Elokuva: 300: Imperiumin nousu (2014)

Jostain syystä huono tuuri jatkuu elokuvien suhteen. Nyt Netflixistä selaamani teos alkuperäisnimeltään "300: Rise of an Empire" osoittautui taas täydelliseksi ajan haaskaukseksi. Tarina jatkuu siitä mihin tätä edeltävä elokuva "300" päättyi. Spartalaiset on tapettu Thermopylain solassa ja kreikkalaiset taistelevat ylivoimaista persialaislaivastoa vastaan samalla symboliikalla kuin nyky-Kreikka velkojiaan vastaan...

Elokuvassa on pyritty visuaaliseen näyttävyyteen. Taustallahan on Frank Millerin luomaa sarjakuvissa (ja loistavassa Sin City -elokuvassa) toimivaa maalailua. Valitettavasti vain tässä elokuvassa tuo maalailu on viety liian pitkälle: hidastetut taistelukohtaukset ja suihkuina lentävä veri alkaa pitkässä juoksussa tympäisemään ja luo vain hohhoijjaa -tyyppisen elämyksen.

Kovaa on kyllä sodankäynti ollut tuolloin ja varmaan ihan oikeastikin. Merisodan taktiikkana on ollut hyökätä soutukaleerilla vastapuolen laivan kylkeen, upottaa se aluksen kärkipiikillä tai, jos upotus ei onnistu, vallata alus ja tappaa vastapuolen väki lähitaistelussa. Veristä leikkiä on joka tapauksessa ollut ja ehkä epäkiitollisin homma on ollut soutajilla jotka elokuvassa on kahlittu airoihin eli jos laiva on mennyt pohjaan niin pitkä sukellus on soutumiehilläkin ollut luvassa. Tosin historiallisesti ainakin kreikkalaiskaleereilla nuo soutajat ovat olleet merisotilaita jotka entrausvaiheessa ovat osallistuneet lähitaisteluun eivätkä näin ollen ole olleet kahlehdittuja eivätkä myöskään ruoskalla "kannustamisen" kohteena.

Persialaisporukan vaarallisin touhuaja on yllättäen Artemisia -niminen nainen joka tappaa talossa ja puutarhassa... Näyttävä suoritus on mm. pään leikkaaminen irti oman puolen epäonnistuneelta kätyriltä lyhyen puukon kahdella sivalluksella kurkun ja niskan puolelta. Vaatii terävää veistä ja hyvää leikkaustekniikkaa sekä voimakkaat käsivarsilihakset. Naisia ei pidä selvästikään suututtaa - on tarinan opetus. Lopulta kuitenkin tarinan sankari Themistokles tuikkaa miekan epäherrasmiesmäisesti ao. neidin mahaan joten tästäkin riesasta päästään.

Tälle teokselle ei voi antaa kuin arvomerkiksi kuin Pronssisen ampumamerkin ja siitäkin suurin osa kunniasta menee edellä mainitulle Frank Millerille.

Kasarmimuonaa: Pulled Pork eli Revitty Sika

Oheinen resepti on erittäin yksinkertainen valmistaa mutta edellyttää uunia joten ei sovellu kenttäkeittiön menuun.

Tarvikkeet:

n. 1,5 kg Kassler paisti tai vastaava kokonainen lihakimpale. Saa olla rasvainenkin, eihän tässä mitään kasvissyöjiä olla!
2 pulloa barbequekastiketta
2 isoa sipulia
valkosipuli
suolaa ja pippuria

Lisukkeeksi maun mukaan esim. uuniperunoita tai sämpylöitä tai jopa salaattia.

Valmistus:

1. Kuumenna uuni 110-120 asteeseen.
2. Hiero liha suolalla ja pippurilla.
3. Laita liha kannelliseen uunin kestävään astiaan ja kaada lihan päälle bbqkastiketta siten että se peittyy. Usein menee tuo pari pulloa.
4. Lisää isoiksi lohkoiksi pilkotut sipulit ja valkosipuli.
5. Anna valmistua vähintään 4 tuntia, mieluummin kauemmin.
6. Nosta liha erilliselle astialle ja revi haarukalla rikki. Sotke sekaan sopiva määrä kastiketta mausteeksi.

Resepti on rehellisesti varastettu joltain Sikke Sumarilta tai vastaavalta. Erittäin hyvä muona ja energiariittoinen ankarampaankin taisteluun!

Edit 22.6.2015: Kokeilin samaa reseptiä broilerinlihalla. Ei toimi yhtä hyvin vaikka syötävää onkin. Konsepti vaatinee sianlihasta irtoavan rasvan mausteeksi tuohon kastikeliemeen.

Talousviskien vertailu osa 3 - Uusi manner

Rajavartijalla ja Williellä oli tällä kertaa tutkittavana kohtuuhintaiset (alle 50 € /litra) amerikkalaiset ja kanadalaiset talousviskit. Arviointitehtävä oli yllättävänkin haastava ja voittaja löytyi vasta tiukan pistelaskennan jälkeen.

Vertailussa olivat seuraavat juomakset:

Black Velvet:

• 31,14 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Kullankeltainen, kevyt, lämmin, hennon hedelmäinen, mausteinen
• Testiryhmän luonnehdinta: Makeahko mutta ei liikaa. Helposti lähestyttävä; voisi suositella jopa naisihmiselle.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001196/
• Sijoitus arvioinnissa: 1. palkinto
• Rajavartija: Oliko kyseessä juuri tämä sortti Black Velvettiä?

Kentucky Gentleman:

• 34,00 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, terävä, hedelmäinen, kermatoffeinen, mausteinen
• Testiryhmän luonnehdinta: Ärtsyn makuista - hyvä vai huono? Mustavalkoinen maku. Ytyä ja makua. Vaniljanmakuinen (wtf? Pitäisi varmaan maistaa miltä se vanilja maistuu..)
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001516/
• Sijoitus arvioinnissa: 2. palkinto

Jack Daniels:

• 47,80 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Vaaleanruskea, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, kevyen banaaninen, mausteinen, hennon vaniljainen
• Testiryhmän luonnehdinta: Liian lievä. Maistuu Offilta.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/115026/
• Sijoitus arvioinnissa: 3. palkinto

Näin ollen vertailussa kävi taas siten että halvin juoma voitti. Kertookohan tuo juomista vai juojista? Seuraavanna vaiheena onkin sitten "mestarien liiga" eli Famous Grouse, Tullamore Dew ja Black Velvet ottavat mittaa toisistaan. Spektaakkelin ajankohta ja paikka on sopimatta; mestarien liigan loppuottelu pelattiin Berliinissä..

Kirja: Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen; suurtaistelun ihmisen historia -ISBN978-952-234-215-7

Valitsin Helsinki-Vantaan kentältä reissulukemiseksi historioitsija Teemu Keskisarjan  opuksen "Raaka tie Raatteeseen, Suurtaistelun ihmisen historia". Mielenkiintoinen katsaus, jossa Keskisarja valottaa terävästi Suomussalmen kuuluisaa taistelua. Välillä ärsyttävästi, välillä terävästi ja välillä sarkastisesti tuumaillen.
Hän vertailee Raatetta välillä moniinkin ihmiskunnan vähemmän mukaviin mittelöihin löytäen yhtymä kohtia tai ristiriitoja.
Mukaan on otettu alueen paikalliset ihmiset niin evakkoina kuin sotatoimialueelle jääneinäkin persoonina. Kainuulainen korpikommunisti hyppi ja pomppi riemusta Neuvostoliiton sotakoneiston "Punaisen Ratsastajan" jyrätessä sodan alussa valkosuomalaisia. Kerkesivätpä he virittää Juntusrantaa ihan Työtätekevän Kansan komitean venäläisten hyvällä myötävaikutuksella. Siinä korpikommustit pääsivät ikäänkuin nauttimaan Neuvostovallasta.
Henkilöhahmoja on muistettu sekä Suomen puolella ( sotilaita ja siviilejä) ja venäläisiä upseereja. Kirjoittaja on mukavasti onnistunut kaivamaan pikkunippelitietoa, jotka on myös todistettu viittauksin kappaleiden jälkeen.
Tässä ihan pari malliksi:Miten sitten venäläiset osasivat edes vähän liikkua metsissä? Suunto ei ollut varmasti tuolloin ihan niin tunnettu, mutta venäläiset käyttivätkin hyväkseen eläviä kompasseja eli juuri noita korpikommunisteja. Olipa em. ihan omia taisteluryhmiäänkin, mutta kovin paljoa heistä ei ollut apua veli-venäläisille.
Sodasta on löydetty myös paljon opetuksia. Koska ukrainalaispoppoo oli niin huonosti varustettu Suomen talveen, tuli sitten 1800 hiihtoprikaatin valiosotilasta Kuusamon seudulle suksin ja talvivarustein. Tosin tulos oli sama kuin Raatteessa, vaikka alussa suomalaisetkin joutuivat noiden kanssa koville. Mutta siis turpaan tuli venäläisille vaikka varusteet olivat ok. Oli huopikkaat puutapilla eli nopeaa panna sukset jalkaan ja ottaa pois, kunnolliset talvivaatteet ja ihan iso paksu huppuhattu päässä. Kirjailija epäilee, että tuo viimeksi mainittu oli syy siihen, että Suomi-sissit yllättivät valiosotilaat usein unesta. Oli menty ääripäästä toiseen; vartiomies ei kertakaikkiaan kuullut mitään huppuhatun alta, jos taas ukrainalainen ei kuullut hampaittensa kalinalta mitään.
Välillä kirjailijan sanailu muistuttaa kovasti ystäväni Willie Rokan ja itseni välistä keskustelua muutaman viskin jälkeen, että ihan nauratti.
Suosittelen lukemaan, ja jos joku kohta tuntuu turhalta tai tympeältä, niin sivuja voi kääntää!

Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki