Kirja pohjautuu Taavetti Heikkisen päiväkirjaan vuosilta 1941-1944, jonka Jarmo Nieminen on toimittanut.
Heikkinen toimi VI Armeijakunnan 11. Divisioonan (lempinimeltään "Iskevä Kiila") valvontaupseerina. Valvontaupseerin tehtävänä oli seurata valvomansa joukon mielialaa, pitää komentajat selvillä valvontatilanteesta, ottaa haltuun pidätetyt vakoojat ja kuulustella näitä. Myös joukkojen kieltäytymiset ja karkuruudet kuuluivat vastuualaan. Kyseessä oli siis jonkin tason poliisitehtävä täydennettynä "mentaalipoliisilla". Heikkinen toimi myös sotaoikeuden istunnoissa upseerijäsenenä.
Kirjasta suurin osa on suoraa, toimitettua ja joltain osin korjattua tekstiä Heikkisen päiväkirjasta. Jarmo Nieminen on tehnyt erittäin laajan ja hyvän työn tarkistamalla asioiden taustat ja liittämällä asiahakemiston mukaan kirjaan. Jos kirjaa lukee, tuota hakemistoa kannattaa selata samalla kertaa.
Kirjan liitteenä on 11.D:n tiivistetty jatkosodan sotaretken kuvaus. Tämä on kirjan parasta antia: hyvin kirjoitettu ja taustoitettu osio.
Sen sijaan Heikkisen päiväkirjaosat (eli kirjan pääasiallinen sisältö) on tylsää ja turhauttavaa luettavaa. Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen Heikkinen lähinnä murehtii koti-ikävää ja potee reumatismia. Heikkisen termein "etappisikojen" sotaretki vaativan lähinnä läsnäoloa: saunassa käydään päivittäin, syödään hyvin, pelataan korttia ja juodaan viinaa. Ainoa kiinnostuksen kohde vaikuttaa olevan seuraavan loman ajankohta. Myöskään vaarallista ei esikuntasotiminen näytä olevan: kirjasta löytyi yksi kohta, jossa Heikkinen kertoo joutuneensa ilmahyökkäyksen kohteeksi ja jossa olisi voinut käydä huonosti. Heikkinen siirrettiin Mikkeliin ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä 1944 kesällä, jolloin hänkin olisi voinut toimintaa nähdä ja itsekin kokea.
Heikkinen myös kärttää ylennystä (luutnantista kapteeniksi) ja on katkera "aktiiveille" näiden etujen ja ylennysten osalta. Varmaankin lienee toiminut toisinkin päin: kantahenkilökuntaa lienee harmittanut (ja harmittaa näin rauhanaikanakin) reserviläisten yleneminen heidän sotilasarvoaan korkeammalle.
Jarmo Niemisen hyvästä työstä huolimatta kirjan tylsyys pudottaa sen arvomerkin Pronssiseksi ampumamerkiksi.
Alla vielä kirjan kansi:
 |
| Rintaman poliisi - kansi |