sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Elokuva: Das Boot (1981)

Katsoin taas kerran tämän sotaelokuvien klassikon joka tunnetaan Suomessa myös "suomennetulla" nimellä Sukellusvene U-96. Elokuvasta on olemassa useita eri versioita: alkuperäinen 149-minuuttinen teatteriversio (1981), televisiosarja (1985) ja ohjaajan versio (1997). Katsomiseen innoitti tuon ensinmainitun Theatrical Cut:in ilmestyminen Netflixiin katsottavaksi. Linkki elokuvaan siellä löytyy tästä.

Elokuvan juonta en ala tähän kertomaan ja se lieneekin useimmille kypsille hepuille jo ennestään tuttu. Perusideana on seurata sukellusveneen matkaa mukaan lähtevän sotakirjeenvaihtajan näkökulmasta. Elokuva pohjautuu Lothar-Günther Buchheimin samannimiseen omaelämäkerralliseen teokseen vuodelta 1973. Tuo kirja on muuten erinomainen sekin; suosittelen luettavaksi!

Elokuvan tekemisistä ja taustoista löytyy hyvä wikipedia-artikkeli tästä linkistä ja samaisesta wikipediasta löytyy myös hyvä kuvaus U-veneistä ja sukellusvenesodankäynnistä (linkki tässä).

Elokuvan kiinnostavuuden yksi tärkeimmistä lähteistä on sukellusveneisiin liittyvä klaustrofobinen tunnelma: miehet on sullottu ahtaaseen purtiloon ja ympärillä vallitsee suunnaton vedenpaine. Genrelle tyypillisesti (ja tämän elokuvan ehkä synnyttämänäkin) painerunko natisee ja pultit lentelevät sisätiloissa kun äärisyvyyttä koetellaan. Tunnelma on varmasti avuton; mitään ei ole itse tehtävissä vaan pitää vain toivoa että telakalla on tehty hyvää työtä kun venettä on kasattu.. Toisaalta kuolema on nopea ja kivuton jos painerunko sattuu pettämään.

Das Boot on vahvasti sodanvastainen elokuva: sankarillista meriveikkojen toimintaa siinä ei esitetä vaan tekeminen on koko ajan enemmän tai vähemmän eloonjäämiskamppailua. Oikeastikin sukellusvenemiehenä oleminen oli hyvin vaarallista: tuon em. wikipedia -artikkelin mukaan Saksan sukellusvenelaivasto kärsi Toisen maailmansodan aikana 75 %:n miehistötappiot. Elokuvan esittämänä ajankohtana (lokakuu 1941) liittoutuneiden saattuetaktiikka ja sukellusveneiden torjuntamenetelmät eivät vielä olleet hioutuneet huippuunsa kuten myöhemmin sodan aikana mutta huviretkiä nuo taistelukomennukset eivät silti silloinkaan olleet.

Alla on Director's Cut -version traileri videopläjäyksenä:


Tälle elokuvalle myönnän ehdottomasti Kultaisen ampumamerkin ja esitänpä jopa Mannerheimin ristiä.

1 kommentti:

  1. Ohos! Kyllä Willie on ollut ahkera..rajajääkärillä on ollut hiukkasen muuta puuhaa. Ja aivan merkityksetöntä ei ole ollut tosi seikka, että tunnukset olivat hukassa.
    Kommentoin tässä nyt oikeastaan aika montaa tekstiä ikään kuin yhteen ynnättynä ja lyhennetyssä muodossa.
    Kun luin noita tekstejä tuli väkisin mieleen sellainen ajatusjuoksu:
    Kaikki Williellä alkoi juomaselkärepusta ja mitä siihen laittaa?
    Seuraa siis vesijuttuja ja sekös alkaa jo janottaa. Hyvää kannattaa etsiä ja jopas löytyikin: Viskitynnyri sijoutuskohteena! Vau mikä ajatus, harmi tosin, että se hinta 330 euroa ei siis tarkoittanutkaan tynnyrin hintaa. Olisin tuntenut toisenkin ostajan tästä ihan läheltä...
    Kaiken tuon jälkeen on mukava katsella supersankaria ja hänen heppuilujaan, ja sitten kuunnella samankaltaista ääntä sukellusveneen sisällä kuin viskilasissa jäät kolisevat! Hienoa Willie, paitsi että viskisi taitaa yhä olla pullotustuotetta..!

    VastaaPoista