Viski: Vat69

Taistelutoverit sarjan läpikatsonnan innostamana hankin lopulta tätä kapteeni Nixonin lempijuomaa. Juoma löytyy Alkon sivuilta tästä linkistä ja on Alkon määritelmän mukaan "Kullankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, makean hedelmäinen, kevyen viljainen". Tätä voi verrata Alkon määritelmään "kalibrointiviskistä" eli Famous Grouseen: "Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, maltainen, kevyen aprikoosinen, pähkinäinen, mausteinen". Eli Kuuluisasta Riekosta pitäisi kelvollisella makuaistilla varustetulle henkilölle löytyä enemmän vivahteita kuin Vat69:stä. Hintaero taas kääntyy hivenen Vat:in voitoksi ollen 30.97 € /litra vs. FG:n 39.84 € / litra.

Juomana Vat69 on ihan kelvollinen talousviski ja soveltuu erinomaisesti yömyssykäyttöön pienehkönä kerta-annoksena 2-4 cl. Ravintolassa tätä ei kannata tilata vaan kannattaa investoida hieman enemmän vaikkapa siihen FG:hen.

Netissä liikkuu huhu että Vat69 olisi ollut Mannerheimin lempiviskiä. Ajallisesti tuo toki olisi ollut mahdollista (kyseinen virvoitusjuomatehdas on perustettu 1863) mutta olisiko Marski tyytynyt rutiininomaiseen sekoiteviskiin sikahintaisten singlemalttien sijaan? Hänellä kun oli hyvin laaja kontaktiverkosto ympäri maailmaa ja jopa sota-aikanakin alkoholijuomien osalta huolto lienee pelannut kelvollisesti. Ainakaan singlemalt -fanaatikkojen mukaan näin ei ole mutta meille tuohisuille kysymys on toissijainen.

Alla vielä kuva pullosta:

Vat69 - kelvollinen talousviski

Arvostelen tämän yhdellä maistelulla Hopeisen ampumamerkin saajaksi: sen verran lähellä tuota standardia eli Famous Grousea tuote on.

Vehnäolut: Valo

 Joensuulaisen Panimo Honkavuoren valmistama Valo-vehnäolut on valittu vuoden 2020 Suomen parhaaksi olueksi Suuret oluet – pienet panimot -tapahtumassa Tampereella joskus keväällä. Havahduin lukemaan tästä uutisen jostain verkkosivulta ja siitä innostuneena päätin maistaa tuotetta. Innostusta lisäsi se, että useimmiten näiksi voitto-olueiksi valitaan ipoja, aleja tai jotain luostarioluita, jotka eivät kuitenkaan itselle maistu.

Kyseessä on "saksalaistyyppinen" vehnäolut. Oluen esittely löytyy ao. panimon verkkosivuilta tästä linkistä. 

Juon vehnäolutta lähinnä viihdekäytössä ja näin ollen arvostan siinä raikkautta ja jopa hieman makeuttakin. Tästä kertoo osaltaan jo ehdoton suosikkini Blanc: sitrusmaisuus ja keveys ovat keskeisiä makuelementtejä, mutta sakkaisuus ja "tunkkaisuus" puuttuvat kokonaan. Valossa näitä taas riittää ja olut lieneekin hyvin esikuvilleen uskollinen tuote: pullossa esiintyy sakkaa ja pintahiivaakin on havaittavissa; ainakin lievästi mielikuvistusta käyttäen. Juoma saattaisi sopia jonkin sopivan ruokalajin kanssa nautittavaksi, mutta minulle se ei tärpännyt. Ruokajuomana ja saunaoluena suosin perinteisiä lagereita.

Jälleen kerran joutuu pahoittelemaan huonoa makuaistiaan. Toisaalta ehkä Willien arvostelut ovat sikäli arvokkaita, että ne edustavat "Average Joeta" ts. ei mitään oluthifistelijää, vaan tyyppejä jotka vain juovat sitä olutta. Arvomerkiksi kuitenkin tälle vuoden oluelle jää vain Pronssinen arvomerkki.

Alla vielä kuva tuotteesta:

Vuoden olut 2020: Honkavuoren Valo

Olut: Ritterguts Gose Original

Otra Vezin maistelun myötä kiinnostuin myös "oikeasta" gosesta, ilman ylimääräisiä lime- ja agave -mausteita. Valitsin maistettavaksi Ritterguts Gose Original juoman, joka löytyy Alkon sivustolta tästä.

Odotuksena oli suolainen olut ilman sprite -sivumakua ja tulema oli juurikin sitä: voimakkaan suolainen ja katkera maku, jota maallikkona väittäisin vielä "tunkkaiseksi". Oletuksena / mahdollisuutena tälleikin voisi olla janojuoma, mutta tyytyisin kyllä itse veteen tämän sijaan. Ei jatkoon; ampumamerkki Kolmas palkinto - Ei mitään. 

Alla vielä kuva pullosta:

Ritterguts Gose Original poseeraa kuvaa varten

Olut: Sierra Nevada Otra Vez

Iltasanomien ruokalan artikkelin innostamana päätin maistaa tätä Gose -tyyppistä olutta. Wikipedian mukaan goselle tyypillistä on hapan ja suolainen maku, mutta sitä voidaan maustaa eri tavoin.

Sierra Nevada -panimon Otra Vezissä mausteena on ollut lime ja agave ja sen maistaa juomasta kyllä: maku muistuttaa omituisella tavalla suolaista spriteä. Vehnäoluen tuntua ei juurikaan ole ja happamuus lyö läpi limestä. Juoma ei suurestikaan innosta, vaikka voisinkin kuvitella sen olevan hyvä janojuoma merkittävästi Suomen kesää lämpimämmissä olosuhteissa; kuten panimokin mainostaa: "for the ultimate answer to the heavy heat of the day". Suolaisuudesta on hyötyä: se korvaa hikoilun mukana poistuneen suolan aiheuttamaa suolatasapaino-ongelmaa ja näin vähentää mm. kramppeja. Maistoin tätä saunaoluena ja ilmeisesti sauna oli jo sitten liian kuuma, koska ei juoma ei tehnyt vaikutusta.

Linkki juomaan Alkon sivulle löytyy tästä.  Alla vielä kuva tölkistä:

Otra Vez - gose tyypppinen olut limellä ja agavella

Pitää kokeilla juomaa vielä mahdollisella hellesäällä, mutta jo tässä vaiheessa tyydyn arvoon Pronssinen ampumamerkki.

Viski. Kyrö Rye Single Malt

Olen pitkään jo kytännyt tilaisuutta maistaa kovasti hehkutettua Kyrö Distilleryn Rye Single Malt -viskiä. Tähän mennessä nuo viskierät ovat olleet niin pieniä, ettei suuhun asti ole riittänyt. Lopulta baari-illan aikana huomasinkin hyllyssä yhden pullon tuon juoman erää nro 8. Ravintolassakin se oli sen verran harvinainen, että sitä myytiin vain 2 cl per asiakas ja hintakin oli suolainen: 13 € / annos.

Alkon kuvaelman mukaan juoma on  "Täyteläinen, mahonginruskea, aprikoosinen, pippurinen, hunajainen". Moneen kertaan olen moittinut makuaistiani ja taas pitää moittia: eipä noita sävyjä oikein tuolta erottanut. Tuotteen leima alkossa on "Runsas & voimakas", kun taas lempitalousviski Famous Grouse saa leiman "Pehmeä & hedelmäinen". Tuossa lieneekin selitys makuongelmalle: en ole tarpeeksi tosimies juomaan "aikuisten juomaa", vaan suosin limpparityyppisiä viskejä.

Joka tapauksessa arvomerkiksi jää "Pronssinen ampumamerkki" ja suositukseksi "ei jatkoon". Toivotaan, että seuraavat erät ovat parempia; ginit tältä yritykseltä ainakin ovat onnistuneet ja viskien näkökulmasta ilmeisesti vähän liiankin hyvin.

Alla vielä kuva juomasta lasissa:

Kyrö Rye Single Malt

Olut: Laitilan Kukko Helles

Usealla taholla on hehkutettu Laitilan Kukon Helles -tyyppistä olutta. Onpa se viime kesäisen panimon uutisoinnin perusteella noussut myös naapurimaan Ruotsin suosituimmaksi pienpanimo-olueksi. Pitihän sitä itsenikin sitten maistaa, jotta tiesi mistä on kyse. Suosio näkyi tarjonnassa: kylän kapakoista oli kaikki Kukko Hellesit myyty pois ja piti marketista asti hakea, jotta pääsi maistelemaan.

Laitilan panimon omalta sivulta:

"Laitilan Kukko Helles on suodatettu vaalea pohjahiivaolut. Oluttyypin juuret ulottuvat 1800-luvun lopun Müncheniin, jossa se luotiin saksalaiseksi vastineeksi tšekkiläiselle Pilsner-tyyppiselle oluelle. Oluessa on perinteistä Pilsiä runsaammin käymiskelvottomia sokereita, jotka lisäävät täyteläisyyttä. Humalointi on yksinkertainen mutta selkeä. Kukko Helles -oluen valmistuksessa on käytetty kotimaisia vaaleita maltaita ja saksalaisia humalia (Magnum ja Perle)."

Laitilan Kukko Helles -tölkki poseeraa

Miltä sitten maistui? Olen aiemmissakin alkoholiarvioinneissa moittinut oman suuni olevan tuohta ja näin se varmaankin taas tälläkin kertaa on. Maku on peruslageria kitkerämmän (= varmaankin "täyteläisemmän") oloinen eikä tehnyt mitään erityistä vaikutusta. En siirry tähän juomaan, vaan tyydyn sauna- ja ruokaoluena edelleen kotimaisiin peruslaagereihin ja viihdejuomana vehnäoluisiin tai espanjalais/meksikolaisiin kylmiin lagereihin limen kera. Olutpuristit ja -fanaatikot tästä varmaan riemastuvat, mutta annan silti juomalle ampumamerkin "Pronssinen ampumamerkki".

Vehnäolut: Störtebeker Bernstein-Weizen

Juon säännöllisesti vehnäoluita "viihdetarkoituksessa" eli baarissa käydessä. Jostain oudosta syystä vehnäolut ei kuitenkaan maistu ruokajuomana eikä saunaoluena; liekö syy totutuissa tavoissa vai vehnäoluiden tyypillisessä makeudessa, joka ei sovi ruokien kera ja joka ei tunnu virkistävältä janojuomalta saunan yhteydessä.

Hyviä ne usein kuitenkin ovat. Ostin kokeeksi Prismasta Störtebeker Bernstein-Weizen -nimistä juomaa. Kyse on Stralsunder Brauerei -nimisen saksalaisen panimon tuotteesta, jossa on alkoholia 5,3%. Ostos oli onnistunut: juoma on sopivan makeaa, mutta ei imelää ja soveltuu erityisen hyvin seurustelujuomaksi. Myöskään mahakipua tms. "jälkitauteja" tästä ei seurannut, mikä ei päde kaikkiin vehnäoluisiin eikä totuuden nimessä myöskään lagereihin.

Alla pari kuvaa pullosta:

Kokokuva pullosta

Pelkkä etiketti

Vertailussa oman (tuohisuu...) benchmarkingin mukaan Kronenbourgin Blanc on kuitenkin kertaluokkaa parempi. Blanc sai Kultaisen ampumamerkin, joten siihen suhteutettuna Störtebeker on ansainnut Hopeisen. Suosittelen perusolutsieppojakin tutustumaan tähän juomaan ennakkoluulottomasti.

Vehnäolut: Kronenbourg 1664 Blanc

Ruokajuomana pyrin aina nauttimaan perusohralaagereita mutta "viihdejuopottelussa" suosin usein vehnäoluita. Baarien peruskauraa (oikeammin "-vehnää") ovat Hoegaarden ja Franziskaner mutta sattumalta löysin kertaluokkaa maittavamman tuttavuuden nimeltään Kronebourg 1664 Blanc (tuttavien kesken myös K1664 Blanc). Juoma on erittäin maukas vaikka onkin valmistettu Baltika -panimolla Venäjälle (!!!!).

Ohessa maahantuojan eli Sinebrychoffin kuvaus juomasta:

"Kronenbourg 1664 Blanc (tunnetaan myös nimellä K1664 Blanc) on raikas ja moderni suodatettu vehnäolut. Oluen hedelmäisessä maussa on häivähdys korianteria ja sitrusta, aromissa voi aistia myös aprikoosia. Oluen valmistuksessa on käytetty Strisselspalt-humalaa Ranskan Alsacesta. Humalointi antaa Blancille sille ominaisen, hienostuneenn maun.
K1664 Blanc sopii mainiosti seurusteluolueksi ja hyvän ruoan kanssa nautittavaksi. Blanc sopii erityisesti salaattien, valkolihaisen kalan, kevyiden kanaruokien ja kirpeiden jälkiruokien kanssa nautittavaksi."

Tekniset tiedot:

• Kronenbourg 1664 Blanc
• Alkoholiprosentti 4,5 % 
• Tarjoilulämpötila: 4 - 7 astetta 
• Kantavierre: 11 % Plato 
• Väri: 7 EBC 
• Katkerot: 10 EBU 
• hiilihydraatit <4 g - josta sokereita 0 g 
• proteiini 0g, suola 0 g 
• energia 180 kJ/ 45 kcal 
• Ainesosat: vesi, ohramallas, vehnä, väri sokerikulööri, happamuudensäätöaineet: sitruunahappo ja maitohappo, hapettumisenestoaine askorbiinihappo, sitruskuori, korianteri, humala. 
• Alkoholi: 4,5 % Vol. 
• Ravintosisältö per 100 ml: rasva 0 g - josta tyydyttynyttä 0 g (ketä kiinnostaa...) 
• Pakkaus: 33 cl kierrätyslasipullo 
• Valmistettu Baltika-panimolla Venäjällä 

Ja alla vielä kuva pullosta:

Kuva pullosta Sinebrychoffin sivuilta

Juoma on sen verran hyvää että annan sille kylmästi Kultaisen ampumamerkin.

Olut: Founders KBS

Willien kieli on tuohesta ja makuaistin vivahdekyvykkyys lähellä nollaa. Siitä(kin) syystä suosin pääsääntöisesti pliisuja lager -tyyppisiä oluita joiden merkittävin ominaisuus on se että ne sisältävät alkoholia...

Innostuin kuitenkin jonkun lehden tms. hehkutuksen pohjalta ostamaan Alkosta Fouders KBS (Kentucky Breakfast Stout) -nimistä olutta. Kyseinen tuote löytyy Alkon katalogista tästä linkistä. Juoma on kohtuullisen kallista olueksi; 9,16 € 0,355 litran pullossa. Alkoholipitoisuus on niinkin kova kuin 11,9% joka ei enää kuulosta oluelta lainkaan.

Tuon Alkon kuvauksen mukaan kyseessä on Stout&Porter (tarkemmin Imperial Stout) -ryhmään kuuluva juoma joka on "Ruskeanmusta, erittäin täyteläinen, voimakkaasti humaloitu, paahtomaltainen, kuivahedelmäinen, taatelinen, kaakaoinen, mokkainen, hennon vaniljainen, runsas, pitkä". Tuohisella suulla maisteltuna tuolta erottuu lievä mokan maku ja ehkä olutpullon etiketin innostamana myös hieman suklaanvivahdettakin: etiketissä mainitaan kyseessä olevan "Ale brewed with chocolate and coffee aged in oak bourbon barrels". Bourbonia en tuolta kyllä erottanut hyvällä tahdollakaan.

Alla kuva tuotteesta:

Founders KBS

Arvomerkkinä annan tälle Hopeisen ampumamerkin mutta korostan että arvostelu ei todellakaan ole ammattimaisen oluenmaistajan tekemä. Toivottavasti Foundersin myynti ei tämän johdosta romahda...

Yritin selvitellä että mitä tarkoittaa tuo Breakfast juoman nimenä. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyi määritelmää tälle oluelle: "The coffee lover’s consummate beer. Brewed with an abundance of flaked oats, bitter and imported chocolates, and two types of coffee, this stout has an intense fresh-roasted java nose topped with a frothy, cinnamon-colored head that goes forever.". Eli pitänee tulkita että aamiainen on tässä mainittu koska oluen ystävä voi nauttia kyseisen KBS:n kahvin sijaan.

Alkon tilauspalvelulle  annan tässä kohtaa runsaat kehut ja suosittelen käyttämään. Tilauspalvelu toimittaa tänne metsäsuomeenkin lähes koko valikoiman alkoholijuomia ja vieläpä ilmaiseksi (siis juoma on kyllä maksettava...) jos jaksaa odottaa 4 päivää hakkaavasta janosta huolimatta. Käytännössä tuo 4 päivää on kyllä osoittautunut olevan 2 päivää mutta kannattaa tietysti laskea varman päälle ettei tarvitse kuivin suin viikonloppua viettää.

Skottiviski: The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt

Macallan valmistaa kalleinta viskiä mitä Alkosta löytyy nimeltään  The Macallan M Decanter Single Malt  . Pullon hinta on 4999 € eli mistään köyhälistön janojuomasta ei ole kyse. Alla kuva setupista joka on sinällään varsin näyttävä kuten viiden tonnin hintaan kuuluu ollakin.

The Macallan M Decanter Single Malt - 4999 € / pullo

Tässä on muuten uteliaisuuden vuoksi linkki Alkon sivulle hakuun jossa näytetään nuo kalleimmat juomat. Useampi viski sieltä löytyy ja kaksi tuotetta myös Macallanilta.

Koska Willie Rokka kuitenkin lukeutuu tuohon köyhälistöön, hankin saman tehtaan proletariaattiviskiä The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt joka on selvästi edullisempaa eli 67,89 € / pullo.

The Macallan Fine Oak 12 Year Old Single Malt - 67,89 € / pullo

Tuolla hinnalla saa perustalousviskiä eli Famous Grousea tuplamäärän eli puolitoista litraa. Onko Macallan paljon parempi kuin Kuulu Riekko? Enpä väittäisi olevan. Maku on kyllä mukavan pehmeä mutta mitään erityistä särmää siinä ei ole. Onkohan meikällä suu tuohesta kun rahakaan ei tee eroa juomien välillä? Alkon määritelmän mukaan juoman ominaisuudet ovat seuraavat: "Kullankeltainen, keskitäyteläinen, lämmin, pehmeän maltainen, runsaan hedelmäinen, tyylikkään tamminen". Macallanin itsensä mielestä syynä on heidän kolminkertainen kypsyttämisprosessinsa: juomaa kypsytetään käytetyissä tammisissa eurooppalaisissa sherrytynnöreissä, amerikkalaisissa sherrytynnöreissä ja amerikkalaisissa bourbontynnöreistä joista jokaisesta tulee oma makuvivahteensa. Työlästä tuo ainakin on jos ei tuohisuun makuaisteihin vaikutakaan..

Sitten kun lottovoitto nasahtaa niin pitää tuo M -versio hommata maisteltavaksi Unicatin yöpöydälle.

Annan tälle yksilöarvosteluna Hopeisen ampumamerkin.

Näitä viskejä on muuten enemmänkin arvioitu Kyhepunussa:

• Skottilaisten talousviskien vertailu
• Irlantilaisten talousviskien vertailu
• Uuden mantereen viskivertailu
• Talousviskien MM-kisat (tulos oli "lievä" yllätys... eikä maailmanmestaria ole tullut juotua sen koommin).
• Rajajääkärin Monkey Shoulder -arvio

VISKI: MONKEY SHOULDER Yksinäisen hepun yksilöllinen viskitesti

Kypsät heput ovat tunnetusti viskien ystäviä. Eipä tee rajajääkäri poikkeusta. Ihan testattiin isommat määrät about vuosi sitten eri viskejä, ja voittajakin tuolloin löytyi.
Tsekatkaa vaan tästä blogista, jos ette tiedä mikä viski voitti!

Mutta, mutta: joulun alla tuli käytyä tuolla ihanan lämpimässä Espanjalle kuuluvalla saarella Kanarialla. Lennolla huomasin sitten ihka uuden maistelemattoman viskimerkin: Monkey Shoulder'in, blendattu maltti skottiviski, jes! Siis "Jes!" minä ajattelin ja otin sellaisen neuvoa antavan suullisen... No en tiennyt tietenkään mitä odottaa, koskapa kirjallisuutta en näistä asioista ole lukenna.
Hiukkasen oli ätjäkkää evästä. Ehkä vivahdus on ripaus Ballantinea, ja Kossua.. siis ehtaa evästä. Alkoholi ei tosin maistunut, vaikka viski parin maistelun jälkeen maistuikin ihan mukavasti.
Lämmitti, rentoutti ja enemmän juodessa olisi humalluttanutkin, mutta kun mieli on maistelijan niin jäihän litran pullosta vielä toiseenkin kertaan ( siis oikeasta ihan useampaankin.. taitaa olla sellainen negatiivinen alkoholiongelma)
Mutta siis viskistä sen verran, että en toista kertaa laittaisi likoon 40 euroa, vaikka halvallahan sen siis sai lennolta, jos totta puhutaan. Alkossa tuote on muuten tilausviskinä ja hintaa 0,7 l putelille on määritelty 42,50 euroa. Eli sainhan minä omani hiukkasen halvemmalla.
Alko muuten juoman määrittelee "Meripihkanruskea, keskitäyteläinen, terävä, hedelmäinen, mausteinen", mutta heillä onkin ammattimaistelijat, jotka eivät ymmärrä nielaista juomaansa. Toista se on tälläisen kotikutoisen amatöörin maistella, eikä taatusti ole varaa sylkeä takaisin lasiin!
Sanottakoon tässä nyt, että pieni oli litran pullon juomiseksi. Tuote on valitettavasti jo loppunut meidän erittäin paikallisesta ravintolasta (sori Williekin!). Eli ihan juotavaa evästä.

En ryhdy kuitenkaan yhden miehen maistelujen perusteella antamaan noita mitaleja, mutta jonkin verran kertonee se, että minun puolestani Monkey Shoulder vastedes jää hankkimatta.

Linkki Monkey Shoulderin sivustolle (on muuten tehty paremmalla maulla kuin itse viski):
https://www.monkeyshoulder.com/

Kuva lainattu Caskers.com sivulta

Edit: Linkki ao. tuotteeseen löytyy Alkon sivuilta tästä.

Talousviskien MM-kisat

Talousviskien (litrahinta alle 50€) vertailussa seulottiin voittajat skotlantilaisista, irlantilaisista ja uuden mantereen edustajista. Loppuotteluun pääsivät Famous Grouse (Skotlanti), Tullamore D.E.W (Irlanti) ja Black Velvet (USA).

Kilpailupaikan setup näkyy alla olevassa kuvassa:

Testi tehtiin perinteiseen tapaan kaksoissokkotestinä, kalibrointijuomana käytettiin vettä ja lopuksi verrokkina kotimaista Teerenpeliä joka on kertaluokkaa hintavampaa kuin vertaillut talousviskit.

Tulokset olivat ainakin kirjoittaneen mielestä hieman yllättävät:

1. Voittaja: Black Velvet
2. sija: Tullamore D.E.W
3. sija: Famous Grouse

Rajavartija sai Famous Grousen omassa pisteytyksessään ykköseksi (jatka siis ao. aineen ostamista) mutta Willien hyljeksinnän vuoksi se tipahtikin kokonaisarvioinnissa kolmoseksi.

Seuraavanlaisia kommentteja kuultiin:

• Tasapaksu (BV)
• Jokin tunkkainen maku (FG)
• Terävä jälkimaku (TD)
• Amerikkalaista paskaa (BV)

Eli kovin imartelevia eivät arvioinnit olleet... Talousviskit on nyt joka tapauksessa arvioitu maailmanlaajuisesti. Pitänee vaihtaa juomalajia tai hintaluokkaa.

Talousviskien vertailu osa 3 - Uusi manner

Rajavartijalla ja Williellä oli tällä kertaa tutkittavana kohtuuhintaiset (alle 50 € /litra) amerikkalaiset ja kanadalaiset talousviskit. Arviointitehtävä oli yllättävänkin haastava ja voittaja löytyi vasta tiukan pistelaskennan jälkeen.

Vertailussa olivat seuraavat juomakset:

Black Velvet:

• 31,14 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Kullankeltainen, kevyt, lämmin, hennon hedelmäinen, mausteinen
• Testiryhmän luonnehdinta: Makeahko mutta ei liikaa. Helposti lähestyttävä; voisi suositella jopa naisihmiselle.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001196/
• Sijoitus arvioinnissa: 1. palkinto
• Rajavartija: Oliko kyseessä juuri tämä sortti Black Velvettiä?

Kentucky Gentleman:

• 34,00 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, terävä, hedelmäinen, kermatoffeinen, mausteinen
• Testiryhmän luonnehdinta: Ärtsyn makuista - hyvä vai huono? Mustavalkoinen maku. Ytyä ja makua. Vaniljanmakuinen (wtf? Pitäisi varmaan maistaa miltä se vanilja maistuu..)
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001516/
• Sijoitus arvioinnissa: 2. palkinto

Jack Daniels:

• 47,80 € / litra 
• Alkon luonnehdinta: Vaaleanruskea, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, kevyen banaaninen, mausteinen, hennon vaniljainen
• Testiryhmän luonnehdinta: Liian lievä. Maistuu Offilta.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/115026/
• Sijoitus arvioinnissa: 3. palkinto

Näin ollen vertailussa kävi taas siten että halvin juoma voitti. Kertookohan tuo juomista vai juojista? Seuraavanna vaiheena onkin sitten "mestarien liiga" eli Famous Grouse, Tullamore Dew ja Black Velvet ottavat mittaa toisistaan. Spektaakkelin ajankohta ja paikka on sopimatta; mestarien liigan loppuottelu pelattiin Berliinissä..

Talousviskien vertailu osa 2 - Irlanti

Rajavartija ja Willie istahtivat taas ankaran arviointitehtävän pariin. Tällä kertaa tutkittavana olivat kohtuuhintaiset (alle 50 € /litra) irlantilaiset viskit. Tehtävä oli kova ja Williellä jo kuntokin petti rypistyksessä mutta tuloksia saatiin silti.

Vertailussa olivat seuraavat juomakset:

Jameson:

• 49,97 € / litra (tiukille vetää mutta jää alle viidenkympin..)
• Alkon luonnehdinta: Kullankeltainen, keskitäyteläinen, terävä, hennon hedelmäinen, kevyen mausteinen, viljainen
• Testiryhmän luonnehdinta: Vaniljan tuoksuinen (wtf?), ummehtunut maku, ei luonnetta, kaunis väri
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001576/
• Sijoitus arvioinnissa: jaettu 2. palkinto

Bushmills:

• 45,43 € / litra
• Alkon luonnehdinta:  Keltainen, keskitäyteläinen, lämmin, hedelmäinen, hennon viljainen
• Testiryhmän luonnehdinta: Terävyyttä eniten, hajuton, maistuu viskiltä
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001587/
• Sijoitus arvioinnissa: jaettu 2. palkinto

Tullamore D.E.W:

• 41,60 € / litra
• Alkon luonnehdinta: Vaaleankeltainen, kevyt, lämmin, makean viljainen, kevyen vaniljainen
• Testiryhmän luonnehdinta: Terävä, napakka, Ballantinesin makuinen, miellyttävin väri.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/115646/
• Sijoitus arvioinnissa: Voittaja

Arvionti oli haastavaa ja kuten tuloksista näkyykin, selkeää paremmuusjärjestystä ei saatu syntymään. Itseasiassa Tullamore sijoittui kaikilla arviointikierroksilla toiselle sijalle mutta juuri tämän tasaisuutensa vuoksi nousi lopulta arvioinnin parhaaksi. Ja kyseessähän on sikäli hyvä ostos että kyseessä on tämän vertailun edullisin juoma.

Arviointikierroksen päätyttyä sovittiin (muistaakseni...) että seuraavalla kerralla siirrytään Uuden Mantereen puolelle ja testataan Yhdysvaltalaisia ja/tai Kanadalaisia viskejä. Mielenkiintoista nähdä että saadaankohan tuolloin selkeämpi tulos syntymään.

Talousviskien vertailu - Skotlanti

Raportoinpa tänne talteen talousviskien vertailun jonka Rajavartija ja Willie suorittivat peräti kaksoissokkotestinä. Testin tulos on täysin aukoton ja kiistämätön: molemmat päätyivät tarkastuskierroksen jälkeenkin täsmälleen samoihin tuloksiin.

Vertailussa olivat seuraavat kohtuuhintaiset viskit:

The Black Grouse:

• 45,80 €/litra
• Alkon luonnehdinta: Kullankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, hedelmäinen, hennon tervainen, tamminen
• Testiryhmän luonnehdinta: liikatervainen ja mitäänsanomaton
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/146026/ 
• Sijoitus arvioinnissa: 3 palkinto

The Famous Grouse:

• 42 € / litra
• Alkon luonnehdinta: Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, viljainen, kevyen aprikoosinen
• Testiryhmän luonnehdinta: Miltähän aprikoosi mahtaa maistua?
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/001377/
• Sijoitus arvioinnissa: Voittaja

The Highland Way:

• 29,10 € / litra
• Alkon luonnehdinta: Kullankeltainen, keskitäyteläinen, hennon savuinen, pehmeä, hedelmäinen
• Testiryhmän luonnehdita: Vanerinen.
• Linkki Alkon sivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/140878/
• Sijoitus arvioinnissa: 2. palkinto

Yllätys vertailussa oli tuon kalleimman viskin jääminen vertailun viimeiseksi. Ehkä tuossa tapauksessa ylitervaus oli ongelma mutta kyllä ao. juomaa vaivasi jonkinlainen ilmeettymyys tai latteus.

Pitänee jatkaa vielä arviointeja muutaman muun viskisortin kanssa. Ehkä mukaan irlantilaisia tai jopa amerikkalaisia juomia?

Viina: Marskin ryyppy

Mannerheimilla oli tapana tarjota ruokailun alussa snapsi. Tapaan kuului että lasi oli ääriään myöten täynnä ja kunnia-asiana oli pitää käsi niin vakaana että juomaa ei läikkynyt yli. Jos joskus näin kävi, Marskilla oli tapana kysyä: "Eikö kastike olekaan hyvää kun kenraali kaataa siihen lisää mausteita?".

Alkuperäisen marskin ryypyn resepti oli seuraava:

• 1 litra Rajamäen akvaviittia
• 2 senttilitraa kuivaa vermuttia
• 1 senttilitra giniä

Marskin ryyppy -tuotenimen on rekisteröinyt Mikkelin Klubi. Klubi luovutti tavaramerkin korvausta vastaan brittiläiselle Allied Domecq -yritykselle joka toi Marskin ryypyn taas Suomeen saataville 1995. Tuon jälkeen 2005 Klubi myi oikeudet ranskalaiselle Pernod Ricardille ja tämä edelleen juomaa koko ajan valmistaneelle kuopiolainen Lignell & Piispaselle jolla tuoteoikeudet Marskin ryyppyyn siis nykyisin ovat. Alkon tuotenumero on 000412 ja puolen litran pullo maksaa 21 €.

Pullo on pakattu juhlavaan pakkaukseen ja on itsessään tyylikkään näköinen:

No miltäs se sitten maistuu? Viinalta, tosin ei pelkältä kossulta tai vodkalta vaan mukana on pikantti maustesävähdys vermutin ja ginin suunnalta. Toimii parhaiten alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan snapsina, jääkylmänä ja esim. majuriylennystä itsenäisyyspäivänä juhlittaessa (sisäpiirin kommentti).

Ehdottomasti Marskin ryyppy pitää nauttia aperitiivina jos tarjolla on hänen lempiruokaansa Vorschmackia.

Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki.

Edit: Lisäsin aiheeseen sopivasti osuvan Fingerporin (copyright Pentti Jarla):

Edit: Lisäsin toisenkin aiheeseen liittyvän Fingerporin (copyright edelleen Pentti Jarla):