Kasarmimuonaa: Kinkku-juustopiirakka

 Taas löytyi Soppa365 kokeilemisen arvoinen resepti. Tämä on käytännössä variaatio jo Kyhepunussa olevasta kinkkupiirakasta valmispohjaa myöten. Täyte on vain toisenlainen.

Ainekset:

•  1 pkt (400 g) rukiista piirakkataikinaa
•  200 g palvikinkkua
•  150 g emmentalia
•  1 pieni punasipuli
•  1 dl persiljaa hienonnettuna
•  1 rs (200 g) mustapippurituorejuustoa
•  ¼ dl maitoa
•  ½ tl suolaa
•  3 rkl kapriksia

Valmistus:

1. Ota taikina huoneenlämpöön noin tunti ennen leipomista.
2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
3. Kauli piirakkataikina pyöreään piirakkavuokaan (Ø n. 27 cm).
4. Kuutioi kinkku ja raasta juusto. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Hienonna persilja.
5. Notkista tuorejuusto maidolla. Lisää suola, kaprikset ja puolet persiljasta.
6. Levitä tuorejuusto, kinkku, sipuli, kaprikset ja juustoraaste piirakkapohjalle.
7. Kypsennä piirakkaa uunissa 30 minuuttia. Ripottele loppu persilja piirakalle ennen tarjoilua.

Tuotosta en ala vielä kommentoimaan, koska en ole reseptiä vielä kokeillut. Laitoin jemmaan tänne Kyhepunuun vastaisen varalle.

Edit: Testattu on. Muhevampi maku kuin "perusmallin" kinkkupiirakassa, kuitenkin helppo valmistettava. Annan tälle Kultaisen ampumamerkin ja aion jatkossakin valmistaa tuon "perinteisen" rinnalla.

Kirja: Lawrence Paterson: Kolmannen valtakunnan erikoisjoukot - ISBN 978-952-229-205-6

Lukaisin läpi otsikossa mainitun teoksen. Alaotsikkona tuossa oli "Brandenburg -rykemtti 1939-1945" ja kirja kertookin "yleistävästä" otsikosta huolimatta vain tämän kyseisen joukko-osaston tarinaa.

Kirja on varsin puisevasti kirjoitettu, mutta kirjailijaa ei tästä voi varsinaisesti syyttää; hän kun kertoo jo esipuheessa, että kyse on fakta- ei fiktiopohjainen lähestyminen asiaan. Rykmentin toimintaa, kokoonpanoja, sijainteja jne. onkin käyty kattavasti läpi koko tuon tarkasteluajanjakson ajan.

Eräs silmäänpistävä tieto on joukkojen käyttämä koko- tai puolinaamiointi. Kokonaamiointi tarkoitti täysin vihollisen univormua tai sen kopiota ja puolinaamio tarkoitti manttelia tmv. saksalaisen univormun päällä käytettynä. Tuo menettely on nähdäkseni Haagin Rauhankonferenssin (1907) toisen osan, ensimmäsen luvun 23. artiklan vastainen: 

f) oikeudettomasti käyttämästä sotaneuvottelijan (parlamentäärin) lippua, vihollisen kansallislippua tai sotilaallisia tunnusmerkkejä ja univormua sekä Genèven yleissopimuksen tunnusmerkkiä;

Natsi-Saksa taisi kyllä irtautua tuosta ja muista kansainvälisistä sopimuksista, joten niiltä osin tuo havainto on kyllä triviaali. Toisaalta Otto Skorzenyn tapauksessa brittiläisten erikoisjoukkojen everstiluutnantti todisti oikeudessa myös brittien käyttäneen vihollisen univormuja.

Toinen kiintoisa seikka oli amiraali Wilhelm Canariksen rooli erikoisjoukoissa. Canaris suunnitteli ja perusti joukot omaksi käsikassarakseen Hitleriä ja natsijohtajia vastaan käytävässä tulevassa vallankumouksessa. Idea meni kuitenkin pieleen: joukkojen toiminnan luonteesta johtuen sinne hakeutui vapaaehtoisena mieluummin fanaattisesti natsi-ideologiaan uskovia kuin sitä vastustavia miehiä. Canarikselle itselleenhän kävi heikosti: hänet tuomittiin SS:n kenttäoikeudessa kuolemaan ja hirtettiin muutamia viikkoja ennen maailmansodan päättymistä.

Suosittelen kirjan lukemista lähinnä yleistiedon täydentämiseksi ja jos kaikki muu on jo suurinpiirtein luettu. Mitään erityisen kiinnostavaa tai jopa raflaavaa ei kirjasta löydy. Tylsyyden vuoksi annan sille vain Pronssisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kannesta:

Kolmannen valtakunnan erikoisjoukot - kansi

Kasarmimuonaa: Juustoinen peltimureke

Soppa365 taas vaihteeksi bongasin tämän reseptin. Ideana on tehdä lihamureke, mutta toisin kuin perinteisessä mallissa, tässä ei tehdä lihaköntistä "jöötiä" vaan lihamassa levitellään pellille levyksi. 

Ainekset:

•  1 salottisipuli
•  2 valkosipulinkynttä
•  1 rkl rypsiöljyä
•  ½ dl korppujauhoja
•  1 dl ruokakermaa
•  1 rkl ketsuppia
•  2 tl dijoninsinappia
•  1 tl kuivattua oreganoa
•  1 tl suolaa
•  ½ tl paprikajauhetta
•  ½ tl mustapippuria myllystä
•  600 g naudan paistijauhelihaa
•  100 g maukasta juustoraastetta (esimerkiksi Västerbotten)
•  1 kananmuna

Päälle

•  50 g maukasta juustoraastetta

Tarjoiluun

•  tuoreita yrttejä, paahdettuja pinjansiemeniä

Valmistus:

1. Kuori ja hienonna sipulit. Paista ne pannulla öljytilkassa kypsiksi.
2. Sekoita korppujauhot, ruokakerma, sipulit, ketsuppi, sinappi, oregano, suola, paprikajauhe ja pippuri.
3. Yhdistä korppujaho-sipuliseos, jauheliha, juustoraaste ja muna. Taputtele taikina leivinpaperilla päällystettyyn uunivuokaan (noin 22 cm x 30 cm).
4. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Ripottele päälle juustoraaste. Jatka paistamista 5 minuuttia tai kunnes mureke on mehevän kypsä ja juusto sulanut.
5. Viimeistele halutessasi yrteillä ja pinjansiemenillä. Tarjoa esimerkiksi lohkoperunoiden tai perunamuusin kanssa.

