Kenttämuonaa: Kanakeitto

Kenttämuonalistassa on mainittu kanakeitto yhden päivän taistelumuona-annoksena. Reseptille on ollut sen verran käyttöä ja kysyntää, että kirjaan sen täydellisempänä erilliseksi ohjeeksi tähän.

Ainekset:

• 300 g kana/broilerisuikaleet tai -palaset (mieluiten ei maustettu eikä marinoitu)
• 250 g  Koskenlaskija - viherpippuri sulatejuustoa (tätä ei välttämättä tarvitse laittaa kokonaan mutta uppoaa kuitenkin)
• 200 + 200 g pakastekasvikset, esim. peruna-purjo ja keittojuurekset käy hyvin
• 2 dl ruokakerma 
• kanaliemikuutio tai -fondi
• vettä
• suolaa
• voita paistamiseen

Valmistus:

1. Kanasuikaleita paistetaan kattilan pohjalla. Maustetaan suolalla kevyesti, siirretään syrjään.
2. Paistetaan hieman pakastekasviksia samassa kattilassa voissa.
3. Lisätään vettä pari desiä ja kanaliemikuutio sekä kanapalat.
4. Lisätään Koskenlaskijajuustopaketti.
5. Keitetään välillä hämmentäen jotta ei kärähdä pohjaan. Ohennetaan tarvittaessa kermalla tai vedellä; kermaa preferoidaan makusyistä.

Hyvää on ja helppo & nopea valmistaa kenttäolosuhteissakin. Lisäksi vähintääkin riittävän ravitsevaa, kuten reseptistä käy ilmi. Kultainen ampumamerkki.

Edit: Lisäsin kasvisten määrää keitossa. Liemi imee helposti aiempaan verrattuna tuplamäärän ja näin keitosta tulee ruokaisampi.

Liukulumikengät

Sain kokeiltavaksi OAC -nimisen suomalaisfirman liukulumikengät mallia KAR UC 147. Webbisivu löytyy tästä linkistä.

Heti on sanottava, että tämä ei ole maksettu mainos. Kovasti on vain syytä kehua noita vermeitä käytännön kokemusten perusteella. Pääsin kokeilemaan liukulumikenkiä ideaalioloissa: kantava kerros, päällä 5 cm uutta lunta ja loistava kevätsää. Liukulumikenkien käyttö on hyvin pitkälti samankaltaista kuin "oikeiden" suksienkin, mutta lyhyestä mitasta johtuen kertaluokkaa kätevämpää ainakin suomalaiskansallisessa metsämaastossa. Pitkiin suksiin verrattuna niillä on myös ojien ylitys kätevämpää; tarvittaessa liukulumikengällä voi "hypätäkin" ojan yli. "Oikeisiin" lumikenkiin verrattuna taas niillä eteneminen on hiihtotyylillä nopeampaa ja erityisesti alamäet lähes pikkupoikamaisen hauskoja.

Alla kuvia laitteista:

Liukulumikengät "poseeramassa".

Kuten kuvasta näkyy, liukulumikengät ovat puolitoistametriset pätkät ja muotoiltu samalla mallilla kuin modernit carver -tyyppiset laskettelusukset. Näillä pystyy myös laskettelemaan, tyylinä tosin telemark, koska nilkkaa ei jäykistetä siteellä kiinni sukseen.

EA Side

EA on hyvä yleisside: se kiinnittyy kahdella pikakiristimellä nopeasti, sopii moniin kenkiin ja käsittely onnistuu pakkaskelissäkin. Käytin itse vaelluskenkiä ja epäilen, että pehmytvartisia kumi- tai nahkasaappaita ei kannata tässä tarkoituksessa käyttää.

Korppilogo

Liukulumikenkä on parhaimmillaan juuri näissä huhtikuun hankikanto-oloissa. Syvään pakkaslumeen ottaisin ehkä kuitenkin 230 senttiset Järviset; asiaa pitää kokeilla ensi talvena. Pitkiin eräsuksiin verrattuna liukulumikengissä on tosin se etu, että ne mahtuvat auton matkustamoon eikä erillisiä suksitelineitä tarvita; toisin kuin pitkät tervatut metsäsukset.

"Oikeat" lumikengät taas pääsevät paremmin ominaisuuksiinsa, jos pitää nousta jyrkkiä rinteitä tai kantaa asetta käsissä; liukulumikenkien kanssa sauvat ovat välttämättömät. Liukulumikenkien karvapidolla nousee kyllä kohtalaista mäkeä, mutta oikeasti jyrkässä rinteessä lumikenkien tartuntaraudat vievät voiton.

Liukulumikenkien oheistarvikkeeksi kannattaa hankkia karvapohjan jäänestoainetta. Sitä löytyy marketeistakin ja sille on käyttöä erityisesti olosuhteissa, joissa paikoitellen lumi on nuoskannut ja paikoitellen taas kylmää. Jäänestoaine estää paakuttumisen ja tekee matkanteosta dekadia siedettävämpää.

Summa summarum: liukulumikengät ovat sen verran hauskat ja hyödylliset laitteet, että annan niille saman tien Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Pääsin kokeilemaan saman valmistajan toista varianttia WAP 127-liukulumikenkää. Valmistajan www-sivu löytyy tästä linkistä. WAP 127 -liukulumikenkä on nimensä mukaisesti 20 cm lyhyempi kuin KAR 147, mutta vastaavasti leveämpi (135 mm vs 125 mm). Muodoltaan liukulumikengät ovat siis lyhyemmät mutta leveämmät ja tiimalasimuoto korostuu tästä johtuen selkeämmin. Käytettävyyteen tämä vaikuttaa yllättävänkin paljon. Kokeilukokemus on toistaiseksi vain n. 40 cm syvästä höttölumesta, johon sekä WAP että KAR painuvat pohjaa myöten käyttäjän painosta riippumatta. Kuitenkin WAP on tuossa olosuhteessa selkeästi parempi hallittava: pehmeästä lumesta sen kärjen saa helposti nostettua hangen pintaan ja toisaalta syvien ojien ylittäminen vinoittain ja penkkaa tampaten onnistuu helpommin. Side myös näissä lyhyemmissä liukulumikengissä oli tuo yllämainittu EA, joka täyttää hyvin tehtävänsä.

WAP:in pohjassa on KAR:iin verrattuna "ohjuriurat", joista saattaisi olla hyötyä täysin jäisellä pinnalla suuntavakauden ylläpidossa. Tämä jää nähtäväksi kuitenkin myöhemmässä vaiheessa.

WAP:ienkin kanssa täytyy käyttää sauvoja: liikkuminen ei onnistu niilläkään pelkästään ase käsissä. Eli jos tarve on nopeaan tulenavaukseen, "oikea" lumikenkä on edelleen se ratkaisu. 

Edit2: Kehuja OAC:lle: pidempien liukulumikenkien etummainen side toisesta jalasta lopetti toimintansa. Käyttöä on ollut paljon ja takuuaikakin jo päättynyt, mutta silti yrityksestä toimitettiin uusi varaosa tähän ilmaiseksi! Harvinaista nykymaailmassa, siksi respect!

Viski: Vat69

Taistelutoverit sarjan läpikatsonnan innostamana hankin lopulta tätä kapteeni Nixonin lempijuomaa. Juoma löytyy Alkon sivuilta tästä linkistä ja on Alkon määritelmän mukaan "Kullankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, makean hedelmäinen, kevyen viljainen". Tätä voi verrata Alkon määritelmään "kalibrointiviskistä" eli Famous Grouseen: "Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, maltainen, kevyen aprikoosinen, pähkinäinen, mausteinen". Eli Kuuluisasta Riekosta pitäisi kelvollisella makuaistilla varustetulle henkilölle löytyä enemmän vivahteita kuin Vat69:stä. Hintaero taas kääntyy hivenen Vat:in voitoksi ollen 30.97 € /litra vs. FG:n 39.84 € / litra.

Juomana Vat69 on ihan kelvollinen talousviski ja soveltuu erinomaisesti yömyssykäyttöön pienehkönä kerta-annoksena 2-4 cl. Ravintolassa tätä ei kannata tilata vaan kannattaa investoida hieman enemmän vaikkapa siihen FG:hen.

Netissä liikkuu huhu että Vat69 olisi ollut Mannerheimin lempiviskiä. Ajallisesti tuo toki olisi ollut mahdollista (kyseinen virvoitusjuomatehdas on perustettu 1863) mutta olisiko Marski tyytynyt rutiininomaiseen sekoiteviskiin sikahintaisten singlemalttien sijaan? Hänellä kun oli hyvin laaja kontaktiverkosto ympäri maailmaa ja jopa sota-aikanakin alkoholijuomien osalta huolto lienee pelannut kelvollisesti. Ainakaan singlemalt -fanaatikkojen mukaan näin ei ole mutta meille tuohisuille kysymys on toissijainen.

Alla vielä kuva pullosta:

Vat69 - kelvollinen talousviski

Arvostelen tämän yhdellä maistelulla Hopeisen ampumamerkin saajaksi: sen verran lähellä tuota standardia eli Famous Grousea tuote on.

Kirja: Esa Sirén: Sissiosasto Hirvelä - ISBN 978-951-24-1865-7

Esa Sirén jatkaa kunniakkaasti suomalaisten sotakirjailijoiden perinnettä laajalla tuotannolla ja hyvällä menestyksellä kunnioitettava saavutus, varsinkin kun ottaa huomioon että kirjailija itse on sodanjälkeen syntynyt (1948) eikä näin ollen sotaa omakohtaisesti kokenut. Teoksen esipuheessa Sirén kertoo seuraavaa:

Sodassa miehet kokivat monesti sellaisia tapahtumia, joita ihmisjärjen on jopa vaikea uskoa todeksi. Tässä kirjassa on kohtia, joiden todenperäisyys saattaa tuntua mahdottomalta. Minulle ne ovat veteraanien kertomuksiin ja eri dokumentteihin perustuvia totuuksia. Siksi halusin kertao ne myös sinulle, ilman mitään liioittelua.

Sirénin mielestä ("minulle") siis kirjat edustavat faktaa, mutta faktojen kattava tarkastus ei kuitenkaan liene ollut tieteellisen tason tekemistä. Ainakin osa kirjassa kuvatuista tapahtumista tuntuu "ihmisjärjen vastaisilta" tai jopa keksityiltä, mutta lukunautintoa ne eivät pienennä eikä kyseessä myöskään väitetä olevan dokumenttiteoksen tai tieteellisen tutkimuksen. Tapahtumien taustalla on sinällään isossa mittakaavasssa aitoja tapahtumia ja Sirénin tekstin tapahtumia voi seurata myös karttapohjalla eli paikannimetkin löytyvät ja ovat todellisia.

Sirenin kirjoitustyyli on sujuvaa ja kirja on ryhmitelty sopivan lyhyisiin kappaleisiin; jopa vessalukemiseksi sopivaksi ilman suurta peräpukamien vaaraa... Sissiosasto on tässä kirjassa poikkeuksellisesti vesillä ja toimii maissa ollessaan "tavallisena nurmiporana" eikä kaukopartiona linjojen takana. Tämä on hyvää vaihtelua perinteiseen sissikirjallisuuteen: yleensähän heput työskentelevät kaukopartiossa kaukana linjojen takana ja tarina on tyypillisesti selviytymistaistelua omien linjoille nälissään ja haavoittuneena.

Kirjan juonta tai sisältöä en lähde sen enempää avaamaan. Lukukokemuksena kirja lähestyy lapsuusvuosien Korkeajännitystä, mutta kuitenkin realistisemmalla otteella. Suosittelen viihdelukemiseksi, mutta en kuitenkaan tosikoimmille sotahistorioitsijoille ja pilkunviilaajille. Arvomerkiksi annan Hopeisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kirjan kannesta:

Esa Sirén: Sissiosasto Hirvelä - kansi

Tuntemattoman sotilaan reitti kartalla

Tuntematon sotilas on taas ajankohtainen kun siitä on tehty v. 2017 (allekirjoittaneen mielestä tarpeettomasti) jälleen uusi versio. BTW: Edellinen uusi versio oli "Uusi Tuntematon". Mikä tämä on? "Uudempi tuntematon"?

Asia kiinnostaa kuitenkin ja ryhdyin selvittämään kuinka tosiasiallisesti Linnan romaanin "esikuvana" toiminut JR8 liikkui jatkosodan aikana. Asiassa auttoi Iltasanomien tekemä artikkeli josta lainasin JR8:n ja Tuntemattoman sotilaan kerronnan yhtymäkohtia. Linkki tässä, copyright Iltasanomat.

Laadin aiheesta oheisen kartan. Iltasanomista löytyi kooste JR8:n tapahtumista verrattuna Linnan kuvaamiin ja kytkin nuo tapahtumat kartalla näkyviin pompuloihin. Kolme paluumatkan viimeistä pompulaa on punaisella värillä jotta ne erottuvat menomatkan tapahtumista.

Tuntemattoman sotilaan (JR8) sotaretki jatkosodassa kartalla

1: Ylämyllyn Paloaukea kevät 1941

JR8: 8. Prikaatiin alkaa saapua reserviläisiä "ylimääräisiin kertausharjoituksiin". Varusmiesprikaatistista kasvaa sodan ajan Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8). Ylämyllyn paloaukean koulutuspataljoona hajoitetaan.

TUNTEMATON SOTILAS: Vänrikki Koskela kutsuu miehet Paloaukealle. "Pataljoona siirtyy nyt autokuljetuksin toiseen paikkaan."

2: Kitee Tolosenmäki kesäkuu 1941

JR8: I pataljoona on Kiteen Tolosenmäellä parikymmentä kilometriä rajalta. Miehet kuuntelevat Rydin puhetta.

TS: Kirjan sotilaat kuuntelevat puhetta parin kilometrin päässä rajasta.

3: Tohmajärvi Kenraalinkylä 30.6.1941

JR8: Lähtö marssille Tohmajärven Kenraalinkylään rajalle.

4: Saarivaara 5.7.1941

JR8: Rykmentti ja muutamat muut yksiköt käsketään hyökkäämään jo 4.7. JR 8 ylittää rajan Tohmajärven tasalla. I pataljoonan ensimmäinen taistelu 5.7. Saarivaarassa rajalla.

TS: Vänrikki Jorma Kariluodon ensimmäinen hyökkäys suon yli ei ota lähteäkseen. Miehet jäävät "tuleen makaamaan". Kapteeni Kaarna rohkaisee Kariluotoa, joka saa itseluottamusta ja selviää tulikasteesta. Kaarna kaatuu.

5: Havuvaara 9.7.1941

JR8: I pataljoona on jo tositoimissa. Rykmentin intoa hyödynnetään estotta, komentaja Pietari Autti antaa aamulla 9.7. käskyn vallata bunkkereilla vahvasti suojattu Havuvaaran kylä. Illalla Havuvaara on vallattu.

TS: Hyökkäys on pysähtynyt vihollisen bunkkerivyöhykkeen eteen. Vänrikki Koskela tuhoaa bunkkerin kasapanoksella ja laukaisee tilanteen.

6: Jänisjärvi

JR8: I pataljoona marssii avojonossa Jänisjärven itärantaa kohti Laatokkaa. Vihollinen vetäytyy ja kylä toisensa jälkeen otetaan haltuun. I pataljoona kohtaa eversti Laguksen jääkäreitä Leppäsyrjän vaiheilla.

TS: Sotilaat kohtaavat jääkäripataljoonan miehiä. Vänrikki Kariluoto ihailee omia miehiä sotilaallisemmilta näyttäviä jääkäreitä.

8: Kitelä 

JR8: I pataljoona marssii etelään Laatokan rantaan Kitelään. Sieltä se komennetaan kohti koti-Suomea ja Harlun Läskelää. 22.7. rykmentti heitetään autokyydillä taas itään torjumaan vihollisen maihinnousua.

TS: Romaanissa Linna ohittaa Läskelän vaiheen, samoin Lunkulan saaren maihinnousun. Samantyyppinen maihinnousu tulee myöhemmin, kun Rokka ja Lammio väittelevät konekiväärin asettamisesta veneeseen.

9: Orusjärvi, rajan ylitys 11.8.1941

JR8: Kun maihinnousu on torjuttu, rykmentti jää Laatokan saarille lepäilemaan kahdeksi viikoksi. 10.8. se lähtee marssille pohjoiseen kohti Orusjärveä. 1. Konekiväärikomppania ylittää rajan 11.8. klo 21.05. Takana on 60 kilometriä marssia.

TS: Linna ohittaa Laatokan asemasotavaiheen. Miehet marssivat raskaita korpitaipaleita, kunnes edessä avautuu metsään hakattu linja. "Pojat, vanha raja", Hietanen lausuu.

10: Hyrsylä 13.8.1941

JR8: Marssilla Hyrsylään esikuntakomppanian autosta varastetaan ruokapaketteja. Asialla on sotamies Rummukainen ja kaksi hänen kaveriaan. He jäävät kiinni 13.8.1941. Määrätystä kovennetusta arestista jää merkintä sotapäiväkirjaan.

TS: Lehto, Määttä ja Rahikainen jäävät kiinni keksi- ja marmeladivarkaudesta. Lammio rankaisee heitä kovennetulla arestilla, joka muutetaan kahden tunnin seisomiseksi asennossa täyspakkauksen kanssa.


11: Säämäjärvi 29.8.1941

JR8: Rykmentti siirtyy taistellen Itä-Karjalaan. Viipurin valtauksen päivänä tulee käsky ylittää iso suo ja vallata Säämäjärven kylä. Miehille kiinnittävät valkoiset paperilaput reppuihin, kuten kirjassakin. Yli 3000 miestä marssii jonossa, heidän joukossaan komentaja Autti. Tämä testaa tupakointikieltoa panemalla tupakaksi. Sotamies Onni Lemiläinen kivahtaa siitä Autille ja saa tältä kiitokset.

TS: Rykmentti on koukkauksella suolla. Hietanen ärähtää pimeässä tupakanpolttokiellon rikkojalle, joka onkin rykmentin komentaja. Tämä kehuu Hietasta oikeasta toiminnasta. "Viipuri on vallattu... ilmoittakaa eteenpäin". Tietoa kuiskitaan jonossa.

JR8: Suokoukkauksen alla Tsalkin taistelussa 23.8. 1. konekiväärikomppanian alikersantti Tuure Lehtonen, 22, menettää yhteyden komppaniaan ja ryhmä joutuu pikakiväärituleen. Lehtonen ja kolme muuta kaatuvat vihollisen asemien eteen. Ruumiita ei voida hakea pois.

TS: Öinen korpimarssi pysähtyy. Pataljoona levittäytyy hyökkäämään. Lehdon ryhmä lähtee viemään konekivääriä eteen, jolloin Lehtoa ammutaan vatsaan. Rahikainen, Vanhala ja Sihvonen pakenevat. Lehto päästää itsensä tuskista kiväärillään.

JR8: Säämäjärvellä 31.8.1941 juuri vihkilomalta palannut vänrikki Ilmari Pietarinen, 29, juoksee asettamaan miinaa hyökkäysvaunun eteen mutta kaatuu konekiväärisuihkuun. Myöhemmin kolhoosikylän taistelussa pioneerikersantti juoksee kohti vaunua, heittää miinan ajouralle ja naamioi sen risuilla.

TS: Venäläiset käynnistävät vastahyökkäyksen panssarivaunujen tukemana. Hietanen näkee, kun pioneerivänrikki juoksee asettamaan miinaa mutta kaatuu luotisuihkuun. Hietanen sieppaa miinan, syöksyy vaunun eteen ja peittää miinan sammalilla - ja vaunu ajaa ansaan.

12: Matrossa, Polovina, Vilka, Kolmannen ratkaisevan kolhoosin kylä syyskuu 1941

JR8: Syyskuu on JR 8:lle raskas. Se hyökkää Petroskoin-tien suunnassa. Kylä toisensa jälkeen vallataan, Matrossa, Polovina, Vilka, Kolmannen ratkaisevan kolhoosin kylä. JR 8 saa 1.10. näkyviinsa Petroskoin mutta joutuu katselemaan sitä kaukaa Suolusmäen kalliolta.

TS: Vanhala huvittaa itseään luettelemalla itäkarjalaisia kylän nimiä: Kolmannen ratkaisevan kolhoosin kylä ja Punaisen kyntäjän kylä ovat jääneet taakse. Linna ei kuvaa näitä taisteluita, mutta kertoo pataljoonan olevan lähes lopussa. Konekiväärikomppania näkee Petroskoin.

13: Petroskoi lokakuu 1941

JR8: I pataljoona marssii kaupunkiin neljä päivää valtauksesta. On täyshulina, joukot juovat löytöviinoja. JR 8:n miehet saavat valtausviinoja, pullon viiteen mieheen. Sisämajoitus jää lyhyeksi. 16.10. I pataljoona lähtee Petroskoista kohti Syväriä.

TS: Linna kuvaa viinasammion löytymisen ja holtittoman ammuskelun.

14: Syvärin alajuoksu joulukuu 1941

Palveluksesta kieltäytymisiä oli katsottu läpi sormien. Joulukuussa 1941 komentajien mitta täyttyy. Syvärin itäpuolella Baranissa kenttäoikeus langettaa kahdelle JR 9:n sotilaalle kuolemantuomion, jotka pantiin toimeen.

JR8: Rykmentti on teloitusten aikaan Syvärin alajuoksulla lähellä Laatokkaa.

TS: Talvi on tullut ja rykmentti on Syvärillä. Kaksi miestä on poistunut luvatta vartiopaikalta ja kieltäytynyt palaamasta. Kenttäoikeuden kuolemantuomio pannaan täytäntöön.


15: Gora, Kalju-kukkula tammikuu 1942

JR8: Tammikuussa 1942 I pataljoona siirtyy Syvärin yläjuoksulle Goraan, jossa on kiivas taistelu. Pataljoona taistelee Kalju-kukkulalla.

TS: Miehet osallistuvat taisteluun "kylästä, jossa on käyty veristä nujakkaa pitkän aikaa. Takavasemmalla sijaitsevan Kaljukukkulan laki ryöppysi raskaassa keskityksessä". Lahtinen kiskoo konekivääriä ahkiossa ja kiroaa.


16: Pertjärvi huhtikuu 1942

JR8: I pataljoona torjuu venäläisten hyökkäystä Pertjärvellä huhtikuussa. Viereisen JR 61:n kaistalla pikakiväärimies kaatuu ja vänrikki tulee hakemaan apua. Alikersantti Viljam Pylkäs ottaa Suomi-konepistoolin ja asettuu odottamaan sadan miehen taisteluosastoa. Lippaiden täyttäjäksi tulee sotamies Kärkkäinen. Noin 20 metrin päästä Pylkäs avaa tulen. Hän saa pienen osuman päähän ja Kärkkäinen on lähteä karkuun. Sotamies Rummukainen kerää myöhemmin aukealta 80 kokardia.

TS: Suomalaiset kokoavat sekasorrossa puolustustaan. Rokka menee konepistoolin kanssa ketjun päähän ja näkee koukkaavan vihollisjoukon. Lippaita täyttää sotamies Lampinen. Luoti hipaisee Rokkaa, joka menee hetkeksi tajuttomaksi. Lampinen on lähdössä, mutta Rokka pysäyttää hänet. Rokka tuhoaa vihollisosaston 52 miestä.

Asemasotaa ja puhdetöitä, Syväri 1942-1944

JR8: Asemasotaa Syvärillä. Vapaa-ajalla Viljam Pylkäs tekee lentokoneen potkurialumiinista sormuksia, joita sotamies Rummukainen kauppaa. Kapteenin arvoinen sotilas saatiin vangiksi huhtikuussa 1943. Linna jättää konekiväärikomppanian ja siirtyy kotirintamalle kouluttajaksi.

TS: Asemasotavaihe kuitataan yhdellä luvulla. Rokka viilailee puhdetöinä lentokonealumiinista sormuksia, joita Rahikainen myy. Rokka vangitsee venäläiskapteenin.

Vetäytyminen alkaa, Syväri kesäkuu 1944

JR8: Rykmentti lähtee Syväriltä 18.-19. kesäkuuta vihollisen huomaamatta.

TS: Konekiväärikomppanian miehet pakkaavat reppujaan kaikessa rauhassa. Linna ei enää ole mukana, vaan kuvaus on syntynyt haastattelujen, historialähteiden ja aiempien kokemusten pohjalta.

17: Vieljärvi heinäkuu 1944

JR8: Heinäkuun alussa I pataljoona kuuluu taisteluosastoon, joka puolustaa Vieljärvestä Laatokkaan laskevaa purolinjaa. Pataljoona tekee vastahyökkäyksen, suuret tappiot.

TS: Taisteluosasto puolustaa purolinjaa. Kranaattikeskityksessä Hietanen menettää silmänsä; hahmon esikuva Pauli Santanen sai silmävaurion ansan räjähtäessä. Hietasta kuljettanut ambulanssi palaa.


18: Tulemajoki heinäkuu 1944

JR8: Motitusvaaran takia kalustoa on pakko jättää ennen vetäytymismarssia. Tulemajoella on uusi kriisi, rykmentin uusi komentaja ei hallitse tilannetta. Kalustoa jää metsiin. Pylkäs väittelee joukkueenjohtajan kanssa, joudutaanko joen yli uimaan.

TS: Koskela ottaa pataljoonan komentoonsa ja vie sen suolampien kautta maantielle. Konekiväärit upotetaan, että haavoittuneita voidaan kantaa.

JR8: Laatokan rannasta Loimolaan kulkevassa U-linjassa vetäytyminen pysähtyy. Nietjärvellä torjutaan heinäkuun toisella viikolla kaikki vihollisen hyökkäykset.

TS: "Taistelut U-linjasta alkoivat, ja vihollinen huomasi taas iskevänsä päätään verille seinään." Kirja palaa Tulemajoelle: Rokka kinastelee vänrikki Jalovaaran kanssa, vetäydytäänkö siltaa pitkin vai uimalla, kuten Pylkäs aiemmin. Joen yli uidaan, Rokka haavoittuu, kuten Pylkäs.


19: Loimola 4.9.1944

JR8: Rykmentti on aselevon alkaessa Loimolassa. Vihollinen ampuu iltapäivään saakka. Ministerin sodanpäättymispuhe kuunnellaan radiosta.

TS: Miehet odottavat sirpalesuojissa tulen päättymistä sodan viimeisenä päivänä. Tulen vaiettua miehet nousevat poteroistaan, komentopaikalla radiosta kuuluu ministerin puhe. Syysaurinko paistaa.

Edit: Kävin katsomassa tuon "Uusimman uuden Tuntemattoman" ja hahmottelin sen tueksi myös tuon JR8:n pataljoonan organisaatiorakenteen. Jälkimmäinen auttaa hahmottamaan eri henkilöhahmojen asemaa ja roolia organisaatiossa.

Edit2: Korjattu muutamia sanamuotoja, ei isoja muutoksia.

Kasarmimuonaa: Lihakukko

Olen innostunut lihakukkoon retkiruokana: jopa kypsän hepun on se helppo rakentaa, maistuu kylmänä ja lämpimänä ja on varmasti täyttävää. Lihakukon voisi em. pohjalta luokitella myös kenttämuonaksi, koska se kulkee kätevästi mukana ja on helppo lämmittää paistinpannulla myös kenttäolosuhteissa. Valmistukseen vaaditaan kuitenkin uuni, joten menkööt kasarmimuonaksi.

Netistä ohjeita löytyy lukuisia tähän(kin). Otin malliksi Maijalinnea -nimisen bloggarin ohjeistuksen joka löytyy tästä linkistä.

Ainekset:

Kuoritaikina

• 5 dl vettä
• 9 dl ruisjauhoja (n. 600 g) HUOM! "Noin" -määrä, ks ohje.
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 1 dl (95 grammaa) sulatettua voita taikinaan
• 0,5 dl sulatettua voita voiteluun

Täyte

• 1 kg karjalanpaistilihaa
• 75 g pekonia
• 1dl tummaa täysjyväriisiä
• hieman suolaa

Valmistus:

Valmistuksessa yhdistelin Kyhepunusta löytyvää "Sorsakukon" reseptiä ja Maijalinnean originaalia:

1. Laitetaan veteen suola ja vehnäjauhot ja lisätään ruisjauhoja, ensin puulastalla sekoittaen ja sitten käsin vaivaten samalla tarkkaillen taikinaa. Taikinasta pitää tulla kiinteää ja sen pitäisi pyöriä "pallona" astiassa, kun se on valmis. Ruisjauhon määrä (9 dl) on lähellä oikeaa, mutta sitä ei voi kaavamaisesti noudattaa.
2. Sulatetaan 1 dl voita juoksevaksi ja sekoitetaan se taikinaan (taikinan pitää olla läpeensä tumma).
3. Kaulitaan 2/3 taikinasta pulikalla leivinpaperin päällä soikioksi keskeltä vahvuus noin sentti ja reunoilta 1/2 senttiä. 
4. Tässä vaiheessa leivinpaperin alle voi laittaa 2-3 alumiinifoliota ristiin; täytettyä kukkoa on vaikeampi siirrellä myöhemmin. 
5. Taikinalevyn keskelle riisiä joka imee liian kosteuden itseensä.
6. Ladotaan karjalanpaistilihat kerroksittain riisin päälle ja suolataan samalla. HUOM! Suolauksessa kannattaa olla varovainen: sekä taikina että pekoni sisältävät suolaa, joten lihojen ankara suolaus tekee lopputuloksesta tarpeettomankin suolaisen.
7. Päällimäiseksi pekoni.
8. Nostetaan alustaikinan reunat ylös niin pitkälle kun riittää.
9. Lopputaikina kaulitaan kanneksi - vinkki: jätä hieman taikinaa kulhoon taikinan paikkaamista varten. Laitetaan kansi kukon päälle ja liimataan vedellä ja leipäveitsellä/lusikalla yhteen pohjan kanssa. Voidellaan kansi sulatetulla voilla.
10. Paistetaan uunissa ensin 225 asteessa puoli tuntia ilman foliota jotta pinta saa hieman väriä. Vinkki: Laita foliot jo valmiiksi kukon alle jo uuniin, jolloin on helpompi kääriä kukko pakettiin viimeisessä vaiheessa.
11.  Kääritään folioon (3 kerrosta ristiin) ja paistetaan 125 asteessa 5 tuntia. 

Hyvä ja toimiva tuli. Pitkä valmistusaika muhentaa karjalanpaistilihan ja ruistaikina antaa oman makunsa. Kannattaa lämmittää pannulla ja syödä voin kera siellä kenttäolosuhteissa.

Useamman kokeilun jälkeen uskallan antaa tälle reseptille arvosanaksi Kultaisen ampumamerkin.

Alla kuva jo osittain syödystä lihakukosta:

Lihakukko syöntivaiheessa

Edit: Taikina on aika iso ja sitä jäi tällä kertaa tähteeksi. Tein lopputaikinasta Maijalinnean opin mukaan "näkkileipiä":

1. Kaulitaan ohuiksi leiviksi.
2. Paistetaan uunissa 250 asteessa n. 9 minuuttia.

Edit2: Kokeilin lihakukon edessä bataattitäytteistä versiota. Taikinaresepti on sama, mutta sisustin kukon bataattikuutioilla, jotka sain kuorimalla pari bataattia ja kuutioimalla ne. Laitoin mukaan suolaa bataattikerrosten päälle leikkaamaan hieman liikaa imelyyttä pois. Toimiva tuli sitenkin, mutta kyllä lihakukko kuitenkin on omaa luokkaansa.

Edit3: Tarkistin ruisjauhon määrän, kun sitä näkyi kuluvan aika paljon alkuperäistä "noin" määrää enemmän. Muutin myös lihan määrän suuremmaksi.