Kasarmimuonaa. Lihapullapelti

Soppa365:stä löytyi taas kätevä ohje. Ideana on tehdä kasviksista yms. peti jonka päälle asetetaan lihapullataikina paistumaan ja lopputuloksena on koko ateria. Oikein toimiva ja maukas menettely.

Ainekset:

Lihapullat:

•  1 1/2 dl korppujauhoja
•  2 1/2 dl vettä
•  600 g jauhelihaa
•  1 muna
•  1 1/2 tl suolaa
•  1/2 tl mustapippuria rouhittuna

"Peti":

• 600 g kirsikkatomaatteja
•  1 pieni kesäkurpitsa
•  2 sipulia
•  1 (300 g) vaalea leipä
•  3/4 dl oliiviöljyä
•  1 1/2 tl suolaa
•  ripaus mustapippuria rouhittuna
•  2 palloa mozzarellaa
•  1 ruukku basilikaa

Tarjoiluun lisäksi pestokastiketta. Tämä pesto on välttämätöntä jotta ruokaan tulee riittävästi potkua ja makua.

Valmistus:

1. Valmista lihapullamassa. Sekoita korppujauhot ja vesi kulhossa ja anna turvota pari minuuttia. Lisää jauheliha, muna ja mausteet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
2. Huuhdo kirsikkatomaatit ja siirrä ne leivinpaperin päälle uunipellille tai isoon uunivuokaan. Paloittele kesäkurpitsa ja kuori ja viipaloi sipuli. Siirrä ainekset tomaattien joukkoon.
3. Revi tai kuutioi leipä uunipellille. Valuta ainesten päälle öljy ja mausta suolalla ja pippurilla.
4. Muotoile lihapullat ja nostele ainesten päälle pellille. Revi lopuksi mozzarella ainesten päälle.
5. Paista ruokaa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes lihapullat ovat kypsiä ja muut ainekset paahtuneita. HUOM! Tuo 25 min on alkuperäisen ohjeen arvio. Paistoaika riippuu kuitenkin paljon uunista, vuokasta ja esim. lihapullien koosta. Omissa kokeiluissa paistoaika on ollut 35 minuuttia.
6. Koristele ruoka basilikan lehdillä ja tarjoa pestokastikkeen kanssa.

Kasarmimuonaa: Italialainen lihamureke

Soppa365:stä osui tämä resepti sattumalta kohdalle. Testasin ja toimivaa oli; hakkaa ainakin kotosuomalaisen perusmurekkeen 10-0.

Ainekset:

•  2 sipulia
•  3 valkosipulinkynttä
•  2 siivua vaaleaa leipää
•  1 prk tomaattimurskaa
•  2 rkl tomaattipyrettä
•  10 salvianlehteä
• ½ ruukkua basilikaa
•  1 dl parmesaaniraastetta
•  1½ tl suolaa
•  mustapippuria myllystä
•  800 g naudan jauhelihaa

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne pannulla kypsiksi. Anna jäähtyä.
2. Murusta leipä kulhoon ja lisää tomaattimurska ja -pyre. Hienonna salvian ja basilikan lehdet. Lisää yrtit, mausteet ja juusto tomaattimurskan ja leivän joukkoon. Sekoita myös sipulit ja jauheliha mukaan.
3. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla. Muotoile vuokaan massasta tiivis pötkylä. Paista 30 minuuttia.

Lisukkeeksi käy esim. spagetti tai paistetut perunat.

Kirja: Carl von Clausewitz: Sodankäynnistä - ISBN 978-951-884-459-7

Kahlasin lomallani läpi tämän sotatieteen ja sodan filosofian klassikon. Täytyy sanoa että on erittäin hieno kirja! Clausewitz (1780-1831) (jatkossa C) on hämmästyttävällä tavalla pystynyt jo tuolloin kokoamaan sodankäynnin filosofian selkeäksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi jonka perusperiaatteet pätenevät ainakin näin maallikon mielestä vielä tänä päivänäkin.

Art Housen julkaiseman painoksen kannen kuva on yksityiskohta Louis-Francois Lejeunen maalauksesta joka kuvaa Borodinon taistelua v. 1812.

C:n olennaisin havainto on se että sota palvelee politiikkaa eli sota on politiikan keino mutta ei itsessään päämäärä eikä tarkoitus. Käsitteellisesti strategia muodostuu sarjasta taisteluja, strategia ohjaa sodankäyntiä mutta politiikka asettaa sodalle tehtävän. C puhuu kirjassaan käsitteellisestä "absoluuttisesta sodasta"  jota ei sinällään ole oikeassa elämässä olemassa mutta jota voidaan sotatieteen näkökulmasta tarkastella. Hitler taas puhui osin samaa tarkoittaen "totaalisesta sodasta" mutta natsit nimenomaan eivät ymmärtäneet sodan ja politiikan välistä suhdetta ja riippuvuutta. Natsi-Saksa tähtäsi päämääränään tuohon totaaliseen sotaan joka ei lopputulokseltaan voinut johtaa mihinkään muuhun lopputulemaan kuin se joka sitten tapahtuikin eli kaikkien naapurivaltioiden yhteiseen liittoutumiseen Natsi-Saksaa vastaan ja sen täydelliseen tuhoon. Tämän muuten ennusti jo 1938 Saksan silloinen maavoimien päällikkö, myöhemmin kenraalieverstiksi ylennetty Ludwig Beck joka kaikin voimin yritti vastustaa Adolfin toimenpiteitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Beckin piti ottaa komento käsiinsä Berliinissä Hitlerin murhan jälkeen 20.7.1943 mutta tunnetusti tuo murhayritys epäonnistui ja Beck yritti ensin tehdä itsemurhan jonka epäonnistuttua hänet ammuttiin.

Hitlerin olisi pitänyt lukea C:nsä kunnolla. C oli oppinut Napoleonin sotaretkestä että "Venäjä on maa, jota ei suoranaisesti voida valloittaa eli siis pitää miehitettynä- ei ainakaan Euroopan nykyisten valtioiden voimilla... Tuollainen maa voidaan voittaa vain käyttämällä hyväksi sen heikkoutta ja sisäisen erimielisyyden vaikutuksia. Jotta noihin valtion olemassaolon heikkoihin kohtiin voidaan iskeä, tarvitaan sen sydänjuuriin asti yltävää järkytystä. " Sekä Napoleon että Hitler epäonnistuivat samoista syistä: sotaretken liian myöhäinen aloitusajankohta (22.6. kummallakin!), miehiä tuhlaava taktiikka, huolimaton suhtautuminen huolloin ja täydennysten järjestämiseen. Ja päälle vielä "Kenraali Talvi" joka taisteli venäläisten puolella. Tavoitteenahan molemmilla oli Moskova joka olisi kyllä täyttänyt kriteerinä tuon "sydänjuuren".

C esittää mielenkiintoisen ajattelun hyökkäämisen ja puolustamisen välisistä eroista. C:n mielestä hyökkääminen on positiivinen taistelulaji ja puolustaminen negatiivinen mutta samaan aikaan puolustaminen vahvempi sodankäyntitapana. Tällä tarkoitetaan (vahvasti yksinkertaistaen) hyökkääjän aloitteellisuutta ja tavoitteellisuutta mutta puolustajan parempaa asemaa hänen olleessaan tuntemallaan alueella, lähellä tukialuetta ja huoltoaan. C:n mielestä puolustuksenkin tulee johtaa hyökkäykseen: kun vihollisen hyökkäyksen voima on kulutettu, siirrytään suoraan puolustuksesta hyökkäykseen ja tuhotaan ensin hyökänneen vihollisen voimat.

Kirjan esittelyosassa kerrotaan C:n olleen mm. Aksel Airon mielikirjailija. Airohan vastasi operaatioiden suunnittelusta talvi ja jatkosodan aikana ja hänen C -vaikutelmansa on selvästi nähtävissä mm. Raatten tien taistelussa. C kirjoittaa: "puolustus voi tapahtua.. siten että armeija siirtää puolustuksensa maan sisäosiin. Tämän vetäytymisen tarkoituksena on heikentää hyökkääjää ja odottaa sen heikentymistä niin pitkälle, että se joko joutuu pakostakin pysäyttämään etenemisensä tai ei ainakaan pysty enää voittamaan vastarintaa johon ryhdymme sen etemisuran päässä." Ja näinhän toimittiin jolloin lopputuloksena oli Neuvostoliiton 44. Divisioonan käytännössä täydellinen tuho. Aiheesta lisää Kyhepunussa mm. täällä.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka C:n oppeja tutkitaan ja toteutetaan modernissa sotatieteessä. Erityisesti teknologiakehitys on muuttanut paljon sodankäynnin menettelyjä mm. epäsuoran tulen osalta. Esimerkiksi taistelualueen eristäminen ei tuona aikana ollut käytännössä mahdollista mutta on nykyisin suurvalta-armeijan tavanomainen tapa toimia.

Sodankäynnistä -teosta on luettu viime aikoina myös yritysstrategikkojen piirissä. Mielenkiintoista on miettiä kuinka sen oppeja voitaisiin kuitenkaan yritysmaailmaan soveltaa: lähtökohtana C:n filosofiassa on vihollisen täydellinen tuhoaminen ja tähänhän ei kuitenkaan (useimmiten) liiketoiminnassa pyritä. Ehkä oppeja voisi hakea politiikan ja sodan yhteenliittämisestä ja toisaalta käytännön opeista voimien keskittämisestä ja painopisteen löytämisestä. Pitää pähkätä asiaa...

Tämä kirja pitää hankkia omaksi ja lukea useamman kerran. Ensilukemalla jää paljon vivahteita havaitsematta ja tapahtuu todennäköisesti väärintulkintoja. Kirjalle lätkäisen ehdottomasti Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Löysin netistä Pekka Visurin kirjoittaman ansiokkaan artikkelin jossa C:n teorioita tutkitaan ydinaseen näkökulmasta. Artikkeli löytyy tästä linkistä; kaikki oikeudet Visurilla.