Minisarja: Toinen maailmansota väreissä

Netflixistä löytyy erinomainen minisarja joka käy läpi Toisen maailmansodan tapahtumat väritettynä versiona. Linkki sarjaan löytyy tästä.

Sarja itsessään on todella hyvin toteutettu. Se käy läpi tapahtumat sekä Euroopassa että Tyynellä valtamerellä loogisena kokonaisuutena joka on jaettu yhteensä 13 jaksoon. Kerronta on varsin kiihkotonta ja neutraalia; tosin luonnollisesti voittajavaltioiden näkökulmasta asioita katsovaa. Historia on voittajien kirjoittamaa...

Värittäminen tuo oman mausteensa esitykseen. Mustavalkoiseen kuvaan verrattuna värikuva (vaikka jälkikäteen väritettykin) nostaa "reaalisuusasteen" aivan toisenlaiseksi. Mustavalkoisissa kuvissa sotilaat näyttävät jo lähtökohtaiseesti "vanhoilta" mutta värityksen myötä havaitseekin että ohimarssivat SS-joukot ovatkin nuoria miehiä/poikia, joita sotaan joutuvat olisivat nykypäivänäkin.

Lievänä kiusallisuuden kohteena sarjassa voi mainita "täytekuvien" toistuvan näyttämisen: kertojaäänen kertoessa tapahtumaa johon ei liity tunnistettavaa paikkaa tai henkilöitä ja jossa siirrytään teemasta toiseen, täytekuvana käytetään samaa pätkää. Esimerkiksi kuva syöksyvistä Stukista löytyy ainakin kolmeen kertaan: ensin Puolasta, sitten Ranskasta blitzkriegin ajalta ja lopuksi vielä Dunkirkistä evakuoinnin hetkellä. Ymmärrettäväähän tuo on: väritystyö on työlästä ja todennäköisesti vielä ainakin osittain käsityötä. 24 ruutua sekuntia kohti vaatii aika suuren määrän työtä.

Suosittelen sarjaa katsottavaksi sekä sisällön että värityksen antaman kokemuksen vuoksi. Sarja on sen verran hyvä että sille irtoaa Kultainen arvomerkki.

Sarja näyttää löytyvän pätkinä myös Youtubesta joten alla linkki ensimmäiseen jaksoon:

Kenttämuona: painoleipä

Luokittelen painoleivän kenttämuonaksi vaikka se ei maasto-olosuhteissa valmistettavaksi sovikkaan. Painoleipä on kuitenkin erinomaisen maukasta ja sopii hyvin kasarmilla valmistettavaksi sekä kentällä nautittavaksi proviantiksi. Ohje on alunperin Soppa365 -sivustolta.

Ainekset:

•  1 vaalea maalaisleipä 
•  1 punasipuli
•  1 valkosipulinkynsi
•  2 rkl oliiviöljyä
•  1/4 tl suolaa
•  ripaus mustapippuria
•  1 pkt (400 g) ohuita broilerin fileepihvejä
•  1 tl timjamia
•  1 rkl sitruunan mehua
•  ½ tl suolaa
•  1 pihvitomaatti
•  1 pkt (125 g) mozzarellaa
•  2 rkl dijoninsinappia
•  100 g tuoretta pinaattia
•  1 dl (10 kpl) aurinkokuivattuja tomaatteja
•  1 ruukku basilikaa
•  1 pkt (125 g) rucolaa

Kannattaa hankkia mahdollisimman suuri leipä: "normikokoiseen" vehnälimppuun nuo ainekset eivät tahdo millään mahtua.

Valmistus:

1. Halkaise leipä yläosasta, säästä kansipala ja kaavi pehmeä sisus pois.
2. Kuori ja suikaloi sipuli ja valkosipuli. Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla ja kuullota sipuleita 3 minuuttia.  Lisää suola ja mustapippuri. 
3. Nosta sipulit pois, lisää pannulle 1 rkl öljyä ja paista broilerin fileepihvit, 4 min/puoli. Mausta timjamilla, sitruunan mehulla ja suolalla.
4. Viipaloi tomaatti ja mozzarella.
5. Täytä leipä. Levitä ensin 1 rkl sinappia leivän pohjalle ja nosta päälle paistetut sipulit. Asettele tomattiviipaleet sipuleiden päälle. Painele seuraavaksi kerrokseksi tuore pinaatti tiiviisti ja lisää päälle kerroksittain paistetut broilerifileet, mozzarella, basilika, aurinkokuivatut tomaatit ja lopuksi reilusti rucolaa. Voitele leivän kansipalan sisäpuoli sinappilla ja paina kansi leivän päälle.
6. Kääri leipä tiiviisti folioon ja anna vetäytyä painon alla huoneenlämmössä 4 tuntia tai jääkaapissa yön yli. Painoa saa olla ainakin pari kiloa, jotta leipä myös hieman litistyy, esimerkiksi leikkuulauta ja painava kirja ovat hyvä yhdistelmä painoksi.
7. Leikkaa leipä tarjolle kuin kakkua leikkaisit.

Leivän voi tarjota myös lämpimänä. Lämmitä sitä hetki 175-asteisessa uunissa.

Kasvisversio:

Leivästä voi tehdä kasvisversion vaihtamalla broilerin fileepihvit 300 grammaksi herkkusieniä joita paistetaan pannulla 5 minuuttia valmistuskohdassa 3.

Alla oleva kuva tuotoksesta on kopioitu Soppa365 -sivustolta ja copyright tietysti heillä:

Painoleipä sellaisena kuin se ammattilaisen jäljiltä näyttää...

Tulos on erittäin hyvä ja soveltuu erityisesti taistelumuonaksi täyttävyyden ja helpon kuljetettavuuden vuoksi. Kultainen ampumamerkki.

Kirja: Yuval Noah Harari: Homo Deus - ISBN: 978 -178-470-393 - 6

Luin Hararin uudemman teoksen englanninkielisenä versiona. Kirja on kyllä saatavissa suomeksikin esim. Adlibriksestä.

Teos liikkuu höttöisemmällä pohjalla kuin edellinen Homo Sapiens -kirja (linkki Kyhepunu -arviointiin tässä) mutta tämä on hyvinkin ymmärrettävää koska Harari siirtyy Homo Deuksessa ihmiskunnan historian analyysistä tulevaisuuden arviointiin jolloin myös vaihtuvia tekijöitä on kertaluokkaa enemmän.

Tuon tulevaisuuden arvailun vuoksi ja ehkä osin myös kirjan sisällön venyttämisen takia kirja tuntuu hetkittäin junnaavan paikallaan ja kiertävän kehää. Homo Sapiens oli suorastaan nautittavan hyvin kirjoitettu kirja ja siihen verrattuna tämän Homo Deuksen lukukokemus on kertaluokkaa heikompi.

Perusideana Hararilla on että ihmiskunta (tai ainakin sen suurin massa) tulee joko korvautumaan tai jäämään paarialuokaksi kun tulevaisuuden superoliot ottavat vallan. Hänen ajatusmallissaan näitä superolioita voivat olla:

1. Geneettisesti parannellut ihmiset ts. geenitekniikan keinoin sikarikkaiden ihmisten lapsista rakennetaan superihmisiä joissa ei ole normi-ihmisten vikoja ja joiden ominaisuudet on tuunattu huippuunsa.
2. Teknologialla parannellut ihmiset eli ihmisen ja robotin yhteenliittymät joissa mekaanisilla ja elektronisilla komponenteilla parannellut (edelleen sikarikkaat) kyborgit ottavat vallan.
3. Ei-ihmiset joilla Harari tarkoittaa tietokoneisiin syntyvää superälyä joka ylittää ihmisten kyvykkyyden ja alkaa johtaa maailmaa.

Kirjassa Harari perustelee ja analysoi erittäin hyvin kaikki nämä skenaariot. Itse asiassa kehitys on jo käynnissä jokaisen näiden osalta ja kun se on käynnissä, sitä ei voi pysäyttää: jos esim. geneettinen ihmisen parantaminen kiellettäisiin maailmanlaajuisesti, aina löytyy joku rosvovaltio tyyliin Pohjois-Korea tai Venäjä joka sitä kuitenkin tekee; jos ei muuten niin sotilaallisin perustein.

Kirjan viimeinen luku on osuvin: siinä on kuvattu "dadaismi" -nimellä (huom: ei se taidesuunta) nimitettyä "uskontoa" joka pohjautuu ajatukseen että kaikki toiminta mukaan lukien elämä on dataa ja sen käsittelyä. Tämän tulemana datan käsittely viedään tietokoneille jotka ovat siinä ylivertaisia ja nämä vähitellen ottavat vallan ihmisiltä. Ihmiset tekevät päätöksiä paitsi datan mutta myös "tunteen" pohjalta. Hararin ajatusmallin mukaan superälykkäät tietokoneet tekevät päätöksiä nopeammin ja puhtaan kliinisesti paremmin kuin ihmiset jolloin ihmiset vähitellen luovuttavat päätöksenteon sekä taloudessa, politiikkassa että henkilökohtaisessa elämässään tietokoneille. Tämä kehitys on hyvin voimakkaassa vauhdissa kun meistä kerätään dataa joka paikassa (mm. Google kerää täällä Bloggerissa kirjoittajista ja lukijoista...) ja samaan aikaan kehitetään IBM Watsonin ja Googlen DeepMind -tyylisiä oppivia tekoälyjärjestelmiä. Päätöksentekomalli meidän puolestamme syntyy näiden kahden: datan ja tekoälyn kombinaatiosta.

