Caesar kirjoitti kirjansa vuonna 51 eaa ja allekirjoittanut luki sen tänä vuonna lomareissullaan. Kirja kertoo Caesarin toimista nykyisen Ranskan, Belgian , Alankomaiden ja Sveitsin alueilla. Lopputuloksella eli Gallian rauhoittamisella Rooman valtaan ja germaanien pysyttämisellä Reinin takana on suuri merkitys nykyisen Euroopan rakenteelle ja erityisesti ns. romaanisen Ranskan synnylle.
Kirja on vanhahtavalla suomenkielellä kirjoitettu ja sen alkulausekin on vuodelta 1927 mutta lukukokemusta tuo ei haittaa vaan päinvastoin antaa sille nostalgista sävyä. Kirja nauttii erittäin suurta arvostusta sotahistorioitsijoiden parissa ja kerrotaan mm. kenraali Pattonin käyttäneen sitä ohjenuoranaan edetessään Ranskassa sanoen "Tuo vanha kalju roomalainen oli yksi maailmanhistorian parhaita maaston lukijoita. Laaksot ja joet ovat edelleen samassa paikassa kuin Caesarin aikoina. Kun jahtaan natseja ja vastaan tulee joki tai kukkula, minun on vain kysyttävä itseltäni, mistä tuo roomalainen pirulainen meni yli. Kuten tapaan sanoa: jos se kelpasi Juliukselle, se kelpaa Georgelle.”
Caesarin kirja kuvaa hyvin tuon ajan sodankäynnin menettelytapoja ja erityisesti sen raakuutta. Normaalimenettely gallialaisten heimojen (joita oli lukuisia) rauhoittelussa oli polttaa heidän kylänsä, ruokavarastonsa ja peltonsa. tappaa miehet ja ottaa naiset ja lapset orjiksi. Ja tätä menettelyä siis käyttivät ns. sivistyskansaa eli roomalaisia edustavat sotajoukot! Menettely lienee kuitenkin ollut ainoa tehoava tapa sillä menettelystä huolimatta kirjan kuvausten mukaan jo kerran lannistetut ja antautuneet kansat ryhtyivät säännöllisesti uudelleen kapinoimaan pienimmänkin tilaisuuden tullen.
Suorastaan huvittavia ovat Caesarin luonnehdinnat galleista (epävakaita, herkkiä päätöksen tekoon, kapinapuuhiin taipuvaisia, laiskoja, mukavuudenhaluisia, uteliaita ja juoruajia) ja germaaneista (sotaisia, petollisia, totisia, askeettisia ja yleensäkin v..maista väkeä) jotka täsmäävät hyvin stereotypioihin jotka ovat edelleen vallassa ranskalaisista ja saksalaisista. Tähän kohtaan on ihan pakko heittää vanha germaanivitsi: "Pyromaani on se joka polttaa, kleptomaani on se joka varastaa mutta mikä on se joka polttaa ja varastaa? Germaani...".
Caesarin (varmasti osittain puolueellisen) selostuksen mukaan Rooman armeija oli suvereenin ylivoimainen galleja ja germaanejakin vastaan. Tässä on varmasti perääkin: Rooma oli kehittänyt legiooniensa taistelutavan, varustuksen, armeijan huollon ja pioneeritoiminnan täysin toiselle tasolle kuin sen viholliset. Huollon osalta tavanomainen menettelytapa oli ruokkia joukot paikallisotoilla ts. varastamalla ruokaa paikallisilta asukkailta. Roomalaiset sen sijaan suunnittelivat ja toteuttivat huoltologistiikan jonka avulla armeijan pääasiallista ravintoa eli viljaa varastoitiin ja kuljetettiin tarpeen mukaan ja tämä logistiikka oli oleellinen osa sotatoimien suunnittelua ja toteutusta. Pioneerityön osaamisesta taas kertoo esim. "operaatio silta Reinin yli" jossa Caesarin käskystä armeija rakensi sillan kymmenessä päivässä vuolaan ja leveän Rein -virran yli. Siltaa käyttäen tehtiin vierailu germaanien luona kyliä poltellen ja häivyttiin muutaman päivän kuluttua purkaen silta mennessä. Tällä spektaakkelilla oli iso symbolinen merkitys germaaneille jotka huomasivat etteivät he ole turvassa Reinin takanakaan jos suututtavat Caesarin.
Caesarin elämästä kertova Adrian Goldsworthyn kirja on arvioitu toisaalla täällä Kyhepunussa (linkki tässä) ja on erittäin hyvä täydennys tälle kirjalle. Lukujärjestyksenä ensin tuo Goldsworthy ja sitten tämä Caesarin oma teos.
Arvomerkiksi annan Gaius Juliuksen teokselle Hopeisen ampumamerkin.