Mielenkiintoista olisi tietää kuinka Nato tuota skenaariota rakentaa. Siellä ei tosin välttämättä mietitä asiaa ollenkaan vaan annetaan tuo tilanne vain tapahtuneena tosiasiana: Naton harjoitus keskittyy Baltiaan jolloin Suomen ja Ruotsin tilannekehitys ei kuulu harjoituksen sisältöön. Näin suomalaisittain voi tietysti arvailla "maallikkosodankäynnin" mielessä kuinka tuohon lähtöasetelmaan olisi ajauduttu.
Alla on muutamia mahdollisia arvailuja kuinka ollaan tultu tilanteeseen jossa vihollinen hyökkää Baltiaan Suomen kautta.
Skenaario 1. Suomi on antautunut tekemättä vastarintaa. Tällöin Suomen armeija on riisuttu aseista ja sen kalustoa, tukikohtia ja materiaalia käytetään hyökkäyksen osana. Ei kovin kiinnostava tarkasteltava.
Skenaario 2. Suomi on hävinnyt täysimittaisen sodan Venäjälle. Armeija on tuhottu. Tässä tilanteessa erona skenaarioon 1 on lähinnä Suomen armeijan jäljelle jääneen materiaalin pienempi määrä ja venäläisille joukoille aiheutetut tappiot jotka pienentävät näiden hyökkäysvoimaa edelleen Baltian suuntaan. Muutoin tämäkään lähestyminen ei ole kovin mielenkiintoinen.
Skenaario 3. Maahyökkäys keskeltä Suomea. Vihollinen tulee Suomen halki tavoitteenaan Hankoniemi josta hyökkäystä voidaan edelleen jatkaa Viroon ja Baltiaan. Hyökkäyskiila on luonnollisesti todellisuudessa alla esitettyä merkittävästi leveämpi ja sitoo runsaasti maajoukkoja sekä hyökkäyksen toteuttamiseen että maayhteyden auki pitämiseen hyökkäystavoitteen saavuttamisen jälkeen. Venäläisten huollon kannalta hyvä puoli tässä olisi maalogistiikan käyttökelpoisuus mutta vaarana on Suomen jäljelle jääneiden joukkojen aiheuttamat häiriöt. Erityisesti suomalainen tykistö on kansainväliselläkin mittapuulla vahva ja kyvykäs ja se kykenisi toimimaan 15-40 km:n etäisyydeltä avainkapeikkoja ja solmupisteitä aiheuttaen katkoksia ja tappioita huollolle. Skenaario kartalla alla.
Skenaario 4. Maahyökkäys rannikkoa pitkin Helsingin kautta. Tämä skenaario johtaisi käytännössä Suomen lyömiseen sodassa: Suomen hallinnollinen, poliittinen ja taloudellinen toiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle ja sen haltuunotto johtaisi todennäköisesti muun Suomen siirtymiseen enintään järjestäytymättömään sissisotaan. Vahvuutena tälle skenaariolle olisi vasemman sivustan suojaaminen merivoimilla (Suomen merivoimat tuskin kykenisivät vastatoimiin) ja rantarautatien käyttömahdollisuus huollon tarpeisiin. Haasteena edelleen olisi sitoutuminen mahdollisesti pitkäaikaiseenkin taistelutoimintaan mikäli Suomen armeijaa ei saataisi kokonaan lyötyä ja se pystyisi järjestäytymään taistelutoimintaan. Toinen haaste olisi suuren siviiliväestön hallinta; pääkaupunkiseudun läheisyydessä asuu lähes 2 miljoonaa ihmistä jotka olisivat sekä puolustuksellinen että huollollinen ongelma. Kartta alla.
Skenaario 5. Maihinnousu Hankoon. Venäläiset tekevät vahvoilla maihinnousu- ja erikoisjoukoilla hyökkäyksen Hankoniemeen ja eristävät sen. Tämän jälkeen aluetta huolletaan meritse ja sitä käytetään hyökkäyksen lähtökohtana Baltiaan. Tämä operaatio olisi nopea ja helposti toteuttavissa. Ensimmäisen hyökkäysjoukon kuljetukseen voitaisiin käyttää rahtialusta (tai kahta) "Troijan hevosena" joka toisi ryhmän Hankoon. Tämä ryhmä valtaisi ja varmistaisi ensimmäisenä Hangon satamat jonka jälkeen seuraava hyökkäysporras toimitettaisiin merivoimien aluksilla paikalle. Hangossa on myös (vaatimaton) lentokenttä jonka kautta joukkoja ja materiaalia voidaan tuoda alueelle. Kenttä toimisi myös venäläisten rynnäkkö- ja ilmaherruushävittäjien tukikohtana. Heikkoutena tässä mallissa on huollon toteuttaminen meriteitse jota suomalaiset rannikkopuolustusjoukot voisivat mahdollisesti häiritä. Hankoniemi olisi lisäksi varsin pieni ja pistemäinen alue jatkotoimia ajatellen; vastatoimet Naton puolelta Baltiaan kohdistuvan hyökkäyksen jälkeen kohdistuisivat rajatulle alueelle jossa ei olisi kovin paljon mahdollisuuksia joukkojen ja materiaalien hajautukseen. Samoin Suomen armeijalla olisi mahdollisuus kyky vaikuttaa ainakin tykistöllä alueen toimintaan. Kartta alla.
Skenaario 6. Maihinnousu ja maahanlasku Ahvenanmaalle. Tämä olisi itseasiassa mielenkiintoisin malli. Ahvenanmaa on demilitarisoitu alue joten se olisi hyvin helposti otettavissa haltuun venäläisillä maihinnousu- ja maahanlaskujoukoilla. Saarena Ahvenanmaa olisi haltuunoton jälkeen helposti puolustettavissa. Ahvenanmaalta löytyy hyvä lentokenttä joka mahdollistaisi suuretkin huoltokuljetukset ja täysimittaiset lento-operaatiot Baltiaan. Tositilanteessa Ruotsi todennäköisesti paheksuisi voimakkaasti Ahvenanmaan kaappausta mutta paheksunnan tasolle toiminta todennäköisesti jäisikin. Ruotsi on liian selkärangaton ja mukavuudenhaluinen maa jotta se ryhtyisi sotimaan alueesta joka kuuluu Suomelle. Pahimmillaan Ahvenanmaan kaappaus saattaisi johtaa jopa siihen että Ruotsi liittyisi Natoon jolloin Suomen kohtalo olisi täysin Venäjän käsissä. Asiahan ei kiinnostaisi Natoa koska se takaa kyllä puolustusliiton jäsenten puolustuksen (artikla 5:n pohjalta) mutta ei vaaranna jäsenmaidensa turvallisuutta kumppanimaan vuoksi. Tämä on Naton puolelta tullut selvästi sanottua moneen kertaan vaikka sitä ei Suomessa uskotakaan. Kartta alla.
Kaikissa yllä olevissa kuvissa pohjakartta on Maanmittauslaitokselta.
Tuon skenaarioarvailun pohjalta väittäisin että velivenäläinen kiinnostuu Ahvenanmaasta joka olisi helposti haltuunotettavissa ja hallussapidettävissä ja sen lisäksi hyvin keskeisellä paikalla Itämerellä. Demilitarisointi on vain plussaa; ennenkään ei venäläisiä ole kansainväliset sopimukset hidastaneet. Haltuunotto käynnistyisi todennäköisesti jonkinlaisella keinotekoisella provokaatiolla esim. Kaliningradin suunnalla jolloin Venäjä perustelisi Ahvenanmaan haltuunottoa Kaliningradin, Itämerenlaivastonsa ja viimekädessä Pietarin turvallisuudella. Toinen mahdollinen käynnistäjä operaatiolle voisi olla Suomen Nato-hakemuksen jättäminen samoilla perusteilla Venäjän puolelta kuin edellä.
Paras este Ahvenanmaan valtaukselle on Naton riittävän vahva läsnäolo Virossa, Latviassa ja Liettuassa: jos tuota maahyökkäystä Suomenlahden etelärantaa pitkin ei toteuteta, Ahvenanmaan haltuunotollekaan ei ole perusteita. Toisaalta Suomen (mahdollisen) Natojäsenyyshakemuksen jättämisen yhteydessä pitäisi ehdottomasti varmistaa että 5. artikla astuu voimaan nopeutetulla käytännöllä kuten joissain piireissä on vihjailtu jolloin Venäjä ei uskaltaisi lähteä testaamaan tuota artiklaa.
Tämmöistä teoretisointia Vapunpäivänä. Rajajääkärillä on tähän varmasti kommenttinsa sanottavana alkaen jo tutusta "Lue se Punainen Porvoo"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti