Elokuva: Dunkirk (2017)

Menin kovin odotuksin katsomaan tätä hehkutettua sotadraamaa. Hieman takaraivossa tosin kolkutti jossain arvostelussa esitetty vertaus Veteen piirretty viiva -teokseen (arviointi Kyhepunussa tässä) joka on tekotaiteellista p..aa ja ansaitsi "Kolmannen palkinnon - ei mitään" ihan ansiosta/ansiotta.

Pettymys oli Dunkirk verrattuna odotuksiin. Ylitaiteellisuuden puolelle aika pahasti sorruttiin mm. elokuvan musiikin osalta mutta pahin sotku syntyi Nolanin ideasta käyttää "ajansiirtoja" ja takaumia tehokeinona ts. sama kohtaus esitettiin useampaan kertaan uudelleen ja uudelleen mutta eri toimijan näkökulmasta lähtien. Lopputulos oli todella sekava ja jos en olisi tuosta tehokeinosta kuullut etukäteen niin olisin kyllä vahvasti epäillyt elokuvan leikkaajan sekoilleen saksien kanssa...

Elokuvaa ei oikestaan kannattaisi nimittää sotaelokuvaksi vaan pikemminkin se on (kuten joissain luonnehdinnoissa on esitettykin) thrilleri tai jännityselokuva. Saksalaisia ei roolihenkilöinä näy lainkaan ja varsinaista sotaakaan ei juuri käydä vaan pointtina on sotilaiden selviytymistaistelu rannalta laivoihin ja taas upotetuista laivoista seuraaviin aluksiin. Thrilleriin kuuluvaa ahdistusta on saatukin synnytettyä eri tehokeinoilla (mm. em. musiikilla ja klaustrofobisilla loukkuunjäämis-hukkumiskohtauksilla).

Sotaelokuvanäkökulmasta pitkä miinus on myös se että elokuvan sankareiksi nostetaan ne jotka pääsivät laivoihin ja Englantiin vaikka tosiasiallisia sankareita olivat n. 40 000 sotilaan jälkijoukot jotka viivyttivät saksalaisten etenemistä lähes itsemurhatehtävissä jotta nuo reilut 330 000 muuta saatiin evakuoitua.

Tuo Dunkirk -paikannimi aiheutti muuten pikkupoikana ihmetystä kun Korkeajännityksissä välistä puhuttiin Dunkirkista ja välistä Dunkerquesta. Selvisihän se lopulta että kyse on samasta paikasta mutta englanniksi ja ranskaksi.

Elokuvan esittely löytyy iMDB:stä tästä linkistä . Alla on lisäksi elokuvan virallinen traileri Youtubesta:

Nostan tämän sen verran Veteen piirrettyä viivaa paremmaksi että myönnän elokuvalle Pronssisen ampumamerkin. Tällä tuomiolla taidan olla aikamoinen vastarannankiiski: elokuvalle on jo ehditty povata läjää Oscareita eri teemoilla... Näinhän kävin DiCaprion röhkimisleffan The Revenantinkin osalta: ennustin arviossa että Oscar tulee vaikka ansioita ei ollutkaan ja näinhän siinä sitten kävikin.

Kasarmimuonaa: Nyhtöleipä

Verkossa surffatessa vastaan tuli ruokaresepti joka vaikutti niin yksinkertaiselta että onnistuu kypsältäkin hepulta eli kyse on nyhtöleivästä. Tämä lienee jonkinlainen hitti tällä hetkellä kun reseptejä löytyi monelta taholta. Perusidea on kuitenkin yksinkertainen: otetaan kokonainen leipä, viipaloidaan se ristiin suikaleiksi, tungetaan syntyneihin viiltoihin täytettä ja kuumennetaan uunissa. Tuotos syödään sitten käsin lämpimänä. Kokeilin pesto-juustokombinaatiota ja hyvä oli.

Resepti on lainattu Soppa365:ltä (siis copyrightit heillä) ja linkki originaaliin löytyy tästä. Tuolta löytyy kuvakin tuotoksesta; omaa kötöstystä en iljennyt kuvata.

Liitän tähän alle reseptin jos tuo soppalinkki ei jostain syystä suostu toimimaan.

Ainekset  

•  1 vaalea leipä
•  ½ -1 prk pestoa
•  1 dl juustoraastetta

Valmistusohje

1. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Leikkaa leipä ”siivuiksi” niin, että leipä jää ehjäksi pohjasta. Siivuta vielä toiseen suuntaan niin, että leivästä syntyy ruudukko.
2. Täytä leipä pestolla ja juustolla. Raota ruudukkoa ja lusikoi pestoa ja ripottele juustoa väleihin.
3. Nosta uunipellille ja peitä foliolla. Paista uunissa 10 minuuttia. Poista folio ja paista vielä 5 minuuttia. Tarjoa, kun juusto on vielä venyvää.

Elokuva: Vihreät baretit (1968)

Marion Mitchell Morrison oli eräs suurimpia lapsuuden sankareita. Heppu tunnetaan paremmin nimellä John Wayne ja hänen lännen- ja sotaelokuvansa nostavat vieläkin nostalgisia tunteita pintaan. Niinpä ilahduinkin löytäessäni Netflixistä elokuvan Vihreät baretit (alkuperäiseltä nimeltään Green Berets) jonka pääosissa Johnny on. Elokuva löytyy Netflixistä tästä linkistä ja sen kuvaus IMDB:stä taas tästä.

Täytyy sanoa että olisi pitänyt säilyttää illuusio ja jättää tämä tekele katsomatta. Nuorisokielellä VMP oli tuo teos. Johnny on tunnetusti (kiihko)isänmaallinen amerikkalainen mutta tässä elokuvassa mennään jo rutkasti överin puolelle. Tarina on kaksiosainen jonka ensimmäisessä osassa puolustetaan viidakkotukikohtaa ja toisessa kaapataan Pohjois-Vietnamilainen kenraali. Tuo jälkimmäinen osa perustelnee elokuvan nimen: vihreät baretithan on erikoisjoukko jonka osaamiseen vanginsieppaukset enemmänkin kuuluu. Toisaalta tuossa viidakkotukikohdan puolustamisessa on pointtina yhteistyö paikallisten alkuasukkaiden (tässä tapauksessa etelä-vietnamilaisten) kanssa joka on myös perushommaa vihreille bareteille ja näin tuo on elokuvassakin esitetty. Kuriositeettina muuten mainittakoon kaikkien Kypsien Heppujen tietämä fakta että Lauri Törnihän kuului mainittuihin vihreisiin baretteihin.

Elokuvassa oikeastaan ainoa mielenkiintoinen kohtaus oli Spookyn (Kyhepunussa asiaa laitteesta tässä) esi-isän vierailu taistelutantereella. Vierailu oli jopa liiankin näyttävä: viidakkotukikohta menetettiin viholliselle jolloin Johnny tilasi tulitukea Spookyltä ja tämä likvidoi koko vastapuolen porukan revolveritykillä. Johnny ja kumppanit voivat tämän jälkeen kävellä takaisin tukikohtaan ilman vastarintaa. Hieman jäi ihmetyttämään että miksi sitä tulitukea ei tilattu ENNEN leirin menettämistä...

Elokuvassa pistää silmään yleisen kökköyden lisäksi myös erittäin heikkotasoiset erikoistehosteet. Elokuvaa tehtäessä toki elettiin 60-lukua eikä tietsikoilla vielä saanut tekstiä kummempaa aikaan mutta silti siiman päässä roikkuvat leikkihelikopterit tuntuvat liian köykäisiltä. Olisikohan niin että elokuva jouduttiin tekemään pienellä budjetilla kun sekä Vietnamin sodan että John Waynen suosio oli laskusuunnassa?

Alla vielä traileri Youtubesta perinteiseen tapaan:

En suosittele tätä elokuvaa katsottavaksi etenkään niille joilla on John Waynesta nostalginen sankarimielikuva tallessa. Ja arvomerkiksi lätkähtää luonnollisesti "Kolmas palkinto - ei mitään".