Kirjasarja: Patrick O’Brian: Aubrey-Maturin -romaanisarja

Luin läpi Patrick O’Brianin kirjoittaman sarjan kapteeni Jack Aubreyn ja hänen ystävänsä Stephen Maturinin seikkailusta. Sarja kertoo Napoleonin sotien aikaisista sotalaivaseikkailuista. Sarjasta kuusi ensimmäistä osaa on suomennettu, mutta O'Brian on laatinut niitä kaikkiaan 21 (!) kappaletta. Löysin sarjan siihen pohjautuvan erinomaisen elokuvan Master and Commander: Maailman laidalla -kautta.

Elämä 1800 -luvun alun sotalaivassa on ollut erittäin surkeaa ja hyvin hengenvaarallista, mutta näin jälkikäteen kiehtovaa. Suurten laivojen purjehtiminen on tuolloin kehitetty huippuunsa ja niiden kyky toimia kuukausia avomerellä on saatu toimimaan - toki luksusta se ei kyllä ole ollut.

Youtubesta löytyy erinomainen animaatio HMS Victorystä ja voi vain ihmetellä tuon aikaista laivanrakennustaitoa. Tosin Jack Aubrey purjehti pienemmillä aluksilla kuin HMS Victory, joka oli linjalaiva.

Suosittelen lämpimästi tuon kirjasarjan läpilukemista ja annan sille arvomerkin Kultainen ampumamerkki.

Ohessa vielä kansikuva sarjan ensimmäisestä kirjasta:

Kuninkaan mies -kirjan kansi

Kasarmimuonaa: Riisipuurorieskat

Olen usein tehnyt ja kehunutkin perunamuussin tähteistä tehtyjä rieskoja (resepti Kyhepunussa tässä). Taannoin lounaalta jäi tähteeksi riisipuuroa ja juolahti mieleen, että saisiko siitäkin leivottua rieskoja tai sämpylöitä. Sydänmerkki -sivustolta löytyi tähänkin resepti:

Ainekset:

• 5 dl riisipuuroa
• 2 munaa
• 2-4 dl sämpylä- tai täysjyväjauhoja

Valmistus:

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
2. Sekoita riisipuuro ja kananmunat. Lisää jauhoja vähitellen, aluksi 2 dl. Jauhojen tarve riippuu puuron paksuudesta ja valitusta jauhosta. Sopiva taikina on kiinteää, mutta pehmeää.
3. Taputtele taikinasta jauhojen avulla 4 rieskaa pellille leivinpaperin päälle.
4. Paista uunin ylätasolla noin 10-12 minuuttia, kunnes rieskat ovat kauniin ruskeita.

Pari kommenttia:

• Suolaa olisi pitänyt lisätä taikinaan. Suolan puute reseptistä johtunee sen lähteestä eli Sydänmerkistä..
• Paistoaika oli minun uunissani n. 15 minuuttia.

Erittäin hyvää tuli ja annan tälle saman arvomerkin kuin perunarieskallekin eli Kultaisen ampumamerkin. Luontokin kiittää, kun hukkaa ei tehdä.

Kasarmimuonaa: Katkarapu -ja simpukkarisotto

Jostain syystä ruokakaappeihin oli kertynyt liikaa risotto -tyyppistä riisiä, joten kokeilin muutamia reseptejä kyseisestä italialaisesta muonitustavasta. Kunnollinen risotto on aivan eri tavaraa kuin se limainen riisimössä, mitä tarjottiin aikanaan kansakoulun keittolassa.

Risoton valmistamisessa on tärkeää huomata ero paellaan: risottoa pitää hämmentää koko ajan ja vähitellen lisätä siihen nestettä samalla, kun taas paellan annetaan olla rauhassa.

Löysin Kotiliesi -lehden verkkosivulta sopivan reseptin:

Ainekset:

• 300 g katkarapuja
• 1 salottisipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 3 rkl oliiviöljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 dl valkoviiniä
• 8 dl kalalientä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
• 20 g voita
• ¼ tl mustapippuria
• (¼ tl suolaa)
• savusimpukkarasia (Willien lisäys)

Valmistus:

1. Hienonna yksi salottisipuli ja kaksi valkosipulinkynttä. Sulata 300 grammaa katkarapuja siivilässä juoksevan veden alla.
2. Kuumenna kolme ruokalusikallista oliiviöljyä kasarissa ja kuullota sipuleita muutama minuutti. Mittaa pannulle kolme desilitraa risottoriisiä. Sekoita ja anna riisien kuullottua pari minuuttia. Kaada riisien joukkoon kaksi desilitraa valkoviiniä. Sekoita ja anna viinin imeytyä riisiin. 
3. Kiehauta noin kahdeksan desilitraa kalalientä toisessa kattilassa. Lisää noin desilitra kiehuvaa kalalientä kerrallaan risottoon. Sekoita koko ajan. Kun neste on imeytynyt, lisää taas noin desilitra lientä. Jatka, kunnes riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 15–20 minuuttia. 
4. Mausta riisi ruokalusikallisella sitruunanmehua ja teelusikallisella sitruunan kuoriraastetta. Lisää joukkoon desilitra raastettua parmesaanijuustoa, 20 grammaa voita ja neljäsosa teelusikallinen mustapippuria. Lisää lopuksi sulatetut katkaravut ja kuumenna nopeasti, etteivät ravut sitkisty. Tarkista maku ja mausta katkarapurisotto tarvittaessa suolalla.

Muutama kommentti:

• Lisäsin katkarapujen lisäksi risottoon savusimpukkasäilyketölkillisen, joka antoi hyvin makua.
• Omalle makuaistille suolan lisääminen oli välttämätöntä, mutta kannattanee kuitenkin maistaa ennen lisäämistä.
• Käytin perusmallin sipulia salottisipulin sijaan. Jäi todentamatta, olisiko tuo vaikuttanut makuelämäkyseen mitenkään.

Hyvää oli ja myös yllättävän täyttävää. Vaikutuksensa oli varmaankin parmesaanilla ja voilla Annan tälle Kultaisen ampumamerkin ja aion valmistaa toistekin.

Kasarmimuonaa: Paistetut kampasimpukat ja chorizot

Nyt aletaan lähestyä jo fine diningiä, mutta menköön kuitenkin. Tätä muonaa voisi tehdä jopa kenttäolosuhteissa, koska tarvitaan vain paistinpannua, mutta toisaalta Suomen luonnossa on harvoin kampasimpukkaa tarjolla. Ruoka ei muutenkaan ole ravitsemustarkoituksessa ideaalinen: simpukka on sikahintaista, joten ähkyyn sillä ei itseeän raski syödä.

Ainekset:

•  100 g chorizomakkaraa
•  300 g kampasimpukkaa ("kampasimpukanliha" pakaste omassa lähikaupassa)
•  1/2 sitruuna
•  3 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna

Valmistus: 

1. Viipaloi makkarat. Paista ne pannussa paahtuneiksi. Siirrä makkarat pois pannusta. Paista kampasimpukat makkaroista irronneessa rasvassa, noin 1 minuutti/puoli.
2. Pese ja raasta sitruunan ohut keltainen kuoriosa ja purista mehu.
3. Laita makkarat pannuun simpukoiden seuraan. Lisää sitruunamehu ja sekoita.
4. Siirrä simpukat ja makkarat tarjoiluastiaan. Viimeistele sitruunankuorella ja lehtipersiljalla.

Hyvää tuli, mutta kuten mainittu, ei riitä pääruoaksi vaan on pikemminkin startteri oikealle aterialle. Annan kuitenkin arvomerkiksi Kultaisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Paella vol 2

Luokittelen tämän kasarmimuonaksi lähinnä ainesten vuoksi: katkarapuja ei juurikaan viitsi raahata mukana eikä niitä isolti löydy Suomen luonnostakaan paikallishankittavaksi. Katkaravut ovat kuitenkin minun mielestäni olennainen osa ruokaa, joten ainakaan paellasta ei voi enää puhua ilman niitä ("espanjalainen pyttipannu" sen sijaan?).

Kokeilin aiemmin Lidlin reseptiä tästä aiheesta, mutta en ollut täysin tyytyväinen. Päätin ottaa toisen mielipiteen ja käytin Valion palvelusta löytyvää reseptiä, alla.

Ainekset:

• 400 g ohuita hunajamarinoituja broilerinfileitä
• ¾ dl Valio Oivariini® juoksevaa
• 2 paprikaa, punainen ja vihreä
• mustapippuria myllystä
• 3 dl raakaa, pitkäjyväistä riisiä
• ½ tl kurkumaa
• 1 tl tuoretta chiliä
• 2-3  (150 g) sipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 7 dl vettä
• 3 dl Valio appelsiinitäysmehu perinteistä
• 2 kanaliemikuutiota
• 4 (250 g) tomaattia
• 1 prk (150 g) Valio Keittiön crème fraîchea
• 1 pussi (200 g) herneitä
• 180 g isoja katkarapuja, MSC-sertifioitu
• 1 rasia (85/65 g) savustettuja simpukoita

Tarjoiluun

• 1 dl tuoretta persiljaa
• 1-2  sitruunaa ja/tai limettiä

Valmistus:

1. Leikkaa broilerifileet 5 - 7 osaan. Mittaa laakeaan, tilavaan paistokasariin tai paellapannulle 2 rkl rasvaa. Paista siinä broilerisuikaleet kypsiksi. Lisää suikaloidut paprikat. Mausta mustapippurilla. Ota seos pois pannulta. (Puhdista tarvittaessa pannu.)
2. Kuullota pannulla lopussa rasvassa riisi, kurkuma, hienonnettu chili, lohkotut sipulit ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Lisää vesi, mehu, liemikuutiot ja kuutioidut tomaatit. Anna kiehua hiljalleen kannen alla n. 30 min kunnes neste on lähes imeytynyt ja riisi kypsää.
3. Lisää broileri-paprikaseos. Lisää crème fraîche, herneet, sulatetut valutetut katkaravut ja simpukat. Kuumenna. Sekoita mahdollisimman vähän.
4. Koristele persiljalla ja sitruunalohkoilla.

Muutama kommentti:

• Käytin fileiden sijaan valmiita hunajamarinoituja suikaleita.
• Keittoaika 30 minuuttia ei riittänyt, meni lähemmäs 40. Syynä saattoi olla se, että laitoin herneet jäisinä sekaan.
• Paellaa on tarkoitus sekoittaa mahdollisimman vähän; kuitenkin vaiheessa 3 tuo sekoitus on pakko tehdä, jotta mm. crème fraîche jakaantuu tasaisesti.
• Annos on iso: riittää kuudelle henkilölle.

Erittäin hyvää tuli ja annankin tälle Kultaisen ampumamerkin.

Valion reseptipalvelu on muuten erinomainen ja suosittelen sitä käytettäväksi myös Kypsille Hepuille!

Kasarmimuonaa: Focaccia kuivahiivalla

Vielä viimeisen kerran focacciaa: aioin testata kuivahiivaa ja niin teinkin. Löysin sopivan tähän reseptin netistä, alla:

Ainekset:

Taikina:

• 8 dl vehnäjauhoja ("noin" -arvo, itsellä tuntuu menevän hieman yli tuon)
• 1 pussi kuivahiivaa (11g)
• 1,5 tl suolaa
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• 4 dl vettä

Päälle:

• oliiviöljyä voiteluun
• 2 tl sormisuolaa
• 100 g kivettömiä vihreitä oliiveja
• 150 g fetajuustoa
• tuoretta rosmariinia

Valmistus:

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Kaada kuuma vesi (45 astetta) leivontakulhoon ja sekoita. Lisää oliiviöljy ja hunaja. Vaivaa taikinaa  5-10 min. Taikinan annetaan kohota liinan alla 30 min.
2. Laita pellille leivinpaperi ja levitä siihen oliiviöljyä (ei juutu leipä kiinni paperiin).
3. Kaada kohonnut taikina pellille ja levitä. Levittämistä helpottaa, kun kaadat taikinan päälle oliiviöljyä. Anna kohota vielä toiset 30 min.
4. Leikkaa täytteet valmiiksi ja laita uuni lämpenemään 250 asteeseen.
5. Voitele taikina oliiviöljyllä sen kohottua. Taikinan kohottua painele sormella pieniä kuoppia taikinaan ja laita täytteet kuoppiin. Lisää rosmariini ja sormisuola
6. Paista 250 asteessa uunin keskitasolla n.12 minuuttia. Leipään tulee pinnalle kaunis väri. Uunista otettuasi voitele vielä pinta oliiviöljyllä.

Muutama kommentti:

• Muitakin täytteitä voi käyttää, esim. minitomaatit, aurinkokuivattu tomaatti, sipuleita jne.
• Oliiviöljyä tuossa palaa aika paljon, mutta lienee terveellistä.
• Uunissapitoaika vaihtelee taas uunin mukaan.

Tästä kuivahiivaversiosta lopulta tulikin paras focaccia, eli suosittelen tätä reseptiä vahvasti. "Oikean hiivan" versiot jäivät likilaskuisiksi; lieköhän vika ollut hiivassa vai kohotustekniikassa. 

Annan tälle jopa Kultaisen ampumamerkin kahdestakin syystä: erittäin hyvää ja nopeaa valmistaa, jos leipä sattuu loppumaan kesken.

Edit: Lisäsin alle kuvan Kypsän hepun versiosta ao. teoksesta:

Focaccia kuivahiivalla - Kypsän hepun versio

Laitan myös kuvan todella kätevästä laitteesta, jolla pystyy levittämään oliiviöljyä esim. edellä mainitusti leivinpaperille ja valmiin focaccian päälle:

Kyseisen oliiviöljynheittimen on vaimo aikoinaan hankkinut jostain keittiötarvikeliikkeestä. Vempeleellä pumpataan ei-helvetinmoinen paine tuohon pulloon ja tuo paine sitten pakottaa öljyn suihkuna ulos. Todella näppärä laite, suosittelen!

Edit2: Reseptissä on mainittu taikinan vaivausaika 5-10 minuuttia. Olen tuohon aiemmin suhtautunut tyyliin "riittää, että kaikki on sekaisin", mutta vaivausajalla on aidosti merkitys: veivasin kokeeksi tuon 5 min ja leivästähän tuli heti kertaluokkaa kuohkeampi eli "ei-likilaskuinen" ammattitermein sanottuna.

Kasarmimuonaa: Kiovan pata

Kiovan padassa on kyse klassisesta slaavilaisesta ruoasta, johon kuuluvat suolakurkut ja smetana joilla aineosilla tässä testatusta reseptistä tulee erinomaisen maukasta.

Resepti on alunperin Soppa365 -palvelusta lainattu.

Ainekset:

•  1 kg naudanpaistia
•  3 sipulia
•  3 venäläistä suolakurkkua
•  3–5 rkl voita
•  3 rkl hunajaa
•  2 tl rouhittua mustapippuria
•  ripaus cayennepippuria
•  3 rkl vehnäjauhoja
•  4–5 dl voimakasta lihalientä
•  150 g murennettua aurajuustoa
•  240 g smetanaa

Valmistusohje:

1. Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen ruuanvalmistusta. Kuori ja hienonna sipulit. Leikkaa myös kaksi suolakurkkua pieniksi kuutioiksi ja pane siivilään valumaan. Säästä kurkkupaloista irtoava liemi.
2. Sulata padassa ruokalusikallinen voita. Paista sipuleita siinä viitisen minuuttia. Lisää hunaja. Sekoita hyvin ja lisää suolakurkut. Paista ahkerasti käännellen toiset viisi minuuttia. Lisää pippurit ja paista vielä hetki. Kaada suolakurkkuliemi pataan. Nosta pata sivuun liedeltä ja peitä kannella.
3. Leikkaa paisti kuutioiksi. Paista kuutioita pieni erä kerrallaan pannussa voissa kauniin ruskeiksi. Kaada lihat pataan sipulin ja suolakurkun seuraksi. Huuhtele pannu vesitilkalla ja kaada tilkkanen pataan. Ripota vehnäjauhot lihakuutioiden päälle ja sekoita. Lisää lihaliemi ja sekoita taas. Lisää juusto ja sekoita, kunnes se sulaa. Lisää lopuksi smetana.
4. Laita kannella peitelty pata 200-asteiseen uuniin kypsymään tunniksi. Alenna sitten lämpö 150 asteeseen. Kypsennä ruokaa vielä puolisen tuntia tai niin kauan, että liha on mureaa. Ota kansi padan päältä ja anna ruuan olla uunissa sen aikaa, että pinta saa vähän väriä ja kastike kiehuu hieman kasaan. Silppua kolmaskin suolakurkku ja ripottele ruuan päälle. Tarjoa ruoka keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa.

Kokeilin reseptiä ja hyvä tuli. Suolaa piti hiukkanen lisätä ja kastike voisi olla sakeampi (tuota lihalientä mieluummin 4 dl tai vähemmän).

Reseptin mukaan valmistaminen onnistuu Kypsältä Hepultakin joskin aikaa tuo vaatii useamman tunnin eri haudutuksineen.

Annan tälle tältä istumalta Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Nimesin tämän ruokalajin uudelleen "Kiovan padaksi" venäläisten käynnistämän roistomaisen ja rikollisen hyökkäyssodan vuoksi. Esiin ei kannata nostaa mitään asiaa, joka toisi ao. roistoporukan esiin positiviisessa mielessä.

Slava Ukraini!

Kasarmimuonaa: Nachopelti

Ruoan tekeminen yhdellä kertaa pellillä on kätevä menettelytapa: yhdellä kertaa syntyy sekä varsinainen ruoka että lisuke. Kyhepunussa esitelty Lihapullapelti on toimiva esimerkki tästä ja sen innoittamana kokeilin Soppa365:stä löytyvää reseptiä, jonka ainesosaset ovat kertaluokkaa eksoottisemmat. Alkuperä aineksille viittaa meksikon suuntaan, mutta tosiasiallinen innovaattori lienee kuitenkin jenkki: nachopelliltä on mukava mässätä muonaa suuhun samalla kun katsoon 300":n televisiosta ameriikkalaista potkupalloa.

Mutta asiaan.

Ainekset:

•  400 g maissilastuja
•  1 sipuli
•  2 valkosipulinkynttä
•  1 vihreä paprika
•  400 g naudan paistijauhelihaa
•  1 prk (380/230 g) kidneypapuja
•  1 prk (340 g) salsakastiketta
•  150 g cheddarjuustoraastetta (HUOM! Tätä voisi olla enemmänkin!)

Päälle:

•  jalapenoja
•  tuoretta korianteria

Avokadodippi:

•  2 avokadoa
•  2 limettiä
•  1 tomaatti
•  1 ruukku korianteria
•  1/2 tl suolaa
•  1/2 tl mustapippuria

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Huuhdo ja halkaise paprika, poista siemenet ja valkoiset kalvot. Viipaloi puolikkaat ohuiksi siivuiksi.
2. Ruskista jauheliha kuumalla pannulla omassa rasvassaan. Lisää sipulit ja anna niiden kuullottua. Kumoa joukkoon valutetut ja huuhdotut pavut sekä salsakastike. Kiehauta. Lisää paprikat.
3. Levitä maissilastut pellille leivinpaperin päälle. Lusikoi niiden päälle jauheliha-papu-paprikaseos. Ripottele päälle juustoraaste.
4. Kuorruta 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
5. Valmista sillä aikaa avokadodippi. Halkaise avokadot, poista kivet ja lusikoi hedelmäliha lautaselle. Murskaa avokadot haarukalla ja siirrä kulhoon. Halkaise limetit ja purista niiden mehu avokadojen päälle. Huuhdo ja leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi. Hienonna myös korianteri. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tarkista maku. Jaa pieniin kulhoihin, joista jokainen voi napata omansa lautaselleen dippikastikkeeksi kuumille nachoille.   
6. Ripottele nachopellin päälle tuoretta korianteria ja jalapenoja. Tarjoa heti.

Alkuperäisessä reseptissä on 150 grammaa cheddar -juustoraastetta. Tuota juustoa voisi olla enemmänkin, jopa tupla-annos, koska se antaa makua ja särmää sapuskalle.

Jalopenon kanssa kannattaa olla varovainen, jos porukassa on herkkäsuisia. Kätevintä on ehkä tarjota se erillään, jolloin jokainen voi mieltymyksensä mukaan sitä käyttää.

Erittäin hyvä tuli ja käyttökohde voisi olla juurikin "partyruokailu"; suomalaisittain ehkä jääkiekon mm-ottelun tmv. parissa. Ruokaa voi syödä jopa käsin ja käyttämällä tuon avokadodipin kautta. Olut sopii hyvin ruokajuomaksi ja kyytipojaksi, joten sekin sopii teemaan.

Edit: Valmistin tätä uudelleen (jo useamman kerran) ja annan tälle nyt Arvomerkin Kultainen ampumamerkki. Havaintona, että olen joskus laiskuuttani jättänyt tuon avokadodipin tekemättä ja korvannut sen kaupasta löytyvällä Guacamolella; toimii hyvin senkin kanssa.

Kenttämuonaa: Meksikolaiset paistetut munat tomaattikastikkeessa

 Tex Willer (navajonimi Yön Kotka), tuo eräs lapsuuteni suurista sankareista, tapasi kenttäolosuhteissa nauttia ateriaksi lähinnä kahvia ja papuja. Ihmettelin jo tuolloin, kuinka Texin kokoinen roteva kaveri pärjää moisella muonalla, mutta totesin toisaalta että aina saapuessaan "sivistyksen pariin" Tex meni lähimpään saluunaan kaverinsa Kit Carsonin (navajonimi Hopeatukka) kanssa ja tilasi mehevän pihvin, olutta ja viskiä... Ehkä tuo papukuuri oli siis tosiasiallisesti kevennystä ja nenävalkaisua.

Tästä aasinsiltaa käyttäen olen aina silloin tällöin tutustunut papuihin ruokavalion osana ja joissain tilanteessa ne myös toimivatkin. Osana tutkimustyötä löysin Soppa365:stä kananmunapannun, jossa tuota mainittua ainesosasta käytetään. Alla resepti:

Ainekset:

• 1 punasipuli
•  1 punainen paprika
•  1 valkosipulinkynsi
•  1 rkl oliiviöljyä
•  1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
•  1 tl hunajaa
•  1 tl suolaa
•  ¼ tl + ¼ tl rouhittua mustapippuria
•  1 tlk kypsiä musta(silmä)papuja
•  4 kananmunaa
•  100 g fetaa

Päälle:

•  ½ ruukkua korianteria
•  1 limetti

Valmistus:

1. Kuori ja viipaloi punasipuli hyvin ohueksi. Hienonna paprika, kuori ja hienonna valkosipulinkynsi.
2. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista paprikaa ja punasipulia noin 5 minuuttia. Lisää valkosipuli ja jatka vielä pari minuuttia.
3. Kippaa tomaattimurska pannulle, mausta hunajalla, suolalla ja ¼ teelusikallisella mustapippuria. Anna kiehua ilman kantta keskilämmöllä 10 minuuttia, jotta kastike sakenee.
4. Valuta pavut ja kääntele kastikkeeseen.
5. Tee kastikkeeseen 4 koloa ja riko kananmunat niihin. Ripottele loppu mustapippuri ja murenna feta päälle. Laita kansi pannun päälle ja kypsennä noin 8 minuuttia, kunnes valkuaiset eivät ole enää läpinäkyviä.
6. Hienonna korianteria ja purista limetin mehua kypsän ruuan päälle.

Ihan hyvää ja täyttävää tästä tuli. Annos riittää helposti 3-4:lle jopa lounaaksi, vaikka onkin lähestulkoon kasvisruokaa. Pavut eivät sovi kaikille, joka on syytä noteerata ilmavaaran vuoksi.

Ampumamerkiksi tälle irtoaa Hopeinen ampumamerkki ja ajattelin kyllä kokeilla toistekin.

Edit: Nostin ampumamerkin Kultaiseksi kokeilujen jälkeen ja lisäsin Navajonimet sankareilleni.

Kasarmimuonaa: Valkosipuli-chiliravut

Luetteloin tämän ruoan kasarmimuonaksi, vaikka valmistukseen ei tarvita edes liettä, uunista puhumattakaan. Kenttäolosuhteissa ollaan hieman "kitumassa", joten katkarapu-tapas ei oikein istu teemaan...

Alkuperäinen resepti on yhteishyvästä ja alla:

Ainekset:

• 180 g (1 ps) isoja katkarapuja (pakaste)
• 50 g (1/2 prk) paahdettua valkosipulia & chiliä öljyssä
• 1 ruukku korianteria tai lehtipersiljaa
• 1 kpl lime
• 1/4 tl suolaa

Lime-aiolikastike

• 150 g (1 prk) ranskankermaa
• 1/2 dl majoneesia
• 1 kpl lime
• 1 kpl pieni valkosipulinkynsi
• ripaus suolaa

Halutessasi

• punaista chiliä

Valmistus:

1. Pane katkaravut sulamaan kylmään veteen pusseineen noin 30 minuutiksi. Valuta ravut.
2. Siirrä ravut kulhoon ja kääntele paahdettu valkosipuli ja chili sekaan. Hienonna korianterin tai persiljan lehdet, jätä muutama lehti koristeluun. Purista limen mehu (2 rkl). Kääntele kaikki ainekset kulhossa ja anna rapujen marinoitua vähintään 30 minuuttia. Kääntele rapuja kerran marinoitumisen aikana.
3. Laita ranskankerma ja majoneesi kulhoon. Pese lime, raasta kuori (1 tl) ja purista mehu (1 rkl). Kuori ja raasta valkosipuli. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.
4. Koristele ravut halutessasi yrtin lehdillä ja chilirenkailla. Tarjoa chili-valkosipuliravut limeaiolin kanssa.

Muutama kommentti:

• Reseptissä oli vinkkinä: "Valmista katkaravut pannulla alkupalaksi uudenvuodenaaton juhliin. Kuumenna paahdettu valkosipuli ja chili pannulla. Lisää sulatetut ja valutetut katkaravut pannulle. Paista miedolla lämmöllä käännellen noin minuutti. Viimeistele katkaravut limenmehulla ja hienonnetulla yrtillä. Tarjoa limeaiolin ja patongin kanssa." Eli voisi lämmittääkin noita rapuja.
• Annosten syöminen aiheutti vähän ihmettelyä, kun ohjetta ei siitä ollut. Käytännössä leipädippi osoittautui toimivaksi malliksi eli rapua, sen kastiketta ja majoneesia leivän kulmaan.

Erittäin maukasta oli ja voin lämpimästi suositella. Saman tien Kultainen ampumamerkki.

Kasarmimuonaa: Poropiirakka

 Taas yksi piirakkaresepti jemmaan tänne Internetin syövereihin... Resepti löytyy Myllyn Paras -sivustolta ja oli siellä nimeltään "Paavon poropiirakka".

