Satuinpa katselemaan sadepäivän iloksi venäläisen suursotaelokuvan Citadelin. Tarina kertoo saksalaisten miehittämästä linnakkeesta jossain Itä-Suur-Saksassa ja kenraali Kotovista jonka pitää tuo linnake valloittaa. Tarinan alussa Kotov on menettänyt kansalaisluottamuksensa ja käskettynä rangaistuspataljoonaan rivisotilaaksi. Kyseisen pataljoonan ylin komentaja on juopottelemassa muiden esikuntaupseereiden kanssa kun eräs näistä erehtyy kyseiselle kenraalille pottuilemaan että linnaketta ei ole btw saatu valloitettua. No, tästä suivaantuneena kenraali käskee rangaistuspataljoonan yksisuuntaiselle hyökkäysretkelle linnoitusta vastaan ja Kotov on tällä retkellä luonnollisesti mukana. Verta ja suolenpätkiä lentelee mutta Kotov selviää hengissä. Kuinka ollakaan, Kotovin aikanaan maanpetturiksi nimennyt NKVD:n heppu tulee paikalle ja palauttaa Kotoville kenraalinjämät. Kotov käsketään Josif -sedän puheille. Isä Aurinkoista ottaa kaaliin porukka joka vain maleksii kaupungeissa eikä osallistu sotaan ja tästä hän onkin saanut valoisan idean että kerätään näitä lusmuja 15000 kpl ja laitetaan linnoitusta vastaan pelkät heinäseipäät aseenaan... "motivointia" aitovenäläiseen tyyliin siis. Kotov saa tehtäväkseen johtaa tätä "operaatiota". Tarkoitus Josif-sedällä on että Kotov johtaisi takarivistä mutta moraalisten tuskien painamana tämä ottaakin itse heinäseipään ja lähtee etummaisena menemään. Kuinka ollakaan, muut upseerit ja ne 15000 muuta seuraavat. Ja vielä kuinka ollakaan, linnoituksessa tapahtuu hyökkäyksen alkaessa yhteensattumien sarja jossa öljylamppu kaatuu ja koko höskä räjähtää tuhannen p..ksi! Ja vielä vielä kuinka ollakkaan, tätä iloista tapahtumaa juhlittaessa Kotov näkee kadonneen tyttärensä (sotilasarvoltaan lääkintäluutnantti) ja he kohtaavat taistelukentällä. Kohtauspaikka on vähän huonosti valittu kun tyttären jalan alla naksahtaa jalkaväkimiinan viritin.. Kotov päättää pelastaa tyttärensä, asettaa oman jalkansa tyttären saappaan päälle, käskee tyttären hivuttaa jalkansa pois saappaasta ja häipyä paikalta. Elokuva päättyy välähdykseen mutta lopputekstien jälkeisessä epilogissa isä ja tytär ajavat panssarivaunulla kohti Berliiniä, wtf? Venäläinen logiikka ei tässä kohtaa avaudu tsuhnalle.
Tuossa tuli suurinpiirtein koko juoni kuvattua. Täytteenä siinä on sitten erilaisia takaumia ja välinäytöksiä jotta saadaan kesto venytettyä suurelokuvan mittaiseksi. Täytyy sanoa että ei sitä venäläisen mielenlaatua kyllä pysty ymmärtämään tämänkään pohjalta. Surkeaa on ryssän elämä: yhtä melankoliaa koko homma. Lienee kyllä ollut oikeastikin aika kehnoa tuohon aikaan tosin. Elokuvassa kuvataan realistisesti systeemin järjettömyyttä alkaen NKVD:n toiminnasta ja päättyen upseeriston kyvyttömyyteen ja juoppohulluuteen. Realismi lienee merkki nyky-Venäjän "avautumisesta" tai sitten perinteinen tapa "arvioida historiaa uudelleen" omista tarkoitusperistä lähtien. Perinteisestihän historiaa on Venäjällä "korjattu" mm. rapsuttamalla epähenkilöksi muuttuneiden ex-johtajien naamoja pois valokuvista.
Ensimmäisessä katsomassani venäläisessä elokuvassa tässä esiteltiin peräytymisenestoyksikkö ts. yksikkö joka asettuu asemiin hyökkäävän oman porukan selän taakse ja ampuu kaikki perääntymään pyrkivät. Tehokas ja hyvin varustettu porukka olikin: Maxim selän takana nakuttamassa kannustaa kummasti sankaritekoihin. Konkreettisesti suo siellä, vetelä täällä.
Tuossa isä-tytär -kohtauksessa on muuten klassinen, elokuvissa hyvin usein käytetty mutta virheellinen tehokeino: saksalaisten hyppymiinassa (S-miina = Schrapnellmine) ei ole mekanismia joka toimisi vasta sitten kun paine sytyttimen päällä helpottaa. Sen sijaan miinan viivepanos palaa n. 4 sekuntia jonka jälkeen hyppypanos heittää miinan ylös ja laukaisee pääpanoksen. Draamankaaren kannalta on ymmärrettävää tuon tehokeinon käyttö: näin saadaan aikaan aina dramaattinen kohtaus jossa hiki virtaa otsalta ja mietitään elämän tarkoitusta yms. syvällisiä asioita.
Citadeliin on panostettu rahallisesti paljon ja se näkyy varsinkin joukkokohtauksissa. Erikoisefekteissä venäläiset ovat vielä pahasti amerikkalaisia jäljessä: tietokonegrafiikka kuultaa selvästi läpi muutamissa kohdin ja pyrotekniikka ei kestä vertailua esim. Sotamies Ryaniin.
Suosittelen katselemaan uteliaisuudesta. Pikakelaukselle on käyttöä muutamissa slaavilaista elämänmenoa esittelevissä kohtauksissa.
Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki