Minisarja: The Heavy Water War (2015)

Netflixistä löytyy norjalainen tv-elokuva (minisarjoiksi kai näitä sanotaan) joka on pilkottu 6:een jaksoon. Minisarja kertoo nimensä mukaisesti taistelusta raskaasta vedestä.

Juonen ytimenä on Natsi-Saksan ydinaseohjelma jonka onnistumisessa kriittisenä elementtinä oli raskaana vetenä tunnettu deuteriumin (raskas vety) ja hapen yhdistelmä D2O. Raskasta vettä käytetään ydinreaktoreissa hidastimena estämässä neutronien karkaamista ytimestä ja pitämässä näin yllä ketjureaktiota. Yhdysvaltalaiset käyttivät graafiittia vastaavaan tarkoitukseen mutta tämän sarjan perusteella nobelisti Werner Heisenberg uskoi raskaan veden parempaan toimivuuteen ao. tarkoituksessa. Ydinreaktoria taas tarvitaan jotta ydinräjähteessä tarvittava radioaktiivinen aine (tyypillisesti uraani tai plutonium) saadaan rikastettua riittävän puhtaaksi jotta ketjureaktio ydinpommissa syntyy ja pysyy yllä. Siksi siis raskas vesi: se oli välttämätön ydinreaktorille joka oli välttämätön ydinpommille. Ja tästä syystä asia kiinnosti Adolfin seurakuntaa.

Saksahan oli ydintutkimuksessa ennen toista maailmansotaa paljon pidemmällä kuin muut maat mutta natsien aloittama juutalaisten ja tiedemiesten vaino karkotti osaajat maasta jolloin USA kiiri ohi tunnetuin seurauksin. Sarjassa edellä mainittu Heisenbergkin oli jo kuorma-auton lavalla lähdössä yksisuuntaiselle retkelle jonnekin epämääräiseen matkakohteeseen (kuten Auswitch tai Birkenau...) mutta viime tipassa hänet sieltä lavalta napattiin pommihommiin.

Ydinpommi on muuten varsin yksinkertainen vekotin. Yksinkertaisimmillaan se on putki jonka päihin laitetaan uraanijöötit joiden koko yhteenlaskettuna ylittää kriittisen massan eli määrän jolla ketjureaktio käynnistyy ja saadaan pysymään yllä. Puhtaalle 235U:lle kriittinen massa on noin 52 kg. Tämä vastaa 17 cm:n läpimittaista palloa. (Tämä tieto wikipediasta). Sitten otetaan vain tavanomaisia räjähteitä ja mätkäytetään nuo uraanijöötit yhteen jolloin kokonaismassa on kriittinen ja pian nähdäänkin sienipilvi.. Hankalin osa tässä on tuon riittävän kokoisen uraanijöötin hankkiminen ja onneksi niin. Maailma voisi olla aika erilainen paikka jos Adolf olisi ensinnä saanut pommin  värkättyä ja voisi edelleen olla aika "kiinnostava" jos ISIS:it ja Al-Qaidat tuota uraania voisivat joka marketista ostaa.

Itse sarjasta sen verran että se on sinällään näyttävästi kuvattu ja esittelee maisemia tyylikkäästi. Juonen kulku on skandinaaviseen tapaan hidasta ja kökköä (vrt. Max Manus) mutta onpa sarjassa mukana varsin vauhdikas hiihtokohtaus joka tosin tuo elävästi mieleen vanhat James Bondit. Niissähän Roger joutui aina Alpeilla ankariin laskettelukisoihin Spectren tyyppejä (tms.) vastaan.

Muutamia omituisuuksia sarjasta irtohavaintoina on syytä poimia:

• Saksalaisten ydinreaktorihuoneessa tapahtuu tulipalo joka viittaa ns. kiinailmiöön eli hallitsemattomaan ketjureaktioon. Heisenberg katsoo roihua vierestä mutta ei näköjään saa minkäänlaista säteilyongelmaa eikä edes päänsärkyä.
• Norjalaisryhmä pudotetaan Norjan tuntureille valmistelemaan englantilaiskommandojen atakkia. Ei kuitenkaan muisteta muonaa laittaa mukaan. Eikä näytä olevan kykyä hankkiakaan provianttia näillä taistelijoilla joten joutuvat jo jäkäläkeittoakin tuskissaan syömään. Tosin taistelijoiden vuoropuheiden perusteella varustetorpedoja pudotettiin 4 kpl joista 2 meni hukkaan; ehkäpä muonat eli fish and chipsit ja oluet olivat niissä kahdessa kadonneessa.
• Muutenkin norjalaistaistelijoiden osaamisessa oli vakavia puutteita. Veijarit eivät harrastaneet vartiointitouhua ollenkaan vaan majoittuivat tunturituvassa kuin hiihtolomalla. Samoin liikuttaessa mentiin tappituntumaketjussa ruåtsalaistyyliin; normaalimenettely sotilasosaston liikkuessa on pitää tunnustelijoita edellä. Saattoi tietysti olla niin että saksalaisten kyvykkyys liikkua tunturissa oli vielä kertaluokkaa huonompaa jolloin vartiointi ja sotilaallinen liikkuminen olisi ollut turhaa hifistelyä.
• Erityisen suurta vaikutusta ao. sotilasryhmän toiminnasta ei tehnyt myöskään episodi jossa äänestettiin että toimitaanko suunnitelman mukaan eli mennään sillan yli väkivaltaisesti vai edetäänkö rotkon kautta äänettömästi. Äänestys päättyi ryhmän johtajan tappioon eli alkuperäinen suunnitelma hylättiin ja mentiin rotkon kautta. Sinällään onnistui kyllä ja ehkäpä vielä paremmin kuin se siltaversio.

Juonta en lähde kuvaamaan jotta katsomisen ilo säilyisi. Jossain määrin toki on arvattavissa lopputulos: Adolfilla ei tosiaankaan ollut sitä pommia...

Minisarja löytyy Netflixistä tästä linkistä.

Tuosta raskasvesitehtaasta löytyy sijainti- yms. tietoa Suomen Sotahistoriallisen seuran sivustolta "Sotahistorialliset kohteet". Mielenkiintoinen sivusto muuten; pitää perehtyä tarkemmin muutoinkin.

Annan tälle minisarjalle arvomerkin Hopeinen ampumamerkki; sen verran mielenkiintoisesti oli asiaa pyöritelty. Ja menköön muutenkin Pohjoismaisen yhteistyön nimissä vähän yläkanttiin varsinkin kun ruotsalaisista ei ole tässä kyse.

Edit: Lisäsin alle elokuvan trailerin Youtubesta:

Edit: Lisäsin kuvan tehtaasta Rjukanista. Lainattu Sotahistoriallisen seuran sivuilta.