Ainekset:

• 1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikinaa, suolainen (380 g)
• ½ purjosipulia
• 1 prk säilykepersikoita (n. 300 g)
• 200 g kylmäsavupororouhetta
• 1 pkt (250 g) savuporosulatejuustoa
• 1½ dl ranskankermaa
• 1 muna
• 1½ tl mustapippuria
• 1 dl ruohosipulia silputtuna

Valmistus:

1. Ota taikina huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen leipomista. Halkaise, huuhdo ja hienonna purjo. Valuta persikat liemestään ja viipaloi.
2. Painele taikina pyöreän piirakkavuoan (Ø noin 25 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä päälle pororouhe, hienonnettu purjo ja persikkaviipaleet. Sekoita juustosta, ranskankermasta ja munasta tasainen seos. Mausta seos ja kaada täytteiden päälle.
3. Paista piirakkaa 200 astetta noin 30 minuuttia. Tarjoa lisänä raikasta salaattia.

Erittäin hyvä piirakka tästä tuli: poro ja persikka täydentävät toisiaan suolainen-makea -kombinaatiolla. Suolaisuutta on tosin vähän liikaakin eikä suolaa missään nimessä kannata ainakaan lisätä. Reseptin kommenteissa ehdotettiin, että savuporosulatejuuston sijaan käytettäisiin maustamatonta sulatejuustoa, joka todennäköisesti olisi vähempisuolaista.

Joka tapauksessa on niin hyvää, että saa Kultaisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Katkarapukasari

Yhteishyvä -lehdessä oli mielenkiintoinen resepti katkaravuista. Kuten aiemminkin todettu, allekirjoittanut on mieltynyt kyseisiin otuksiin ruoanvalmistuksessa ja sen vuoksi tämäkin resepti listoille ilmeni. Taas kerran voisi kyse olla kenttämuonasta, koska uunia ei tarvita, mutta katkaravut eivät edelleenkään istu kunnolla maastotoiminnan logistiikkaan.

Ainekset:

• 2 pussia (á 180 g) pakastekatkarapuja
• 4 rkl öljyä
• 5-6 valkosipulinkynttä
• 1 sipuli
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
• 1 rkl ketsuppia
• 1 dl valkoviiniä tai omenamehua
• 1 kalaliemikuutio
• 2 rkl sitruunamehua
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 tl rouhittua mustapippuria
• 0,5 tl sokeria
• 0,5 tl chilirouhetta
• 3 rkl tillisilppua

Valmistus:

1. Sulata katkaravut.
2. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipulit ja tomaatiipyree. Kuumenna pari minuuttia sekoittaen.
3. Lisää tomaattimurska, ketsuppi, viini/mehu, liemikuutio ja sitruunamehu. Mausta suolalla, pippurilla, sokerilla ja chilillä. Anna kiehua hiljalleen 20 minuuttia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.
4. Lisää katkaravut ja kuumenna, mutta älä keitä jotta ravut eivät sitkisty.
5. Koristele tillillä ja tarjoa patongin kanssa.

Muutama kommentti:

• Reseptissä on outoa kolmen lajin tomaatti: pyree, murska ja ketsuppi. Lienee kuitenkin perusteltua.
• Valkosipulia olen alkanut viime aikoina ottamaan suoraan tölkistä: Valkoliekki valmistaa kätevää säilykettä. HUOM! Ei maksettu mainos!
• Reseptissä vinkattiin, että tuotoksen voi jakaa jo valmiiksi pieniin annosastioihin ja kuumentaa juuri ennen tarjoilua 200 asteisessa uunissa. Tämä voisi olla käytännöllinen tapa esim. kypsä heppu -illanistujaisissa: ei pääse oluet lämpenemään kasaria odotellessa.

Maukasta ja toimivaa tuli. Annan jopa Kultaisen ampumamerkin ja tulen tätä säännöllisesti valmistamaan sopivissa tilaisuuksissa.

Elokuva: Stalinin kuolema (2017) - ja Putinin kuolema

Netflixistä (linkki tässä) löytyy kiinnostava elokuva Stalinin kuoleman jälkeisistä tapahtumista vuonna 1953. Stalin kuolema itsessäänkin oli jo spektaakkeli: kaikki pelkäsivät häntä  niin paljon, etteivät uskaltaneet tarkistaa hänen terveydentilaansa. Näin ollen Stalin joutui makaamaan halvaantuneena lattialla tuntitolkulla ennen kuin kukaan uskalsi mennä tarkstamaan tilannetta. Asiasta kertoo mm. Historianet artikkelissaan.

Elokuva kertoo synkästä aiheesta ja ajasta, mutta tyylilaji on komedia. Politbyroon pääjehut puhuvat englantia (tietenkin..) ja heittävät koko ajan alatyylistä läppää kaikesta. Varsinkin Steve Buscemi tekee loistavan roolityön Hrutsevina, mutta muutakaan näyttelijäkaartia ei kannata väheksyä. Elokuvan tiedot löytyvät iMDB:stä tästä linkistä.

Vaikka elokuvan tyylisuunta on komedia, tuon ajan tapahtumat ovat varmasti olleet karmeita. Kehenkään ei ole voinut luottaa ja erilaiset likvidointilistat ja -suunnitelmat ovat kiertäneet ympäriinsä. Selkäänpuukotus on ollut ankaraa ja vallanhimo armotonta. Toisaalta vallanhimostakaan ei välttämättä ole ollut kyse vaan eloonjäämisestä: jos et ollut vallassa, olit kuollut..

Suosittelen lämpimästi katsomaan elokuvan ja annan sille Kultaisen ampumamerkin. Lisäsuosituksena voidaan todeta, että Ylen uutisten mukaan elokuvan esittäminen kiellettiin Venäjällä paikallisen kulttuuriministeriön toimesta...

Alla vielä traileri Youtubesta:

Edit: Tämä mainio elokuva toimii ennakkona sille, mitä tapahtuu kun Putin kuolee. Tämä tulee varmasti tapahtumaan, vaikkakin voi vielä valitettavasti ottaa pitkähkön ajan: Putin on venäläiseksi mieheksi hyväkuntoinen, ei tiettävästi juo vodkaa litratolkulla ja saa taatusti Venäjän parasta terveydenhuoltoa. Siitä huolimatta piru korjaa omansa ennemmin tai myöhemmin.

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Venäjällä on nimellisesti määritelty Putinille varamies (tällä hetkellä pääministeri Mihail Mishustin), mutta tämä ei välttämättä ole lopullinen tulema. Venäjähän ei ole demokratia, joten siellä Putinin seuraajaa ei valita vaaleilla vaan Putinia lähellä olevan rosvoryhmän keskinäisessä kahinassa. Keskeinen rooli tuossa spektaakkelissa on  Viktor Zolotov, joka on Venäjän kansalliskaartin eli Putinin yksityisarmeijan johtaja. Tuon puljun tehtävänä on pitää kansa aisoissa ja sitä voidaan käyttää myös valtataistelussa työkaluna. Zolotov ei välttämättä ole kuitenkaan Putinin seuraaja eikä ehkä sitä haluakaan, mutta peliliikkeissä hän tulee olemaan mukana.

Joka tapauksessa luvassa on tosielämän draamakomediaa, kun Vladimir Vladimirovitš Putin suvaitsee lopettaa Venäjän presidentin hommat ja siirtyä hiilenluontihommiin: elävänähän hänellä ei sitä ole vara tehdäkään, koska aina on vaarana ajautua epähenkilöksi ja sitä myöten hyvin kusiseen paikkaan.

Kasarmimuonaa: Igorin kana

Olen tässä blogissa vähätellyt itänaapurien saavutuksia ja saattanut jossain todeta jopa, että sinkkisankko on ainoa tuote, jota Venäjällä osataan valmistaa. Sanani olen jo joutunut syömään Moskovan padan osalta ja toinen sanansyönti tapahtuu tässä kirjoituksessa kuvatun kanareseptin myötä. En tosin kykene täysin varmaksi määrittelemään, onko kyseessä toveri naapurin tuotos: löysin reseptin MTV:n kautta, mutta siellä ei tätä asiaa esille tuotu. Aineksissa on kuitenkin smetanaa ja suolakurkkuja, joten uskallan veikata, että Igor on idän-Igor. Kokeilun pohjalta siis Venäjältä tulee kolme kelvollista tuotetta: sinkkisankko, Moskovan pata ja Igorin kana.

Reseptistä on syytä huomata, että annoskoko on varsin suuri. Padasta riittää kuudellekin syöjälle ja kannattaa harkita 2/3 -annosta normaalikäyttöön.

Ainekset:

• 800 g kanan filettä
• 1 punainen paprika suikaloituna
• 1 keltainen paprika suikaloituna
• 2 isoa sipulia kuutioituna
• 3 valkosipulin kynttä pilkottuna
• 70 g tomaattipyrettä
• 1 rkl sokeria
• 2 tl suolaa
• 2 dl kanalientä
• 350 g smetanaa
• ( 1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen uuniin menoa)
• Kourallinen persiljaa revittynä puolet ennen uuniin laittoa ja loput koristeeksi
• mustapippuria myllystä

Valmistus:

1. Kuullota pannussa paprikat ja sipulit (tavallinen ja valkosipuli).
2. Lisää joukkoon tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi.Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.
3. Paista kanan fileet nopeasti kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin.
4. Asettele fileet vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät.
5. Ripottele maustekurkku sekä persilja ja laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi.Tarjoile riisin, pastan tai perunoiden kera.

Hyvää siis tuli. Arvosanaa en lähde kertakokeilulla vielä määrittämään, joten palaan asiaan tuonnempana.

Edit: Valmistettu ja maistettu uudelleen. Arvomerkiksi tulee Kultainen ampumamerkki: makuelämys lähes yhtä hyvä kuin Moskovan pata -tuotoksessa ja sopivan samankaltainen.

Kasarmimuonaa: Katkarapu-sinihomejuustopiirakka

 Piirakkaa pukkaa taas! Tällä kertaa Myllyn Paras -sivustolta löytyi ohje sinihomejuustoa ja katkarapuja sisältävälle piiraalle. Kokeilin tuota innolla, koska molemmat ovat allekirjoittaneen lempimuonalistalla. Piirakka tehdään (tuskin yllättäen..) Myllyn Paras -yrityksen valmiiseen pakastepiirakkapohjaan, jonka kätevyyttä olen jo moneen kertaan kehunut. Resepti alla:

Ainekset:

• 1 pkt Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikinaa, suolainen (380 g)
• n. 200 g kuorittuja katkarapuja
• 1 sipuli varsineen
• 75 g sinihomejuustomurua
• 2 munaa
• 2½ dl sinihomejuustokermaa
• ½ tl valkopippuria

Valmistus:

1. Levitä taikina pyöreän (halkaisija 25-30cm) piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti. Laita pohjan päälle katkarapuja, jotka olet sulattanut ja valuttanut, pilkottu sipuli, sekä sinihomejuustomuru.
2. Kaada päälle muna-kermaseos ja paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla kauniin väriseksi n. 30-40 min.

Muutamia huomioita:

• Käytin perussipulia, jossa ei vartta ollut.
• Lähikaupassa ei ollut tuota sinihomejuustokermaa, joten korvasin sen Kolme sipulia -kermalla ja laitoin vähän enemmän aurajuustoa. Toimi hyvin.
• Paistoaika minun uunissa oli 40 min.

Erittäinkin hyvää tuli ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Arvomerkiksikin pamahtaa suorilta Kultainen ampumamerkki.

Kirja: Nicholas Monsarrat: Julma meri - ISBN 951-1-10465-9

Kirjan alaotsikkona on "Toisen maailmansodan kuuluisin merisotaromaani" ja takakannessa kerrotaan, että kirjailija, komentajakapteeni Nicholas Monsarratista tuli tällä teokselle kerta heitolla maailmankuulu.

Kirja on eittämättä hyvä ja kiintoisa; kuuluu sarjaan "luettava yhdellä istumalla". Se kertoo Atlantin sukellusvenesodasta torjujien näkökulmasta eli saattuealuksista. Kirja antaa hyvää vastapainoa kehumalleni Das Boot elokuvalle, toimi hyvin synkronissa vasta arvioimalleni Altavastaajasta tuhovoimaksi -tutkimukseen ja suhteutuu sopivasti moderniin sukellusveneeseen USS Pennsylvaniaan. Noissa Kyhepunu -dokumenteissa ollaan pinnan alla, mutta tässä päällä ja pudottelemassa kanistereita edellä mainittujen niskaan..

Monsarratin kerrontatyyli on mukaansatempaava ja kertoo siitä, että kirjoittaja on alan miehiä itsekin. Tarinasta käy hyvin ilmi, minkälaista saattajatoiminta tosiasiassakin useimmiten on ollut: myrskyävä meri on ollut säännöllinen vihollinen, vaara on vaaninut näkymättömissä pinnan alla ja menestyksen hetket vähissä: upotuksia on yhdelle laivalle tullut vähän ja kohdettakaan ei ole välttämättä nähty muuten kuin suurena ilmakuplana ja roskaläjänä.

Tarinan kulusta käy ilmi myös sukellusvenesodan kehitys. Sodan (ja kirjan) alussa sukellusveneet tekevät yksittäisiä syöksyjä laivojen kimppuun ja niiden torjunta on kehittymätöntä. Saksalaiset kehittävät susilaumataktiikan, joka alkaa tuottaa tulosta. Vastakeinona liittoutuneet käyttävät saatueita, mutta vasta tekniikan kehittyminen lopulta kääntää vaakakupin näille. Erityisesti kaikuluotaintekniikan parantuminen, tutkan kehittyminen ja lentokonepartiointi muuttavat lopulta Atlantin sietämättömäksi paikaksi U-veneille. Monsarratin mukaan tämä sukellusvenesota Atlantilla maksoi "300 000 merimiestä, 3000 laivaa, 780 sukellusvenettä". Lukema saattaa pitää paikkansakin.

