Kirja: Niilo Lauttamus: Hävittäjä-ässä - ISBN 951-20-3385-2

Viittasin tähän kirjaan kun kommentoin Rajajääkärin arviointia Niilo Lauttamuksen useammasta teoksesta. Luin kirjan joskus teini-ikäisenä suurin piirtein ennen sotaa (siis Vapaus-) ja silloin tuo teos teki suuren vaikutuksen.

Kirja kertoo Toivo Kuikka -nimisen hävittäjälentäjän tarinan alkaen Talvisodasta ja päätyen Lapin sodan alkuun. Kuikka menestyy hävittäjälentäjänä, ylennetään lentomestariksi ja hänelle myönnetään Mannerheimin risti. Samaan aikaan hän on kuitenkin auktoriteettien vastainen jermu klassiseen tyyliin jossa riittävän suurelle sankarille annetaan kaikki toljailut ja käskyjen rikkomiset anteeksi.

Näin aikuisiällä on pakko myöntää että aika kultasi muistot tässäkin. Lauttamus on sinällään pätevä kirjailija ja sotagenren spesialisti mutta ilmasodasta hänellä ei ole omakohtaista kokemusta eikä riittävästi tietoa. Erityisesti tämä käy ilmi ilmataistelukohtausten kuvauksista. Kerronta on hyvin pintapuolista ja ylimalkaista jos verrataan alan ammattilaisiin ja itsekin taistelulentäjiin kuten Joppe Karhuseen, Martin Caidiniin tai Saburo Sakaihin. Lauttamus todennäköisesti itsekin tiedosti osaamattomuutensa ja tästä syystä kirja kertookin enemmän ei-ilmailullisista tapahtumista.

Hävittäjä-ässässä Lauttamus tuo esille yleensä sodankäynnin ja erityisesti hävittäjälentäjän henkiset paineet. Paineet ovat ymmärrettäviä: hävittäjälentäjä on joka lennolla altis nopealle kuolemalle pienenkin herpaantumisen tai havannointivirheen vuoksi. Lentäminen itsessäänkin on ollut noina aikoina vaarallinen laji ja viholliset eivät sitä ainakaan helpota. Venäläisillä oli vielä aina moninkertainen ylivoima ilmataisteluissa joten hermoja tarvittiin.

Lauttamuksen hävittäjä-ässä purkaa noita paineita juopottelemalla ankarasti kaikkina vapaa-ajanhetkinään. Juopotteluun liittyvä jermuilu on hyvin samantyylistä kuin toisaalla Kyhepunussa mainituissa teoksissa ja tietyssä määrin voidaan puhua jopa Lauttamuksen maneerista tässä kohtaa. Tietynlainen "hyvän humalan" kuvaaminen kuuluu hänen perusvalikoimaansa samaan tyyliin kuin Veikko Huovisella tai Arto Paasilinnalla.

Tämä teos asettuu häntäpäähän Lauttamuksen nyt lukemassani tuotannossa ja siitä syystä myönnän vain Pronssisen arvomerkin.

Kenttämuonaa: Minikukkoset

Luokittelen tämän reseptin kenttämuonaksi vaikka valmistukseen uuni tarvitaankin. Minikukkoset soveltuvat matka- ja kenttämuonaksi kun ne etukäteen kasarmioloissa valmistetaan. Sain reseptin eräältä puolitutulta joka oli sen metsästysreissullaan kuullut ja tuotoksiakin maistanut.

Minikukkoset ovat pieniä kalakukkoja jotka on valmistettu kaupasta saatavista aineksista. Taikinaa ei siis tarvitse tehdä.

Tarvikkeet:

• Ruispala -leipiä, neliskanttiset parhaita
• Voita
• Sipulia
• Muikkuja, n. 500 g riittää 12 kpl:een ruispalapaketille. Riippuu tosin muikun koosta.
• Porsaan file- tai savupekonisuikaleet, suikale / leipä
• Suolaa
• Leivinpaperia
• Alumiinifoliota

Valmistus:

1. Muikut perataan ja niiltä poistetaan päät ja pyrstöt.
2. Sipuli sämpätään pieneksi silpuksi.
3. Leivät voidellaan voilla ja sipulisilppua levitetään alemmalle puolikkaalle.

