Kypsien heppujen kiinnostuskohteita esittelevä blogi: kirjat, elokuvat, ruoanlaitto (ei fine dining vaan soturidieetti), metsästys, aseet, eräretkeily, alkoholijuomat jne. Ei uskontoa, politiikkaa tai aikuisviihdettä. Ja ehdottomasti ei söpöjä kissavideoita.
Törmäsin Hesarin artikkelin myötä tähän ruåtsalaisten mättöruokaan ja kiinnostuin asiasta. Lähinaapureiden osalta idästä Venäjältä on maailman hyödyksi tullut lähinnä sinkkiämpäreitä ja länsinaapurista Ruotsista pyttipannu, joten halusin perehtyä tähän teokseen; jospa Ruotsista muutakin löytyisi.
Alla resepti Iltalehden Pippuri.fi:stä lainattuna:
Ainekset:
1 grillattu broileri
150 g pekonia
2 dl kermaa
1 dl ranskankermaa
0,5 dl mietoa chilikastiketta tai ketsuppia
2 banaania
0,5 dl suolapähkinöitä
Valmistus:
Perkaa broileri ja paloittele liha sopiviksi suupaloiksi. Laita ne voideltuun uunivuokaan.
Suikaloi pekoni ja paista pannulla. Anna jäähtyä talouspaperin päällä, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.
Sekoita kerma, ranskankerma ja chilikastike tai ketsuppi. Kaada kermasekoitus uunivuokaan.
Paloittele kuoritut banaanit ja ripottele pekonin kera kanan päälle.
Gratinoi 15-20 minuuttia 225 asteessa. Ripottele päälle pähkinät, kun paistoajasta on kulunut puolet. Tarjoile keitetyn riisin ja vihreän salaatin kera.
Odotukset olivat kovat: yleensä suolainen ja makea antavat hyvän suutuntuman. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän pliisu ja mauton. Olisi ehkä pitänyt enemmän chiliä työntää seokseen mukaan.
En lähde vielä arvioimaan yhden kokeilun pohjalta ampumamerkkiä tälle.
Kirjan alaotsikkona on "Toisen maailmansodan kuuluisin merisotaromaani" ja takakannessa kerrotaan, että kirjailija, komentajakapteeni Nicholas Monsarratista tuli tällä teokselle kerta heitolla maailmankuulu.
Kirja on eittämättä hyvä ja kiintoisa; kuuluu sarjaan "luettava yhdellä istumalla". Se kertoo Atlantin sukellusvenesodasta torjujien näkökulmasta eli saattuealuksista. Kirja antaa hyvää vastapainoa kehumalleni Das Boot elokuvalle, toimi hyvin synkronissa vasta arvioimalleni Altavastaajasta tuhovoimaksi -tutkimukseen ja suhteutuu sopivasti moderniin sukellusveneeseen USS Pennsylvaniaan. Noissa Kyhepunu -dokumenteissa ollaan pinnan alla, mutta tässä päällä ja pudottelemassa kanistereita edellä mainittujen niskaan..
Monsarratin kerrontatyyli on mukaansatempaava ja kertoo siitä, että kirjoittaja on alan miehiä itsekin. Tarinasta käy hyvin ilmi, minkälaista saattajatoiminta tosiasiassakin useimmiten on ollut: myrskyävä meri on ollut säännöllinen vihollinen, vaara on vaaninut näkymättömissä pinnan alla ja menestyksen hetket vähissä: upotuksia on yhdelle laivalle tullut vähän ja kohdettakaan ei ole välttämättä nähty muuten kuin suurena ilmakuplana ja roskaläjänä.
Tarinan kulusta käy ilmi myös sukellusvenesodan kehitys. Sodan (ja kirjan) alussa sukellusveneet tekevät yksittäisiä syöksyjä laivojen kimppuun ja niiden torjunta on kehittymätöntä. Saksalaiset kehittävät susilaumataktiikan, joka alkaa tuottaa tulosta. Vastakeinona liittoutuneet käyttävät saatueita, mutta vasta tekniikan kehittyminen lopulta kääntää vaakakupin näille. Erityisesti kaikuluotaintekniikan parantuminen, tutkan kehittyminen ja lentokonepartiointi muuttavat lopulta Atlantin sietämättömäksi paikaksi U-veneille. Monsarratin mukaan tämä sukellusvenesota Atlantilla maksoi "300 000 merimiestä, 3000 laivaa, 780 sukellusvenettä". Lukema saattaa pitää paikkansakin.
Kirjaan on valitettavasti ollut pakko liittää myös pakollinen romanttinen kohtaus, joka hieman lipsahtaa seksinkin puolelle. En voi millään olla kuvittelematta tuuheapartaista merikapteenia, joka kustantajan painostamalla yrittää värkätä kohtausta sankarin ja operaatiokeskuksen kauneimman naisupseerin välille. Mallia hän ehkä ensin ottaa pornolehdistä, mutta havaittuaan nämä liian "vulgaareiksi", siirtyy naisten kioskiromantiikan pariin. Ainakin lopputuloksesta voisi näin kuvitella, vaikkakin on pakko myöntää, että oma perehtyneisyys tuohon jälkimmäiseen kirjallisuuden lajiin on varsin vajavaista. Monsarratin kunniaksi on mainittava, että hän hoitaa ongelman näppärästi pois: yhden pakollisen kohtauksen jälkeen se kaunis naisupseeri hukkuu venematkalla eikä aiheeseen tarvitse enää palata...
Alla teoksen kansi:
Julma meri - kansi
Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi ja annan sille itse Kultaisen ampumamerkin.
Edit: Youtubesta löytyy mielenkiintoinen videopätkä saattoaluksista. Siinä on esitelty myös kirjassa kuvatut korvetti ja fregatti. Video alla, copyright Youtube.
Edit: Montserratin kirjaan pohjautuva elokuva The Cruel Sea löytyy Netflixistä, linkki tässä. Ihan mielenkiintoinen katsottava ja seuraa kirjan tapahtumia ainakin jossain määrin uskollisesti. Elokuvasta huomaa hyvin, kuinka erikoistehosteet ovat kehttyneet vuodesta 1953: osassa kohtauksista laivojen pienoismallintaminen näkyy varsin selvästi.
Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että kyse ei ole pelkästään sotilaskäyttöön vaan myös siviilikäyttöön tarkoitetusta aseesta, Menköön kuitenkin tämän otsikon alle.
Kysessä on suositun venäläisen Kalashnikov/Baikal MP-155 puoliautomaattihaulikon uudesta versiosta, joka on ensinnäkin varsin futuristisesti muotoiltu picotanny -kiskoineen ja lisävarustemahdollisuuksineen, mutta sisältää sen lisäksi "älykkäitä" toimintoja.
Nuo älykkäät toiminnot pohjautuvat aseeseen rakennettuun "asetietokoneeseen" (vrt. ajoneuvotietokone), jonka näyttö sijaitsee laatikon kannen takaosassa. Tietokoneeseen voidaan kytkeä laajalti ulkoisia laitteita WiFi -verkon kautta ja siihen voi kiinnittää myös USB-C portilla picotanny -kiskoon kiinnitettävän kameran. Kamera voi tallentaa ja striimata Full HD -tasoisia videoita. Asetietokoneen ruudulla näkyy ammuttu laukausmäärä, jäljellä olevat ammukset, kompassi ja kello ajanottoineen ja ajastimineen.
Kalashnikovin mielestä ase on tarkoitettu niille, "jotka arvostavat mahdollisuutta modernien laitteiden käyttöön kaikkialla ja aina". Itse olen kyllä sen verran vanhakantainen, että en tietokonetta aseeseen kaipaa, vaikka käytänkin navigaattoreita ja koiratutkia. Hieman myös epäilyttää toimivuus ääriolosuhteissa; esim. -20 ja yli pakkasissa.
Kalashnikovin/Baikalin sivuilta tätä asetta ei vielä löydy vaikka perusmallin MP-155:nen löytyykin. Noiden sivujen tulkintaa hieman tosin vaikeutaa venäjänkielen osaamisen täydellinen puuttuminen...
Alla vielä esittelyvideo aseesta Youtubesta, copyright heidän mukaansa:
Ja lisäksi käytännön esittelyvideo:
Jälkimmäisen videon "harjoitusmaalien" perusteella primäärikohderyhmä aseen hankkijoista eivät ole sorsanmetsästäjät...