Kirjaan on valitettavasti ollut pakko liittää myös pakollinen romanttinen kohtaus, joka hieman lipsahtaa seksinkin puolelle. En voi millään olla kuvittelematta tuuheapartaista merikapteenia, joka kustantajan painostamalla yrittää värkätä kohtausta sankarin ja operaatiokeskuksen kauneimman naisupseerin välille. Mallia hän ehkä ensin ottaa pornolehdistä, mutta havaittuaan nämä liian "vulgaareiksi", siirtyy naisten kioskiromantiikan pariin. Ainakin lopputuloksesta voisi näin kuvitella, vaikkakin on pakko myöntää, että oma perehtyneisyys tuohon jälkimmäiseen kirjallisuuden lajiin on varsin vajavaista. Monsarratin kunniaksi on mainittava, että hän hoitaa ongelman näppärästi pois: yhden pakollisen kohtauksen jälkeen se kaunis naisupseeri hukkuu venematkalla eikä aiheeseen tarvitse enää palata...

Alla teoksen kansi:

Julma meri - kansi

Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi ja annan sille itse Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Youtubesta löytyy mielenkiintoinen videopätkä saattoaluksista. Siinä on esitelty myös kirjassa kuvatut korvetti ja fregatti. Video alla, copyright Youtube.

Edit: Montserratin kirjaan pohjautuva elokuva The Cruel Sea löytyy Netflixistä, linkki tässä. Ihan mielenkiintoinen katsottava ja seuraa kirjan tapahtumia ainakin jossain määrin uskollisesti. Elokuvasta huomaa hyvin, kuinka erikoistehosteet ovat kehttyneet vuodesta 1953: osassa kohtauksista laivojen pienoismallintaminen näkyy varsin selvästi.

Kasarmimuonaa: Teeren täkkää aurajuustokermakastikkeessa

Siirrynpä vaihteen vuoksi keittiön puolelle. Vaikka fine-dine ei olekaan tämän blogin idea niin tallennan kuitenkin sähköiseen muotoon ikuisiksi ajoiksi parhaan lintupaistireseptin jonka tiedän. Kelpaa myös vähemmän riistasta välittäville ja vahvoista materiaaleista (mm. aurajuusto) huolimatta tuo silti hyvin riistan maun esille.

Resepti on alunperin Reijo Soppelan laatima ja julkaistu Kaleva -lehdessä joskus vuosia sitten.

Lähtökohtana on lintuliemi josta voidaan tehdä halutessa alkukeitto mutta jota erityisesti käytetään lintupaistin kastikkeena:

Lintuliemi

• 1 teeren luut, reidet ja jalat (käy myös riekko tai pieni koppelo)
• 1,5 l vettä
• 2 porkkanaa
• 1 sipuli
• suolaa
• 6 kokonaista mustapippuria

Linnun osat laitetaan kattilaan ja lisätään kylmä vesi. Kuumennetaan kiehuvaksi ja poistetaan pinnasta vaahto. Paloitellaan vihannekset ja paahdetaan kuumalla pannulla.Lisätään paahdetut vihannekset ja mausteet liemeen ja annetaan kiehua miedolla lämmöllä kolme tuntia kannen alla (tarvittaessa lisätään vettä). Jäähdytetään ja siivilöidään liemi.

Kastikkeeseen tarvitaan 4 dl tuota lientä. Itse olen tehnyt siten että laatinut isomman annoksen ja sitten pakastanut pullossa. Säilyy hyvin ja nopeuttaa valmistusprosessia merkittävästi.

Keiton (tai liemen) tästä saa halutessaan seuraavasti:

• 100 g kanttarelleja

Paahdetaan kuutioituja kanttarelleja hieman pannulla voin kera. Lisätään liemeen. Irrotellaan linnun jaloista yms. (siis niistä jotka edellisessä vaiheessa keitettiin ja siivilöitiin pois) lihat, kuutioidaan nekin ja lisätään liemeen. Lämmitetään mutta ei keitetä. Tarjotaan paahtoleivän ja voin kera.

Teeren täkkää aurajuustokastikkeessa (neljälle)

• 1 teeri (tai riekkoja 2 kpl) Oma huomautus: itse laitan yleensä lintu / ruokailija, varsinkin jos tuota alkulientä en valmista.
• suolaa
• 1 rkl voita
• 1 dl punaviiniä

Irrotetaan linnuista täkkälihat "pihveiksi". Ruskistetaan voissa ympäriinsä ja maustetaan suolalla. Lisätään pannulle punaviini ja haudutetaan kannen alla 15 minuuttia.

Nostetaan lihat aurajuustokastikkeeseen (ohje alla) ja kaadetaan paistoliemi päälle. Haudutetaan kastikkeessa vielä 10 minuuttia. Ohjeen mukaan leikataan lihat poikkisyin 6 osaan ja tarjotaan aurajuustokastikkeen, lohkoperunoiden ja mustaviinimarjahyytelön kera. Itse jätän tosin täkät kokonaisiksi pihveiksi itse kunkin itse leikattavaksi mutta tätä voisi soveltaa jos aterialla on läsnä maallikkoja jotka eivät osaa veistä käsitellä.

Aurajuustokastike

• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 4 dl lintulientä (siis tuolla ylhäällä ohjeistettua)
• 80 g aurajuustoa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja mustapippuria myllystä

Sulatetaan voi kattilassa, lisätään vehnäjauhot ja annetaan turvota vähän aikaa. Lisätään kuuma lintuliemi ja keitetään 15 minuuttia. Lisätään raastettu aurajuusto (hyvin pieninä paloina), maustetaan, tarkistetaan maku ja lisätään kerma. Annetaan kiehahtaa.

Tämän tekeminen vaatii hyvää synkronointia tuon teeren täkän valmistuksen kanssa. Aurajuustokastikkeenhan pitäisi olla valmis silloin kun täkät on punaviinissä paistettu.

Lisukkeeksi käy hyvin lohkoperunat:

• 8 kpl kuoripäällisiä perunoita
• 2 rkl voita
• suolaa

Keitetään perunat melkein kypsiksi, jäähdytetään ja lohkotaan "veneiksi" kuoripäällisenä. Paistetaan lohkotut perunat voissa ja maustetaan suolalla sekä annetaan hautua hetken kannen alla. Itse teen joskus isompia eriä uunissa ts. voitelen nuo "perunaveneet" voisulalla ja paistan leivinpaperin päällä siellä.

Ruokajuomaksi hyvä punaviini koska riistaruokaa on syytä arvostaa. Rajavartijan kanssa molemmat tiedämme miten tiukassa sen saaminen joskus (tosin harvoin meidän tapauksessa) on ... Ja snapsiksi käy vaikka toisaalla esitelty Marskin ryyppy, jääkylmänä tietenkin.

Tämä muona on lähes samanveroista kuin äidin lintupaisti ja esittäisin tälle vähintäänkin kultaista ampumamerkkiä. Mannerheimin ristikin on siinä ja siinä; pitää keskustella kollegan kanssa myöntämisprosessista.

Edit: Nostin tämän uudelleen esiin onnistuneen ruoanlaittokerran kunniaksi.

Kasarmimuonaa: BBQ-ribsit

Olen ainakin jossain määrin ribsien ystävä: sopivissa ravintoloissa niitä tulee nautittua ja joskus olen myös testaillut valmismaustettuja markettien "instant-pakkauksia". Näissä on kuitenkin epämääräinen "muovin maku", joten vakiokäyttöön nuo eivät ole jääneet.

Päätin sitten testata oikeita ribsejä, jotka tehdään juurimutia myöten itse. K-ruoka -sivustolta löytyi sopiva resepti:

Ainekset:

Ribsit:

• n. 2kg porsaan Spare ribsejä
• n. 2l vettä
• 1/2tlk(à 500 ml) Pirkka tummaa lager-olutta (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 1rkl suolaa
• 1pieni (75 g) sipuli
• 1 valkosipulinkynsi

BBQ-kastike:

• 1pieni (75 g) sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/2tlk(à 500 ml) Pirkka tummaa lager-olutta (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 2 1/2dl Pirkka tomaattiketsuppia (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 1dl fariinisokeria
• 1/2dl omenaviinietikkaa
• 1/2dl öljyä
• 2rkl Pirkka soijakastiketta (muunkinmerkkinen kelvannee)
• n. 1 1/2rkl Pirkka srirachaa (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 1tl rakuunaa

Valmistus:

1. Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen keittämistä. Paloittele kylkipalat muutamaan osaan. Mittaa suureen kattilaan vesi, olut ja suola. Lisää nesteeseen kuorittu ja lohkottu sipuli sekä hienonnettu valkosipulinkynsi. Kuumenna kiehuvaksi.
2. Nosta lihat kiehuvaan liemeen. Lisää vettä tarvittaessa niin, että lihat peittyvät. Keitä lihoja 1-1 1/2 tuntia. Siirrä kattila pois liedeltä.
3. Lihojen kiehuessa valmista barbeque-kastike. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Lisää kaikki kastikkeen ainekset kattilaan ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin tunnin ajan, eli sen aikaa kun lihat kiehuvat. Sekoita välillä, jotta kastike ei pääse palamaan. Kastikkeen kuuluu olla melko paksua.
4. Nosta lihat liemestä uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele lihojen pintaan hieman suolaa. Valele kastiketta lihojen pintaan molemmin puolin ja kypsennä 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Valele lihojen pintaan lisää kastiketta paistamisen puolivälissä. Voit kypsentää ribsit myös grillissä. Mikäli kastiketta jää yli, voit tarjota sen ribsien kanssa.

Huomioita:

• Valmistus on kohtalaisen työläs operaatio. Keitin ribsejä sen 1,5 tuntia ja arvelin, että ne suurin piirtein joko haihtuvat pois tai muuttuvat mössöksi. Näin ei käynyt, vaan lopputulos oli erinomaisen murea.
• Ribsit (ja ehkä kastikkeenkin) voi keittää valmiiksi jo edellisenä päivänä. Tämä nopeuttaa valmistusta merkittävästi.
• Tarjosin ribsien kanssa ranskanperunoita, majoneesia ja coleshaw -salaattia. Juomaksi olut tai punaviini.

Ribseistä tuli erinomaisen hyviä ja syöjätkin niitä kehuivat. Erityisesti lihan mureus teki vaikutuksen, mutta myös BBQ-kastikkeen makukoostumus on erinomaisen hyvä. Suosittelen paneutumaan asiaan vaivannäöstä huolimatta ja annan tälle heti Kultaisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Juustoiset kaurateeleivät

 Yhteishyvästä löytyi käyttökelpoinen resepti tuoreen leipäleivonnaisen tekemiseen. Kyseessä on juustoa sisältävä kaura-vehnäleipä, joka valmistuu helposti ja näppärän nopeasti.

Ainekset:

• 3 dl kaurajauhoja
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 150 g juustoraastetta
• 2 dl maitoa

Valmistus:

1. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita joukkoon maito ja juustoraaste.
2. Ota taikina jauhotetulle pöydälle, pyöritä tangoksi ja jaa kymmeneen osaan.
3. Pyörittele palat jauhotuissa käsissä ja painele leipäsiksi leivinpaperoidulle pellille. Paista 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Tarjoa heti.

Erittäinkin helposti valmistettavissa oleva resepti ja tuotokset ovat maistuvia. Annan tälle tältä istumalta Kultaisen ampumamerkin noiden kahden ominaisuuden vuoksi.

Kenttämuonaa: Kanakeitto

Kenttämuonalistassa on mainittu kanakeitto yhden päivän taistelumuona-annoksena. Reseptille on ollut sen verran käyttöä ja kysyntää, että kirjaan sen täydellisempänä erilliseksi ohjeeksi tähän.

Ainekset:

• 300 g kana/broilerisuikaleet tai -palaset (mieluiten ei maustettu eikä marinoitu)
• 250 g  Koskenlaskija - viherpippuri sulatejuustoa (tätä ei välttämättä tarvitse laittaa kokonaan mutta uppoaa kuitenkin)
• 200 + 200 g pakastekasvikset, esim. peruna-purjo ja keittojuurekset käy hyvin
• 2 dl ruokakerma 
• kanaliemikuutio tai -fondi
• vettä
• suolaa
• voita paistamiseen

Valmistus:

1. Kanasuikaleita paistetaan kattilan pohjalla. Maustetaan suolalla kevyesti, siirretään syrjään.
2. Paistetaan hieman pakastekasviksia samassa kattilassa voissa.
3. Lisätään vettä pari desiä ja kanaliemikuutio sekä kanapalat.
4. Lisätään Koskenlaskijajuustopaketti.
5. Keitetään välillä hämmentäen jotta ei kärähdä pohjaan. Ohennetaan tarvittaessa kermalla tai vedellä; kermaa preferoidaan makusyistä.

Hyvää on ja helppo & nopea valmistaa kenttäolosuhteissakin. Lisäksi vähintääkin riittävän ravitsevaa, kuten reseptistä käy ilmi. Kultainen ampumamerkki.

Edit: Lisäsin kasvisten määrää keitossa. Liemi imee helposti aiempaan verrattuna tuplamäärän ja näin keitosta tulee ruokaisampi.