Lainaan tähän kirjasta kaksi kohtaa (en jaksa lähteä kääntämään joten menköön englanniksi):

1. Tulevaisuuden kehitykseen vaikuttaa kolme yhteenliittyvää prosessia:

1. Science is coverging on an all-encompassing dogma, which says that organisms are algorithms and life is data processing.
2. Intelligence is decoupling from consciousness.
3. Non-conscious but highly intelligent algorithms may soon know us better than we know ourselves.

2. Seuraaviin kolmeen kysymykseen tulisi saada vastaus (ainakin lukijan omassa mielessä):

1. Are organisms really just algorithms, and is life really just data processing?
2. What's more valuable - intelligence or conscioiusness?
3. What will happen to society, politics and daily life when non-conscious but highly intelligent algorithms know us better than we know ourselves?

Suosittelen kirjan lukemista yleissivistyksen puolelta. Ampumamerkki jää kuitenkin Hopeiseksi.  

Kypsän hepun halkokone

Kypsä heppu joutuu satunnaisesti hakkaamaan halkoja mutta tuota tarkoitusta varten hän ei halkokonetta hanki. Sen sijaan käyttöön otetaan erittäin halpa ja tehokas köyhän miehen apuväline eli autonrengas. Homma toimii siten että autonrengas ruuvataan pitkillä ruuveilla kiinni pölkyn päähän, halkaistava halko laitetaan renkaan sisälle ja lyödään kirveellä osiksi. Alla pari havainnekuvaa aiheesta:

Lähikuva josta ilmenee miten halko hajoaa mutta ei sinkoile ympäriinsä.

Homman nerokkuus pohjautuu siihen että halosta irtoavat osaset eivät lentele ympäriinsä vaan jäävät renkaan sisälle jolloin ne voidaan sämpätä täsmälleen halutun kokoiseksi ilman jatkuvaa nostelua halkomapölkyn päälle. Toimii kuin entisajan junanvessa ja nopeuttaa työskentelyä ainakin 100%! Jos ei nopeuta, tulen itse tarkastamaan mikä mättää ja oikaisemaan virheellisen työskentelytavan.

Lisähyötynä tästä "halkokoneesta" on työturvallisuuden paraneminen: kirveen isku suuntautuu renkaan sisäpuolelle jolloin mahdollinen hutilyönti osuu renkaaseen eikä omaan jalkaan. Se on varsinkin allekirjoittaneen tapaiselle tumpelo-kypsälle-hepulle merkittävä etu.

Renkaan ei tarvitse tietenkään olla upouusi ja kulutuspinnallakaan ei ole väliä... Leveämpi parempi.

En ota ideasta kunniaa; itse törmäsin tähän Maaseudun Tulevaisuuden verkkosivuilla joskus taannoin.

Matkailua: HMS Belfast, Lontoo, Iso-Britannia

Lontoon läpi virtaavassa Thames -joessa kelluu museoitu taistelulaiva HMS Belfast. Vuonna 1939 käyttöön otettu laiva osallistui Toisessa maailmansodassa mm. Jäämeren saattueiden suojaamiseen, Scharnhorstin tuhoamiseen (HMS Belfast viimeisteli laivan upotuksen torpedoilla) ja Normandian maihinnousun tulitukeen. Laiva osallistui myös Korean sotaan ja se museoitiin Thamesiin viimein vuonna 1971.

Laiva on todella näyttävä ja erittäin vierailun arvoinen kohde. Se on entisöity ja sisustettu huolellisesti, laivalta löytyy mielenkiintoinen näyttelyosasto ja jopa läpikulkureitti on säntillisesti suunniteltu ja merkitty. Ainoa negaatio on pääsymaksu 14,50 £ joka sekään ei ole kallis muutoin kuin verrattuna muuten tyypillisesti ilmaisiin museokäynteihin.

Laivan luo pääseminen on erittäin helppoa: metroa kannattaa käyttää ja lähimpänä on London Bridge -asema johon pääsee Northern ja Jubilee -linjoja pitkin. Kävelymatkaa asemalta on n. 5 minuuttia.

Muutamia kuvia aiheesta. Alla ensinnä "HMS Belfast Guidebook" (c) IWM -teoksesta (ostaminen arvoinen muuten, hinta 5 £) kopioitu kuva laivasta ampumassa Normandiassa 27.6.1944:

Samasta teoksesta lainasin kuvan myös peräkannen Y -tornista jossa sijaitsee kolme laivan yhteensä kahdestatoista 6" (= 152 mm) tykistä . Kuvasta käy hyvin ilmi tykkimiesten työskentelyolosuhteet. Tositilanteessa tornin alla sijaitsevasta ammusvarastosta ja latausvarastosta lähetettiin kranaatit ja ajopanospussit hissillä torniin. Tykkimiehet latasivat kranaatin ja määrätyn määrä ajopanoksia putkeen ja ilmoittivat tämän jälkeen ampumavalmiuden. Tykit laukaistiin etänä taistelunjohtokeskuksesta. Pamahdus oli varmasti valtava... Noihin ammus- ja panosvarastoihin pääsee tutustumaan etukannella sijaitsevan B -tornin alla.

Lopuksi piti ottaa vielä ex-ilmatorjuntamiehen kiinnostuksen vuoksi kuva QF 2-pounder -ilmatorjuntatykistä kaksiaseisena versiona. Kaliiberi on 40 mm.

Museolaiva on erittäin mielenkiintoinen käyntikohde varsinkin meille maakravuille. Aluksella voi hyvin kuvitella miten karmivaa on olla vastaanottavassa päässä kun saksalainen taistelulaiva ampuu horisontin takaa ja itse ei voi muuta tehdä kuin istua pistemaalissa...

Annan HMS Belfastille Kultaisen ampumamerkin.

Edit:Netistä löytyy varsin paatoksellinen mutta kiinnostava video aiheesta kuinka taistelulaivan tykkitorni toimii. Vaikka video on amerikkalaisvalmisteinen, samat periaatteet pätevät HSM Belfastiin.

Edit: Hieman modernimpi video samasta aiheesta, edelleen Youtubesta (copyright siellä). Tulinopeus on todella suuri: kukin tykki pystyy ampumaan kerran kuudessa sekunissa eli koko torni sylkee kranaatin ulos joka toinen sekunti!

Vehnäolut: Kronenbourg 1664 Blanc

Ruokajuomana pyrin aina nauttimaan perusohralaagereita mutta "viihdejuopottelussa" suosin usein vehnäoluita. Baarien peruskauraa (oikeammin "-vehnää") ovat Hoegaarden ja Franziskaner mutta sattumalta löysin kertaluokkaa maittavamman tuttavuuden nimeltään Kronebourg 1664 Blanc (tuttavien kesken myös K1664 Blanc). Juoma on erittäin maukas vaikka onkin valmistettu Baltika -panimolla Venäjälle (!!!!).

Ohessa maahantuojan eli Sinebrychoffin kuvaus juomasta:

"Kronenbourg 1664 Blanc (tunnetaan myös nimellä K1664 Blanc) on raikas ja moderni suodatettu vehnäolut. Oluen hedelmäisessä maussa on häivähdys korianteria ja sitrusta, aromissa voi aistia myös aprikoosia. Oluen valmistuksessa on käytetty Strisselspalt-humalaa Ranskan Alsacesta. Humalointi antaa Blancille sille ominaisen, hienostuneenn maun.
K1664 Blanc sopii mainiosti seurusteluolueksi ja hyvän ruoan kanssa nautittavaksi. Blanc sopii erityisesti salaattien, valkolihaisen kalan, kevyiden kanaruokien ja kirpeiden jälkiruokien kanssa nautittavaksi."

Tekniset tiedot:

• Kronenbourg 1664 Blanc
• Alkoholiprosentti 4,5 % 
• Tarjoilulämpötila: 4 - 7 astetta 
• Kantavierre: 11 % Plato 
• Väri: 7 EBC 
• Katkerot: 10 EBU 
• hiilihydraatit <4 g - josta sokereita 0 g 
• proteiini 0g, suola 0 g 
• energia 180 kJ/ 45 kcal 
• Ainesosat: vesi, ohramallas, vehnä, väri sokerikulööri, happamuudensäätöaineet: sitruunahappo ja maitohappo, hapettumisenestoaine askorbiinihappo, sitruskuori, korianteri, humala. 
• Alkoholi: 4,5 % Vol. 
• Ravintosisältö per 100 ml: rasva 0 g - josta tyydyttynyttä 0 g (ketä kiinnostaa...) 
• Pakkaus: 33 cl kierrätyslasipullo 
• Valmistettu Baltika-panimolla Venäjällä 

Ja alla vielä kuva pullosta:

Kuva pullosta Sinebrychoffin sivuilta

Juoma on sen verran hyvää että annan sille kylmästi Kultaisen ampumamerkin.