Natsipuolueen organisointiohje

Satuin seuraamaan syrjäsilmällä televisiosta jotain komediaohjelmaa joka kertoi mainostoimistomaailmasta. Tarinassa toimiston johtaja vetäisi viimeisenä oljenkortenaan asiakkaalle esiin Kansallis-Sosialistisen puolueen organisoitumisohjeen (Organisationsbuch der NSDAP) vuodelta 1937. Selvitin uteliaisuuttani että onko tuollainen ohje tosiaankin olemassa ja jopa saatavissa netistä. Kyllä löytyy, esim. tästä linkistä. Huom! Tuo on iso tiedosto (23,5 Mt) joten lataaminen saattaa kestää ainakin hitaammalla / mobiililiittymällä.

Teos kuvastaa hyvin mielenkiintoisesti kuinka perinpohjaista ja ammattimaista natsien organisoituminen ja toiminnan suunnittelu on ollut. Kirjassa on numeroituja sivuja 556 kpl (Adoben mielestä jopa 678) ja siinä on kuvattu hyvin yksityiskohtaisella tavalla kaikki asiat joita saksalaisen natsipuolueen pyörittämisessä 1930-luvulla pitää ottaa huomioon. Tuo mainostoimiston heppu käytti kirjaa graafisen ohjeen esimerkkinä ja sitäkin se on: kirjassa on kuvattu mm. eri organisaatiotasojen univormujen ulkoasut, arvomerkit, liput ja viirit jne.

Otin tähän muutamia irtiottoja kun koko dokumenttia ei saanut liitettyä.

Alla ensinnä natsipuolueen organisoinnin pääjako. Tuo "Der Führer" on luonnollisesti Adolf itse. Kaaviosta käy ilmi jako erilaisiin alueisiin ja näiden alueiden vastuuhenkilöt. Reich = Valtakunta, Gau = Alue ja Kreis = Piiri. Myöhemmässä kohtaa kirjaa on pureuduttu vuorotellen taas näihin jokaiseen tasoon.

Seuraavana esimerkki visuaalisen ilmeen esittämisestä; yllä SS-upseerin kesäunivormuversiot ja alla vastaavat talviversiot/pitkät päällystakit. Univormut on suunniteltu tarkalla silmällä tekemään vaikutuksen katsojiin ja toimimaan joukkokohtauksissa. Kullekin organisaatiolle ml. nuorisojärjestöt löytyy kirjasta mallit univormuille ja vapaa-ajan asuille.

Seuraavassa kaaviossa on esitetty SS:n sotilasarvot merkkeineen:

Nuo SS-arvot tarkoittavat suomalaisina sotilasarvoina seuraavia:

Reichsführer-SS                                 Sotamarsalkka (varattu Heinrich Himmlerille)
SS-Oberstgruppenführer                    Kenraalieversti (ei käytössä Suomen armeijassa)

SS-Obergruppenführer                       Kenraali

SS-Gruppenführer                              Kenraaliluutnantti

SS-Brigadeführer                               Kenraalimajuri

Esiupseerit

SS-Oberführer                                    "Vanhempi eversti" (ei käytössä Suomen armeijassa)
SS-Standartenführer                           Eversti
SS-Obersturmbannführer                   Everstiluutnantti
SS-Sturmbannführer                          Majuri

Komppaniaupseerit
SS-Hauptsturmführer                         Kapteeni
SS-Obersturmführer                          Luutnantti
SS-Untersturmführer                         Vänrikki

Aliupseerit
SS-Sturmscharführer                         Sotilasmestari
SS-Stabsscharführer                          Komppanian vääpeli (ei käytössä Suomen armeijassa)
SS-Hauptscharführer                         Vääpeli
SS-Oberscharführer                           Ylikersantti
SS-Scharführer                                  Kersantti
SS-Unterscharführer                          Alikersantti

Värvättyjen arvot
SS-Rottenführer                                Korpraali
SS-Sturmmann                                  Korpraali
SS-Oberschütze                                1. luokan sotamies (ei käytössä Suomen armeijassa)
SS-Obermann                                   1. luokan sotamies (ei käytössä Suomen armeijassa)

SS-Schütze                                       Sotamies
SS-Mann                                           Sotamies

SS-sotilasarvothan olivat erilaiset kuin Wehrmachtin käyttämät "oikeat" sotilasarvot.

Tässä alla näkyvät muistin virkistämiseksi Suomen Armeijan sotilasarvot jos joku ei niitä nyt satu muistamaan:

Eidt: Yhdysvaltojen armeijan sotilasrvot tulivat näkyville Taistelutoverit -sarjan yhteydessä joten lisäsin ne ao. sarjasta kertovaan kirjoitelmaan. Kyseinen kirjoitelma löytyy tästä linkistä.

Ja viimeisenä visuaalisen ilmeen esiintymänä pari standaaria/lippua joita kannettiin joukkojen etunenässä paraateissa:

Natsit osasivat propagandan. Yksi hyvin merkittävä syy miksi Saksan kansa saatiin sortumaan erilaisiin järjettömyyksiin näiden veijareiden johtamana oli nimenomaan visuaalinen osaaminen. Tilaisuuksista, Adolfin ja muiden johtajien puheista, radioesityksistä ja muista tapahtumista rakennettiin tietoisesti valtavia ja näyttäviä spektaakkeleita jotka saivat ihmiset (laumaeläimiä kun ovat) yhteisessä ekstaasissa vaatimaan Lebensraumia...

Toivottavasti nykymaailmassa medialukutaito on kehittynyt ja internet antaa vaihtoehtoista tietoa (ainakin Pohjois-Korean, Kiinan ja Venäjän ulkopuolella) jotta vastaavilta joukkojärjettömyyksiltä vältyttäisiin tulevaisuudessa.

Edit: Yhdysvaltain armeijan arvomerkit löytyvät Taistelutoverit -sarjan kuvauksen yhteydestä tästä linkistä.

Poikkeus tuttuun: Numeroarvoitus viime vuosisadan alkupuolelta

Täällä on sodittu ja syöty, on juotu ja välillä on tehty esittelyjä, eikä pois ole jääneet käytännön vinkitkään.
Jotain uutta nyt, tosin menneeltä vuosituhannelta. Kirjan nimi oli joku "Pääskynen", enkä tutustunut siihen muuten ollenkaan. Työkamraatit iskivät eteeni seuraavan matemaattisen arvoituksen (en ole vielä ehtinyt asiaan paneutua - sillä ei ehkä ole merkitystäkään.. matikka lienee niitä heikoimpia puolia minussa kielten, fysiikan ja kemian, liikunnan, historian, kuviksen, musiikin, psykan, bioskan, äikän kanssa, hups siinähän tuli melkein kaikki oppiaineet... LOOSER!).

Siis matemaattinen knoppitehtävä:
Arvoituksessa on tarkoitus selvittää kolmen numeron sarja, joka täyttää alla olevat yhdeksän kriteeriä. Merkitään niitä kirjaimilla A, B ja C. Good luck!

1. Jos B:n vähennät A:sta ja jäännöksen lisäät alkuperäiseen A:han, niin summa on yhtä suuri kuin C.

2. Jos lasket B:n ja C:n yhteen, niin summa on yhtä suuri kuin 2 kertaa A.

3. Jos B:n vähennät A:sta ja jäännöksen lisäät C:hen, saat erään luvun, mutta jos vähennät B:n C:stä ja jäännöksen lisäät A:han, niin saat saman summan kuin äskenkin.

4. Jos lasket A:n ja C:n yhteen, saat summan, jonka kaikki numerot ovat samoja kuin B.

5. Jos A:n vähennät C:stä ja jäännöksen lisäät B:hen, saat summaksi A:n.

6. Jos B:n lisäät A:han ja alkuperäisen B:n vielä vähennät C:stä, saat kaksi lukua, joiden erotus on B.

7. Jos kerrot A:n itsellään, saat luvun, joka on 2 kertaa suurempi B:n ja C:n summaa.

8. Jos kerrot C:n itsellään, saat luvun, johon A:n ja B:n summa sisältyy 9 kertaa ja jäännökseksi jää A

9. Ja viimeiseksi, jos näiden edellisten yhtälöiden lukumäärään lisäät A:n, saat luvun, joka on yhtä suuri kuin A:n, B:n ja C:n yhteinen summa.

Mikäs luku se on? Mie en tiiä! En mie kehtaa! En mie halluu! Ei Jaska nyt!

Kirja: Antony Beevor: Ardennit 1944 : Hitlerin viimeinen uhkayritys - ISBN 978-951-0-41213-8

Antony Beevor on tyylilleen uskollisesti laatinut järkälemäisen teoksen Ardennien hyökkäyksestä 1944. Teoksella on liitteineen paksuutta 616 sivua ja tiuhaan ladottua tekstiä.

Olen lukenut kiintoisampiakin kirjoja Beevorilta. Tätä teosta vaivaa tietty sekavuus: alueella toimi lukuisia saksalaisia, amerikkalaisia ja brittiläisiä joukko-osastoja joista osaa vielä nimitettiin samoilla käytännöillä (NN panssaridivisioona jne.) joka on omiaan sekavoittamaan lukemista ja vaikeuttamaan tilanteen seurantaa. Toki SS-divisioonat ja Panssarikrenatööridivisioonat erottuvat liittoutuneiden vastaavista mutta kartalla on silti sananmukaisesti vaikea pysyä. Ehkäpä tämänkaltaisille kirjoille voisi kehittää tukimateriaaliksi nettiin interaktiivisen kartan josta lukiessaan voisi samalla tarkastaa tilanteen?

Toinen kirjaa latistava seikka on se että Ardennien hyökkäys ei merkittävyydestään huolimatta ole samankaltainen sodan käännekohta kuin Stalingrad tai Berliini. Lopulta saksalaisten yritys oli varsin toivoton; liittoutuneiden miehistö-, materiaali- ja kalustoylivoima ja erityisesti ehdoton ilmaherruus ratkaisi pelin jo etukäteen.

Beevorilla on tapana sirotella dokumentaarisen teoksen sekaan detaljeja yksityisten sotilaiden ja siviilien kohtaloista. Tässäkin kirjassa Beevor kuvaa mm. belgialaissiviileiden kärsimyksiä molemminpuoleisessa tykkitulessa, amerikkalaissotilaiden kärvistelyä puutteellisessa talvivarustuksessa ja SS-joukkojen julmuuksia sekä siviilejä että sotavankeja kohtaan. Jälkimmäisessä touhussa riittääkin ihmettelyä. Ainakin Beevorin mukaan SS-miehet toimivat oikeastikin samoilla periaatteilla kuin Korkeajännityksessä aikoinaan kuvattiin. Tuollaisen toiminnan hyödyllisyyttä ja sopivuutta sotilasmoraaliin ja -kunniaan voi vain kummastella. Esimerkiksi Malmédyssä ja Stavelotissa SS-Obersturmbannführer (= everstiluutnantti) Joachim Peiperin SS-joukot teloittivat 86 sotavankia ja ainakin 111 siviiliä. Sodan jälkeen yksiköstä tuomittiin 43 miestä kuolemaan ja 30 vankeuteen. Kuolemantuomioita ei kuitenkaan pantu käytäntöön ja kaikki tuomitut vapautettiin jo 1950 -luvulla. Ranskan vastarintaliikkeen jäsenet sen sijaan tappoivat Peiperin itsensä vuonna 1976.

