Elokuvan taustalla on tositarina Hugh Glass -nimisen henkilön kokemasta tapahtumasta. Glass opasti retkikuntaa vuonna 1823 Missouri -joen tietämissä Etelä-Dakotassa. Glass oli pyydystämässä riistaa seurueelle kun hän kohtasi naaraskarhun pentuineen ja karhu hyökkäsi Glassin kimppuun aiheuttaen hänelle pahat vammat. Retkikunta yritti kuljettaa Glassia turvaan paikalliseen linnakkeeseen mutta ei kyennyt tähän. Retkikunnan johtaja oletti että Glass menehtyy piakkoin ja palkkasi kaksi miehistä jäämään odottamaan hänen kuolemaansa ja sitten hautaamaan tämän. Miehet kyllästyivät odottamaan ja hautasivat Glassin elävältä matalaan hautaan sekä häipyivät paikalta. Glass oli kuitenkin elossa ja hautaamisesta pottuuntuneena vaelsi yli 300 km ihmisten ilmoille. Matka kesti yli kuusi viikkoa. Alla näkyy Glassin reitti:
Kuva wikipediasta.
Glass toipui vammoistaan ja etsi käsiinsä hänet hyljänneet miehet. Hän ei kuitenkaan tiettävästi kostanut näille tapahtumaa toisen nuoruuden takia ja toisen liityttyä armeijaan. Sotilaan tappaminen olisi aiheuttanut ankaran rangaistuksen vaikka olosuhteita olisi voinut pitää vähintään lieventävänä asianhaarana.
Tarina on siis oikeasti kiinnostava mutta tässä elokuvassa siitä tehdään tekotaiteellista p..aa. DiCaprion ongelmana on ollut aina ylinäyttelyn puolelle menevien maneerien omaksuminen ja tässä elokuvassa tuo maneeri on röhkiminen: mies puhkuu kuin ilmavaivainen villisika enkä voinut olla paria kertaa nauramatta ääneen kun heppu konttaili karhuntaljassa ympäriinsä naama mustana ja parta räkäisenä...
Elokuvaan on ympätty sekavana takaumana tarina jossa Glassin murhattu intiaanivaimo näyttäytyy jonkinlaisena haamuna tai harhanäkynä hänelle ja suputtaa intiaanikielellä suuria mystisiä viisauksia kuten "puu ei kaadu tuulessa jos sillä on vahvat juuret". VMP!
Kameramies on tässäkin elokuvassa osannut kyllä tehtävänsä. Maisemat ovat näyttäviä (vaikkakin ovat tiettävästi Calgarystä Kanadasta eivätkä oikeilta tapahtumapaikoilta) ja maisemaelokuvana tämä olisi kyllä toiminutkin. Hieno kuvaus ei silti pelasta surkeaa juonta ja onnetonta näyttelemistä.
Ja sokerina pohjana vielä musiikki. Säveltäjälle oli ilmeisesti maksettu palkka jonkinlaisena suoritekohtaisena korvauksena kun hän oli sepittänyt musiikiksi omituisia lyhyitä viuluvingahduksen pätkiä joita satunnaisesti soitettiin DiCaprion röhkimisen päälle. Mykkäelokuvana olisi toiminut paremmin tuolta osin.
Elokuvaan on ympätty kaikki mahdolliset tähän aiheyhteyteen vähänkään liittyvät provokatiiviset kohtaukset: karhun riepotteluoperaatio, haavojen hoitaminen toukilla, sauna (jossa intiaani parantaa Glassia), uiminen jäisessä joessa, hevosen suolistaminen ja suojautumisen sen ruumiinonteloon, skalpeeraus, haavan parantaminen ruudilla polttamalla jne. Eli erittäin tylsään elokuvaan on yritetty saada kohokohtia irtonaisilla episodeilla jotta yleisö pysyisi edes hereillä.
Omituista tarinassa on myös jatkuva olosuhteiden vaihtelu; välillä on lunta, välillä ei. Pakkanen kiristyy ensin kovaksi, sitten tulee nuoska, lumi häviää ja kohta sitä on taas hevosen mahaan asti. Ilmeisesti kuvausaikataulu ja kohtausten keskinäinen järjestys ei ole oikein stemmannut jolloin leikkausvaiheessa on jouduttu ottamaan filminpätkiä satunnaisessa järjestyksessä.
Tiivistelmänä tuosta yllä olevasta purkauksesta voi lähinnä sanoa että jos olisi olemassa keino jolla voisi pyytää rahat takaisin huonon elokuvan lipusta niin tekisin tässä kohtaa siten. Ja täytyy toivoa ettei DiCaprio saa tästä sitä Oscaria. Tehkööt mieluummin kelvollisen elokuvan.
Arvomerkki: "Kolmas palkinto - ei mitään"
Edit: Maailma on pohjimmiltaan epäoikeudenmukainen paikka ja vääryys palkitaan aina: Leonardo sai sitten Oscarin tästä oksennuksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti