Kirja: Ville Kaarnakari: Operaatio Finladija - ISBN 978-951-31-7387-6

Kirjassa yhdistetään sinällään mielenkiintoisella tavalla perinteinen kaukopartioretki-sotakertomus kuviteltuihin vakoilu- ja hämäysjuonenkäänteisiin. Kyse on neuvostoliittolaisten kehittämästä operaatiosta jossa suomalaisten annetaan kuvitella päähyökkäyksen suuntautuvan Karjalan kannaksen sijaan Laatokan Karjalaan ja näin tekevän virheellisiä linnoitus- ja ryhmitysoperaatioita.

Kirjailija on selvästi perehtynyt genreensä ja tunkee tarinaan mukaan sinällään uskottavuutta lisääviä yksityiskohtia. Mukana on mm. "mönjä" josta Rajavartijan kanssa joskus keskuteltiin eli kenkien pohjiin laitettava aine joka johtaa perässä seuraavat jälkikoirat harhateille. Samoin henkilöhahmoja on tutkittu; mukana mm. Marttina kaukopartiomiehineen, pääesikunnan tiedustelu-upseerit Nihtilä ja Hallamaa, päämajoitusmestari Airo ja muu remmi.

Harmi vain että varsinaiset taistelukohtaukset on kuvattu Korkeajännityksestä tutulla yliampuvalla sankarieetoksella jossa suomalaistaistelijat pyörittävät ryssää mennen tullen. Päteviähän tässä tietty ollaankin mutta jotain rajaa sentään! Läpilukemisen arvoinen kuitenkin kokonaisuudessaan, arvomerkkinä Hopeinen ampumamerkki.

Kirja herätti pari mietelmää. Ensimmäisenä tuo koirien vaarallisuus. Eräällä kirjan retkellä partiota jäljittää kirgiisiporukka jolla on susikoiria mukanaan ja nämä susikoirat seuraavat jälkiä antamatta ääntä. Tällöin suomalaispartio ihmettelee kuinka kirgiisit pysyvät kannoilla vaikka mitä hämäysoperaatioita tehdään. Tarinassa ei kuitenkaan käytetä aikoinaan armeijassa opetettua menettelyä jossa tehdään ketunlenkki sopivan maastokohdan (lammen, suon tms.) ympäriltä ja mennään passiin vastarannalle. Vihollisen ilmestyessä jälkiä pitkin paikalle ammutaan koirat ja häivytään. Ainakaan Suomen maastoissa en usko kenenkään ihmisen pystyvän jäljittämään sulan maan aikaan vihollista maajälkiä käyttämällä. Sama olisi pätenyt noiden kirgiisienkin susikoiriin ja tuskinpa kirgiisitkään on sellaisia intiaaneja että olisivat tuohon jäljitykseen pystyneet.

Toinen mieleentullut asia on että kuinkahan kaukopartiotouhut onnistuvat modernissa sodassa? Vähänkin teknisellä vihollisella (joka Venäjäkin on) on erilaista teknistä välineistöä kuten yönäkölaitteita, vakoilulennokkeja ja satelliitteja jotka tekevät huomaamattomasta liikkumisesta mahdotonta. Kaukopartiomiesten pitänee ujuttautua siviiliväestön sekaan ja näin suojautua valvonnalta. Taitaa kuitenkin mennä vakoilun puolelle jos ilman asepukua liikutaan väestön seassa ja tällaisen vakoojanhan taitaa saada ampua ilman oikeudenkäyntiä sotatilanteessa? Ainakin velivenäläinen tehnee niin.