Muutamia kommentteja:

• Ihan hyvää ja maukasta tuli, mutta se mahtoi olla enemmän ainesten kuin valmistusmenetelmän ansiota. Teoriassa levyllä lihamassa kypsyy tasaisemmin, kun jöötissä se voisi jäädä keskeltä raaemmaksi. Käytännössä en usko tähän.
• "Maukasta juustoraastetta" lienee yksi selittävä tekijä maukkauteen (sananmukaisesti). Jopa tuota Västerbottenia löytyi Prismasta, mutta muukin ei-pliisu juusto kelvannee.
• Paistoaika oli ainakin minun uunissa n. 10+10 minuuttia.

Suosittelen vähintäänkin kokeilemaan ja sitten vasta palaamaan perinteiseen murekkeeseen. Nuo ainekset pystyy kyllä kokoamaan jöötiksikin.

Kasarmimuonaa: Teeren täkkää aurajuustokermakastikkeessa

Siirrynpä vaihteen vuoksi keittiön puolelle. Vaikka fine-dine ei olekaan tämän blogin idea niin tallennan kuitenkin sähköiseen muotoon ikuisiksi ajoiksi parhaan lintupaistireseptin jonka tiedän. Kelpaa myös vähemmän riistasta välittäville ja vahvoista materiaaleista (mm. aurajuusto) huolimatta tuo silti hyvin riistan maun esille.

Resepti on alunperin Reijo Soppelan laatima ja julkaistu Kaleva -lehdessä joskus vuosia sitten.

Lähtökohtana on lintuliemi josta voidaan tehdä halutessa alkukeitto mutta jota erityisesti käytetään lintupaistin kastikkeena:

Lintuliemi

• 1 teeren luut, reidet ja jalat (käy myös riekko tai pieni koppelo)
• 1,5 l vettä
• 2 porkkanaa
• 1 sipuli
• suolaa
• 6 kokonaista mustapippuria

Linnun osat laitetaan kattilaan ja lisätään kylmä vesi. Kuumennetaan kiehuvaksi ja poistetaan pinnasta vaahto. Paloitellaan vihannekset ja paahdetaan kuumalla pannulla.Lisätään paahdetut vihannekset ja mausteet liemeen ja annetaan kiehua miedolla lämmöllä kolme tuntia kannen alla (tarvittaessa lisätään vettä). Jäähdytetään ja siivilöidään liemi.

Kastikkeeseen tarvitaan 4 dl tuota lientä. Itse olen tehnyt siten että laatinut isomman annoksen ja sitten pakastanut pullossa. Säilyy hyvin ja nopeuttaa valmistusprosessia merkittävästi.

Keiton (tai liemen) tästä saa halutessaan seuraavasti:

• 100 g kanttarelleja

Paahdetaan kuutioituja kanttarelleja hieman pannulla voin kera. Lisätään liemeen. Irrotellaan linnun jaloista yms. (siis niistä jotka edellisessä vaiheessa keitettiin ja siivilöitiin pois) lihat, kuutioidaan nekin ja lisätään liemeen. Lämmitetään mutta ei keitetä. Tarjotaan paahtoleivän ja voin kera.

Teeren täkkää aurajuustokastikkeessa (neljälle)

• 1 teeri (tai riekkoja 2 kpl) Oma huomautus: itse laitan yleensä lintu / ruokailija, varsinkin jos tuota alkulientä en valmista.
• suolaa
• 1 rkl voita
• 1 dl punaviiniä

Irrotetaan linnuista täkkälihat "pihveiksi". Ruskistetaan voissa ympäriinsä ja maustetaan suolalla. Lisätään pannulle punaviini ja haudutetaan kannen alla 15 minuuttia.

Nostetaan lihat aurajuustokastikkeeseen (ohje alla) ja kaadetaan paistoliemi päälle. Haudutetaan kastikkeessa vielä 10 minuuttia. Ohjeen mukaan leikataan lihat poikkisyin 6 osaan ja tarjotaan aurajuustokastikkeen, lohkoperunoiden ja mustaviinimarjahyytelön kera. Itse jätän tosin täkät kokonaisiksi pihveiksi itse kunkin itse leikattavaksi mutta tätä voisi soveltaa jos aterialla on läsnä maallikkoja jotka eivät osaa veistä käsitellä.

Aurajuustokastike

• 2 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 4 dl lintulientä (siis tuolla ylhäällä ohjeistettua)
• 80 g aurajuustoa
• 1 dl kermaa
• suolaa ja mustapippuria myllystä

Sulatetaan voi kattilassa, lisätään vehnäjauhot ja annetaan turvota vähän aikaa. Lisätään kuuma lintuliemi ja keitetään 15 minuuttia. Lisätään raastettu aurajuusto (hyvin pieninä paloina), maustetaan, tarkistetaan maku ja lisätään kerma. Annetaan kiehahtaa.

Tämän tekeminen vaatii hyvää synkronointia tuon teeren täkän valmistuksen kanssa. Aurajuustokastikkeenhan pitäisi olla valmis silloin kun täkät on punaviinissä paistettu.

Lisukkeeksi käy hyvin lohkoperunat:

• 8 kpl kuoripäällisiä perunoita
• 2 rkl voita
• suolaa

Keitetään perunat melkein kypsiksi, jäähdytetään ja lohkotaan "veneiksi" kuoripäällisenä. Paistetaan lohkotut perunat voissa ja maustetaan suolalla sekä annetaan hautua hetken kannen alla. Itse teen joskus isompia eriä uunissa ts. voitelen nuo "perunaveneet" voisulalla ja paistan leivinpaperin päällä siellä.

Ruokajuomaksi hyvä punaviini koska riistaruokaa on syytä arvostaa. Rajavartijan kanssa molemmat tiedämme miten tiukassa sen saaminen joskus (tosin harvoin meidän tapauksessa) on ... Ja snapsiksi käy vaikka toisaalla esitelty Marskin ryyppy, jääkylmänä tietenkin.

Tämä muona on lähes samanveroista kuin äidin lintupaisti ja esittäisin tälle vähintäänkin kultaista ampumamerkkiä. Mannerheimin ristikin on siinä ja siinä; pitää keskustella kollegan kanssa myöntämisprosessista.

Edit: Nostin tämän uudelleen esiin onnistuneen ruoanlaittokerran kunniaksi.

