Katselin netistä aihetta "sidontaa ilman naruja ja köysiä". Ja löytyihän sitä. Ja löytyi oikein vanha nimikin sille eli sissilukko.
Olen itse vanhassa koulutuksessa päässyt kokeilemaan ko. menetelmää (nimeä tosin ei mainittu) ja voin sanoa, että kokemus on erittäin ikävä.
Lienee kokonaan vanhojen sisien keksintöä tai vieläkin vanhempaa perua. Ja tunnetaan se maailmallakin. Vanhat kaukopartiomiehet eivät ole asiasta ääneen puhuneet, enkä kirjallisuudessakaan ole asiaan törmännyt. Olen ymmärtänyt, ettei sitä enää opeteta ihan rivijääkäreille eikä sisseille, mutta toden näköisesti sen kapitulantit tuntevat.
Sidontaa käytettiin, kun haluttiin pitää kaveri paikallaan ja käväistä jossain muualla. Kaveri odotti paikallaan kuin hyvin opetettu "kärsivä" koira. tai sitten vain kaveri jätettiin hiljaa mätänemään elävältä.
Netin keskustelupalstoilla näkee vastauksia, joissa menetelmä tunnetaan. Ja kuinka joku kertoo pääsevänsä siitä pois. Se on hölynpölyä. Kun sissilukko tehdään oikein ja tarkalleen oikean kokoiseen puuhun, niin sellaista "ninjaa" ei ole vielä syntynyt joka siitä irti pääsee. Toden näköisesti nämä irti päässeet kaverit ovat olleet liian ohuessa puussa kiinni tai sitten hommaa on kokeilu lyhtypylväässä, joka vastaavasti on liukas. Tai sitten vain asento on ollut väärin. Tai homma on tehty kokeilumielessä vapaaehtoiselle kaverille (tarkoittaa: lue eteenpäin)
Totuuden nimessä on sanottava, että oikein tehtynä sissilukko tehdään pökertyneelle, tajuttomalle tai vapaaehtoiselle kaverille. Elossa ja järjissään oleva pistää taatusti vastaan niin, ettei homma onnistu ilman tajunnan poistoa. Puun ympärille asentamaan vastentahtoista ei vain sovi laittamaan pari kolmea henkilöä enempää, ja tuolloin päättäväinen tyyppi onnistuu estämään oikeaan asentoon laittamisen. Ja sitten on pakko kopsauttaa ohimoon.
Olen siis varsin kunniallinen ihminen, joten en laita tähän yhtäkään kuvaa mukaan, koska väärin käytettynä homma käy oikeasti hengen päälle.
Idea on jotakuinkin yksinkertainen. Jotkut puhuvat lootusasennosta, toiset rististä, ja kumpikin käy.
Karhea ja riittävän paksu puu jätetään ristiin asetettujen jalkojen väliin siten, että toinen jalkaterä kokonaan tulee puristuksiin nilkan kohdalta reiden ja pohkeen väliin ja toinen käännetään sidottavan takaliston alle toiseen suuntaan. Paketti kaunistellaan painalla sidottava alas omien jalkojen päälle (väkivoimalla!). Käsiä ei ole tarvetta sitoa, vaan ne jäävät vapaiksi. Vaikka sidottava jäisi puu kupeeseen istumaankin ja kädet puun ympärille, niin oikeankokoinen ja karhea puunkuori (oksat ja oksan tyvet karsittu pois pariin metriin) estävät tehokkaasti käsien hyödyntämisen. Riittävän paksusta puusta ei saa käsillä kiinni (oksaton tai oksittu puu), jolloin itsensä nostaminen ylös pelkillä käsillä onnistu, kun jalat ovat hyödyttömät. Puun karheus estää mahdollisen liukkauden tuomat hyödyt.
Mikä on oikea puun koko? Itselleni tehtynä se oli oman noin reiteni vahvuinen tai vähän paksumpi ja olin siis vapaaehtoinen(eli niin paksu, ettei jaloille jää liikevaraa yhtään), ja kun homma toistettiin toiselle ihmiselle, etsittiin hänellekin ihan oma puu. Paras puu on mänty, koska siinä ei ole luonnostaan alhaalla oksia, pinta on karhea ja puu suora. Pitää muistaa, että oikeasti hommassa ei kysytä mitään sidottavalta, vaan väkivalloin tehdään sidottavalle oikea asento.
Jos haluaa tehostaa kiinni pitävyyttä, niin silloin tuupataan kaveri selälleen.
Kaiken kaikkiaan homma sopii erittäin hyvin masokistille, sillä tuska alkaa käytännössä heti ja puutuminen jaloissa myös. Käveleminen homman jälkeen ei myöskään onnistu ihan heti - veri ei vain kierrä.
Joka tapauksessa tätä ei pidä tehdä kaverille edes kiusana, saati jättää joku siihen asemaan. Oikeudessa kyllä saa sitten kuulla kunniansa ja vielä menettää sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti