Elokuva: Black Mirror: Bandersnatch (2018)

Katsoin läpi Netflixistä tuon "interaktiivisen" elokuvan. Interaktiivisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että käyttäjä saa silloin tällöin äänestää kahdesta eri vaihtoehdosta (ja joskus yhdestä (?)) ja elokuvan juonenkulun pitäisi sitten muuttua tämän valinnan mukaan. Katselukokemus osoittaa, miksi tätä taiteenlajia ei juurikaan harrasteta: se on perseestä ja syvältä siellä. Lopputulos on sekava ja vähän väliä valinnaksi tulee "Takaisin", mikä tarkoittaa sitä että katsojan valinnat ovat johtaneet umpikujaan ja juonessa täytyy palata taaksepäin.

Itse elokuvan tarinakin on alkeellinen ja kömpelö. Ilmeisesti se kertoo nuoresta miehestä, jolla on mielenterveysongelmia ja joka lopulta saa stressireaktion tietokonepelin tekemisen deadlinen lähestyessä ja tappaa isänsä. Tämä siis siinä juoniversiossa, johon minun valintani johtivat. Johtaneekohan joku valinta muuhunkin mutta joka tapauksessa huonompi se ei voi olla.

Elokuva on sikäli paha pettymys, että Black Mirror -sarja on ollut pääosin lähes loistavaksi luokiteltu ja sai Kultaisen ampumamerkin. Tälle elokuvalle sen sijaan lohkeaa Kolmas palkinto - ei mitään.

Alla traileri Youtubesta:

Kirja: Aleksander Suvorov: Voittamisen taito - ISBN 978-952-291-174-2

Blogitekstin otsikko on sikäli harhaanjohtava että kyseessä on Aimo Ruususen ja Markku Salomaan toimittama teos, jossa Suvorovin "teosta" on vain yhdeksän sivua ja koko kirjankin paksuus on vain 158 sivua.

Suvorovin tekstiosuus on kaikenlisäksi aikamoista "tajunnanvirtaa": lähinnä se muistuttaa nykyteinin somepäivitystä ilman hymiöitä. Tekstejä täydennetään omituisilla piirroksilla (Suvorovin itsensä tekemiä), jotka ehkä voisivat olla sen ajan Instagram -kuvia; eivät tosin selfieitä.

Suvorov (1729-1800) persoonana (tietoa Wikipediasta tässä linkissä) on kyllä erittäin kiintoisa ja sen vuoksi tartuinkin kirjaan. Kyseessä on suomalaissyntyinen venäjän armeijassa toiminut kenraali, joka johti yli kuusikymmentä taistelua ja voitti ne kaikki. Venäjällä Suvorov oli ja on legendaarisessa maineessa ja kuvaavaa on, että hänen suomalaissyntyisyytensä on sujuvasti "unohdettu". Eihän Venäjän sankarina voi olla tsuhna! Suvorovin merkitystä kuvastaa että hänet on ylennetty ensimmäisenä venäläisenä generalisimmuksen arvoon. Toinen venäläinen generalissimus onkin sitten Josif Stalin, joka myönsi tuon arvon itselleen. Ehkä Putin kolmas?

Suvorov ei ollut Clausewitzin kaltainen strategi ja tieteilijä vaan käytännön ja suoran toiminnan mies. Hänen kuuluisa "oppinsa" oli hyökkääminen aina ja ainoastaan; ainoastaan hyökkäys tuottaa ratkaisun. Menestyksen salaisuus taas oli toteuttaa hyökkäämistä toisin kuin sen ajan armeijat yleensä toteuttivat: mm. siirtyminen hyökkäykseen suoraan marssista, yötaistelut, pitkät sivustakoukkaukset ja vaikuttaminen vihollisen huolto- ja täydennyslinjoihin.

Ruusunen ja Salomaa jahkaavat tuota oppia läpi koko Venäjän ja Neuvostoliiton historian nykypäivään ja Putiniin asti. Jahkaamisesta nimenomaan on kyse: pyrkimys hyökkäävään toimintaan ei anna kovin suuria eväitä suurempiin filosofisiin pohdiskeluihin, oli sitten kyse musketeista tai ydinaseista.

Häiritsevä piirre kirjassa on se, että siihen on suoraan (tai siitä on suoraan) lainattu kokonaisia kappaleita Salomaan "Punaupseerien nousu ja tuho" -kirjasta. Lainaukset huomaa selvästi, koska luin ao. kirjan vastikään. Viisasta kierrätystä sinällään, mutta antaa hieman "laiskan" kuvan kirjoittajasta. Osin lainaukset tuntuvat vielä istuvan heikohkosti asiayhteyteen. Asiasisältöä sen sijaan ei parane moittia: Ruusunen ja Salomaa ovat ammattimiehiä tieteellisen kirjoittamisen osalta ja "tekninen" suoritus on näin ollen hyvä.

Kokonaisuutena lukukokemus oli kuitenkin sen verran heikko ja suoranainen pettymys, että annan kirjalla ampumamerkiksi Kolmannen palkinnon.

Alla kansi:

Kirja: Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho - ISBN 978-951-1-32381-5

Salomaan kirja pohjautuu väitöskirjaan kuten esim. Kyhepunussa aiemmin arvioitu Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Liekö kirjoittajan osaamisesta vai mistä kiinni, mutta Salomaa onnistuu kertaluokkaa paremmin muuntamaan lähtökohtaisesti kuivakkaan väitöskirjan lähes viihteelliseksi lukukokemukseksi. Teoksen kokoluokka on samaa suuruutta kuin em. murtuneet mielet: viimeisen sivun numero on 559.

Kirja kertoo suomalaisista jotka monilla eri tavoin ajautuivat tai hakeutuivat Neuvostoliiton Puna-armeijaan ja sen upseerikoulutukseen. Osa oli sisällissodan punaisia, osa tsaarin Venäjän armeijan upseereita ja olipa joukossa muutama loikannut jääkärikin.

Kirja ajoittuu Suomen vapaussodan ja Talvisodan väliseen ajanjaksoon. Talvisotaa käsitellään lyhyesti punaupseerien näkökulmasta;siis niiden jotka olivat vielä elossa tuolloin... Stalinin puhdistukset olivat muuten suuri siunaus Suomelle: puhdistuksissa siivottiin huolellisesti osaava upseerikunta (ml. erityisesti suomalaissukuiset punaupseerit), joka merkittävästi heikensi puna-armeijan kykyä toimia. Ei tullut voitonparaatia Torniossa vaan sen sijaan romuralli Raatteessa...

Kirjan tarina on ankara ja jossain mielessä säälittäväkin. Ainakin osa Neuvostoliitossa toimineista suomalaisista aidosti uskoi järjestelmään ja sen taustalla olevaan maailmanvallankumoukseen. Todellisuuden paljastuminen on ollut varmasti karmaiseva kokemus; ehkä voinee puhua "käänteisestä uskoontulosta"... Hyvä esimerkki tästä on kirjasta löytyvä kuvaus Toivo Antikaisesta, joka joutui pidätetyksi Suomessa 1934 vakoiluoperaatiossa ja suljettiin Vaasan lääninvankilaan Talvisodan päättymisen jälkeiseen vankienvaihtoon asti. Palattuaan Neuvostoliittoon hän sai hermoromahduksen kun tajusi että lähes kaikki "Kiimasjärven sankarit" (joihin hän itse lukeutui) ja jopa hänen nuorin veljensä Sulo oli teloitettu. Vankilatuomio Suomessa siis pelasti hänet lähes varmalta kuolemalta.

Sattumalta samaan aikaan katsoin läpi minisarjan Trotski (linkki Kyhepunussa tässä), joka hyvin mielenkiintoisella tavalla taustoitti noita puhdistuksia ja toisaalta herätti omituisen tunteen, että jotakin omituista propagandatyötä sen puitteissa tehdään nykytsaarin/diktaattorin toimesta. Suosittelen myös siihen perehtymistä.

Nykytsaarista puheenollen lainaan Salomaan kappaletta:

"Ennen toista maailmansotaa Stalin ei kuulunut mihinkään valtiollisiin elimiin, vaan kansankomissaarien neuvoston (neuvostohallituksen) puheenjohtajana (pääministerinä) toimi Molotov. Stalin ei kuulunut myöskään mihinkään sotilaallista valtaa käyttäviin komiteoihin tai neuvostoihin, vaan hän tyytyi puolueen 1. sihteerin asemaan. Muodollisen toimivaltansa rajallisuudesta huolimatta  hän, kuten tunnettua, käytti lähipiirinsä toimijoiden välityksellä lähes rajatonta vaikutusvaltaa."

Kuulostaako tutulta? V. Putinilla on kyllä muodollistakin toimivaltaa, mutta myös kuukausipalkkaan nähden "kohtuullinen" omaisuus. Liekö kyse erittäin taitavasta säästämisestä vai järjestelmällisestä rosvoamisesta? Jääköön asia muiden tutkittaksi koska tässä blogissa ei politiikkaa puhuta.

Kirjaan palatakseni suosittelen sen lukemista ehkä ensi vaiheessa lannistavasta paksuudesta huolimatta. Väitöskirjatausta ei tosiaan paljolti  näy läpi teoksessa; ehkä siitä kertovat huolellisesti laaditut, tilastoanalysoidut tulokset ja toisaalta paikottainen tautologia, jossa samoja tapahtumia ruoditaan vuoroin historiallisesta ja vuoroin henkilönäkökulmasta.

Arvomerkiksi annan tälle Hopeisen ampumamerkin.

Minisarja: Tankkien aikakausi (2017)

Netflixistä löytyy hyvin mielenkiintoinen neliosainen minidokumenttisarja,  joka kertoo panssarivaunujen historiasta. Tarina lähtee panssarivaunujen keksimisestä ja päätyy lähelle nykyhetkeä: viimeinen esitelty vaunu on venäläinen T-14 Armata. Tuossa onkin kova pala purtavana tulevan sodan panssarintorjuntamiehille; vaunussa on mm. Afganit -nimellä tunnettu aktiivinen ohjustentorjuntajärjestelmä, joka havaitsee lähestyvät ohjukset ja räjäyttää ne ennen osumaa. Samaan aikaan miehittämätön torni on jo pyörähtänyt kohti ohjuksen lähtöpistettä ja jööti lähtee... Taitaa olla edessä paluu molotovin koktaileihin ja koivuhalkoihin telojen välissä.

Sarjassa esitellään Kyhepunustakin löytyvät T34 ja Tiger  sekä siinä on asiantuntijana Bovingtonin panssarimuseon edustaja (juttu Bovingtonin Tiger Daystä tässä linkissä).

Sarja löytyy Netflixistä tästä linkistä. Se on sen verran kiintoisa että kehotan katsomaan ja annan Hopeisen ampumamerkin.

Eräkakku eli viskikakku

Willie Rokka on ansiokkaasti kirjoitellut milloin minkälaisia herkullisia eräeväsohjeita tänne blokiin. Siinä olen jäänyt pahasti jälkeen. Nyt yritän kommentoida alkoholin käyttöä ruuanvalmistuksessa..?!

Siis monia kastikkeita, lihapaloja yms. joita marinoidaan punaviinillä ja joskus oluella jne.. (oluesta on jopa ihan omaakin kokemusta.. mutta jätetään se pelkän kokemuksen varaan). Siis alkoholia tuhla.. käytetään siis marinoinnissa. Syy, miksi marinoinnissa käytetään alkoholia, lienee ihan yksinkertainen ja maalaisjärjellä ymmärrettävissä. Kokki saa laillisesti ottaa juoman keittiön pöydälle, ja napata välillä pikkuiset neuvoa antavat pullon suulta. Ja kun emäntä/isäntä kysyy "Aiotko marinoida kanaa punaviinillä?" niin siihen voi sammaltaen ja tihruisin silmin vastata myöntävästi.

Mutta nyt siis osallistun tähän ruokaohjelmaan viskikakulla. Se tosin oikeassa muodossa voi olla hankalaa toteuttaa metsäoloissa, mutta lukekaahan juttu ensin.

Viskikakku menee siis näin:
1 dl sokeria, 4 munaa, 2 dl kuivattuja hedelmiä, 1 dl fariinisokeria,
4 rkl sitruunamehua, kourallinen pähkinöitä, 2 l viskiä

Ohje:
Ota esiin suurehko kulho. Tarkasta maistamalla viskin laatu. Kaada mittaan 1 dl viskiä ja juo se. Toista. Laita sähkövatkain päälle. Maista viskiä uudelleen varmistaaksesi, että se on korkealaatuista. Sekoita voita laajassa, sameahkossa kulhossa, lisää 1 rkl sokeria ja vatkaa taas. Varmista, että viski on vielä hyvää, kuo uusi jupillinen. Tahi pari. Käännä vatkaaja poish päältä. Riko kaksi kanaa ja kishää kulhoon, shamoin kuivatut hedelmät. Vatkaa kääntäjä taash päälle. Jos heivatut kudelmat jäävät kiinni kulhoon, väännä irti muuvireisshelillä. Maishta shitten. onko viski vielä herkeälaatuista. Shitten shiivilöi 2 dl shuolaa, tai jotain. Ei oo nniin nöpönnnuukaahhh. Tsekkaa vishki. Shiivilöi shitruuamehu, lishää yksi ruoka. Lushikka. Sokeria tai jotai, aivan shama perkele. Voitele uuni. Tsakkaa ettei hivski ole hapettunut imlan korkki. a. Käännä kakkuvuoka 220 asteesheen, ala unohda käännyttää vatkainta poish. Heitä kulho ikkunashta, tshe...tsekkaa taas vishhki. Mee nnukkummaan. Kuka...aatana ylipäättään viittii shyyä jottain pershkeheeln hhtelmäkakkua???

Luulen, että em. viskikakkuohje sopii hyvin Kypsille hepuille.. onhan viskistä tehty täällä ihan laaduntarkkailuohjelma, joka oli varsin vaativa aikoinaan.. siis vaati maksalta paljon.

Mutta nyt sitten Hyvää joulua ja kiitos!

PS: Suurkiitos muuten kuuluu viskikakun ohjeesta Koti-Kokki .netille ja heidän ansioituneille kokkaajille!

Kirja: J.L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat - ISBN 978-951-20-6314-7

Ei ollut ISBN:t käytössä silloin kun Johan Ludvig runoili Stoolin tarinat eli aika paljon on vettä Porvoojoessa sittemmin virrannut.

Tartuin tähän klassikkojen klasikkoon sekä uteliaisuudesta että puolipakosta kun sain kirjan lahjaksi. Aiempi hämärä lukukokemus taisi olla yläasteelta tai lukiosta ja silloin ei kyllä natsannut lainkaan. Asenteessa oli varmaan vikaa ja ehkä elämänkokemusta puuttui (partakarvojen lisäksi).

Nyt kypsällä iällä lukukokemus oli yllättävänkin kiintoisa. Runomuodosta huolimatta tarinat olivat helposti seurattavissa olevia ja hyvinkin kiinnostavia. Luulen että yksi syy luettavuuteen on se että runothan ovat alunperin kirjoitettu Ruåtsiksi mutta (tässä tapauksessa Paavo Cajanderin) käännöksessä ne ovat muuttuneet loppusoinnittomiksi "pientarinoiksi", jolloin ylimääräiset runoklumeruurit eivät häiritse lukukokemusta. Kiinnostavuutta lisää myös taustoitus: nykypäivänä Wikipediasta löytyy henkilökuvauksia ja taustatarinoita käytännössä kaikista tarinoiden hahmoista ja kirja itsessäänkin sisältää kelvollisen henkilökuvausluettelon.

Tekstihän on kansanomaisesti sanottuna "kovaa kamaa": sellaista paatosta ja isänmaan hehkutusta, että lähtökohtaisesti maanpuolustushenkistä reservinupseeriakin hirvittää. Esimerkkinä lainattakoon tähän runosta Torpan tyttö säe 12:

"Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa;paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta,mua muistanut ja itseään ja sua kuullut vaanja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan."

ja säkeessä 14

"Voi äiti, yöhön pimeähän ma etsin kaatuneista, mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä.Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa,kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa."

Tyttö siis toivoo että häneltä itseltään menisi henki kun sulhanen on liittynyt käpykaartiin eikä ole edes suvainnut potkaista tyhjää taistelukentällä. Asennetta!

Suosittelen kaikille kypsille hepuille tarttumista tähän kirjaan. Alku saattaa koulumuistojen pohjalta tuntua rankalta mutta lopussa kiitos seisoo.

Arvomerkkiä en uskalla tälle lähes kansalliseepokselle (ensimmäinen runo on "Maamme") lähteä antamaan.

Minisarja: Trotski (2017)

Katsoin Netflixistä mielenkiintoisen minisarjan, joka kertoi Lev Trotskin elämäntarinan. Sarja on ainakin wikipedian perusteella varsin uskollinen oikeille tapahtumille; tosin draamaa lienee kerrontaan hieman lisätty. Minisarja löytyy Netflistä tästä linkistä ja iMBD:stä tästä. Lev Trotskista taas tietoa löytyy Wikipediasta tästä. Vinkki: Murha-kohtaa ei kannata lukea jos haluaa säilyttää sarjan jännityksen loppuun asti...

Sarja on venäläistä tuotantoa ja venäläisillä näyttelijöillä toteutettu. Teknisesti se on kohtuullisen hyvä mm. erikoisefektiensä osalta ja selvästikin kallis tuotos. Visuaalisesti paikoitellen jopa venäläisestä tyylistä pitävälle näyttävä.

Päältä katsoen sarja vaikuttaa olevan jonkinlainen historian putsausyritys: Lenin, Stalin ja Trotski on kuvattu pahantekijöiksi mutta yhtälailla myös tsaarinvalta. Neuvostovaltion johdossa on ollut kova pudotus- ja valtataistelupeli. Vallankumous syö lapsensa, lähestulkoon sananmukaisesti. Sääli on sairautta. Mielivaltaiset kuviteltujen ja todellisten vastustajien puhdistukset pitävät pelkojohtamisen menettelyä yllä. Pelko toimii johtamismenetelmänä Neuvostovenäjällä vaikka se ei tunnetusti tulekaan kestämään pitkässä juoksussa ja niinhän siinä kävikin; tosin nyt naapurissa on uusi pelkojohtaja vallassa... Pääjehuista Stalinille riittää hänen oma elämänsä pituinen pelkoterrori, mutta Leninin ja Trotskin kuvataan tavoittelevan maailmanvallankumousta oman vallanhimointressin sijaan. No, v...x män sekin vallankumous...

Sarjan katsomisesta jää jotenkin outo tunne mieleen: onko kyse Putinin valtakoneiston propagandasta? Kallista sarjaa tuskin tehdään ilman valtion rahaa ja suostumusta Venäjällä eli tarkoittaa että Putin ja hänen propagandakoneistonsa ovat vähintäänkin hyväksyneet sisällön.  Tässä voi jopa kuvitella jatkumon: tehdään sarja minisarjoja, jossa menneitä morkataan Neuvostoliiton romahtamiseen (Gorbatshoviin) asti, mutta Jeltsinistä lähtien kehutaan ja Putinia ylistetään. Viimeinen jakso julkaistaan sitten kun Vladimir päättää/uskaltaa jäädä eläkkeelle. Hyvänä puolena tässä kuvitteellisessa suunnitelmassa on se että Neuvostovenäjän morkkaaminen voidaan tehdä vielä totuudenmukaisesti. Sen sijaan Jeltsinin (varasti valtion omaisuuden) ja Putinin (takasi Jeltsinin koskemattomuuden ja ryhtyi diktaattoriksi) osalta totuutta pitää hieman "viritellä" mutta sehän ei ole ongelma tuolla naapurissa. Ainakin tämä ensimmäinen Trotski -teemainen sarja toimii hyvin: uskoisin että aika monelle neuvostokasvatille menee tsaikat väärään kurkkuun sarjaa katsoessa; sen verran realistisesti asiat siinä esitetään. Olisi mielenkiintoista nähdä että missä yhteydessä elokuvaa esitetään Venäjän propagandavälineissä ja tuleeko tulevaisuudessa jatko-osia.

Outo loppukaneetti tuossa on vielä raamatunlause viimeisissä ruuduissa. Wtf?

En anna tälle arvosanaa koska ihmettelen funktiota mutta suosittelen katsomaan ja kummastelemaan asiaa.

Alla vielä traileri Youtubesta:

Moro, moro porot...

Siitä onkin aikaa vierähtänyt kun viimeksi täällä olen edes käynyt tai sitten kirjaillut mitään. Lueskelin noita vanhoja tekstejä..
Ihan mukavia juttujahan ne ovat. Itseasiassa itselläni ei ole oikeastaan mitään annettavaa juuri tällä hetkellä, mutta lähinnä kirjauduin, jotten ole ihan vielä kuollut, jos sellaista sankat seuraajajoukkomme ovat luulleet.

Willie Rokka on näköjään ottanut joukkoon naisen Sirpsi (?) kypsien heppujen seurantaan... eihän silti, voihan naisetkin kypsyä ihan samalla tavalla kuin ukkelitkin..

Kuriositeettina mainittakoon, ettei blogi enää tuntenut Rajajääkäri1943. Piti pariin eri kertaan todistella olemassaoloaan. No, siis syypäähän istuu tällä hetkellä näppäimistön edessä.

Jotenkin on ollut alkuvuoden, kesän ja loppuvuoden aika turhautunut olo, joka ei ole lähtenyt oikein millään irti. Kaipa sen on saanut tuntea nahoissaan myös armoitettu ystäväni Willie Rokka.

Kai tänne pitäisi kertoa jokin juttu, tarina yms. koska kuitenkin sain viimein tämän auki.. Vaikeaa se on, kun en laita ruokaa, en ole erästellyt, juossut hirveästi vieraissa, matkaillut, enkä harrastanut muutakaan kypsille hepuille tyypillisiä harrastuksia.

Parempi jättää toiseen kertaan, sori Pori!

Kasarmimuonaa: Vorschmack ja uuniperunat

Tartuin näin itsenäisyyspäivän alla legendaariseen klassikkomuonaan eli Marskin lempiruokaan Vorschmackiin. Reseptin löysin K-ruokapalvelusta ja kokeilin. Hyvää tuli!

Ainekset:

• 250g lampaan jauhelihaa (löytyi Prisman pakastealtaasta, sorry Kesko!)
• 1-2 rkl juoksevaa margariinia (käytin voita)
• 1pkt(400 g) Pirkka naudan jauhelihaa 10 % (no S-ryhmän jauhelihaa oli...)
• 2(n. 250 g) isoa sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 1rs (100 g) anjovisfileitä
• 2rkl anjovislientä
• 1/2tl mustapippuria
• 2rkl Pirkka tomaattipyreetä (edelleen S-ryhmää...)
• 1dl vettä

Lisäksi syöntivaiheeseen

• n. 150g etikkapunajuuria
• n. 150g maustekurkkua
• 1prk(120 g) smetanaa

Valmistusohje: 

1. Paista lampaan jauheliha rasvassa paistinpannussa murentaen. Siirrä liha kannelliseen pataan. Ruskista naudan paistijauheliha pannussa omassa rasvassaan. 
2. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Lisää ne lihan joukkoon. Jatka paistamista koko ajan sekoitellen, kunnes sipulit ovat kuullottuneet. Yhdistä jauhelihat pataan ja kuumenna.
3. Hienonna anjovisfileet leikkuulaudalla ja lisää pataan. Kaada joukkoon myös hiukan anjovislientä. Mausta pippurilla ja tomaattipyreellä ja lisää vesi. 
4. Hienonna koko setti sauvasekoittimella tai tehosekottimella sileäksi massaksi.
5. Alenna uunin lämpö 150 asteeseen ja hauduta pataa 1-1 1/2 tuntia. Tarkista padan nestemäärä noin 20 minuutin välein ja lisää tarvittaessa 1/2 dl kuumaa vettä. Vorschmackin pitää pysyä kosteana, mutta vettä ei saa jäädä irtonaiseksi. 
6. Tarjoa vorschmack uuniperunoiden, kuutioitujen punajuurien ja maustekurkkujen sekä smetanan kanssa. Ja alkumaljaksi luonnollisesti Marskin ryyppy.

Tarjosin Vorschmackin kanssa uuniperunoita alla olevalla reseptillä:

Ainekset:

• 4 isoa jauhoista perunaa (rosamunda)
• 1 kg karkeaa merisuolaa
• öljyä

Valmistusohje:

1. Pese perunat huolellisesti (kuorikin on näin syötävää) ja kuivaa ne. 
2. Laita uunivuokaan kerros karkeaa merisuolaa. Voitele perunat öljyllä ja pistele niihin reikiä sinne tänne, jotteivat halkea uunissa. Asettele perunat suolapedille ja kypsennä 225 asteessa n. 45-60 min.
3. Tee kypsään perunaan viilto päälle.

Ruoka oli niin hyvää että annan täydellä mahalla sille arvosanan Kultainen ampumamerkki.

Kasarmimuonaa: Jauhelihapannari

Soppa365:stä löytyi taas kokeiltavaksi yksi resepti eli jauhelihapannari. Idea on simppeli: tehdään suolainen pannukakku, läträtään sen päälle täyte ja kääritään rullaksi. Onnistui helposti ja maistui hyvältä.

Ainekset:

Pannukakku:

•  6 dl maitoa
•  1 tl suolaa
•  3 dl vehnäjauhoja
•  3 kananmunaa
•  ½ dl öljyä

Täyte:

•  1 pieni sipuli
•  1 pieni paprika
•  400 g jauhelihaa
•  2-3 rkl vehnäjauhoja
•  1 prk kermaviiliä (200 g)
•  1-2 rkl yrttimaustesekoitusta
•  suolaa

Päälle:

•  juustoraastetta

Valmistus:

1.  Levitä reilunkokoinen arkki leivinpaperia uunipellille. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Sekoita maito, suola ja jauhot kulhossa. Vatkaa munat sekaan ja lopuksi öljy (käytin rypsiöljyä).
3. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pannukakkua 20–30 minuuttia (paistoin 27 minuuttia) uunin keskitasolla. Kumoa pannari puhtaalle leivinpaperille ja jäähdytä.
4. Kuori ja silppua sipuli hienoksi. Halkaise paprika, poista siemenet ja paloittele paprika pieneksi.
5. Ruskista jauheliha, sipuli ja paprika. Sekoita loput aineet sekaan. Alenna lieden lämpö pienelle ja sekoittele täytettä sen verran, että täytteestä tulee sakeaa ja puuromaista.
6. Levitä täyte pannukakun päälle ja rullaa pannari napakaksi rullaksi.
7. Kuorruta rulla juustoraasteella ja laita uunin ylätasolle vielä noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes juusto sulaa ja saa kauniin värin.

Edit: Testasin tämän pannarin kylmää meksikonserkkua. Löytyy tästä linkistä Kyhepunusta.

Elokuva: The Ballad of Buster Scruggs (2018)

Netflixiin on tullut otsikon mainitsema Coenin veljesten aivan loistava teos. Linkki Netflixiin löytyy tästä ja IMBD:hen tästä.

Elokuva ajoittuu Villin lännen rajaseutuaikaan ja se koostuu kuudesta erillisestä tarinasta. Kaikki tarinat ovat taattua Coenin poikien tavaraa: hyvin mustalla tavalla esitettyä huumoria. Näyttelijätkin ovat kärkipään porukkaa alkaen mm. Liam Neesonista.

Elokuvaa on mielenkiintoista verrata toisen (tai tässä tapauksessa kolmannen) nykyelokuvan suuruuden Quentin Tarantinon Hateful Eightiin (Kyhepunu linkki tässä). Tarantinokin käyttää elokuvissaan absurdeja ja osittan jopa humoristisiksikin käsitettävissä olevia elementtejä, mutta hyvin paljon enemmän vakavissaan hän teoksissaan on.

Alla vielä Youtubesta löytyvä virallinen traileri:

Ehdottomasti suosittelen katsomaan ja rätkäisen vieläpä saman tien Kultaisen arvomerkin!

Kirja: Antti Tuuri: Mannerheimin-ristin ritarit - ISBN 978-952-299-009-9

Lukaisinpahan kyseisen teoksen läpi. Pakko on sanoa että nyt on Tuuri mennyt siitä missä aita on matalin. Asia on hyvin tärkeä mutta asian käsittely velttoa ja leväperäistä.

Kirjassa on esitelty kaikki 191 Mannerheim-ristin ritaria lyhyinä muutaman sivun tarinoina. Lisäksi tekstit on suurelta osin lainattu kunniamerkin myöntämisperusteista ja vain hieman sanamuotoa muunnellen lisätty samaisen perustelun yläpuolelle! Tämän lisäksi on vain kerrottu muutamalla lauseella ritareiden sodan jälkeisistä vaiheista ja siinä kaikki.

En suosittele lukemista ja erityisesti kiellän ostamasta teosta: Tuuri ja vastaavat "rahastajat" saattaisivat kokea ostopäätöksen kannustuksena. Ritareista löytyy parempaakin tekstiä jonka eteen on myös nähty edes hieman vaivaa. Tämä on money-for-nothing -kamaa.

Arvomerkki: "Kolmas palkinto - ei mitään"

Sotakalustoa: USS Pennsylvania

Youtubesta (copyright siis siellä) löytyi mielenkiintoinen dokumenttipätkä, joka käsittelee Yhdysvaltojen laivaston suurinta sukellusvenettä USS Pennsylvaniaa. Laite on varsin vaikuttava ilmestys ja aivan toista luokkaa mm. asumismukavuudeltaan verrattuna esimerkiksi Das Boot -elokuvan veneeseen tai Toisen maailmansodan aikaiseen amerikanveneeseen USS Pampanitoon.  Vene kuuluu Ohio -luokkaan josta löytyy suomenkielellä lisätietoa tästä wikipedialinkistä. Veneestä itsestään ei suomeksi ole tekstiä mutta englanninkielisestä wikistä löytyy tämä sivu.

Videopätkä löytyy alla olevasta ikkunasta:

Muutamia nostoja tuosta tappokoneesta:

• Alus pystyy pysyttelemään sukelluksissa yli 6 kuukautta. Se tekee tarvitsemansa hapen ja puhtaan veden ydinreaktorinsa avulla suoraan merivedestä. Pullonkaulaksi tulee miehistön tarvitsema ravinto.
• Polttoaineen kesto ei myöskään rajoita suorituskykyä: alusta ei ole dokumentin mukaan tankattu kertaakaan käyttöönoton jälkeen, siis vuodesta 1989. Ensimmäisessä ydinsukellusveneessä Nautiluksessa polttoaineeksi riitti 4 kiloa uraania, jolla se voi matkustaa yli 100 000 kilometriä. USS Pennsylvanian reaktori on paljon kehittyneempi Nautiluksen vastaavasta ja sen teknisiä tietoja ei dokumentissa kerrottu.
• Aluksessa on 24 Trident -ydinohjusta. Dokumentin mukaan pelkästään tässä aluksessa olevat ohjukset ovat tuhoisampia (destructive) kuin kaikki molemmissa maailmansodissa yhteensä pudotetut pommit! Ja tämä tulivoima on Donalt Ä. Trumpin peukalon alla. Hieman huolestuttavaa...

Dokumentti on katsomisen arvoinen ja antaa mielenkiintoisen kuvan siitä, mitä ydinsukellusveneellä työskentely ja eläminen on. Venäjällä homma lienee kertaluokkaa askeetisempaa mutta vastaavaa kalustoa heiltäkin löytyy: maailman suurin vielä palveluksessa oleva sukellusvene on venäläinen Typhoon -luokan Dmitri Donskoi.

Kasarmimuonaa: Juustomakaroni

Toisaalla täällä Kyhepunussa esiteltiin Moskovan pata (linkki tässä) joten tasapuolisuuden vuoksi on syytä esitellä myös "ameriikkalainen kansallisruoka". Ja sehän on tunnetusti juustomakaronit eli Mac and Cheese:

Ainekset:

• 400g makaronia kuivana
• 1 tl suolaa
• 3 dl maitoa
• 1 rkl voita
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 150g cheddaria
• 1/2 tl valkopippuria
• 1/2 tl sokeria
• 1 rkl korppujauhoja päälle

Valmistus:

1. Keitä makaroni kypsäksi reilusti suolatussa vedessä. Kaada vedet pois ja anna höyrytä hetki.
2. Makaronin kiehuessa sulata voita kattilassa ja sekoita siihen vehnäjauhoja. Vispaa maito sekaan ja kiehauta nopeasti. Mausta valkopippurilla, suolalla ja sokerilla. Sulata cheddar sekaan ja jätä juustokastike jäähtymään.
3. Sekoita ainekset, kaada uunivuokaan ja ripottele korppujauhoja päälle.
4. Gratinoi juustomakaroni 250C uunissa vartin verran. Varo ettei kärähdä. Anna jäähtyä uunin jälkeen vartti.

Alkuperäisessä reseptissä (copyright reservitaivast.fi) oli kastikkeeseen laitettavan määrä peräti 1 ruokalusikallinen mutta havaitsin tuon 1 teelusikallisen riittävän. Lisäksi keitin makaronit ohjeen mukaisesti 1 tl suolavedessä.

Samaisessa reseptitaivaassa neuvottiin että eväästä tulee ruokaisampaa kun sekaan laittaa pekonia tai kinkkua. Tuota ei tullut vielä kokeiltua.

Ihan kelvollista tuli mutta kyllä tässä kohtaa veli venäläinen voittaa 10-0. Tosin Moskovan padan valmistuskin on kertaluokkaa suurempi spektaakkeli ja ruokalajinakin se kuuluu pääruokiin kun juustomakaroni on lähinnä sivutuotetta tai lounasmättöä.

Sotakalustoa: T-34-85

Youtubesta osui taasen silmiin mielenkiintoinen tankkidokumentti, joka käsitteli Neuvostoliittolaista T-34-85 -vaunua. Kyseistä vaunua kutsuttiin Suomessa "pitkäputkiseksi Sotkaksi", kun taas sen aiempi versio T-34-76 oli se oikea "Sotka". Vaunusta löytyy lisää tietoa wikipedia-artikkelista tästä linkistä.

Dokumentti koostuu kahdesta jaksosta joista ensimmäisessä tarkastellaan vaunua ulkopuolelta:

Ja jälkimmäisestä sisältä:

Copyright videoissa Youtuben mukaan.

Kuten juontaja asian ilmaisee (ja moittiikin), vaunu on karkeaa tekoa eikä siinä juurikaan ole mietitty miehistön "työskentelyergonomiaa". Siitä huolimatta (tai siitä johtuen) kyseessä on kuitenkin eräs eniten valmistettu vaunu maailmassa ja myös erittäin menestyksekäs viime maailmansodassa. Venäläinen osaa  tiukan paikan tullen tehdä muutakin kuin sinkkiämpäreitä...

Elokuva: Operation Finale (2018)

Netflixistä löytyy kyseinen elokuva (linkki tässä) ja tietoa lisää IMDb:stä (linkki tässä).

Elokuva kertoo tositapahtumiin pohjautuen Adolf Eichmannin paikallistamisesta ja kaappaamisesta Argentiinasta Israeliin tuomittavaksi. Eichmann vastasi Natsi-Saksassa "lopullisen ratkaisun" eli juutalaisten joukkomurhan käytännön toteuttamisesta. Oheisen wikipedia-artikkelin mukaan Max Jakobson kiteyttää näkemyksensä muotoon, että Eichmann oli ”kansanmurhan kansliapäällikkö”. Eichmann tuomittiin oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä.

Tarina pysyy ainakin päältäpäin katsottuna tositapahtumille uskollisena. Jonkun verran voi kyseenalaista muutamia dramaattisia juonenkäänteitä ja esim. Eichmannin pojan aktiivista roolia isänsä etsinnässä tämän ollessa vielä Argentiinassa kaapattuna odottamassa kuljetusta Israeliin. Elokuvan kulku on varsin verkkainen ja paikoitellen siinä on myös venyttämisen makua: tapahtumista ei ole oikein sisältöä kahdeksi tunniksi asti jolloin aikaa poltetaan kaurismäkeläisellä pohdiskelulla ja filosofoinnilla.

Israelilaisen iskuryhmän toiminta 60-luvulla on varsin erilaista kuin vastaavat operaatiot lähiaikoina: verrokkina voi käyttää vaikkapa Osama Bin Ladenin likvidointia aiheesta kertovissa elokuvissa Codename Geronimo ja Zero Dark Thirty , jossa amerikkalaiskollegat kertaluokkaa kovemmalla tohinalla ja paukkeella hoitavat työnsä. Toki asetelmassakin on eroja: Argentiina ja Israel olivat ystävällismielisissä suhteissa kun taas Pakistanin lähialueilla oli/on käynnissä täysimittainen sota. Sinällään USA ja Pakistan eivät olleet sodassa joka ei estänyt ensimmäistä suorittamasta väkivaltaista operaatiota jälkimmäisen maaperällä.

Ben Kingsleyn roolisuoritus Eichmannina on varsin vakuuttava vaikkakin vähäeleinen mutta muuten teos jäänee "ynnämuuta" sarjaan eikä saa tässäkään blogissa Pronssista ampumamerkkiä kummenpaa arvosanaa.

Alla vielä traileri Youtubesta:

Kypsien heppujen niksipirkka: kenttäbaarikaappi

Joskus eteen tulee tilanne jossa maasto-olosuhteisiin on saatava toimitettua riittävä määrä olutta suurehkon joukon, pidemmän ajan tai muuten vaan -tarpeeseen. Toimitus onnistuu luonnollisesti ns. baarikaapissa eli tyypillisesti 24 tölkkiä sisältävässä pahvipakkauksessa. Ongelmana tuossa pakkauksessa on kuitenkin sen heikko maastokelpoisuus: kantikkaana pakkaus on ikävä laittaa selkäreppuun ja vakiomallinen "kädensija" ei tue pidempää kuljetusmatkaa.

Ratkaisuksi tulee kypsän hepun suunnaton kätevyys ja ihmeaine nimeltä jeesusteippi. Lisäksi tarvitaan esim. iippokassista (jokaisella kypsällä hepullahan on sellainen) löytyvä kantohihna. Rakentamisvaiheessa vielä tarvitaan luonnosta yleisesti löytyvä oksanpätkä tmv.

Rakentaminen tapahtuu siten että oksanpätkä laitetaan baarikaapin päälle ja kietaistaan sitten jesari baarikaapin ympäri siten että oksa jää väliin. Kierroksia voi tarvittaessa olla parikin. Tämä tehdään molempiin laatikon päihin sopiville väleille. Kun oksanpätkät sitten poistetaan välistä, iippokassin kantohihna on helppo kiinnittää jesariin ja voilá: askare on valmis! Eikun kantamaan.

Alla muutama kuva rakennelmasta:

Baarikaapin rakennelma käyttövalmiina

Detalji kiinnitysmekanismista

Baarikaappi toimintaympäristössä

Oikein kosteissa keleissä jeesusteippiä kannattaa käyttää myös itse baarikaapin vahvistamiseen liimaamalla sitä myös pitkittäissuuntaan pohjasauman tueksi.

Patenttihakemus vetämässä. Olvi -merkkisen oluen käyttö esimerkkinä on lähes tulkoon puhdasta sattumaa, mutta lahjomaa ilmaisesta mainonnasta otetaan siltä suunnalta kyllä kiitollisena vastaan.

Kenttämuonaa: Makkara-dijonpasta

Bongasin Soppa365:stä pastaohjeen jota saman tien kokeilin. Ohje soveltuisi pienin muutoksin kenttäkäyttöön (dijonsinapin tilalle oikeaa sinappia, persilja pois) ja pitääkin maistella tuotosta jos sen vaikka lisäisi kenttämuonalistaan tulevaa käyttöä ajatellen.

Ainekset:

•  2 grillimakkaraa (käytin tietysti ryynimakkaraa, 3 kpl. Toimii hyvin vaikkakin tahtoo muussautua paistettaessa. Muussautuu joka tapauksessa viimeistään mahassa...).
•  1 ruukku lehtipersiljaa
•  400 g pastaa
•  2 rkl merisuolaa (pastan keittoon, yllättävän suuri annos)
•  2 rkl kokojyvä-dijonsinappia
•  1 prk ranskankermaa

Valmistus:

1. Leikkaa makkarat ohuiksi siivuiksi. Hienonna lehtipersilja.
2. Laita pastalle iso kattilallinen vettä kiehumaan. Kuumenna pannu ja paista makkarasiivut keskilämmöllä rapeiksi molemmin puolin. Suolaa vesi ja keitä pasta.
3. Valuta pasta ja nosta se pannulle. Lisää sinappi ja ranskankerma. Sekoita joukkoon lehtipersilja.

Käytin kokeeksi pastana ihan tavanomaista makaroonia. Tästä seurasi kastikkeen liiallinen kuivuminen. Resepti vaatisi nauhapastan tai sitten tuota ranskankermaa voisi jatkaa peruskermalla.

Toimiva perusmuona. Annos on vähintään riittävä neljälle kasarmioloissa ja uskoisin että jopa kentälläkin: pasta täyttää hyvin. Suosittelen kokeilemaan.

Kasamimuonaa: Sipulifocaccia

Kypsät heput ovat lähtökohtaisesti lihansyöjiä mutta joskus kasvismuonakin poikkeuksellisesti maistuu. Esimerkki toimivasta kasvisruokalajista on Italian Liguriasta peräisin oleva sipulifocaccia -leipä. Resepti tähän löytyi Soppa365 -sivulta:

Ainekset:

Pohja:

•  25 g hiivaa
•  4 dl vettä
•  ¾ dl oliiviöljyä
•  1 tl suolaa
•  6–7 dl vehnäjauhoja

Karamellisoidut sipulit

•  700 g (5–7 kpl) sipulia
•  ½ dl oliiviöljyä
•  1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
•  1 tl suolaa
•  1 tl sokeria
•  ½ tl mustapippuria myllystä
•  (1 rkl valkoviinietikkaa)

Pinnalle
 1/2 dl oliiviöljyä

Valmistus:

1. Liuota hiiva haaleaan veteen. Lisää öljy, suola ja jauhot.
2. Sekoita taikinaa puuhaarukalla voimakkaasti noin minuutti, kunnes se on tasaista. Taikinan on tarkoitus olla hyvin pehmeää.
3. Levitä valmis taikina leivinpaperin päälle pellille. Anna sen kohota peittämättä noin tunti. Omassa valmistuskokeilussa kohoaminen jäi varsin vaatimattomaksi mutta hyvä tuli siitä huolimatta.
4. Valmista sillä aikaa pinnalle sipulit. Kuori, puolita ja viipaloi sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit raukeiksi (wtf?) ahkerasti käännellen. Lisää kuullotuksen aikana rosmariini, suola, sokeri ja mustapippuri. Paista vielä hetki, jotta sipulit hieman karamellisoituvat. Älä paista liikaa, jotta sipulit eivät kypsy hajoavan pehmeiksi ja liian tummiksi. Lisää lopuksi halutessasi tilkka viinietikkaa ja kuohauta, jotta ylimääräinen neste haihtuu.
5. Ripottele sipulit kohonneen taikinan pinnalle.
6. Paista sipulifocacciaa 225-asteisen uunin keskitasolla 20–25 minuuttia. Paistoaika riippuu sipulien karamellisoitumisesta: Mikäli ne eivät tummu liikaa, voit jatkaa paistamista vielä hetken. Tällöin pohjasta tulee ihanan rapea.
7. Sivele pinnalle hieman oliiviöljyä. Tarjoa lämpimänä.

Muutama huomio: Oikea jauhomäärä ainakin minun kokeiluissa on 6 dl. Oliiviöljyä ei kannata laittaa päälle puolta desiä, vaan voidella pinta sillä sopivasti.

Oikein hyvää tuli. Maistuu sekä lämpimänä että kylmänä, suosittelen!

Charles Minardin Infograafi Napoleonin Venäjänseikkailusta

Nykypäivän webbisivuilla ja lehtiartikkeleissa näkee usein infograafeiksi nimitettyjä piirroksia, joilla pyritään havainnollistamaan kuvattua aihetta useamman ulottuvuuden avulla. Infograafi ei ole uusi keksintö; eräs ensimmäisistä sellaisen kehittelijöistä oli ranskalainen insinööri Charles Minard joka kuvasi  Napoleonin sotajoukkojen retkeä Venäjälle vuosina 1812-13.

Charles Minardin Infograafi

Kartta alkaa Puolan ja Venäjän väliseltä rajalta ja etenee siitä kohti Moskovaa. Ruskeat ja mustat alueet kuvaavat ranskalaisten joukkojen määrän eri maantieteellisissä paikoissa ajan funktiona. Kuvassa on kuudenlaista tietoa  joukkojen määrä, kuljettu matka, maantieteelliset koordinaatit (pituus ja leveys), joukkojen etenemissuunta, sijainti sekä kenties kaikkein tärkein Napoleonin tappioon johtanut syy: kenraali Pakkanen eli Venäjän lämpötila perääntymisvaiheen aikana. Punaruskea väri kuvaa hyökkäysvaihetta ja  musta perääntymisvaihetta. Yksi millimetri alkuperäisellä kartalla vastasi kymmentä tuhatta miestä.  Lämpötila on ilmoitettu Réaumur-asteikolla joten lämpötilat pitää kertoa luvulla 1,25 saadakseen ne celsiusasteina: esimerkiksi −30 °R = −37,5 °C.

Kova on retki ollut. Matkaan lähti noin 600 000 miestä  mutta sotaretken loppuun mennessä koko Grande Armée oli käytännössä tuhoutunut. Tuo lopputilanne näkyy hyvin Minardin graafistakin: paluumatkan mustat viivat hiipuvat kokonaan länteen mennessä..

Hyödyllinen matkasivusto

Löysin netistä Triptek -nimisen yrityksen verkkokauppasivuston joka tuon verkkokaupan lisäksi sisältää erittäin hyödyllisiä matkailuun liittyviä listoja. Lisään tämän Kyhepunuun tulevia tarpeita varten helposti löydettäväksi vaikka ei se ei tarkasti aihealueeseen kuulukaan.

1. Matkailijan sähköopas: minkälaista sähköä löytyy mistäkin, tarvitaanko adapteri ja minkälainen. Tätä tietoa usein joutuu kaivamaan matkatoimistojen tmv. sivuilta mutta tässä tieto on yhdessä paikassa ja maakohtaisesti.
2. Matkailijan pakkauslista: suuntaa antava muistilista, mitä tulisi muistaa ottaa mukaan.
3. Käsimatkatavararajoitukset lentoyhtiöittäin: listaus lentoyhtiöiden määräyksistä käsimatkatavaroiden mittoja ja painoja koskien.

Kiitokset Triptekille listojen laadinnasta. Copyrightit heillä.

Matkailua: Prahan teknillinen museo

Tuli matkailtua Prahassa. Kaupunki on ihan kelvollinen käyntipaikka ja kustannuksiltaan edullinen: oluttuopin hinta on n. kolmannes Suomen hinnoista joten matkakulut voi tienata helposti takaisin sitä juomalla... Kaupungissa eniten ärsyttää juurikin sen halvan oluen takia kaupunkiin änkäytyneet brittituristit. Lienevät kuitenkin sesonkikävijöitä joten sään viileneminen auttaa asiaa kun b-turisti ei enää pärjää ilman paitaa.

Prahassa sijaitsee varsin kiinnostava ja laadukkaasti toteutettu teknillinen museo. Museo sijaitsee käytännössä ydinkeskustassa Vltavan pohjoisrannalla (Google Mapsissa täällä) ja sinne on esim. Kaarlensillalta n. 1.8 km matkaa joten paikalle pääsee helposti kävellenkin. Pääsylipun hinta museeon on 220 Korunaa eli n. 8,5 Euroa.

Nostan alla esille muutaman kuvaamani kohteen museosta:

Ensinnä Spitfire jollaisella Tsekin vapaaehtoiset lensivät Toisen maailmansodan ilmavoimissa.

Spitfire Prahan teknillisestä museosta, Tsekin tunnuksissa.

Seuraavaksi kuva sota-Harley Davidsonista. Pyörä on originaaliasussa mutta varsin kirjavasti koristeltu; tuskin tositilanteessa USA:n lippuja kuljeteltiin.. Pyörä näyttää osallistuneen Normandian maihinnousun juhlallisuuksiin 2014.

Sota-HD Prahan teknillisestä museosta.

Ja vastineeksi germaaniversio samasta aiheesta eli sota-BMW. Eipä ole pyörä juurikaan muuttunut nykypäivään tultua...

Sota-BMW Prahan teknillisestä museosta.

Kulkuvälinenäyttelyn (josta ylläolevat kuvat ovat) lisäksi museossa on 13 muuta pysyvää näyttelyosastoa joiden sisältöä voi tutkia museon sivujen "virtuaalikierroksella" tästä linkistä. Kyllä tuolla helposti useamman tunnin  saa tekniikasta vähemmänkin kiinnostunut helposti kulumaan. Paikassa on myös ravintola josta saa mm. mainittua jo olutta (tietysti!).

Suosittelen paikkaa vähintäänkin sadepäivän käyntikohteeksi ja annan sille hopeisen arvomerkin. Arvoa vähentää lähinnä todellisten harvinaisuuksien puuttuminen kokoelmista.

Minisarja: Toinen maailmansota väreissä

Netflixistä löytyy erinomainen minisarja joka käy läpi Toisen maailmansodan tapahtumat väritettynä versiona. Linkki sarjaan löytyy tästä.

Sarja itsessään on todella hyvin toteutettu. Se käy läpi tapahtumat sekä Euroopassa että Tyynellä valtamerellä loogisena kokonaisuutena joka on jaettu yhteensä 13 jaksoon. Kerronta on varsin kiihkotonta ja neutraalia; tosin luonnollisesti voittajavaltioiden näkökulmasta asioita katsovaa. Historia on voittajien kirjoittamaa...

Värittäminen tuo oman mausteensa esitykseen. Mustavalkoiseen kuvaan verrattuna värikuva (vaikka jälkikäteen väritettykin) nostaa "reaalisuusasteen" aivan toisenlaiseksi. Mustavalkoisissa kuvissa sotilaat näyttävät jo lähtökohtaiseesti "vanhoilta" mutta värityksen myötä havaitseekin että ohimarssivat SS-joukot ovatkin nuoria miehiä/poikia, joita sotaan joutuvat olisivat nykypäivänäkin.

Lievänä kiusallisuuden kohteena sarjassa voi mainita "täytekuvien" toistuvan näyttämisen: kertojaäänen kertoessa tapahtumaa johon ei liity tunnistettavaa paikkaa tai henkilöitä ja jossa siirrytään teemasta toiseen, täytekuvana käytetään samaa pätkää. Esimerkiksi kuva syöksyvistä Stukista löytyy ainakin kolmeen kertaan: ensin Puolasta, sitten Ranskasta blitzkriegin ajalta ja lopuksi vielä Dunkirkistä evakuoinnin hetkellä. Ymmärrettäväähän tuo on: väritystyö on työlästä ja todennäköisesti vielä ainakin osittain käsityötä. 24 ruutua sekuntia kohti vaatii aika suuren määrän työtä.

Suosittelen sarjaa katsottavaksi sekä sisällön että värityksen antaman kokemuksen vuoksi. Sarja on sen verran hyvä että sille irtoaa Kultainen arvomerkki.

Sarja näyttää löytyvän pätkinä myös Youtubesta joten alla linkki ensimmäiseen jaksoon:

Kenttämuona: painoleipä

Luokittelen painoleivän kenttämuonaksi vaikka se ei maasto-olosuhteissa valmistettavaksi sovikkaan. Painoleipä on kuitenkin erinomaisen maukasta ja sopii hyvin kasarmilla valmistettavaksi sekä kentällä nautittavaksi proviantiksi. Ohje on alunperin Soppa365 -sivustolta.

Ainekset:

•  1 vaalea maalaisleipä 
•  1 punasipuli
•  1 valkosipulinkynsi
•  2 rkl oliiviöljyä
•  1/4 tl suolaa
•  ripaus mustapippuria
•  1 pkt (400 g) ohuita broilerin fileepihvejä
•  1 tl timjamia
•  1 rkl sitruunan mehua
•  ½ tl suolaa
•  1 pihvitomaatti
•  1 pkt (125 g) mozzarellaa
•  2 rkl dijoninsinappia
•  100 g tuoretta pinaattia
•  1 dl (10 kpl) aurinkokuivattuja tomaatteja
•  1 ruukku basilikaa
•  1 pkt (125 g) rucolaa

Kannattaa hankkia mahdollisimman suuri leipä: "normikokoiseen" vehnälimppuun nuo ainekset eivät tahdo millään mahtua.

Valmistus:

1. Halkaise leipä yläosasta, säästä kansipala ja kaavi pehmeä sisus pois.
2. Kuori ja suikaloi sipuli ja valkosipuli. Kuumenna 1 rkl öljyä pannulla ja kuullota sipuleita 3 minuuttia.  Lisää suola ja mustapippuri. 
3. Nosta sipulit pois, lisää pannulle 1 rkl öljyä ja paista broilerin fileepihvit, 4 min/puoli. Mausta timjamilla, sitruunan mehulla ja suolalla.
4. Viipaloi tomaatti ja mozzarella.
5. Täytä leipä. Levitä ensin 1 rkl sinappia leivän pohjalle ja nosta päälle paistetut sipulit. Asettele tomattiviipaleet sipuleiden päälle. Painele seuraavaksi kerrokseksi tuore pinaatti tiiviisti ja lisää päälle kerroksittain paistetut broilerifileet, mozzarella, basilika, aurinkokuivatut tomaatit ja lopuksi reilusti rucolaa. Voitele leivän kansipalan sisäpuoli sinappilla ja paina kansi leivän päälle.
6. Kääri leipä tiiviisti folioon ja anna vetäytyä painon alla huoneenlämmössä 4 tuntia tai jääkaapissa yön yli. Painoa saa olla ainakin pari kiloa, jotta leipä myös hieman litistyy, esimerkiksi leikkuulauta ja painava kirja ovat hyvä yhdistelmä painoksi.
7. Leikkaa leipä tarjolle kuin kakkua leikkaisit.

Leivän voi tarjota myös lämpimänä. Lämmitä sitä hetki 175-asteisessa uunissa.

Kasvisversio:

Leivästä voi tehdä kasvisversion vaihtamalla broilerin fileepihvit 300 grammaksi herkkusieniä joita paistetaan pannulla 5 minuuttia valmistuskohdassa 3.

Alla oleva kuva tuotoksesta on kopioitu Soppa365 -sivustolta ja copyright tietysti heillä:

Painoleipä sellaisena kuin se ammattilaisen jäljiltä näyttää...

Tulos on erittäin hyvä ja soveltuu erityisesti taistelumuonaksi täyttävyyden ja helpon kuljetettavuuden vuoksi. Kultainen ampumamerkki.

Kirja: Yuval Noah Harari: Homo Deus - ISBN: 978 -178-470-393 - 6

Luin Hararin uudemman teoksen englanninkielisenä versiona. Kirja on kyllä saatavissa suomeksikin esim. Adlibriksestä.

Teos liikkuu höttöisemmällä pohjalla kuin edellinen Homo Sapiens -kirja (linkki Kyhepunu -arviointiin tässä) mutta tämä on hyvinkin ymmärrettävää koska Harari siirtyy Homo Deuksessa ihmiskunnan historian analyysistä tulevaisuuden arviointiin jolloin myös vaihtuvia tekijöitä on kertaluokkaa enemmän.

Tuon tulevaisuuden arvailun vuoksi ja ehkä osin myös kirjan sisällön venyttämisen takia kirja tuntuu hetkittäin junnaavan paikallaan ja kiertävän kehää. Homo Sapiens oli suorastaan nautittavan hyvin kirjoitettu kirja ja siihen verrattuna tämän Homo Deuksen lukukokemus on kertaluokkaa heikompi.

Perusideana Hararilla on että ihmiskunta (tai ainakin sen suurin massa) tulee joko korvautumaan tai jäämään paarialuokaksi kun tulevaisuuden superoliot ottavat vallan. Hänen ajatusmallissaan näitä superolioita voivat olla:

1. Geneettisesti parannellut ihmiset ts. geenitekniikan keinoin sikarikkaiden ihmisten lapsista rakennetaan superihmisiä joissa ei ole normi-ihmisten vikoja ja joiden ominaisuudet on tuunattu huippuunsa.
2. Teknologialla parannellut ihmiset eli ihmisen ja robotin yhteenliittymät joissa mekaanisilla ja elektronisilla komponenteilla parannellut (edelleen sikarikkaat) kyborgit ottavat vallan.
3. Ei-ihmiset joilla Harari tarkoittaa tietokoneisiin syntyvää superälyä joka ylittää ihmisten kyvykkyyden ja alkaa johtaa maailmaa.

Kirjassa Harari perustelee ja analysoi erittäin hyvin kaikki nämä skenaariot. Itse asiassa kehitys on jo käynnissä jokaisen näiden osalta ja kun se on käynnissä, sitä ei voi pysäyttää: jos esim. geneettinen ihmisen parantaminen kiellettäisiin maailmanlaajuisesti, aina löytyy joku rosvovaltio tyyliin Pohjois-Korea tai Venäjä joka sitä kuitenkin tekee; jos ei muuten niin sotilaallisin perustein.

Kirjan viimeinen luku on osuvin: siinä on kuvattu "dadaismi" -nimellä (huom: ei se taidesuunta) nimitettyä "uskontoa" joka pohjautuu ajatukseen että kaikki toiminta mukaan lukien elämä on dataa ja sen käsittelyä. Tämän tulemana datan käsittely viedään tietokoneille jotka ovat siinä ylivertaisia ja nämä vähitellen ottavat vallan ihmisiltä. Ihmiset tekevät päätöksiä paitsi datan mutta myös "tunteen" pohjalta. Hararin ajatusmallin mukaan superälykkäät tietokoneet tekevät päätöksiä nopeammin ja puhtaan kliinisesti paremmin kuin ihmiset jolloin ihmiset vähitellen luovuttavat päätöksenteon sekä taloudessa, politiikkassa että henkilökohtaisessa elämässään tietokoneille. Tämä kehitys on hyvin voimakkaassa vauhdissa kun meistä kerätään dataa joka paikassa (mm. Google kerää täällä Bloggerissa kirjoittajista ja lukijoista...) ja samaan aikaan kehitetään IBM Watsonin ja Googlen DeepMind -tyylisiä oppivia tekoälyjärjestelmiä. Päätöksentekomalli meidän puolestamme syntyy näiden kahden: datan ja tekoälyn kombinaatiosta.

Lainaan tähän kirjasta kaksi kohtaa (en jaksa lähteä kääntämään joten menköön englanniksi):

1. Tulevaisuuden kehitykseen vaikuttaa kolme yhteenliittyvää prosessia:

1. Science is coverging on an all-encompassing dogma, which says that organisms are algorithms and life is data processing.
2. Intelligence is decoupling from consciousness.
3. Non-conscious but highly intelligent algorithms may soon know us better than we know ourselves.

2. Seuraaviin kolmeen kysymykseen tulisi saada vastaus (ainakin lukijan omassa mielessä):

1. Are organisms really just algorithms, and is life really just data processing?
2. What's more valuable - intelligence or conscioiusness?
3. What will happen to society, politics and daily life when non-conscious but highly intelligent algorithms know us better than we know ourselves?

Suosittelen kirjan lukemista yleissivistyksen puolelta. Ampumamerkki jää kuitenkin Hopeiseksi.  

Kypsän hepun halkokone

Kypsä heppu joutuu satunnaisesti hakkaamaan halkoja mutta tuota tarkoitusta varten hän ei halkokonetta hanki. Sen sijaan käyttöön otetaan erittäin halpa ja tehokas köyhän miehen apuväline eli autonrengas. Homma toimii siten että autonrengas ruuvataan pitkillä ruuveilla kiinni pölkyn päähän, halkaistava halko laitetaan renkaan sisälle ja lyödään kirveellä osiksi. Alla pari havainnekuvaa aiheesta:

Lähikuva josta ilmenee miten halko hajoaa mutta ei sinkoile ympäriinsä.

Homman nerokkuus pohjautuu siihen että halosta irtoavat osaset eivät lentele ympäriinsä vaan jäävät renkaan sisälle jolloin ne voidaan sämpätä täsmälleen halutun kokoiseksi ilman jatkuvaa nostelua halkomapölkyn päälle. Toimii kuin entisajan junanvessa ja nopeuttaa työskentelyä ainakin 100%! Jos ei nopeuta, tulen itse tarkastamaan mikä mättää ja oikaisemaan virheellisen työskentelytavan.

Lisähyötynä tästä "halkokoneesta" on työturvallisuuden paraneminen: kirveen isku suuntautuu renkaan sisäpuolelle jolloin mahdollinen hutilyönti osuu renkaaseen eikä omaan jalkaan. Se on varsinkin allekirjoittaneen tapaiselle tumpelo-kypsälle-hepulle merkittävä etu.

Renkaan ei tarvitse tietenkään olla upouusi ja kulutuspinnallakaan ei ole väliä... Leveämpi parempi.

En ota ideasta kunniaa; itse törmäsin tähän Maaseudun Tulevaisuuden verkkosivuilla joskus taannoin.

Matkailua: HMS Belfast, Lontoo, Iso-Britannia

Lontoon läpi virtaavassa Thames -joessa kelluu museoitu taistelulaiva HMS Belfast. Vuonna 1939 käyttöön otettu laiva osallistui Toisessa maailmansodassa mm. Jäämeren saattueiden suojaamiseen, Scharnhorstin tuhoamiseen (HMS Belfast viimeisteli laivan upotuksen torpedoilla) ja Normandian maihinnousun tulitukeen. Laiva osallistui myös Korean sotaan ja se museoitiin Thamesiin viimein vuonna 1971.

Laiva on todella näyttävä ja erittäin vierailun arvoinen kohde. Se on entisöity ja sisustettu huolellisesti, laivalta löytyy mielenkiintoinen näyttelyosasto ja jopa läpikulkureitti on säntillisesti suunniteltu ja merkitty. Ainoa negaatio on pääsymaksu 14,50 £ joka sekään ei ole kallis muutoin kuin verrattuna muuten tyypillisesti ilmaisiin museokäynteihin.

Laivan luo pääseminen on erittäin helppoa: metroa kannattaa käyttää ja lähimpänä on London Bridge -asema johon pääsee Northern ja Jubilee -linjoja pitkin. Kävelymatkaa asemalta on n. 5 minuuttia.

Muutamia kuvia aiheesta. Alla ensinnä "HMS Belfast Guidebook" (c) IWM -teoksesta (ostaminen arvoinen muuten, hinta 5 £) kopioitu kuva laivasta ampumassa Normandiassa 27.6.1944:

Samasta teoksesta lainasin kuvan myös peräkannen Y -tornista jossa sijaitsee kolme laivan yhteensä kahdestatoista 6" (= 152 mm) tykistä . Kuvasta käy hyvin ilmi tykkimiesten työskentelyolosuhteet. Tositilanteessa tornin alla sijaitsevasta ammusvarastosta ja latausvarastosta lähetettiin kranaatit ja ajopanospussit hissillä torniin. Tykkimiehet latasivat kranaatin ja määrätyn määrä ajopanoksia putkeen ja ilmoittivat tämän jälkeen ampumavalmiuden. Tykit laukaistiin etänä taistelunjohtokeskuksesta. Pamahdus oli varmasti valtava... Noihin ammus- ja panosvarastoihin pääsee tutustumaan etukannella sijaitsevan B -tornin alla.

Lopuksi piti ottaa vielä ex-ilmatorjuntamiehen kiinnostuksen vuoksi kuva QF 2-pounder -ilmatorjuntatykistä kaksiaseisena versiona. Kaliiberi on 40 mm.

Museolaiva on erittäin mielenkiintoinen käyntikohde varsinkin meille maakravuille. Aluksella voi hyvin kuvitella miten karmivaa on olla vastaanottavassa päässä kun saksalainen taistelulaiva ampuu horisontin takaa ja itse ei voi muuta tehdä kuin istua pistemaalissa...

Annan HMS Belfastille Kultaisen ampumamerkin.

Edit:Netistä löytyy varsin paatoksellinen mutta kiinnostava video aiheesta kuinka taistelulaivan tykkitorni toimii. Vaikka video on amerikkalaisvalmisteinen, samat periaatteet pätevät HSM Belfastiin.

Edit: Hieman modernimpi video samasta aiheesta, edelleen Youtubesta (copyright siellä). Tulinopeus on todella suuri: kukin tykki pystyy ampumaan kerran kuudessa sekunissa eli koko torni sylkee kranaatin ulos joka toinen sekunti!

Vehnäolut: Kronenbourg 1664 Blanc

Ruokajuomana pyrin aina nauttimaan perusohralaagereita mutta "viihdejuopottelussa" suosin usein vehnäoluita. Baarien peruskauraa (oikeammin "-vehnää") ovat Hoegaarden ja Franziskaner mutta sattumalta löysin kertaluokkaa maittavamman tuttavuuden nimeltään Kronebourg 1664 Blanc (tuttavien kesken myös K1664 Blanc). Juoma on erittäin maukas vaikka onkin valmistettu Baltika -panimolla Venäjälle (!!!!).

Ohessa maahantuojan eli Sinebrychoffin kuvaus juomasta:

"Kronenbourg 1664 Blanc (tunnetaan myös nimellä K1664 Blanc) on raikas ja moderni suodatettu vehnäolut. Oluen hedelmäisessä maussa on häivähdys korianteria ja sitrusta, aromissa voi aistia myös aprikoosia. Oluen valmistuksessa on käytetty Strisselspalt-humalaa Ranskan Alsacesta. Humalointi antaa Blancille sille ominaisen, hienostuneenn maun.
K1664 Blanc sopii mainiosti seurusteluolueksi ja hyvän ruoan kanssa nautittavaksi. Blanc sopii erityisesti salaattien, valkolihaisen kalan, kevyiden kanaruokien ja kirpeiden jälkiruokien kanssa nautittavaksi."

Tekniset tiedot:

• Kronenbourg 1664 Blanc
• Alkoholiprosentti 4,5 % 
• Tarjoilulämpötila: 4 - 7 astetta 
• Kantavierre: 11 % Plato 
• Väri: 7 EBC 
• Katkerot: 10 EBU 
• hiilihydraatit <4 g - josta sokereita 0 g 
• proteiini 0g, suola 0 g 
• energia 180 kJ/ 45 kcal 
• Ainesosat: vesi, ohramallas, vehnä, väri sokerikulööri, happamuudensäätöaineet: sitruunahappo ja maitohappo, hapettumisenestoaine askorbiinihappo, sitruskuori, korianteri, humala. 
• Alkoholi: 4,5 % Vol. 
• Ravintosisältö per 100 ml: rasva 0 g - josta tyydyttynyttä 0 g (ketä kiinnostaa...) 
• Pakkaus: 33 cl kierrätyslasipullo 
• Valmistettu Baltika-panimolla Venäjällä 

Ja alla vielä kuva pullosta:

Kuva pullosta Sinebrychoffin sivuilta

Juoma on sen verran hyvää että annan sille kylmästi Kultaisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Kolmesti uppopaistetut ranskalaiset

Tämä resepti löytyi Iltasanomista ja on alunperin Tomi Björckin kehittelemä. Reseptillä tulee erittäin herkullisia perunoita ja taatusti epäterveellisiä... Tämä on sikälikin kasarmimuonaa että tarvitaan rasvakeitin.

Ainekset:

• 5 keskikokoista kiinteää perunaa
• 1 l ruokaöljyä uppopaistamiseen
• suolaa

Valmistusohje:

1. Pese ja kuori perunat. Leikkaa ranskalaisten muotoon.
2. Keitä perunat suolavedessä napakoiksi. Ne ovat sopivia, kun saat juuri ja juuri haarukan potun läpi. Kuivaa ranskikset talouspaperin päällä.
3. Friteeraa perunoita kattilassa ensin 140- asteisessa öljyssä neljän minuutin ajan. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.
4. Friteeraa vielä 160-asteisessa öljyssä 2 minuuttia. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.
5. Friteeraa vielä kahden minuutin ajan 180-asteisessa öljyssä. Nosta talouspaperin päälle valumaan.
6. Mausta suolalla ja tarjoile heti.

Lopputulos on dekadia parempi kuin pakasteranskalaiset. Kultainen ampumamerkki irtoaa.

Edit: Kokeilin samaa reseptiä bataateilla. Toimi yhtälailla hyvin. Keittoaika on lyhyempi kuin perunalla ja lopputulos makeahko mutta suolan kera maukas.

Elokuva: Citadel - Auringon polttama 2 (2010)

Satuinpa katselemaan sadepäivän iloksi venäläisen suursotaelokuvan Citadelin. Tarina kertoo saksalaisten miehittämästä linnakkeesta jossain Itä-Suur-Saksassa ja kenraali Kotovista jonka pitää tuo linnake valloittaa. Tarinan alussa Kotov on menettänyt kansalaisluottamuksensa ja käskettynä rangaistuspataljoonaan rivisotilaaksi. Kyseisen pataljoonan ylin komentaja on juopottelemassa muiden esikuntaupseereiden kanssa kun eräs näistä erehtyy kyseiselle kenraalille pottuilemaan että linnaketta ei ole btw saatu valloitettua. No, tästä suivaantuneena kenraali käskee rangaistuspataljoonan yksisuuntaiselle hyökkäysretkelle linnoitusta vastaan ja Kotov on tällä retkellä luonnollisesti mukana. Verta ja suolenpätkiä lentelee mutta Kotov selviää hengissä. Kuinka ollakaan, Kotovin aikanaan maanpetturiksi nimennyt NKVD:n heppu tulee paikalle ja palauttaa Kotoville kenraalinjämät. Kotov käsketään Josif -sedän puheille. Isä Aurinkoista ottaa kaaliin porukka joka vain maleksii kaupungeissa eikä osallistu sotaan ja tästä hän onkin saanut valoisan idean että kerätään näitä lusmuja 15000 kpl ja laitetaan linnoitusta vastaan pelkät heinäseipäät aseenaan... "motivointia" aitovenäläiseen tyyliin siis. Kotov saa tehtäväkseen johtaa tätä "operaatiota". Tarkoitus Josif-sedällä on että Kotov johtaisi takarivistä mutta moraalisten tuskien painamana tämä ottaakin itse heinäseipään ja lähtee etummaisena menemään. Kuinka ollakaan, muut upseerit ja ne 15000 muuta seuraavat. Ja vielä kuinka ollakaan, linnoituksessa tapahtuu hyökkäyksen alkaessa yhteensattumien sarja jossa öljylamppu kaatuu ja koko höskä räjähtää tuhannen p..ksi! Ja vielä vielä kuinka ollakkaan, tätä iloista tapahtumaa juhlittaessa Kotov näkee kadonneen tyttärensä (sotilasarvoltaan lääkintäluutnantti) ja he kohtaavat taistelukentällä. Kohtauspaikka on vähän huonosti valittu kun tyttären jalan alla naksahtaa jalkaväkimiinan viritin.. Kotov päättää pelastaa tyttärensä, asettaa oman jalkansa tyttären saappaan päälle, käskee tyttären hivuttaa jalkansa pois saappaasta ja häipyä paikalta. Elokuva päättyy välähdykseen mutta lopputekstien jälkeisessä epilogissa isä ja tytär ajavat panssarivaunulla kohti Berliiniä, wtf? Venäläinen logiikka ei tässä kohtaa avaudu tsuhnalle.

Tuossa tuli suurinpiirtein koko juoni kuvattua. Täytteenä siinä on sitten erilaisia takaumia ja välinäytöksiä jotta saadaan kesto venytettyä suurelokuvan mittaiseksi. Täytyy sanoa että ei sitä venäläisen mielenlaatua kyllä pysty ymmärtämään tämänkään pohjalta. Surkeaa on ryssän elämä: yhtä melankoliaa koko homma. Lienee kyllä ollut oikeastikin aika kehnoa tuohon aikaan tosin. Elokuvassa kuvataan realistisesti systeemin järjettömyyttä alkaen NKVD:n toiminnasta ja päättyen upseeriston kyvyttömyyteen ja juoppohulluuteen. Realismi lienee merkki nyky-Venäjän "avautumisesta" tai sitten perinteinen tapa "arvioida historiaa uudelleen" omista tarkoitusperistä lähtien. Perinteisestihän historiaa on Venäjällä "korjattu" mm. rapsuttamalla epähenkilöksi muuttuneiden ex-johtajien naamoja pois valokuvista.

Ensimmäisessä katsomassani venäläisessä elokuvassa tässä esiteltiin peräytymisenestoyksikkö ts. yksikkö joka asettuu asemiin hyökkäävän oman porukan selän taakse ja ampuu kaikki perääntymään pyrkivät. Tehokas ja hyvin varustettu porukka olikin: Maxim selän takana nakuttamassa kannustaa kummasti sankaritekoihin. Konkreettisesti suo siellä, vetelä täällä.

Tuossa isä-tytär -kohtauksessa on muuten klassinen, elokuvissa hyvin usein käytetty mutta virheellinen tehokeino: saksalaisten hyppymiinassa (S-miina = Schrapnellmine) ei ole mekanismia joka toimisi vasta sitten kun paine sytyttimen päällä helpottaa. Sen sijaan miinan viivepanos palaa n. 4 sekuntia jonka jälkeen hyppypanos heittää miinan ylös ja laukaisee pääpanoksen. Draamankaaren kannalta on ymmärrettävää tuon tehokeinon käyttö: näin saadaan aikaan aina dramaattinen kohtaus jossa hiki virtaa otsalta ja mietitään elämän tarkoitusta yms. syvällisiä asioita.

Citadeliin on panostettu rahallisesti paljon ja se näkyy varsinkin joukkokohtauksissa. Erikoisefekteissä venäläiset ovat vielä pahasti amerikkalaisia jäljessä: tietokonegrafiikka kuultaa selvästi läpi muutamissa kohdin ja pyrotekniikka ei kestä vertailua esim. Sotamies Ryaniin.

Suosittelen katselemaan uteliaisuudesta. Pikakelaukselle on käyttöä muutamissa slaavilaista elämänmenoa esittelevissä kohtauksissa.

Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki

Kasarmimuonaa: Katkarapupiirakka vol 2

Kerta kiellon päälle: edellisessä blogissa uhosin jättäväni piirakkahommat mutta piti kuitenkin tämä yksi vielä kuitata. Tämä on kuitenkin kertaluokkaa parempi kuin aiemmin esittämäni versio katkarapupiiraasta.

Ainekset:

• kaksi isoa lehtitaikinalevyä 800 g (siis pakkauksessa on niitä 2 kpl)
• n. 500 g katkarapuja
• 2 dl ruokakermaa
• vehnäjauhoja
• 0,5 tl sitruunapippuria
• 0,5 tl suolaa
• kananmuna voiteluun

Valmistus:

1. Sulata pohjataikinat ja kaulitse ne pellin kokoiseksi: toinen alle ja toinen levyksi päälle.
2. Lämmitä katkarapuja kattilassa hieman mutta älä keitä. Lisää sekaan kerma, sitruunapippuri ja suola.
3. Sakeuta keitos vehnäjauhoilla: lisää vehnäjauhoja kunnes mössö sakeutuu sopivan jäykäksi.
4. Levitä keitos pohjataikinalevylle ja nosta päällyslevy päälle. Tiivistä reunat yhteen.
5. Töki haarukalla reikiä päällyslevyyn (jotta piirakka ei räjähdä...) ja voitele se kananmunalla.
6.  Paista alatasolla 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Erittäin hyvä, annan tälle jopa Kultaisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Tonnikalapiirakka

Vielä kerran piirakkaa ja sitten saa tähän erään loppua piirakkaharrastus... Tonnikalapiirakalle oli tarve ja sille löytyi useitakin reseptejä. Alla helppotekoinen kombinaatio valmispohjalla.

Ainekset:

• Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina, suolainen 380 g
• 1 prk kermaviiliä
• 3 kananmunaa
• 100 g fetaa
• 1 - 2 prk tonnikalaa 
• 2 tomaattia
• 1 dl  juustoraastetta
• suolaa
• pippuria

Valmistus:

1. Sulata pohjataikina ja levitä sitten vuokaan jonka halkaisija on n. 25-28 cm. Vuokaa ei tarvitse voidella.
2. Sekoita kermaviili ja kananmunat yhteen ja lisää hieman suolaa ja pippuria. 
3. Pilko tomaatit.
4. Laita pohjan päälle tonnikalat, tomaatit ja feta. Lisää kermaviili-munaseos. Ripottele päälle juustoraaste. Tonnikalaa voi laittaa yksi tai kaksi purkkia, riippuen vuoan koosta ja tilavuudesta. Kahdella tulee ruokaisampi.
5.  Paista alatasolla 200-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Helppo tehdä ja hyvä tuli, suosittelen.

Sotakalustoa: Lockheed Hercules AC-130 U Spooky

Selailin taannoin internettiä ja törmäsin siellä mielenkiintoiseen sotavermeeseen eli Lockheed Hercules -tykkikoneeseen. Kyseessä on maatoiminnan tukemiseen tarkoitettu lentokone jonka aseistus on asennettu perinteisen keulasetupin sijaan edestä katsottuna oikeaan kylkeen. Näin kone voi ampua jatkuvaa tulitukea kiertämällä ympyrää kohteen ympärillä siten että aseistettu kylki on maaliin päin.

AC-130 on vanha keksintö; ensimmäiset (AC-130A) lensivät jo Vietnamin sodan aikaan jolloin aseistuksena oli 4 × 7,62 mm GAU-2/A-konekivääriä ja 4 × 20 mm M61-tykki. Tämän jälkeen laitetta on versioitu moneen kertaan ja nykyinen operatiivinen versio AC-130U on varustettu 1 × 25 mm GAU-12/U Gatling-konetykillä, 1 × 40 mm L60 Bofors -tykillä ja 1 × 105 mm M102-haupitsilla. Tuo kalusto onkin sitten hyvin monikäyttöinen:

• GAU-12/U revolveritykin kaliiberi on 25 mm, tulinopeus  1800–4200 laukausta minuutissa ja kantama n. 3,5 km
• Boforsin L60 -tykin kaliiberi on 40 mm, tulinopeus 120 laukausta minuutissa ja kantama n. 7 km
• M102 haupitsin kaliiberi on 105 mm, tulinopeus 10 laukausta minuutissa ja kantama n. 12 km.

Tappaa siis talossa ja puutarhassa!

Koneessa on 13 henkilön miehistö joista 4 heppua ruokkivat tykistöä. Alla kuva itse koneesta ampumassa omasuojaheitteitä:

Läpileikkaus koneesta (vähän suttuinen kuva mutta idea käy ilmi):

Tuosta näkyy hyvin tykkien ja miehistön sijainti: revolveritykki on lähellä keulaa ja järeämmät tykit vierekkäin keskikoneessa. Tykit kuvassa:

Ja vielä "tykkiorjat" työnsä ääressä:

Etualalla kolme heppua ruokkii 105mm haupitsia ja taaempana yksi ilmajääkäri syöttää kuulaa Boforsille.

Lisään tähän vielä kokeeksi mainosvideon aiheesta. Jenkkihapatusta mutta näyttävää!

The copyright of pictures according to Wikipedia. The copyright of the video according to Youtube. Piti lisätä tuo ettei tule miljoonan dollarin haastetta...

Olisi Suomen armeijallakin tuollaiselle vempeleelle käyttöä. Tosin edellytyksenä olisi ainakin jonkintason ilmatilan hallinta; Spooky ei ole vahvimmillaan hävittäjätaistelussa vaan vaatiin Hornetit tms. tuekseen. Tulikaluston vastaanottavalle puolelle ei ainakaan kiinnostaisi lainkaan joutua!

Edit: Lisävideo tykkimiesten työskentelystä Spookyssä alla.

Edit: Vielä yksi video. Tykkijullit huhkii hikipäässä, eipä olisi mukavaa olla vastaanottavalla puolella.

Kasarmimuonaa. Lihapullapelti

Soppa365:stä löytyi taas kätevä ohje. Ideana on tehdä kasviksista yms. peti jonka päälle asetetaan lihapullataikina paistumaan ja lopputuloksena on koko ateria. Oikein toimiva ja maukas menettely.

Ainekset:

Lihapullat:

•  1 1/2 dl korppujauhoja
•  2 1/2 dl vettä
•  600 g jauhelihaa
•  1 muna
•  1 1/2 tl suolaa
•  1/2 tl mustapippuria rouhittuna

"Peti":

• 600 g kirsikkatomaatteja
•  1 pieni kesäkurpitsa
•  2 sipulia
•  1 (300 g) vaalea leipä
•  3/4 dl oliiviöljyä
•  1 1/2 tl suolaa
•  ripaus mustapippuria rouhittuna
•  2 palloa mozzarellaa
•  1 ruukku basilikaa

Tarjoiluun lisäksi pestokastiketta. Tämä pesto on välttämätöntä jotta ruokaan tulee riittävästi potkua ja makua.

Valmistus:

1. Valmista lihapullamassa. Sekoita korppujauhot ja vesi kulhossa ja anna turvota pari minuuttia. Lisää jauheliha, muna ja mausteet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
2. Huuhdo kirsikkatomaatit ja siirrä ne leivinpaperin päälle uunipellille tai isoon uunivuokaan. Paloittele kesäkurpitsa ja kuori ja viipaloi sipuli. Siirrä ainekset tomaattien joukkoon.
3. Revi tai kuutioi leipä uunipellille. Valuta ainesten päälle öljy ja mausta suolalla ja pippurilla.
4. Muotoile lihapullat ja nostele ainesten päälle pellille. Revi lopuksi mozzarella ainesten päälle.
5. Paista ruokaa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes lihapullat ovat kypsiä ja muut ainekset paahtuneita. HUOM! Tuo 25 min on alkuperäisen ohjeen arvio. Paistoaika riippuu kuitenkin paljon uunista, vuokasta ja esim. lihapullien koosta. Omissa kokeiluissa paistoaika on ollut 35 minuuttia.
6. Koristele ruoka basilikan lehdillä ja tarjoa pestokastikkeen kanssa.

Kasarmimuonaa: Italialainen lihamureke

Soppa365:stä osui tämä resepti sattumalta kohdalle. Testasin ja toimivaa oli; hakkaa ainakin kotosuomalaisen perusmurekkeen 10-0.

Ainekset:

•  2 sipulia
•  3 valkosipulinkynttä
•  2 siivua vaaleaa leipää
•  1 prk tomaattimurskaa
•  2 rkl tomaattipyrettä
•  10 salvianlehteä
• ½ ruukkua basilikaa
•  1 dl parmesaaniraastetta
•  1½ tl suolaa
•  mustapippuria myllystä
•  800 g naudan jauhelihaa

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne pannulla kypsiksi. Anna jäähtyä.
2. Murusta leipä kulhoon ja lisää tomaattimurska ja -pyre. Hienonna salvian ja basilikan lehdet. Lisää yrtit, mausteet ja juusto tomaattimurskan ja leivän joukkoon. Sekoita myös sipulit ja jauheliha mukaan.
3. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla. Muotoile vuokaan massasta tiivis pötkylä. Paista 30 minuuttia.

Lisukkeeksi käy esim. spagetti tai paistetut perunat.

Kirja: Carl von Clausewitz: Sodankäynnistä - ISBN 978-951-884-459-7

Kahlasin lomallani läpi tämän sotatieteen ja sodan filosofian klassikon. Täytyy sanoa että on erittäin hieno kirja! Clausewitz (1780-1831) (jatkossa C) on hämmästyttävällä tavalla pystynyt jo tuolloin kokoamaan sodankäynnin filosofian selkeäksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi jonka perusperiaatteet pätenevät ainakin näin maallikon mielestä vielä tänä päivänäkin.

Art Housen julkaiseman painoksen kannen kuva on yksityiskohta Louis-Francois Lejeunen maalauksesta joka kuvaa Borodinon taistelua v. 1812.

C:n olennaisin havainto on se että sota palvelee politiikkaa eli sota on politiikan keino mutta ei itsessään päämäärä eikä tarkoitus. Käsitteellisesti strategia muodostuu sarjasta taisteluja, strategia ohjaa sodankäyntiä mutta politiikka asettaa sodalle tehtävän. C puhuu kirjassaan käsitteellisestä "absoluuttisesta sodasta"  jota ei sinällään ole oikeassa elämässä olemassa mutta jota voidaan sotatieteen näkökulmasta tarkastella. Hitler taas puhui osin samaa tarkoittaen "totaalisesta sodasta" mutta natsit nimenomaan eivät ymmärtäneet sodan ja politiikan välistä suhdetta ja riippuvuutta. Natsi-Saksa tähtäsi päämääränään tuohon totaaliseen sotaan joka ei lopputulokseltaan voinut johtaa mihinkään muuhun lopputulemaan kuin se joka sitten tapahtuikin eli kaikkien naapurivaltioiden yhteiseen liittoutumiseen Natsi-Saksaa vastaan ja sen täydelliseen tuhoon. Tämän muuten ennusti jo 1938 Saksan silloinen maavoimien päällikkö, myöhemmin kenraalieverstiksi ylennetty Ludwig Beck joka kaikin voimin yritti vastustaa Adolfin toimenpiteitä siinä kuitenkaan onnistumatta. Beckin piti ottaa komento käsiinsä Berliinissä Hitlerin murhan jälkeen 20.7.1943 mutta tunnetusti tuo murhayritys epäonnistui ja Beck yritti ensin tehdä itsemurhan jonka epäonnistuttua hänet ammuttiin.

Hitlerin olisi pitänyt lukea C:nsä kunnolla. C oli oppinut Napoleonin sotaretkestä että "Venäjä on maa, jota ei suoranaisesti voida valloittaa eli siis pitää miehitettynä- ei ainakaan Euroopan nykyisten valtioiden voimilla... Tuollainen maa voidaan voittaa vain käyttämällä hyväksi sen heikkoutta ja sisäisen erimielisyyden vaikutuksia. Jotta noihin valtion olemassaolon heikkoihin kohtiin voidaan iskeä, tarvitaan sen sydänjuuriin asti yltävää järkytystä. " Sekä Napoleon että Hitler epäonnistuivat samoista syistä: sotaretken liian myöhäinen aloitusajankohta (22.6. kummallakin!), miehiä tuhlaava taktiikka, huolimaton suhtautuminen huolloin ja täydennysten järjestämiseen. Ja päälle vielä "Kenraali Talvi" joka taisteli venäläisten puolella. Tavoitteenahan molemmilla oli Moskova joka olisi kyllä täyttänyt kriteerinä tuon "sydänjuuren".

C esittää mielenkiintoisen ajattelun hyökkäämisen ja puolustamisen välisistä eroista. C:n mielestä hyökkääminen on positiivinen taistelulaji ja puolustaminen negatiivinen mutta samaan aikaan puolustaminen vahvempi sodankäyntitapana. Tällä tarkoitetaan (vahvasti yksinkertaistaen) hyökkääjän aloitteellisuutta ja tavoitteellisuutta mutta puolustajan parempaa asemaa hänen olleessaan tuntemallaan alueella, lähellä tukialuetta ja huoltoaan. C:n mielestä puolustuksenkin tulee johtaa hyökkäykseen: kun vihollisen hyökkäyksen voima on kulutettu, siirrytään suoraan puolustuksesta hyökkäykseen ja tuhotaan ensin hyökänneen vihollisen voimat.

Kirjan esittelyosassa kerrotaan C:n olleen mm. Aksel Airon mielikirjailija. Airohan vastasi operaatioiden suunnittelusta talvi ja jatkosodan aikana ja hänen C -vaikutelmansa on selvästi nähtävissä mm. Raatten tien taistelussa. C kirjoittaa: "puolustus voi tapahtua.. siten että armeija siirtää puolustuksensa maan sisäosiin. Tämän vetäytymisen tarkoituksena on heikentää hyökkääjää ja odottaa sen heikentymistä niin pitkälle, että se joko joutuu pakostakin pysäyttämään etenemisensä tai ei ainakaan pysty enää voittamaan vastarintaa johon ryhdymme sen etemisuran päässä." Ja näinhän toimittiin jolloin lopputuloksena oli Neuvostoliiton 44. Divisioonan käytännössä täydellinen tuho. Aiheesta lisää Kyhepunussa mm. täällä.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka C:n oppeja tutkitaan ja toteutetaan modernissa sotatieteessä. Erityisesti teknologiakehitys on muuttanut paljon sodankäynnin menettelyjä mm. epäsuoran tulen osalta. Esimerkiksi taistelualueen eristäminen ei tuona aikana ollut käytännössä mahdollista mutta on nykyisin suurvalta-armeijan tavanomainen tapa toimia.

Sodankäynnistä -teosta on luettu viime aikoina myös yritysstrategikkojen piirissä. Mielenkiintoista on miettiä kuinka sen oppeja voitaisiin kuitenkaan yritysmaailmaan soveltaa: lähtökohtana C:n filosofiassa on vihollisen täydellinen tuhoaminen ja tähänhän ei kuitenkaan (useimmiten) liiketoiminnassa pyritä. Ehkä oppeja voisi hakea politiikan ja sodan yhteenliittämisestä ja toisaalta käytännön opeista voimien keskittämisestä ja painopisteen löytämisestä. Pitää pähkätä asiaa...

Tämä kirja pitää hankkia omaksi ja lukea useamman kerran. Ensilukemalla jää paljon vivahteita havaitsematta ja tapahtuu todennäköisesti väärintulkintoja. Kirjalle lätkäisen ehdottomasti Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Löysin netistä Pekka Visurin kirjoittaman ansiokkaan artikkelin jossa C:n teorioita tutkitaan ydinaseen näkökulmasta. Artikkeli löytyy tästä linkistä; kaikki oikeudet Visurilla.