Kirja: Sinclair McKay: Dresden 1945 Täystuho - ISBN 978-952-312-992-4

Englantilainen toimittaja ja kirjailija Sinclair McKay on kirjoittanut massiivisen eepoksen (437 sivua) Dresdenin tuhonneesta suurpomituksesta 13.2.1945. Brittien ja amerikkailaisten yhdessä kolmena aaltona toteuttama pommitus tuhosi kaupungin perin pohjin, synnytti "tulitornado" -tyyppisen tulipaloefektin ja tappoi arvioiden mukaan n. 20 000-40 000 ihmistä, mutta joidenkin arvioiden mukaan kuolleita oli jopa yli 200 000. Tietoa tapahtumasta tästä wikipedia -linkistä. 

Teos on hyvin perinpohjaisesti kirjoitettu ja tarkastelee tapahtumia monen eri henkilön näkökulmasta; sekä pommitukseen osallistuneiden ilmavoimien sotilaiden, että kohteena olleiden saksalaisten ja myös mm. amerikkalaistenkin kanssa: yhdysvaltalainen kirjailija Kurt Vonnegut oli sotavankina Dresdenissä ja jäi pommijyrän alle. Kokemusten pohjalta hän kirjoitti menestyskirjansa Teurastamo 5.

Perinpohjaisuudesta, hetkittäisestä tautologiasta ja tarpeettomasta venyttämisestä johtuen kirja on raskas ja tympeä luettava eikä se anna kovinkaan paljon lisätietoa tapahtuneista. Mukaan on ympätty sodanjälkeisiä tapahtumia ja henkilöitä; vilahtaapa siinä esimerkiksi muuan Vladimir Putin, joka aikanaan oli KGB:n pikkukätyrinä vakoilemassa Itä-Saksalaisia Dresdenissä.

En suosittele kirjaa luettavaksi ja annan sille arvosanaksi Pronssisen ampumamerkin. "Ei mitään" olisi myös lähellä, mutta menköön tämän kerran pronssin puolelle ansiokkaasta yrittämisestä ja sujuvasta kielenkäytöstä johtuen.

Alla kuva kirjan kannesta:

Sinclair McKay: Dresden 1945 Täystuho - kansi

Youtube -sarja: TimeGhost - World War Two

 Youtubesta löytyy mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen sarja, jossa esitetään joka viikko Toisen maailmansodan tapahtumia "uutiskatsauksen" muodossa. Sarja siis toistaa sodan tapahtumat takautumana. 

Kertakatsomana tätä ei varmasti jaksa käydä läpi, mutta jaksottamalla katsomisen samaan rytmiin voisi urakka olla siedettävä: yksi video per viikko á noin 10-15 minuuttia. Ongelmana on vain, kuinka ottaa jo läpikäyty setti haltuun: tällä hetkellä (elokuu 2021) ollaan menossa jo vuodessa 1942... Kanavan kotisivu löytyy tästä linkistä ja sieltä löytyvät myös alla olevat maistiaiset, jos ne eivät jostain syystä täältä bloggerista avaudukaan.

Laitoin alle maistiaiseksi Talvisotaa käsitelleet tilannekatsaukset. Copyrigh TimeGhost by Youtube.

Suosittelen katsottavaksi kaikille historiasta kiinnostuneille: esitystyyli on varsin vetävä ja setit eivät ole kohtuuttoman pitkiä seurattavaksi.

Singulariteetti lähestyy - autonomisia droneja on käytetty ensimmäisen kerran taistelutoimissa

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston on julkaissut raportin, jonka mukaan autonomisilla sotadrooneilla hyökättiin ihmisiä vastaan ensimmäistä kertaa koskaan viime vuonna Libyassa. Raportin mukaan turkkilaisen teknologiayhtiö STM:n valmistamaa Kargu-2-quadrokopteria käytettiin Libyan sisällissodan osapuolten välisessä konfliktissa maaliskuussa 2020. Libyan kapinallisen kansallisarmeijan pakenevia sotilaita seurattiin raportin mukaan täysin autonomisesti päätöksiä tekevillä drooneilla, jotka oli varustettu räjähteillä.

Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että tapaus vahvistaa, että kansainväliset ponnistelut estää autonomiset tappokoneet ovat myöhästyneet. Kenraali Khalifa Haftarin joukkoja jahdanneet droonit olivat raportin mukaan ”erittäin tehokkaita”.

Tappajadroonia esitellään alla olevalla videolla:

Kyseessä on kevytrakenteinen drone, joka on suunnattu ensisijaisesti ihmiskohteita vastaan. Laite toimii kamikaze -tyylillä räjäyttäen itsensä kohteiden lähistöllä. Merkittävin asia tässä on se, että nämä dronet olivat ohjelmoituja hyökkäämään kohteisiinsa ilman yhteyttä operaattoriin. Toisin sanoen ne osoittivat todellista ’fire, forget and find’ -kyvykkyyttä.” Termillä tarkoitetaan asejärjestelmää, joka ei tarvitse ihmisohjausta laukaisun jälkeen.

Tapauksen kaikkia yksityiskohtia, kuten kuolonuhreja, ei ole selvillä. YK:n asiantuntijapaneelin mukaan tiedot kuitenkin pohjautuvat luotettavaan lähteeseen.

Sotilaspiireissä on käyty keskusteluja automaattisten dronejen moraalinäkökulmasta. Lähtökohtana tulisi olla, että viime kädessä ihminen aina päättää toisen ihmisen tappamisesta samalla kantaen vastuun ja henkisen kuorman tästä päätöksestä. Täysin automatisoitu asejärjestelmä poistaa sekä päätöksen että vastuun ja lisäksi asettaa ihmishenget laitteen tunnistusalgoritmin kehittäjän vastuulle: voiko drone aina aukottomasti päätellä, että ryhmä ihmisiä on terrroristijoukkio suunnittelemassa operaatiota?

Varmaa kuitenkin on, että autonimisten aseiden säätely on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Aina löytyy tahoja - erityisesti sotatilanteessa - jotka ovat valmiit unohtamaan sopimukset ja sääntelyt, kun vain itselle riittävän  suuri hyöty tuomitusta teknologiasta löytyy.

Kasarmimuonaa: BBQ-ribsit

Olen ainakin jossain määrin ribsien ystävä: sopivissa ravintoloissa niitä tulee nautittua ja joskus olen myös testaillut valmismaustettuja markettien "instant-pakkauksia". Näissä on kuitenkin epämääräinen "muovin maku", joten vakiokäyttöön nuo eivät ole jääneet.

Päätin sitten testata oikeita ribsejä, jotka tehdään juurimutia myöten itse. K-ruoka -sivustolta löytyi sopiva resepti:

Ainekset:

Ribsit:

• n. 2kg porsaan Spare ribsejä
• n. 2l vettä
• 1/2tlk(à 500 ml) Pirkka tummaa lager-olutta (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 1rkl suolaa
• 1pieni (75 g) sipuli
• 1 valkosipulinkynsi

BBQ-kastike:

• 1pieni (75 g) sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/2tlk(à 500 ml) Pirkka tummaa lager-olutta (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 2 1/2dl Pirkka tomaattiketsuppia (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 1dl fariinisokeria
• 1/2dl omenaviinietikkaa
• 1/2dl öljyä
• 2rkl Pirkka soijakastiketta (muunkinmerkkinen kelvannee)
• n. 1 1/2rkl Pirkka srirachaa (muunkinmerkkinen kelvannee)
• 1tl rakuunaa

Valmistus:

1. Ota liha huoneenlämpöön noin tuntia ennen keittämistä. Paloittele kylkipalat muutamaan osaan. Mittaa suureen kattilaan vesi, olut ja suola. Lisää nesteeseen kuorittu ja lohkottu sipuli sekä hienonnettu valkosipulinkynsi. Kuumenna kiehuvaksi.
2. Nosta lihat kiehuvaan liemeen. Lisää vettä tarvittaessa niin, että lihat peittyvät. Keitä lihoja 1-1 1/2 tuntia. Siirrä kattila pois liedeltä.
3. Lihojen kiehuessa valmista barbeque-kastike. Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Lisää kaikki kastikkeen ainekset kattilaan ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin tunnin ajan, eli sen aikaa kun lihat kiehuvat. Sekoita välillä, jotta kastike ei pääse palamaan. Kastikkeen kuuluu olla melko paksua.
4. Nosta lihat liemestä uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele lihojen pintaan hieman suolaa. Valele kastiketta lihojen pintaan molemmin puolin ja kypsennä 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Valele lihojen pintaan lisää kastiketta paistamisen puolivälissä. Voit kypsentää ribsit myös grillissä. Mikäli kastiketta jää yli, voit tarjota sen ribsien kanssa.

Huomioita:

• Valmistus on kohtalaisen työläs operaatio. Keitin ribsejä sen 1,5 tuntia ja arvelin, että ne suurin piirtein joko haihtuvat pois tai muuttuvat mössöksi. Näin ei käynyt, vaan lopputulos oli erinomaisen murea.
• Ribsit (ja ehkä kastikkeenkin) voi keittää valmiiksi jo edellisenä päivänä. Tämä nopeuttaa valmistusta merkittävästi.
• Tarjosin ribsien kanssa ranskanperunoita, majoneesia ja coleshaw -salaattia. Juomaksi olut tai punaviini.

Ribseistä tuli erinomaisen hyviä ja syöjätkin niitä kehuivat. Erityisesti lihan mureus teki vaikutuksen, mutta myös BBQ-kastikkeen makukoostumus on erinomaisen hyvä. Suosittelen paneutumaan asiaan vaivannäöstä huolimatta ja annan tälle heti Kultaisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Savukalamousse

Löysin Yhteishyvä -lehdestä kokeilemisen arvoisen reseptin savukalalle. Tämän valmistus onnistuisi kyllä kenttäolosuhteissakin, mutta ao. ruoka on sen verran kevyttä, että kenttämuonituksen tarpeita se ei täytä. Helppo on kuitenkin valmistaa ja maistuu hyvältä esim. alku- tai tv-ruokana.

Ainekset:

• 1-2 prk smetanaa (120 g)
• 1 tlk Leppäsavukalaa (S-ryhmän brändillä valmistettu tällaista)
• 1 ruukku tilliä
• 1 ruukku ruohosipulia
• tarvittaessa hieman suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Lisäksi pussi ruisnappeja, näitäkin näyttää löytyvän S-versiona.

Valmistus:

1. Vaahdota smetana vatkaimella.
2. Kaada kalasta öljy pois.
3. Hienonna kala ja yrtit sekä sekoita smetanan sekaan.
4. Mausta halutessasi suolalla ja mustapippurilla.
5. Tarjoa ruisnappien kera.

Hyvä ja helppotekoinen resepti tämä oli, mutta ei tosiaan riitä läheskään oikeaksi muonaksi vaan enemmänkin startteriksi tai makusteltavaksi. Alkuperäisessä ohjeessa oli yksi smetanapurkki, mutta toisen purkin lisääminen ei "laimentanut" kuitenkaan liikaa moussea.

Bruder: Kypsän hepun asuntovaunu

Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa Bruder -nimisen firman asuntovaunuihin. Firman sivusto löytyy täältä.

Kyseessä ei ole mikä tahansa lasikuitunen p...huussi, vaan selvästikin maastouskottava vempele. Laitteet toimisivat Suomenkin metsäautoteillä: kooltaan sekä isompi EXP-6 että pienempi EXP-4 ovat sopivan kompakteja, niissä on riittävästi maavaraa ja riittävästi jousituskapasiteettia heikommillekin urille. Lisäksi hinauksessa on ajateltu ketteryyttä: ainakin sivuston manifestin mukaan vaunujen kanssa voidaan tehdä täysi 90 -asteen käännös aisaa irrottamatta.

Keittiörakennelmissa on harrastettu innovaatiota ja toisaalta niissä paistaa läpi Australian olosuhteet: keittiöitä käytetään ulkoa ja ulkona myös oleskellaan paljon. Tämä toimii hyvin +30 -asteessa, mutta -30:ssä voi tulla kokatessa hieman viileä... Toinen olosuhdesuuntautunut asia on lämmitys: mainoksissa puhutaan kyllä eristyskerroksen läpäisyarvosta, mutta lämmityslaite on ohitettu tyyliin "voidaan asentaa". 

Näillä arvioilla vaunut ovat kiinnostavia lähinnä ulkomuodollisen pätevyyden osalta. Kiinnostusta laimentaa hinta (köykäisin EXP-4 lähtee sivuston laskurin mukaan n. 43000 € -hinnasta) ja myös dealerin puute: Euroopan dealeri löytyy Amsterdamista ja epäilen, että vaunuja ei ole juuri Suomeen toimiteltu.. Näin ollen jatkankin edelleen kolikkojen säästämistä ja tavoittelen Kypsän hepun matkailuautoa.

Alla vielä Youtubesta Bruderin mainosvideoita pari kappaletta:

EXP-6:

EXP-4:

Copyright Bruderilla.

