuneet ja viskien näkökulmasta ilmeisesti vähän liiankin hyvin.

Alla vielä kuva juomasta lasissa:

Kyrö Rye Single Malt