lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kirja: Mike Spick: Luftwaffen hävittäjä-ässät - ISBN 978-952-229-133-2

Mike Spickin kirja osoittautui yllättävänkin mielenkiintoiseksi kirpputorilöydöksi Rajajääkärin taholta. Teos käsittelee Luftwaffen hävittäjä-ässiä perinpohjaisesti ja monesta eri näkökulmasta mm. rintamittain (länsi-, itä-, Afrikka), ajankohdittain ja konetyypeittäin. Jokaisen eri käsittelyn yhteydessä on listattu kärkiässät ja esitelty havainnollisin kuvin heidän  käyttämiään taistelutaktiikoita. Kirja on puhtaasti faktaa eli siinä ei ole elävöitetty historiaa mielikuvituksen voimin..

Mielenkiintoinen kysymys kirjassakin esitettynä on: kuka oli Saksan paras hävittäjälentäjä? Sen verran spoilaan tässä että Spickin mielestä se ei ollut Erich Hartmann tolkuttomasta voittomäärästä (352!) huolimatta. Spick arvostaa ylemmäs taistelua kaikilla rintamilla (Hartmann sai voittonsa käytännössä idässä) ja voittosuhdetta joka Hartmannilla on 4,05 (= 1425 sotalentoa joissa nuo 352 pudotusta). Parhaan ässän voittosuhde sen sijaan oli 0,99 eli keskimäärin yksi pudotus joka taistelulennolla. BTW: Ilmari "Immu" Juutilainen lensi 437 taistelulentoa joissa hän sai virallisesti 94 ilmavoittoa eli voittosuhde oli 4,64 eli Hartmaniakin huonompi (lähde wikipedia). Kaikesta huolimatta Juutilainen oli eniten pudotuksia tehnyt ei-saksalainen lentäjä toisessa maailmansodassa eikä häntä pidä lainkaan väheksyä suorituksestaan.

Spickin mukaan yksi selitys saksalaisten suurille pudotusluvuille oli pudotusmahdollisuuksien suuri määrä: varsinkin sodan loppuvaiheissa sekä länsi- että itärintamilla saksalaiset olivat selkeästi alivoimaisia ja lisäksi heillä ei ollut mahdollisuutta kierrättää tai lepuuttaa lentäjiä  kuten liittoutuneet voivat tehdä. Näin ollen pudotusmahdollisuuksia tuli paljon; tosin samalla myös pudotetuksi tulemisen mahdollisuuksia. Itärintamalla selkeästi vaikuttava tekijä oli myös neuvostoliittolaisten lentäjien surkea osaamistaso joka tosin kirjan mukaan kohentui vauhdilla sodan kuluessa.

Mielenkiintoinen luku oli yöhävittäjätoiminnasta kertonut osio. Alussa yötaistelu pohjautui lentäjän näkökykyyn ja hyvään tuuriin; viholliskone onnistuttiin havaitsemaan valonheittimien valossa ja tuhoamaan. Sodan kuluessa kehittyivät ensin maatutkat jotka ohjasivat yöhävittäjät viholliskoneen luo ja lopulta myös hävittäjätutkat joiden avulla yöhävittäjät itse löysivät viholliskoneet. Viimeisimpänä tuollainen hävittäjätutka oli asennettu jopa Me262 suihkuhävittäjään.

Kirjassa esitellään ja vertaillaan laajalti myös hävittäjäkoneita. Kokosin alla olevaan listaan wikipediasta viittaukset kirjassa mainittuihin koneisiin lähempää tarkastelua varten:
Eli varsin vaikuttava valikoima kalustoa löytyy, varsinkin kun ottaa huomioon että useista koneista on kirjassa esitelty useita kehitysversioita.

 Annan kirjalle Hopeisen ampumamerkin ja suosittelen lukemista toisen maailmansodan ilmasodan faktoista kiinnostuneille.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)