Kasarmimuonaa: Jauhelihapiirakka

Taitaa mennä ihan keittiöhommiksi Kyhepunu... Löysin tämän reseptin Iltasanomista, testasin ja toimii sen verran hyvin että uskallan suositella.

Ainekset:

• 800 g voitaikinaa (kaksi isoa levyä)

Täyte:

• 400 g sika-nautajauhelihaa
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 prk (400 g) tomaattimurskaa
• 2 rkl kapriksia
• 2 rkl tummaa balsamicoa
• suolaa ja mustapippuria
• 2-3 tl kuivattua yrttimausteseosta esim. pizzamauste

Munamaito:

• 3 kananmunaa
• 2 dl kermaa
• 150 g voimakasta juustoraastetta

Voiteluun:

• kananmuna

Valmistusohje:

1. Sulata voitaikinalevyt, toinen levy tulee piirakan pohjalle ja toinen piirakan kanneksi. 
2. Painele toinen taikinalevy syvän piirakkavuoan (n. 23-28 cm halkaisija) pohjalle ja reunoille. Säästä toinen levy kanneksi päälle. Tee osasta koristeita pintaan (jos yli jää). 
3. Silppua sipulit ja kuullota ne jauhelihan kanssa pannulla. Lisää tomaattimurska, kaprikset ja mausteet. Anna kiehua 15-20 minuuttia. 
4. Valmista munamaito sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Yhdistä isossa kulhossa jauhelihaseos ja munamaito. Kaada täyte vuokaan. 
5. Nosta kansi päälle ja liimaa koristeet munalla. Voitele piirakan koko kansi kananmunalla. Töki reikiä haarukalla kanteen jotta pääsee paineet purkautumaan.
6. Paista noin 40-50 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Nosta piirakka uunista ja anna levätä pari tuntia ennen tarjoilua. 

Tarjoile piirakka raikkaan salaatin kanssa.

Toimiva setti tuosta tuli. Erityisen tärkeää on panostaa voimakkaaseen juustoraasteeseen koska muuten makukokemus jää pliisuksi. Piirakka maistuu sekä lämpimänä että kylmänä (paria tuntia en itse malttanut jäähdytellä...).

Edit: Kokeilin reseptiä uudemman kerran ja sain kuvankin "teoksesta". Reseptissä käskettiin käyttää ylimääräinen taikina koristeiksi joten rakensin niistä saksalaisen laulu- ja soitinyhtyeen logon:

Jauhelihapiiras Rammstein -koristelulla

Kirja: Antti Nieminen: Tie Tali-Ihantalaan - Konekiväärimiehen päiväkirja - ISBN 978-952-492-281-4

Niemisen kirja poikkeaa voimakkaasti yleisistä sotaromaaneista ja -dokumenteista. Teos on laadittu hänen pitämänsä päiväkirjan pohjalta suuremmalti stilisoimatta ja taustoittamatta. Teksti on näin ollen varsin kömpelöä ja jopa lapsellista mutta kirjoittajahan olikin vain parikymppinen kun tätä sotapäiväkirjaa joutui laatimaan.

Teoksesta käy hyvin ilmi sodankäynnin perusluonne eli odottaminen. Suuri osa ajasta odotetaan jotain tapahtuvaksi ja erityisesti näin on puolustavalla puolella jolloin aloite on vastapäässä. Toki sitten kesän 1944 taisteluissa ei enää odottelemaan ehditty mutta tuo tilanne sallittakoon vahvana poikkeamana normaalikäytäntöön. Niemisen kuvauksessa odotteluajan toiminta on hyvinkin leppoisaa: tehdään määrättyjä työtehtäviä, ollaan välillä vartiossa ja välillä jopa retkeillään taustamaastoissa ja ihaillaan karjalaisia huviloita Terijoella.

Detaljina nostettakoon kuvauksesta esiin Stukien toiminta läpimurron estämisessä 1944. Kyseessähän oli lento-osasto Kuhlmey joka lähetettiin Suomen avuksi Saksasta. Osaston Karjalassa toiminut kalusto oli pääosin Stukia jotka olivat tuolloin länsirintamalla jo auttamattoman vanhentuneita mutta käypää valuuttaa Neuvostoliittoa vastaan. Osaston merkityksestä torjuntavoitolle on paljon kiistelty mutta voisi arvella Stukien ilmestymisen olleen jonkin sortin yllätys neuvostoliittolaisille joilla kuitenkin oli ilmassa moninkertainen ylivoima ja heidän olettamansa mukaan Suomen pommituskyky oli olematon. Tästä on todennäköisesti seurannut välinpitämättömyys joukkojen, ajoneuvojen ja kalustojen hajauttamisessa rintaman takana sekä ilmatorjunnan laiminlyönti josta lienee seurannut Stukille suurin määrin houkuttelevia maaleja tuhottavaksi.

Kirja kannattaa lukea autenttisena ajankuvauksena nuoren miehen elämänvaiheesta erittäin ikävässä ajanjaksossa. Annan kirjalle Hopeisen ampumamerkin.