Kirja: Lawrence Paterson: Kolmannen valtakunnan erikoisjoukot - ISBN 978-952-229-205-6

Lukaisin läpi otsikossa mainitun teoksen. Alaotsikkona tuossa oli "Brandenburg -rykemtti 1939-1945" ja kirja kertookin "yleistävästä" otsikosta huolimatta vain tämän kyseisen joukko-osaston tarinaa.

Kirja on varsin puisevasti kirjoitettu, mutta kirjailijaa ei tästä voi varsinaisesti syyttää; hän kun kertoo jo esipuheessa, että kyse on fakta- ei fiktiopohjainen lähestyminen asiaan. Rykmentin toimintaa, kokoonpanoja, sijainteja jne. onkin käyty kattavasti läpi koko tuon tarkasteluajanjakson ajan.

Eräs silmäänpistävä tieto on joukkojen käyttämä koko- tai puolinaamiointi. Kokonaamiointi tarkoitti täysin vihollisen univormua tai sen kopiota ja puolinaamio tarkoitti manttelia tmv. saksalaisen univormun päällä käytettynä. Tuo menettely on nähdäkseni Haagin Rauhankonferenssin (1907) toisen osan, ensimmäsen luvun 23. artiklan vastainen: 

f) oikeudettomasti käyttämästä sotaneuvottelijan (parlamentäärin) lippua, vihollisen kansallislippua tai sotilaallisia tunnusmerkkejä ja univormua sekä Genèven yleissopimuksen tunnusmerkkiä;

Natsi-Saksa taisi kyllä irtautua tuosta ja muista kansainvälisistä sopimuksista, joten niiltä osin tuo havainto on kyllä triviaali. Toisaalta Otto Skorzenyn tapauksessa brittiläisten erikoisjoukkojen everstiluutnantti todisti oikeudessa myös brittien käyttäneen vihollisen univormuja.

Toinen kiintoisa seikka oli amiraali Wilhelm Canariksen rooli erikoisjoukoissa. Canaris suunnitteli ja perusti joukot omaksi käsikassarakseen Hitleriä ja natsijohtajia vastaan käytävässä tulevassa vallankumouksessa. Idea meni kuitenkin pieleen: joukkojen toiminnan luonteesta johtuen sinne hakeutui vapaaehtoisena mieluummin fanaattisesti natsi-ideologiaan uskovia kuin sitä vastustavia miehiä. Canarikselle itselleenhän kävi heikosti: hänet tuomittiin SS:n kenttäoikeudessa kuolemaan ja hirtettiin muutamia viikkoja ennen maailmansodan päättymistä.

Suosittelen kirjan lukemista lähinnä yleistiedon täydentämiseksi ja jos kaikki muu on jo suurinpiirtein luettu. Mitään erityisen kiinnostavaa tai jopa raflaavaa ei kirjasta löydy. Tylsyyden vuoksi annan sille vain Pronssisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kannesta:

Kolmannen valtakunnan erikoisjoukot - kansi

Kasarmimuonaa: Juustoinen peltimureke

Soppa365 taas vaihteeksi bongasin tämän reseptin. Ideana on tehdä lihamureke, mutta toisin kuin perinteisessä mallissa, tässä ei tehdä lihaköntistä "jöötiä" vaan lihamassa levitellään pellille levyksi. 

Ainekset:

•  1 salottisipuli
•  2 valkosipulinkynttä
•  1 rkl rypsiöljyä
•  ½ dl korppujauhoja
•  1 dl ruokakermaa
•  1 rkl ketsuppia
•  2 tl dijoninsinappia
•  1 tl kuivattua oreganoa
•  1 tl suolaa
•  ½ tl paprikajauhetta
•  ½ tl mustapippuria myllystä
•  600 g naudan paistijauhelihaa
•  100 g maukasta juustoraastetta (esimerkiksi Västerbotten)
•  1 kananmuna

Päälle

•  50 g maukasta juustoraastetta

Tarjoiluun

•  tuoreita yrttejä, paahdettuja pinjansiemeniä

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipulit. Paista ne pannulla öljytilkassa kypsiksi.
2. Sekoita korppujauhot, ruokakerma, sipulit, ketsuppi, sinappi, oregano, suola, paprikajauhe ja pippuri.
3. Yhdistä korppujaho-sipuliseos, jauheliha, juustoraaste ja muna. Taputtele taikina leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan (noin 22 cm x 30 cm).
4. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Ripottele päälle juustoraaste. Jatka paistamista 5 minuuttia tai kunnes mureke on mehevän kypsä ja juusto sulanut.
5. Viimeistele halutessasi yrteillä ja pinjansiemenillä. Tarjoa esimerkiksi lohkoperunoiden tai perunamuusin kanssa.

Muutamia kommentteja:

• Ihan hyvää ja maukasta tuli, mutta se mahtoi olla enemmän ainesten kuin valmistusmenetelmän ansiota. Teoriassa levyllä lihamassa kypsyy tasaisemmin, kun jöötissä se voisi jäädä keskeltä raaemmaksi. Käytännössä en usko tähän.
• "Maukasta juustoraastetta" lienee yksi selittävä tekijä maukkauteen (sananmukaisesti). Jopa tuota Västerbottenia löytyi Prismasta, mutta muukin ei-pliisu juusto kelvannee.
• Paistoaika oli ainakin minun uunissa n. 10+10 minuuttia.

Suosittelen vähintäänkin kokeilemaan ja sitten vasta palaamaan perinteiseen murekkeeseen. Nuo ainekset pystyy kyllä kokoamaan jöötiksikin.