Ardennien hyökkäys oli yksi monista tapauksista jossa Hitlerin idean pohjalta ajauduttiin lopulta katastrofiin. Ardenneille siirrettiin joukkoja joita olisi välttämättä tarvittu Neuvostoliiton talvihyökkäyksen torjuntaan ja lisäksi nuo joukot varusteineen ja materiaaleineen kuluivat ankaroissa taisteluissa lähes toimintakyvyttömiksi. Beevorin mukaan tämä nopeutti merkittävästi Neuvostoliiton rynnistystä Berliiniin.

Hitler puuttui, jälkikäteen arvioiden onneksi, sodanjohtoon ymmärtämättä siitä juurikaan mitään mutta kukaan ei uskaltanut hänelle tuoda tätä esiin. Päinvastoin, epäonnistumisiakin piiloteltiin viimeiseen asti koska tiedettiin että Adolf repii pelihousunsa jos saa tietää hienon suunnitelmansa menneen pieleen. Lisäksi tiukassa paikassa Hitler vaati säännöllisesti taistelua viimeiseen mieheen ja kielsi perääntymiset jolloin tarpeettomasti haaskattiin sotilaita toivottomissa taisteluissa.

Mitenkähän sota olisi päättynyt jos sitä olisivat johtaneet ammattisotilaat Hitlerin ollessa vain keulakuvana? Todennäköisesti samalla tavalla; Hitlerin politiikka johti tilanteeseen jossa mikään muu kuin Saksan ehdoton antautuminen ei tullut enää kyseeseen. Ammattimainen sodankäynti olisi todennäköisesti pitkittänyt sotaa ja lisännyt ainakin siviilien kärsimystä mutta lopputulema se olisi päätynyt Saksan tappioon.

Suosittelen kirjaa luettavaksi mutta varoitan sen hetkellisestä pitkäveteisyydestä. Myönnän teokselle Hopeisen ampumamerkin.

Venäjän hyökkäys Baltiaan Suomen kautta

Nato järjestää tänä vuonna useita sotaharjoituksia Euroopassa (mm. Brilliant Jump I, Trident Joust, Brilliant Jump II Part 1, Brilliant Jump II Part 2 ja Brilliant Capability - mielenkiintoinen sivuhuomio avoimuudesta muuten: harjoituksilla on jopa www-sivut täällä). Yhtenä osana em. harjoitusten skenaariota on tilanne jossa vihollinen uhkaa Nato-maita Suomen ja Ruotsin maa-alueilta samaan aikaan kun se etenee Viron läpi idästä länteen. Saatuaan haluamansa alueet haltuun Baltiassa vihollinen pysähtyy ja uhkaa käyttää ydinasetta jos sen toimintaan puututaan. Vihollinen lienee tässä tapauksessa Venäjä vaikka Nato ei sitä harjoitusskenaarioissaan sanokaan.

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka Nato tuota skenaariota rakentaa. Siellä ei tosin välttämättä mietitä asiaa ollenkaan vaan annetaan tuo tilanne vain tapahtuneena tosiasiana: Naton harjoitus keskittyy Baltiaan jolloin Suomen ja Ruotsin tilannekehitys ei kuulu harjoituksen sisältöön. Näin suomalaisittain voi tietysti arvailla "maallikkosodankäynnin" mielessä kuinka tuohon lähtöasetelmaan olisi ajauduttu.

Alla on muutamia mahdollisia arvailuja kuinka ollaan tultu tilanteeseen jossa vihollinen hyökkää Baltiaan Suomen kautta.

Skenaario 1. Suomi on antautunut tekemättä vastarintaa. Tällöin Suomen armeija on riisuttu aseista ja sen kalustoa, tukikohtia ja materiaalia käytetään hyökkäyksen osana. Ei kovin kiinnostava tarkasteltava.

Skenaario 2. Suomi on hävinnyt täysimittaisen sodan Venäjälle. Armeija on tuhottu. Tässä tilanteessa erona skenaarioon 1 on lähinnä Suomen armeijan jäljelle jääneen materiaalin pienempi määrä ja venäläisille joukoille aiheutetut tappiot jotka pienentävät näiden hyökkäysvoimaa edelleen Baltian suuntaan. Muutoin tämäkään lähestyminen ei ole kovin mielenkiintoinen.

Skenaario 3. Maahyökkäys keskeltä Suomea. Vihollinen tulee Suomen halki tavoitteenaan Hankoniemi josta hyökkäystä voidaan edelleen jatkaa Viroon ja Baltiaan. Hyökkäyskiila on luonnollisesti todellisuudessa alla esitettyä merkittävästi leveämpi ja sitoo runsaasti maajoukkoja sekä hyökkäyksen toteuttamiseen että maayhteyden auki pitämiseen hyökkäystavoitteen saavuttamisen jälkeen. Venäläisten huollon kannalta hyvä puoli tässä olisi maalogistiikan käyttökelpoisuus mutta vaarana on Suomen jäljelle  jääneiden joukkojen aiheuttamat häiriöt. Erityisesti suomalainen tykistö on kansainväliselläkin mittapuulla vahva ja kyvykäs ja se kykenisi toimimaan 15-40 km:n etäisyydeltä avainkapeikkoja ja solmupisteitä aiheuttaen katkoksia ja tappioita huollolle. Skenaario kartalla alla.

Skenaario 4. Maahyökkäys rannikkoa pitkin Helsingin kautta. Tämä skenaario johtaisi käytännössä Suomen lyömiseen sodassa: Suomen hallinnollinen, poliittinen ja taloudellinen toiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle ja sen haltuunotto johtaisi todennäköisesti muun Suomen siirtymiseen enintään järjestäytymättömään sissisotaan. Vahvuutena tälle skenaariolle olisi vasemman sivustan suojaaminen merivoimilla (Suomen merivoimat tuskin kykenisivät vastatoimiin) ja rantarautatien käyttömahdollisuus huollon tarpeisiin. Haasteena edelleen olisi sitoutuminen mahdollisesti pitkäaikaiseenkin taistelutoimintaan mikäli Suomen armeijaa ei saataisi kokonaan lyötyä ja se pystyisi järjestäytymään taistelutoimintaan. Toinen haaste olisi suuren siviiliväestön hallinta; pääkaupunkiseudun läheisyydessä asuu lähes 2 miljoonaa ihmistä jotka olisivat sekä puolustuksellinen että huollollinen ongelma. Kartta alla.

Skenaario 5. Maihinnousu Hankoon. Venäläiset tekevät vahvoilla maihinnousu- ja erikoisjoukoilla hyökkäyksen Hankoniemeen ja eristävät sen. Tämän jälkeen aluetta huolletaan meritse ja sitä käytetään hyökkäyksen lähtökohtana Baltiaan. Tämä operaatio olisi nopea ja helposti toteuttavissa. Ensimmäisen hyökkäysjoukon kuljetukseen voitaisiin käyttää rahtialusta (tai kahta) "Troijan hevosena" joka toisi ryhmän Hankoon. Tämä ryhmä valtaisi ja varmistaisi ensimmäisenä Hangon satamat jonka jälkeen seuraava hyökkäysporras toimitettaisiin merivoimien aluksilla paikalle. Hangossa on myös (vaatimaton) lentokenttä jonka kautta joukkoja ja materiaalia voidaan tuoda alueelle. Kenttä toimisi myös venäläisten rynnäkkö- ja ilmaherruushävittäjien tukikohtana. Heikkoutena tässä mallissa on huollon toteuttaminen meriteitse jota suomalaiset rannikkopuolustusjoukot voisivat mahdollisesti häiritä. Hankoniemi olisi lisäksi varsin pieni ja pistemäinen alue jatkotoimia ajatellen; vastatoimet Naton puolelta Baltiaan kohdistuvan hyökkäyksen jälkeen kohdistuisivat rajatulle alueelle jossa ei olisi kovin paljon mahdollisuuksia joukkojen ja materiaalien hajautukseen. Samoin Suomen armeijalla olisi mahdollisuus kyky vaikuttaa ainakin tykistöllä alueen toimintaan. Kartta alla.

Skenaario 6. Maihinnousu ja maahanlasku Ahvenanmaalle. Tämä olisi itseasiassa mielenkiintoisin malli. Ahvenanmaa on demilitarisoitu alue joten se olisi hyvin helposti otettavissa haltuun venäläisillä maihinnousu- ja maahanlaskujoukoilla. Saarena Ahvenanmaa olisi haltuunoton jälkeen helposti puolustettavissa. Ahvenanmaalta löytyy hyvä lentokenttä joka mahdollistaisi suuretkin huoltokuljetukset ja täysimittaiset lento-operaatiot Baltiaan. Tositilanteessa Ruotsi todennäköisesti paheksuisi voimakkaasti Ahvenanmaan kaappausta mutta paheksunnan tasolle toiminta todennäköisesti jäisikin. Ruotsi on liian selkärangaton ja mukavuudenhaluinen maa jotta se ryhtyisi sotimaan alueesta joka kuuluu Suomelle. Pahimmillaan Ahvenanmaan kaappaus saattaisi johtaa jopa siihen että Ruotsi liittyisi Natoon jolloin Suomen kohtalo olisi täysin Venäjän käsissä. Asiahan ei kiinnostaisi Natoa koska se takaa kyllä puolustusliiton jäsenten puolustuksen (artikla 5:n pohjalta) mutta ei vaaranna jäsenmaidensa turvallisuutta kumppanimaan vuoksi. Tämä on Naton puolelta tullut selvästi sanottua moneen kertaan vaikka sitä ei Suomessa uskotakaan. Kartta alla.

Kaikissa yllä olevissa kuvissa pohjakartta on Maanmittauslaitokselta.

Tuon skenaarioarvailun pohjalta väittäisin että velivenäläinen kiinnostuu Ahvenanmaasta joka olisi helposti haltuunotettavissa ja hallussapidettävissä ja sen lisäksi hyvin keskeisellä paikalla Itämerellä. Demilitarisointi on vain plussaa; ennenkään ei venäläisiä ole kansainväliset sopimukset hidastaneet. Haltuunotto käynnistyisi todennäköisesti jonkinlaisella keinotekoisella provokaatiolla esim. Kaliningradin suunnalla jolloin Venäjä perustelisi Ahvenanmaan haltuunottoa Kaliningradin,  Itämerenlaivastonsa ja viimekädessä Pietarin turvallisuudella. Toinen mahdollinen käynnistäjä operaatiolle voisi olla Suomen Nato-hakemuksen jättäminen samoilla perusteilla Venäjän puolelta kuin edellä.

Paras este Ahvenanmaan valtaukselle on Naton riittävän vahva läsnäolo Virossa, Latviassa ja Liettuassa: jos tuota maahyökkäystä Suomenlahden etelärantaa pitkin ei toteuteta, Ahvenanmaan haltuunotollekaan ei ole perusteita. Toisaalta Suomen (mahdollisen) Natojäsenyyshakemuksen jättämisen yhteydessä pitäisi ehdottomasti varmistaa että 5. artikla astuu voimaan nopeutetulla käytännöllä kuten joissain piireissä on vihjailtu jolloin Venäjä ei uskaltaisi lähteä testaamaan tuota artiklaa.

Tämmöistä teoretisointia Vapunpäivänä. Rajajääkärillä on tähän varmasti kommenttinsa sanottavana alkaen jo tutusta "Lue se Punainen Porvoo"...