Kirja: Reino Lehväslaiho: Korven peura - ISBN 978-951-0-40034-0

Luin läpi tämän Lehväslaihon kirjan joka kuuluu sarjaan "fiktiiviset sotadokumentit" kuten aiemmin blogissa arvostellut Esa Sirénin ja Ville Kaarnakarin teokset. Pakko on valitettavasti myöntää että tämä oli selkeästi heikoin esitys koko porukasta. Hieman jopa hämmästytti teoksen heikkous koska aiemmin Lehväslaiholta lukemani "Sotkalla sodassa" oli selkeästi parempi sekä sisällöltään että tekstiltään. Sotkalla sodassa on lisäksi vanhempaa tuotantoa (vuodelta 2002) kuin tämä kyseinen teos (2012) joten Lehväslaihon tuotoskyky on taantunut ajan saatossa. Yleensä kirjailijoille käy päinvastoin.

Sisällön osalta isoin ongelma oli kantavan idean ja juonenkin puuttuminen. Tarinassa suomalainen kaukopartioryhmä lähetetään tuhoamaan lentotiedustelun havaitsemaa kolmea korsua jonka jälkeen ryhmä toikkaroi takaisin kotimaahan taistelusta toiseen rytistellen. Taistelujen kaava on aina sama: sissien kärkimiehet vaistoavat väijytyksen, porukka avaa tulen kaikilla aseilla, pari sissiä kaatuu ja pari haavoittuu ja neuvostoliittolaiset pakenevat paikalta. Toistoa tuolle teemalle on niin paljon että lukija ei millään tavalla pysy enää jyvällä tapahtumista ja niiden tarkoituksesta. Yleensä ottaenkin mietityttää koko idea fiktiivisistä sotadokumenteista kaukopartioiden osalta: retkien kulku on kuitenkin pohjimmiltaan aina samankaltaista: hiivitään vihollisen puolelle, tiedustellaan, hyökätään kohteeseen ja paetaan takaisin Suomeen. Ei tuohon paljon variaatioita mahdu... Ehkä fiktiivisessä dokumentissa voisi tapahtua vaikka Stalinin nappaaminen sotavangiksi mutta taitaa olla jo liian fiktiivistä.

Juonettomuutta enemmän häiritsee vielä Lehväslaihon kirjoitustyyli. Ilmeisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuvatakseen hän on lyhentänyt dialogin yksisanaisiksi lauseiksi ja ulottanut saman tyylin vielä varsinaiseen kertovaan osaan tyyliin "Kaksi kilometriä vielä mäkeen ja siihen seis.". Vaikka ei tässä äidinkielenopettajia ollakaan niin tökerö kirjoittaminen häiritsee lukukokemusta.

En suosittele luettavaksi tätä kirjaa, Lehväslaiholta löytyy parempiakin. Arvomerkki: Kolmas palkinto, ei mitään.

Elokuva: Assassin's Creed (2016)

Erehdyin katsomaan tämän elokuvan teatterissa. Myöhemmin ihmettelin perustetta että miksiköhän ylipäätään tuli lähdettyä... Ehkä uteliaisuutta herätti se että elokuvan taustalla on samanniminen peli jota itsekin tuli tietokoneella joskus pelattua, tosin vain lähinnä kokeilumielellä.

Peli oli heikohko mutta elokuva niin p..a että sen sanominen p--aksi loukkaa p..aa! Pelielokuvat eivät yleensäkään onnistu vaikka onhan niitä kokeiltu useampia (esim. Tomb raider, Hitman, Doom jne.). Juonet jäävät tyypillisesti ohuiksi ja painopiste on toimintakohtauksissa joka on tietysti luontevaa kun pelien action-osuus muodustuu niistä. Tämä elokuva olisi saanut jäädä kyllä kokonaan tekemättä.

Spoileria seuraa:

Juonen ytimenä on Omena -nimisen esineen etsintä. Omena sisältää jollain mystisellä tavalla ihmiskunnan vapaan tahdon avaimen ja jos joku saa tuon Omenan käsiinsä niin hän pystyy alasajamaan vapaan tahdon ja lannistamaan koko porukan valtansa alle. Temppeliritarit -porukka on tätä Omenaa etsinyt muutamia satoja vuosia ja Assassiinit taas pyrkineet sen pitämään piilossa. Tarinassa Temppeliritareiden toimeista on kehitetty laite jossa ihmisen geeneihin jäänyttä "muistijälkeä" pitkin voidaan päästä tarkastelemaan tapahtumia jotka ovat tapahtuneet joskus menneisyydessä tutkittavan henkilön esi-isälle. Elokuvan pääosanesittäjä on muinaisen Assassiinin jälkeläinen suorassa polvessa ja Temppeliritarit käyttävät tuota keksimäänsä vempelettä hänen kauttaan sen Omenan jäljittämiseen. Heppu siis elää uudelleen 1400-luvun lopun tapahtumia. Ja paha spoileri: yllättäen saadaankin selville että tuo esi-isäassassiini antaa Ompun Kolumbukselle mukaan ja tästä tehdään heti päätelmä että se löytyy nykyaikana hänen jäännöstensä seasta ja sieltähän se löytyykin! No tämä pääosanesittäjä viimein havahtuu että Temppeliritarit eivät olekaan oikein hänen kerhonsa ja sitten sabotoi hyvät suunnitelmat vapaan tahdon lannistamisesta. Pahinta tässä ei ole elokuvan heikkous vaan se että selvästi jatko-osaa pukkaa; pääosanesittäjä seisoksii loppukohtauksessa Thamesin varrella Lontoossa se Omppu kädessään sen näköisenä että ei-jää-tähän... Elokuvan juoni ja sen sisäinen logiikka on siis niin käsittämättömän huono että sitä ei kestä katsoa turhautumatta. Suurta ihmetystä aiheuttaa mm. se että jos se Omena on niin helkkarin vaarallinen niin miksi Kolumbus ei dumpannut sitä mereen Atlanttia ylittäessään? Huvittava kohtaus on myös Assassiinien initiaatioriitti jossa kerhoon liittyvältä tyypiltä (siis elokuvan päähahmon esi-isältä) leikataan pois oikean käden etusormi sikarileikkurin näköisellä vempelellä. Siis mitävit? Palkkamurhaajalta napsaistaa sormi pois että pääsee kerhoon? Todella valopääporukkaa.

Spoileri päättyy tähän.

Plussapuolelle voidaan todeta toimintakohtausten näyttävyys ja vaikuttavat erikoistehosteet mutta nämä eivät riitä pelastamaan tekelettä. Sokerina pohjalla on vielä täysin tolkuton musiikki jota teatterissa soitettiin ylikovalla ja sen myötä meni viimeinenkin nautinto tästä tekeleestä.

Arvomerkki on "Kolmas palkinto - ei mitään".

Onkohan nyt päällä joku masennuksen puuska kun viime aikoina ei ole kelvollista elokuvaa edes Hopeiseen arvomerkkiin asti pukannut? Johtuneeko kypsyydestä tyyliin "ennen oli kaikki paremmin" vai oliko oikeasti ennen kaikki paremmin...

Alla vielä traileri Youtubesta:

Kirja: Esa Sirén : Törni iskee - ISBN 978-951-24-0356-1

Olen aiemmissa kirja- ja elokuva-arvosteluissa valitellut sota-aiheisten teosten synkkyyttä ja sodanvastaisuudella märehtimistä. No tässä entisen jääkiekkovalmentaja Sirénin kirjassa ei kyllä moiseen syyllistytä. Pikemminkin teos on Korkeajännitys -tasoista "reaalidraamaa" ja ylistää ylenpalttisesti suomalaisia sankareita Karjalan korvessa. Suomi olisi vielä suurena ja Kannas omana jos armeijassa olisi kirjassa kuvattuja supersankareita ollut! Sirénin kirja edustaa "fiktiivisten sotadokumenttien" genreä kirjallisuudessa joka ainakin allekirjoittaneessa aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita. Toinen esimerkki vastaavankaltaisesta teoksesta löytyy Kyhepunustakin eli Ville Kaarnakarin Operaatio Finlandija. Selvästi näille kirjoille on kysyntää koska niitä ostetaan ja ilmeisesti oikea sotadokumentaatio on jo niin moneen kertaan koluttu että ei sieltä enää kirjoitettavaa löydy. Ja uutta dokumenttiaineistoa tulevaisuuden kirjoittajille en kyllä toivo että joudutaan tuottamaan vaikka naapuri tuolla idässä uhitteleekin.

On siellä Sirénin kirjassa kyllä nimetty, ihan sananmukaisestikin, yksi oikeakin supersankari eli Lauri Törni, Mannerheimin-ristin ritari nro 144. Törnistä löytyy tarinaa Wikipedian lisäksi lukuisista elämäkerta- ja muista teoksista joista vielä suuri osa taitaa olla tottakin. Ajallisesti kirja sijoittuu Jatkosodan hyökkäysvaiheeseen jolloin Törni johti panssarivaunujoukkueta. Törnin joukkue kuului Kevyt Osasto-8:aan mutta oli tuolloin (ja kirjassakin) alistettu 11. Divisioonalle. Itselle oli uutta Törnin panssarivaunusodankäynti mutta oikeastikin  hän näyttää siinä(kin) kunnostautuneen. Kova äijä, hyväksyttäisiin ölisten Kypsiin heppuihin jos olisi vielä elossa.

Törnillä muuten oli sotilasarvo kolmen maan armeijassa: Suomessa kapteeni (menetetty maanpetossyytteen yhteydessä 1945), Saksassa SS-Hauptsturmführer (vastaa kapteenia kuten Kyhepunusta käy ilmi) ja Yhdysvalloissa majuri kuoleman jälkeen ylennettynä.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja kevyttä luettavaa jos ei liioittelun puolelle menevän suomalaisylistysten anna lukukokemusta häiritä. Pakko myöntää että joskus on jopa rentouttavaa lukea teosta  jossa ei suotta murehdita post-traumaattista stressiä vaan se hoidetaan saman tien pois kirkasta viinaa juomalla reippaaseen suomalais-ugrilaiseen henkeen.

Rennon lukukokemuksen ansiosta annan kirjalle Hopeisen ampumamerkin vaikka tosikko takaraivossa nalkuttaakin että ei pitäisi.

Edit: Löysin Youtubesta mielenkiintoisen videon jossa Törni kouluttaa talvisodankäyntiä amerikkalaisille. Videon väitetään olevan WWII -aikainen mutta se ei tietenkään ole mahdollista vaan filmi lienee kuvattu joskus 50-luvulla kun Törni oli siirtynyt USA:aan ja rekrytoitunut sen armeijaan. Video alla.