Kirja: Nicholas Monsarrat: Julma meri - ISBN 951-1-10465-9

Kirjan alaotsikkona on "Toisen maailmansodan kuuluisin merisotaromaani" ja takakannessa kerrotaan, että kirjailija, komentajakapteeni Nicholas Monsarratista tuli tällä teokselle kerta heitolla maailmankuulu.

Kirja on eittämättä hyvä ja kiintoisa; kuuluu sarjaan "luettava yhdellä istumalla". Se kertoo Atlantin sukellusvenesodasta torjujien näkökulmasta eli saattuealuksista. Kirja antaa hyvää vastapainoa kehumalleni Das Boot elokuvalle, toimi hyvin synkronissa vasta arvioimalleni Altavastaajasta tuhovoimaksi -tutkimukseen ja suhteutuu sopivasti moderniin sukellusveneeseen USS Pennsylvaniaan. Noissa Kyhepunu -dokumenteissa ollaan pinnan alla, mutta tässä päällä ja pudottelemassa kanistereita edellä mainittujen niskaan..

Monsarratin kerrontatyyli on mukaansatempaava ja kertoo siitä, että kirjoittaja on alan miehiä itsekin. Tarinasta käy hyvin ilmi, minkälaista saattajatoiminta tosiasiassakin useimmiten on ollut: myrskyävä meri on ollut säännöllinen vihollinen, vaara on vaaninut näkymättömissä pinnan alla ja menestyksen hetket vähissä: upotuksia on yhdelle laivalle tullut vähän ja kohdettakaan ei ole välttämättä nähty muuten kuin suurena ilmakuplana ja roskaläjänä.

Tarinan kulusta käy ilmi myös sukellusvenesodan kehitys. Sodan (ja kirjan) alussa sukellusveneet tekevät yksittäisiä syöksyjä laivojen kimppuun ja niiden torjunta on kehittymätöntä. Saksalaiset kehittävät susilaumataktiikan, joka alkaa tuottaa tulosta. Vastakeinona liittoutuneet käyttävät saatueita, mutta vasta tekniikan kehittyminen lopulta kääntää vaakakupin näille. Erityisesti kaikuluotaintekniikan parantuminen, tutkan kehittyminen ja lentokonepartiointi muuttavat lopulta Atlantin sietämättömäksi paikaksi U-veneille. Monsarratin mukaan tämä sukellusvenesota Atlantilla maksoi "300 000 merimiestä, 3000 laivaa, 780 sukellusvenettä". Lukema saattaa pitää paikkansakin.

Kirjaan on valitettavasti ollut pakko liittää myös pakollinen romanttinen kohtaus, joka hieman lipsahtaa seksinkin puolelle. En voi millään olla kuvittelematta tuuheapartaista merikapteenia, joka kustantajan painostamalla yrittää värkätä kohtausta sankarin ja operaatiokeskuksen kauneimman naisupseerin välille. Mallia hän ehkä ensin ottaa pornolehdistä, mutta havaittuaan nämä liian "vulgaareiksi", siirtyy naisten kioskiromantiikan pariin. Ainakin lopputuloksesta voisi näin kuvitella, vaikkakin on pakko myöntää, että oma perehtyneisyys tuohon jälkimmäiseen kirjallisuuden lajiin on varsin vajavaista. Monsarratin kunniaksi on mainittava, että hän hoitaa ongelman näppärästi pois: yhden pakollisen kohtauksen jälkeen se kaunis naisupseeri hukkuu venematkalla eikä aiheeseen tarvitse enää palata...

Alla teoksen kansi:

Julma meri - kansi

Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi ja annan sille itse Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Youtubesta löytyy mielenkiintoinen videopätkä saattoaluksista. Siinä on esitelty myös kirjassa kuvatut korvetti ja fregatti. Video alla, copyright Youtube.

Edit: Montserratin kirjaan pohjautuva elokuva The Cruel Sea löytyy Netflixistä, linkki tässä. Ihan mielenkiintoinen katsottava ja seuraa kirjan tapahtumia ainakin jossain määrin uskollisesti. Elokuvasta huomaa hyvin, kuinka erikoistehosteet ovat kehttyneet vuodesta 1953: osassa kohtauksista laivojen pienoismallintaminen näkyy varsin selvästi.