Kasarmimuonaa: Tomaatti-juustopiirakka valmispohjaan

 Piirakkaa pukkaa pyhästä lopettamislupauksesta huolimatta... Tällä kertaa kyseessä on kasvispiirakka, joka Soppa365:ssä oli jostain syystä nimetty "Naapurin tomaatti-juustopiirakaksi". Resepti alla:

Ainekset:

• 1 pakastepiirakkataikina suolaiseen leivontaan (380 g)
•  300 g Port Salut -juustoa, esim. Luostari
•  1–2 rkl dijonsinappia
•  3–4 kypsää tomaattia
•  (muutama kirsikkatomaatti)
•  ½ tl kuivattua timjamia

Valmistus:

1. Ota taikina huoneenlämpöön tunti ennen leipomista. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
2. Painele taikina pyöreän piirakkavuoan (Ø 24–28 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 10 minuuttia uunin alatasolla.
3. Leikkaa juusto ½ cm:n paksuisiksi paloiksi. Viipaloi tomaatit. Jos käytät kirsikkatomaatteja, halkaise ne.
4. Sivele sinappia piirakkapohjalle makusi mukaan (huomaa, että dijoninsinappi on voimakasta, ohut kerros siis riittää). Peitä pohja juustoviipaleilla ja asettele niiden päälle tomaatit. Ripottele timjami tomaattien päälle.
5. Kypsennä piirakkaa noin puoli tuntia uunin keskitasolla.
6. Anna piirakan jäähtyä 15 min. Nauti piirakka lämpimänä teen, punaviinin tai maidon kera.

Kommentti:

• En tehnyt tuota kohdassa 2 mainittua esipaistamista, koska joku kommentoi että se ei sovi valmistaikinalle. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut tehdä: ilman esipaistamista pohja jäi keskeltä täytteen alta hieman "taikinamaiseksi". Ei haitannut makua, vaan enemmänkin suutuntumaa ja ulkonäköä (siis piirakan, ei syöjään). Pitää ensi kerralla kokeilla esipaistaa.

Piirakasta tuli hyvä ja täyttäväkin, vaikka olikin kasvistäytteinen. Osansa asiaan lienee tuolla kohtuullisen rasvaisella juustolla. Annan tälle Hopeisen ampumamerkin ja suosittelen kokeilemaan.

Kasarmimuonaa: Maalaiskeitto uunissa

 Löysin Sopasta (taas) kokeiltavaksi tämän reseptin. Listasin sen kasarmimuonaksi, koska valmistukseen tarvitaan uuni. Ehkä keiton voisi keittää liedelläkin, mutta pitkä keittoaika (1,5 h) voi olla turhauttavaa. Joka tapauksessa kenttäolosuhteissa ei yleensä jaksa muonaa noin kauan odottaa.

Kyseessä on runsaasti kasviksia sisältävä keitto, joka punajuuren ansiosta muistuttaa aika paljon borssikeittoa. Lisää samankaltaisuutta tekee lisukkeena tarjottava piparjuurismetana.

Ainekset:

•  500 g punajuuria
•  300 g porkkanoita
•  200 g juuriselleriä
•  1 sipuli
•  3 valkosipulinkynttä
•  200 g savukassleria
•  2 rkl öljyä
•  2 rkl tomaattipyreetä
•  1,2 l lihalientä
•  3 dl lager-olutta
•  1 laakerinlehti
•  2 tl kuivattua timjamia
•  (suolaa)

Piparjuurismetana:

•  1 prk (120 g) smetanaa
•  2 rkl piparjuurta raastettuna
•  ripaus suolaa ja sokeria

Valmistus:

1. Kuori punajuuret, porkkanat ja juuriselleri ja raasta ne raastimen isolla terällä tai vihannesleikkurilla.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuutioi savukassler.
3. Kuumenna öljy uuninkestävässä kattilassa. Lisää tomaattipyree, juuresraaste, sipuli- ja valkosipulinkynnet sekä savukasslerkuutiot. Kuullota sekoitellen pari minuuttia. Lisää joukkoon lihaliemi ja olut. Lisää laakerinlehti ja timjami. Kiehauta kuumaksi.
4. Nosta kattila 175-asteisen uunin alatasolle ja anna hautua 1½ tuntia. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.
5. Piparjuurismetana: Sekoita smetanan joukkoon piparjuuriraaste, ripaus suolaa ja sokeria. Tarjoa keiton kanssa piparjuurismetanaa.

Muutamia huomioita:

• Ruokaa on ohjeen mukaisesti syytä maistaa ja tarvittaessa lisätä suolaa. Mm. kasslerin suolaisuus vaikuttaa keiton lähtökohtaiseen suolatasoon ja sitä ei tarvitse välttämättä lisätä.
• Piparjuurismetanaa kannattaisi tehdä isompi annos: se antaa erittäin hyvin potkua keitolle.
• Annos on suuri; Sopankin mukaan 6 hengelle. 
• Valmistusprosessia voi optimoida: keiton voi valmistaa vaiheen 3 loppuun asti etukäteen ja sitten vain kiehauttaa levyllä ja laittaa uuniin.

Hyvää ja tuhtia syötävää tuli. Sukulaisuus borssikeittoon on ilmeinen, mutta ei häiritsevä. Annan reseptille Hopeisen ampumamerkin.

Vehnäolut: Valo

 Joensuulaisen Panimo Honkavuoren valmistama Valo-vehnäolut on valittu vuoden 2020 Suomen parhaaksi olueksi Suuret oluet – pienet panimot -tapahtumassa Tampereella joskus keväällä. Havahduin lukemaan tästä uutisen jostain verkkosivulta ja siitä innostuneena päätin maistaa tuotetta. Innostusta lisäsi se, että useimmiten näiksi voitto-olueiksi valitaan ipoja, aleja tai jotain luostarioluita, jotka eivät kuitenkaan itselle maistu.

Kyseessä on "saksalaistyyppinen" vehnäolut. Oluen esittely löytyy ao. panimon verkkosivuilta tästä linkistä. 

Juon vehnäolutta lähinnä viihdekäytössä ja näin ollen arvostan siinä raikkautta ja jopa hieman makeuttakin. Tästä kertoo osaltaan jo ehdoton suosikkini Blanc: sitrusmaisuus ja keveys ovat keskeisiä makuelementtejä, mutta sakkaisuus ja "tunkkaisuus" puuttuvat kokonaan. Valossa näitä taas riittää ja olut lieneekin hyvin esikuvilleen uskollinen tuote: pullossa esiintyy sakkaa ja pintahiivaakin on havaittavissa; ainakin lievästi mielikuvistusta käyttäen. Juoma saattaisi sopia jonkin sopivan ruokalajin kanssa nautittavaksi, mutta minulle se ei tärpännyt. Ruokajuomana ja saunaoluena suosin perinteisiä lagereita.

Jälleen kerran joutuu pahoittelemaan huonoa makuaistiaan. Toisaalta ehkä Willien arvostelut ovat sikäli arvokkaita, että ne edustavat "Average Joeta" ts. ei mitään oluthifistelijää, vaan tyyppejä jotka vain juovat sitä olutta. Arvomerkiksi kuitenkin tälle vuoden oluelle jää vain Pronssinen arvomerkki.

Alla vielä kuva tuotteesta:

Vuoden olut 2020: Honkavuoren Valo