Kypsänä heppuna toimiminen edellyttää kypsää (= kyynistä, ei kehittynyttä) filosofiaakin. Tähän liittyen kokosin tähän kirjoitukseen muutaman aforismin, lainauksen, mietelauseen tmv., jotka mielestäni kuvaavat tuota filosofiaa. Jostain oudosta syystä ne kaikki liittyvät sotaan ja sotimiseen... liekö taustalla nyt vallitseva Venäjän rikollinen hyökkäyssota Ukrainaa vastaan ja sen johdosta tapahtunut Suomen Nato-liittyminen. Slava Ukraini!
Ensimmäisenä filosofi John Stuart Millin (tiedot wikipediassa) pitkähkö lainaus "War is an ugly thing" hieman typistettynä:
“War is an ugly thing, but not the ugliest of things: the decayed and degraded state of moral and patriotic feeling which thinks that nothing is worth a war, is much worse....
... A man who has nothing which he is willing to fight for, nothing which he cares more about than he does about his personal safety, is a miserable creature who has no chance of being free, unless made and kept so by the exertions of better men than himself. As long as justice and injustice have not terminated their ever-renewing fight for ascendancy in the affairs of mankind, human beings must be willing, when need is, to do battle for the one against the other.”
Vapaasti suomennettuna tuo tarkoittaa suurin piirtein seuraavaa:
"Sota on ruma asia, mutta ei rumin: moraalisen ja isänmaallisen tunteen rappeutunut ja kieroutunut tila, jonka mielestä mikään ei ole sodan arvoista, on paljon pahempaa. ..-
... Ihminen, jolla ei ole mitään, minkä puolesta hän olisi valmis taistelemaan, ei mitään, mistä hän välittää enemmän kuin henkilökohtaisesta turvallisuudestaan, on kurja olento, jolla ei ole mahdollisuutta olla vapaa, ellei sitä ole tehty ja pidetty sellaisena häntä parempien miesten ponnistelujen avulla. Niin kauan kuin oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus eivät ole lopettaneet jatkuvasti uusiutuvaa taisteluaan valta-asemasta ihmiskunnan asioissa, ihmisten on oltava tarvittaessa valmiita taistelemaan toisen puolesta toisiaan vastaan."
Tulkintana voi esittää, että sotaan ei pidä pyrkiä, mutta joskus siihen on pakko ryhtyä. Tuskin Ukrainassakaan oli montaa henkilöä, jotka halusivat taistella venäläisiä vastaan, mutta siihen kuitenkin jouduttiin. Vaihtoehtona olisi ollut alistuminen Putinin valtaan, täydellinen venäläistäminen ja/tai kansanmurha. Lainauksessa on havaittavissa piikki "rauhanpuolustajia" ja aseistakieltäytyjiä kohtaan, jota ainakin jossain määrin komppaan: ideaalimaailmassa ihmiset eläisivät rauhassa keskenään, mutta valitettavasti ihmisluonto on sellainen, että vaikka kaikki kehittyneemmät aseet hävitettäisiinkin niin joku sitten alkaisi muita nirhaamaan kirveillä ja viidakkoveitsillä.
Toisena mietelauseena on hyvin lyhyt sitaatti roomalaisen Publius Flavius Vegetius Renatuksen teoksesta Epitoma Rei militaris:
"Si vis pacem, para bellum"
eli suomeksi
"Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan"
Tulkitsen tuon ainoaksi kestäväksi keinoksi ylläpitää rauhan tilaa kotimaassaan ja myös merkittävimmäksi perusteluksi Suomen Puolustusvoimien olemassaololle ja sen suuren rahoituksen perusteeksi. Riittävän vahva armeija luo potentiaaliselle hyökkääjälle sellaisen kustannuksen hyökkäykselle, että hyökkääjä ei ryhdy aikomuksiinsa. Tämä pätee ainakin rationaalista vihollista vastaan. Tosin viime aikojen kehityksen perusteella voi miettiä, onko Putin rationaalinen vai mielipuoli ja toisaalta tämä pohtiminen antaa hyvän perusteen Suomen Nato -jäsenyydelle: sen kautta valmistaudutaan entistä vahvemmin sotaan ja saadaan näin nauttia rauhantilasta.
Kolmanneksi lauseeksi nostan William Shakespearen näytelmän Henry V kohtauksen, jossa nimihenkilö puhuu sotilailleen ennen Agincourtin taistelua. Taistelu käytiin Pyhän Crispinin päivänä ja se tunnetaankin St Crispin's Day Speechinä. Osa puheesta lainauksena:
"This story shall the good man teach his son;
And Crispin Crispian shall ne'er go by,
From this day to the ending of the world,
But we in it shall be rememberèd—
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me
Shall be my brother; be he ne'er so vile,
This day shall gentle his condition;
And gentlemen in England now a-bed
Shall think themselves accurs'd they were not here,
And hold their manhoods cheap whiles any speaks
That fought with us upon Saint Crispin's day."
Matti Rossin suomennuksena:
"Tämän tarinan saa kelpo miehen poika
kuulla oppiakseen moneen kertaan,
eikä Crispinuksen ja Crispianuksen päivä
mene koskaan maille ilman, ettei meitä
silloin muistettaisi, meitä muutamia,
näitä veljiämme. Sillä veljiäni ovat
tänään kaikki, jotka vuodattavat vertaan minun kanssani
ja köyhimmänkin arvo nousee tänään.
Moni herra Englanissa lojuu vuoteessaan
ja kiroaa häpeäänsä, kun ei voi olla kanssamme,
ja kokee vähäiseksi miehuutensa toisten kertoessa,
että tänään Crispinuksen ja Crispianuksen päivänä
he taistelivat meidän rinnallamme."
Tässä lienee yksi maailmanhistorian parhaita hengennostatuspuheita. Puhe on fiktiivinen, mutta pohjautuu kuitenkin tositapahtumiin Agcincourtissa. Tästä kertovaan kirjaan muuten löytyy Kyhepunusta oma artikkelinsakin. Myönnän (hieman nolona), että olen tätä humalapäissäni lainannut omille taistelutovereilleni Suomen Armeijassa; oikeissa taisteluissa emme onneksi ole olleet, mutta viikon-parin intensiivinen "leikkitaistelu" on kyllä omiaan synnyttämään taistelutoverit -tyyppistä mielentilaa. Innoittajana melankoliseen avautumiseen toimi myös Taistelutoverit -sarja, jossa tätä lainausta käytettiin (tarinaa Kyhepunussa tässä).