4. Laitetaan leivälle 4-6 muikkua muikun koosta riippuen. Ripautetaan suolaa päälle.

5. Muikkujen päälle laitetaan porsaanfile- tai savupekonisuikale.

6. Kansi päälle.

7. Laitetaan leipä voipaperipalaselle ja kääritään se papereineen alumiinifolioon. Yksi kerros riittää mutta varmistetaan ettei paketti vuoda. Alla valmis paketti.

8. Paistetaan paketit uunipellillä 180 asteisessa uunissa 45 minuuttia.

9. Kukkoset syödään käsin suoraan paketeista taistelualueella.

Kokeilin myös versiota jossa oli valmiiksi maustettua savumuikkua tölkistä. Toimii jos ei raakaa muikkua ole saatavilla. Tällöin ei suolaa kannata enää lisätä muikuille.

Elokuva :Into the White (2012)

Tämä Netflixistä (linkki tässä) löytyvä norjalainen elokuva kertoo saksalaisista ja englantilaisista lentäjistä jotka toisen maailmansodan aikana syöksyvät maahan Norjan tuntureilla ja hakevat suojaa samasta tunturimökistä. Tuo riittänee juonenkuvauksesta jotta koko katsomisen halua ei viedä. Elokuvan väitetään pohjautuvan tositapahtumiin joka käy ilmi lopputeksteissä joissa kerrotaan päähenkilöiden kohtaloista elokuvan tapahtumien jälkeen.

Elokuva jatkaa samaa norjalaisten elokuvien tyylisuuntaa ja kerrontatapaa kuin toisaalla Kyhepunussa arvostellut Raskas Vesi ja Max Manus : toiminta on verkkaista, dialogi lähestulkoon Kaurismäkeläistä mutta kohtauksissa käytetyt maisemat huikaisevan hienoja. Selvästi Norja haluaa tuoda elokuvienkin kautta esille omaa vahvuuttaan eli upeaa tunturi- ja vuoristomaisemaa.

Elokuvan kerronnassa on havaittavissa (todennäköisesti sattumanvaraista) yhteyttä myös myöhemmin ilmestyneeseen Hateful Eightiin (arvio Kyhepunussa tässä) mutta Tarantinon osaamisen taso erottuu kyllä niin selkeästi että elokuvien vertailu keskenään ei ole mielekästä. Molemmissa elokuvissa ryhmä ihmisiä on jumissa lumimyrskyssä ja tilanne alkaa jännittymään kulminaatiopistettä kohti. Tarantinon kulminaatiopisteen laukaiseminen on kertaluokkaa jännittävämpi ja myös kertaluokkaa verisempi kuin Into the Whitessä.

Mökki on kyllä hienossa paikassa;kelpaisi Williellekin erämajaksi. Aika huteraa valmistetta tosin eli vaatisi remonttia: ohutta lautaa ja ei eristeitä. Detaljina on hyvä huomata mökin varusteena oleva Jötulin kamiina jota löytyy usein myös Suomen Lapin erämajoista. On muuten erittäin toimiva ja kätevä laite joka lämmittää hetkessä mökin asuttavaan kuntoon:

Yhteistä tuon Raskas Vesi -minisarjan kanssa on muiden elementtien lisäksi ruoan loppuminen ja jäkäläkeiton syöminen hätätilassa. Ei ole tullut moista keitosta maistettua eivätkä elokuvien esitykset tähän kannustakaan; ainakin maha on kuralla ao. gourmet-nautinnon jälkeen. Hätätapauksessa kuitenkin tuollakin mahaansa täyttelisi ennen kuin nälkäänsä näkisi.

Elokuvassa näytetään norjalainen armeijan tukikohta jota ihmettelin. Tuon osalta täytyy myöntää että sivistyksessä on ollut aukko: kuvittelin Norjan antautuneen kokonaan ja välittömästi mutta näinhän asia ei mennyt ja elokuvan tapahtuma-aikaan (27.4.1940) norjalaiset kävivät vielä systemaattista ja järjestäytynyttä sotaa saksalaisia vastaan. Taustatietoa taistelusta Norjasta löytyy tästä wikipedia-artikkelista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelu_Norjasta .

Alla on vielä Youtubesta löytyvä elokuvan traileri:

Arvomerkiksi elokuvalle annan hyvästä yrityksestä Pronssisen ampumamerkin.