Kirja: Mika Kulju : Lapin sota 1944-1945 - ISBN 978-951-20-9362-5

Sain luettavaksi tämän Mika Kuljun kirjoittaman ansiokkaan teoksen ja havahduin huomaamaan, että ainakin itseltäni Lapin sota on jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle ja vaikutelmana on ollut, että suomalaiset peesasivat saksalaisia läpi Lapin ja kyse olisi ollut lähinnä pikkukahakasta. Toki Tornion maihinnousu ja Lapin polttaminen olivat tuttuja asioita ja Lapissa paljon liikkuneena ei voi olla huomaamatta esim. muistomerkkien runsautta.

Lapin sota oli kuitenkin totista sodankäyntiä. Wikipedian tietojen mukaan sodassa kaatui 774 ja haavoittui 2904 suomalaista saksalaisten vastaavien lukujen ollessa arviolta 1000 kaatunutta ja yli 2000 haavoittunutta. Eli kyllä sotaa käytiin varsin tosissaan alkuvaiheen "yhteisymmärryksen" jälkeen.

Mika Kuljun kirjassa koko sodan kulku on käyty perinpohjaisesti läpi ja täydennetty karttapiirroksilla. Jälkimmäisiä olisi tosin saanut olla enemmänkin mm. yksittäisten taistelujen osalta. Tapahtumia oli paljon, kuten alla olevasta karttakuvasta käy ilmi:

Lapin sodan tapahtumapaikkoja kartalla

(Tietolähde: Matti Ursin / Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus saksalaissodan 1944 - 1945 jälkeen).

Kirjasta käy hyvin ilmi, kuinka katkeraa ja kovaa tuon sodankäynti on ollut. Saksalaisten näkökulmasta entinen aseveli teki petoksen ja varsinkin Tornion jälkeen petti yhdessä sovitun menettelytavan. Suomalaisille taas saksalaisten poltetun maan taktiikka ja kirjassa kuvatut sotarikokset aiheuttivat kostohalua ja vihamielisyyttä. Taustalla oli vielä koko ajan Neuvostoliiton valvontakomission painostus ja Puna-armeijan miehityksen pelko, jos aitoja taisteluja ei olisi käyty.

Lapin sota -kirjan kansi

Suosittelen Mika Kuljun kirjaa luettavaksi vähintäänkin, jos lukijalla on itseni kaltainen musta aukko tiedoissa Lapin sodan osalta. Kirja on dokumentaarisesta luonteestaan johtuen jonkin verran puisevaa luettavaa, mutta annan sille silti Hopeisen ampumamerkin.

Kasarmimuonaa: Juustoiset kaurateeleivät

 Yhteishyvästä löytyi käyttökelpoinen resepti tuoreen leipäleivonnaisen tekemiseen. Kyseessä on juustoa sisältävä kaura-vehnäleipä, joka valmistuu helposti ja näppärän nopeasti.

Ainekset:

• 3 dl kaurajauhoja
• 1 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 150 g juustoraastetta
• 2 dl maitoa

Valmistus:

1. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita joukkoon maito ja juustoraaste.
2. Ota taikina jauhotetulle pöydälle, pyöritä tangoksi ja jaa kymmeneen osaan.
3. Pyörittele palat jauhotuissa käsissä ja painele leipäsiksi leivinpaperoidulle pellille. Paista 250-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Tarjoa heti.

Erittäinkin helposti valmistettavissa oleva resepti ja tuotokset ovat maistuvia. Annan tälle tältä istumalta Kultaisen ampumamerkin noiden kahden ominaisuuden vuoksi.

Kasarmimuonaa: Pastasalaatti

Taas sorrutaan kasvisruokareseptin julkaisuun! Tai no, on tuossa mozzarellaa mukana, joten ainakaan vegaanista ei voi puhua. Resepti voisi olla myös kenttämuonaa valmistuksen näkökulmasta, mutta ravinto- ja rasvapitoisuus ei riitä kuluttavissa kenttäoloissa toimimiseen. Resepti löytyi K-Ruoka -sivustolta.

Ainekset:

• 1 ps (400 g) Rummo gluteenitonta fusillipastaa
• 4 l vettä
• 2 tl suolaa
• 1/2 prk (à 185 g) Pirkka vihreää pestoa
• 2 rkl sitruunanmehua
• 2 rs (à 250 g) kirsikkatomaatteja
• 1 prk (350 g/180 g) Pirkka Parhaat kreikkalaisia kalamataoliiveja
• 1 ruukku basilikaa
• 2 ps (à 125 g) mozzarellapalloja tai 2ps(200 g/125 g) Pirkka mozzarellaa
• 1 ps (65 g) Pirkka Luomu rucolaa

Valmistus:

1. Keitä pastaa pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä 13 minuuttia. Valuta ja anna jäähtyä hetki.
2. Mittaa pesto ja sitruunanmehu salaattikulhoon ja kääntele joukkoon pasta.
3. Huuhtele kirsikkatomaatit. Valuta oliivit. Hienonna basilika. Jos käytät isoja mozzarellapalloja, valuta ne ja leikkaa juustot kuutioiksi.
4. Kääntele kaikki salaatin ainekset sekaisin. Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Muutamia huomioita:

• Annos on suuri (reseptin mukaan 10 hlöä), joten kannattaa tarvittaessa vaikka puolittaa.
• Sivustolla neuvotaan: "Voit tehdä salaatin valmiiksi jo edellisenä päivänä. Jätä silloin rucola ja basilika pois ja kääntele ne joukkoon vasta ennen tarjoilua."
• Aineksissa on viitattu Pirkka -tuotteisiin. Nuo eivät ole välttämättömiä ja salaatti onnistui yhtähyvin mm. S-tuotteilla.
• Pestoa löytyy myös Sitruunapesto -versiona, jolloin sitruunamehua ei erikseen tarvita.

Oikein maukas ja ruokaisakin salaatti tästä tuli. Salaattityyppistä muonaa pitäisi yrittää vaikka väkisin se puoli lautasellista yrittää syödä ja tämän kanssa se ei hirvittävän väkinäistä ole. Suosittelen kokeilemaan. Arvomerkki jää odottamaan toista kokeilukertaa.

Sotakalustoa: Boeing Loyal Wingman

 Boeing on kehittänyt yhdessä Australian ilmavoimien kanssa Loyal Wingman -konseptin ("Uskollinen siipimies"), joka on tehnyt ensilentonsa.

Kyseessä on itsenäiseen toimintaan kykenevä drone, joka on tarkoitettu toimimaan yhdessä miehitettyjen taistelulentokoneiden kanssa, toisin sanoen näiden siipimiehenä. Boeingin julkaisemien teknisten tietojen mukaan laite on 11,7 metriä pitkä, ja sen toimintamatka on yli 3700 km. Suorituskykyä ei paljasteta, mutta sitä kuvataan hävittäjänkaltaiseksi. Ja näin täytyykin tietysti olla, jos siipimies meinaa lentää hävittäjän vieressä.

Laite on tarkoitettu moniin tehtäviin kuten tiedusteluun ja erilaisiin taistelutehtäviin soveltuvaksi ja sen vuoksi se on suunniteltu modulaariseksi siten, että sen 2,5 metrinen keulaosa on nopeasti vaihdettavissa ja samalla kalusto vaihtuu tarpeen mukaan.

Suomen kannalta Siipimiehessä on kiinnostavaa se, että Australian ilmavoimat lentää Boeingin valmistamalla F/A-18 Super Hornet- sekä EA-18G Growler -kalustolla. Nämä taas ovat osana Boeingin tarjousta ilmavoimien HX-hankkeeseen. Eli ehkä Suomenkin taivaalla liihoittelee jossain vaiheessa hävittäjäparvia uskollisten siipimiesten kera.

Tulevaisuuden kannalta on selvää, mihin tämä kehitys johtaa: tulevaisuuden hävittäjäkoneissa ei enää tarpeettomasti raahata kuljettajaa mukana, vaan ne tulevat toimimaan Terminator -malliin täysin itsenäisesti. Ihminen on hävittäjälentokoneessa pelkkä riesa: hidas, huonolla havaintokyvyllä varustettu, huonosti g-voimia ja tulta kestävä, vaatii happea ja lämpöä yms. ylimääräistä hyödykettä itselleen jne. Jätetään mieluummin pois niin saadaan aikaan nopeampi, kestävämpi, ketterämpi, tehokkaampi ja halvempi kone; sekä valmistaa että käyttää. 

Alla videoklippi Youtubesta Loyal Wingmanin lennosta:

Kenttämuonaa: Kanakeitto

Kenttämuonalistassa on mainittu kanakeitto yhden päivän taistelumuona-annoksena. Reseptille on ollut sen verran käyttöä ja kysyntää, että kirjaan sen täydellisempänä erilliseksi ohjeeksi tähän.

Ainekset:

• 300 g kana/broilerisuikaleet tai -palaset (mieluiten ei maustettu eikä marinoitu)
• 250 g  Koskenlaskija - viherpippuri sulatejuustoa (tätä ei välttämättä tarvitse laittaa kokonaan mutta uppoaa kuitenkin)
• 200 + 200 g pakastekasvikset, esim. peruna-purjo ja keittojuurekset käy hyvin
• 2 dl ruokakerma 
• kanaliemikuutio tai -fondi
• vettä
• suolaa
• voita paistamiseen

Valmistus:

1. Kanasuikaleita paistetaan kattilan pohjalla. Maustetaan suolalla kevyesti, siirretään syrjään.
2. Paistetaan hieman pakastekasviksia samassa kattilassa voissa.
3. Lisätään vettä pari desiä ja kanaliemikuutio sekä kanapalat.
4. Lisätään Koskenlaskijajuustopaketti.
5. Keitetään välillä hämmentäen jotta ei kärähdä pohjaan. Ohennetaan tarvittaessa kermalla tai vedellä; kermaa preferoidaan makusyistä.

Hyvää on ja helppo & nopea valmistaa kenttäolosuhteissakin. Lisäksi vähintääkin riittävän ravitsevaa, kuten reseptistä käy ilmi. Kultainen ampumamerkki.

Edit: Lisäsin kasvisten määrää keitossa. Liemi imee helposti aiempaan verrattuna tuplamäärän ja näin keitosta tulee ruokaisampi.

Liukulumikengät

Sain kokeiltavaksi OAC -nimisen suomalaisfirman liukulumikengät mallia KAR UC 147. Webbisivu löytyy tästä linkistä.

Heti on sanottava, että tämä ei ole maksettu mainos. Kovasti on vain syytä kehua noita vermeitä käytännön kokemusten perusteella. Pääsin kokeilemaan liukulumikenkiä ideaalioloissa: kantava kerros, päällä 5 cm uutta lunta ja loistava kevätsää. Liukulumikenkien käyttö on hyvin pitkälti samankaltaista kuin "oikeiden" suksienkin, mutta lyhyestä mitasta johtuen kertaluokkaa kätevämpää ainakin suomalaiskansallisessa metsämaastossa. Pitkiin suksiin verrattuna niillä on myös ojien ylitys kätevämpää; tarvittaessa liukulumikengällä voi "hypätäkin" ojan yli. "Oikeisiin" lumikenkiin verrattuna taas niillä eteneminen on hiihtotyylillä nopeampaa ja erityisesti alamäet lähes pikkupoikamaisen hauskoja.

Alla kuvia laitteista:

Liukulumikengät "poseeramassa".

Kuten kuvasta näkyy, liukulumikengät ovat puolitoistametriset pätkät ja muotoiltu samalla mallilla kuin modernit carver -tyyppiset laskettelusukset. Näillä pystyy myös laskettelemaan, tyylinä tosin telemark, koska nilkkaa ei jäykistetä siteellä kiinni sukseen.

EA Side

EA on hyvä yleisside: se kiinnittyy kahdella pikakiristimellä nopeasti, sopii moniin kenkiin ja käsittely onnistuu pakkaskelissäkin. Käytin itse vaelluskenkiä ja epäilen, että pehmytvartisia kumi- tai nahkasaappaita ei kannata tässä tarkoituksessa käyttää.

Korppilogo

Liukulumikenkä on parhaimmillaan juuri näissä huhtikuun hankikanto-oloissa. Syvään pakkaslumeen ottaisin ehkä kuitenkin 230 senttiset Järviset; asiaa pitää kokeilla ensi talvena. Pitkiin eräsuksiin verrattuna liukulumikengissä on tosin se etu, että ne mahtuvat auton matkustamoon eikä erillisiä suksitelineitä tarvita; toisin kuin pitkät tervatut metsäsukset.

"Oikeat" lumikengät taas pääsevät paremmin ominaisuuksiinsa, jos pitää nousta jyrkkiä rinteitä tai kantaa asetta käsissä; liukulumikenkien kanssa sauvat ovat välttämättömät. Liukulumikenkien karvapidolla nousee kyllä kohtalaista mäkeä, mutta oikeasti jyrkässä rinteessä lumikenkien tartuntaraudat vievät voiton.

Liukulumikenkien oheistarvikkeeksi kannattaa hankkia karvapohjan jäänestoainetta. Sitä löytyy marketeistakin ja sille on käyttöä erityisesti olosuhteissa, joissa paikoitellen lumi on nuoskannut ja paikoitellen taas kylmää. Jäänestoaine estää paakuttumisen ja tekee matkanteosta dekadia siedettävämpää.

Summa summarum: liukulumikengät ovat sen verran hauskat ja hyödylliset laitteet, että annan niille saman tien Kultaisen ampumamerkin.

Edit: Pääsin kokeilemaan saman valmistajan toista varianttia WAP 127-liukulumikenkää. Valmistajan www-sivu löytyy tästä linkistä. WAP 127 -liukulumikenkä on nimensä mukaisesti 20 cm lyhyempi kuin KAR 147, mutta vastaavasti leveämpi (135 mm vs 125 mm). Muodoltaan liukulumikengät ovat siis lyhyemmät mutta leveämmät ja tiimalasimuoto korostuu tästä johtuen selkeämmin. Käytettävyyteen tämä vaikuttaa yllättävänkin paljon. Kokeilukokemus on toistaiseksi vain n. 40 cm syvästä höttölumesta, johon sekä WAP että KAR painuvat pohjaa myöten käyttäjän painosta riippumatta. Kuitenkin WAP on tuossa olosuhteessa selkeästi parempi hallittava: pehmeästä lumesta sen kärjen saa helposti nostettua hangen pintaan ja toisaalta syvien ojien ylittäminen vinoittain ja penkkaa tampaten onnistuu helpommin. Side myös näissä lyhyemmissä liukulumikengissä oli tuo yllämainittu EA, joka täyttää hyvin tehtävänsä.

WAP:in pohjassa on KAR:iin verrattuna "ohjuriurat", joista saattaisi olla hyötyä täysin jäisellä pinnalla suuntavakauden ylläpidossa. Tämä jää nähtäväksi kuitenkin myöhemmässä vaiheessa.

WAP:ienkin kanssa täytyy käyttää sauvoja: liikkuminen ei onnistu niilläkään pelkästään ase käsissä. Eli jos tarve on nopeaan tulenavaukseen, "oikea" lumikenkä on edelleen se ratkaisu. 

Edit2: Kehuja OAC:lle: pidempien liukulumikenkien etummainen side toisesta jalasta lopetti toimintansa. Käyttöä on ollut paljon ja takuuaikakin jo päättynyt, mutta silti yrityksestä toimitettiin uusi varaosa tähän ilmaiseksi! Harvinaista nykymaailmassa, siksi respect!

Viski: Vat69

Taistelutoverit sarjan läpikatsonnan innostamana hankin lopulta tätä kapteeni Nixonin lempijuomaa. Juoma löytyy Alkon sivuilta tästä linkistä ja on Alkon määritelmän mukaan "Kullankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, makean hedelmäinen, kevyen viljainen". Tätä voi verrata Alkon määritelmään "kalibrointiviskistä" eli Famous Grouseen: "Meripihkankeltainen, keskitäyteläinen, miedon savuinen, lämmin, maltainen, kevyen aprikoosinen, pähkinäinen, mausteinen". Eli Kuuluisasta Riekosta pitäisi kelvollisella makuaistilla varustetulle henkilölle löytyä enemmän vivahteita kuin Vat69:stä. Hintaero taas kääntyy hivenen Vat:in voitoksi ollen 30.97 € /litra vs. FG:n 39.84 € / litra.

Juomana Vat69 on ihan kelvollinen talousviski ja soveltuu erinomaisesti yömyssykäyttöön pienehkönä kerta-annoksena 2-4 cl. Ravintolassa tätä ei kannata tilata vaan kannattaa investoida hieman enemmän vaikkapa siihen FG:hen.

Netissä liikkuu huhu että Vat69 olisi ollut Mannerheimin lempiviskiä. Ajallisesti tuo toki olisi ollut mahdollista (kyseinen virvoitusjuomatehdas on perustettu 1863) mutta olisiko Marski tyytynyt rutiininomaiseen sekoiteviskiin sikahintaisten singlemalttien sijaan? Hänellä kun oli hyvin laaja kontaktiverkosto ympäri maailmaa ja jopa sota-aikanakin alkoholijuomien osalta huolto lienee pelannut kelvollisesti. Ainakaan singlemalt -fanaatikkojen mukaan näin ei ole mutta meille tuohisuille kysymys on toissijainen.

Alla vielä kuva pullosta:

Vat69 - kelvollinen talousviski

Arvostelen tämän yhdellä maistelulla Hopeisen ampumamerkin saajaksi: sen verran lähellä tuota standardia eli Famous Grousea tuote on.

Kirja: Esa Sirén: Sissiosasto Hirvelä - ISBN 978-951-24-1865-7

Esa Sirén jatkaa kunniakkaasti suomalaisten sotakirjailijoiden perinnettä laajalla tuotannolla ja hyvällä menestyksellä kunnioitettava saavutus, varsinkin kun ottaa huomioon että kirjailija itse on sodanjälkeen syntynyt (1948) eikä näin ollen sotaa omakohtaisesti kokenut. Teoksen esipuheessa Sirén kertoo seuraavaa:

Sodassa miehet kokivat monesti sellaisia tapahtumia, joita ihmisjärjen on jopa vaikea uskoa todeksi. Tässä kirjassa on kohtia, joiden todenperäisyys saattaa tuntua mahdottomalta. Minulle ne ovat veteraanien kertomuksiin ja eri dokumentteihin perustuvia totuuksia. Siksi halusin kertao ne myös sinulle, ilman mitään liioittelua.

Sirénin mielestä ("minulle") siis kirjat edustavat faktaa, mutta faktojen kattava tarkastus ei kuitenkaan liene ollut tieteellisen tason tekemistä. Ainakin osa kirjassa kuvatuista tapahtumista tuntuu "ihmisjärjen vastaisilta" tai jopa keksityiltä, mutta lukunautintoa ne eivät pienennä eikä kyseessä myöskään väitetä olevan dokumenttiteoksen tai tieteellisen tutkimuksen. Tapahtumien taustalla on sinällään isossa mittakaavasssa aitoja tapahtumia ja Sirénin tekstin tapahtumia voi seurata myös karttapohjalla eli paikannimetkin löytyvät ja ovat todellisia.

Sirenin kirjoitustyyli on sujuvaa ja kirja on ryhmitelty sopivan lyhyisiin kappaleisiin; jopa vessalukemiseksi sopivaksi ilman suurta peräpukamien vaaraa... Sissiosasto on tässä kirjassa poikkeuksellisesti vesillä ja toimii maissa ollessaan "tavallisena nurmiporana" eikä kaukopartiona linjojen takana. Tämä on hyvää vaihtelua perinteiseen sissikirjallisuuteen: yleensähän heput työskentelevät kaukopartiossa kaukana linjojen takana ja tarina on tyypillisesti selviytymistaistelua omien linjoille nälissään ja haavoittuneena.

Kirjan juonta tai sisältöä en lähde sen enempää avaamaan. Lukukokemuksena kirja lähestyy lapsuusvuosien Korkeajännitystä, mutta kuitenkin realistisemmalla otteella. Suosittelen viihdelukemiseksi, mutta en kuitenkaan tosikoimmille sotahistorioitsijoille ja pilkunviilaajille. Arvomerkiksi annan Hopeisen ampumamerkin.

Alla vielä kuva kirjan kannesta:

Esa Sirén: Sissiosasto Hirvelä - kansi

Tuntemattoman sotilaan reitti kartalla

Tuntematon sotilas on taas ajankohtainen kun siitä on tehty v. 2017 (allekirjoittaneen mielestä tarpeettomasti) jälleen uusi versio. BTW: Edellinen uusi versio oli "Uusi Tuntematon". Mikä tämä on? "Uudempi tuntematon"?

Asia kiinnostaa kuitenkin ja ryhdyin selvittämään kuinka tosiasiallisesti Linnan romaanin "esikuvana" toiminut JR8 liikkui jatkosodan aikana. Asiassa auttoi Iltasanomien tekemä artikkeli josta lainasin JR8:n ja Tuntemattoman sotilaan kerronnan yhtymäkohtia. Linkki tässä, copyright Iltasanomat.

Laadin aiheesta oheisen kartan. Iltasanomista löytyi kooste JR8:n tapahtumista verrattuna Linnan kuvaamiin ja kytkin nuo tapahtumat kartalla näkyviin pompuloihin. Kolme paluumatkan viimeistä pompulaa on punaisella värillä jotta ne erottuvat menomatkan tapahtumista.

Tuntemattoman sotilaan (JR8) sotaretki jatkosodassa kartalla

1: Ylämyllyn Paloaukea kevät 1941

JR8: 8. Prikaatiin alkaa saapua reserviläisiä "ylimääräisiin kertausharjoituksiin". Varusmiesprikaatistista kasvaa sodan ajan Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8). Ylämyllyn paloaukean koulutuspataljoona hajoitetaan.

TUNTEMATON SOTILAS: Vänrikki Koskela kutsuu miehet Paloaukealle. "Pataljoona siirtyy nyt autokuljetuksin toiseen paikkaan."

2: Kitee Tolosenmäki kesäkuu 1941

JR8: I pataljoona on Kiteen Tolosenmäellä parikymmentä kilometriä rajalta. Miehet kuuntelevat Rydin puhetta.

TS: Kirjan sotilaat kuuntelevat puhetta parin kilometrin päässä rajasta.

3: Tohmajärvi Kenraalinkylä 30.6.1941

JR8: Lähtö marssille Tohmajärven Kenraalinkylään rajalle.

4: Saarivaara 5.7.1941

JR8: Rykmentti ja muutamat muut yksiköt käsketään hyökkäämään jo 4.7. JR 8 ylittää rajan Tohmajärven tasalla. I pataljoonan ensimmäinen taistelu 5.7. Saarivaarassa rajalla.

TS: Vänrikki Jorma Kariluodon ensimmäinen hyökkäys suon yli ei ota lähteäkseen. Miehet jäävät "tuleen makaamaan". Kapteeni Kaarna rohkaisee Kariluotoa, joka saa itseluottamusta ja selviää tulikasteesta. Kaarna kaatuu.

5: Havuvaara 9.7.1941

JR8: I pataljoona on jo tositoimissa. Rykmentin intoa hyödynnetään estotta, komentaja Pietari Autti antaa aamulla 9.7. käskyn vallata bunkkereilla vahvasti suojattu Havuvaaran kylä. Illalla Havuvaara on vallattu.

TS: Hyökkäys on pysähtynyt vihollisen bunkkerivyöhykkeen eteen. Vänrikki Koskela tuhoaa bunkkerin kasapanoksella ja laukaisee tilanteen.

6: Jänisjärvi

JR8: I pataljoona marssii avojonossa Jänisjärven itärantaa kohti Laatokkaa. Vihollinen vetäytyy ja kylä toisensa jälkeen otetaan haltuun. I pataljoona kohtaa eversti Laguksen jääkäreitä Leppäsyrjän vaiheilla.

TS: Sotilaat kohtaavat jääkäripataljoonan miehiä. Vänrikki Kariluoto ihailee omia miehiä sotilaallisemmilta näyttäviä jääkäreitä.

8: Kitelä 

JR8: I pataljoona marssii etelään Laatokan rantaan Kitelään. Sieltä se komennetaan kohti koti-Suomea ja Harlun Läskelää. 22.7. rykmentti heitetään autokyydillä taas itään torjumaan vihollisen maihinnousua.

TS: Romaanissa Linna ohittaa Läskelän vaiheen, samoin Lunkulan saaren maihinnousun. Samantyyppinen maihinnousu tulee myöhemmin, kun Rokka ja Lammio väittelevät konekiväärin asettamisesta veneeseen.

9: Orusjärvi, rajan ylitys 11.8.1941

JR8: Kun maihinnousu on torjuttu, rykmentti jää Laatokan saarille lepäilemaan kahdeksi viikoksi. 10.8. se lähtee marssille pohjoiseen kohti Orusjärveä. 1. Konekiväärikomppania ylittää rajan 11.8. klo 21.05. Takana on 60 kilometriä marssia.

TS: Linna ohittaa Laatokan asemasotavaiheen. Miehet marssivat raskaita korpitaipaleita, kunnes edessä avautuu metsään hakattu linja. "Pojat, vanha raja", Hietanen lausuu.

10: Hyrsylä 13.8.1941

JR8: Marssilla Hyrsylään esikuntakomppanian autosta varastetaan ruokapaketteja. Asialla on sotamies Rummukainen ja kaksi hänen kaveriaan. He jäävät kiinni 13.8.1941. Määrätystä kovennetusta arestista jää merkintä sotapäiväkirjaan.

TS: Lehto, Määttä ja Rahikainen jäävät kiinni keksi- ja marmeladivarkaudesta. Lammio rankaisee heitä kovennetulla arestilla, joka muutetaan kahden tunnin seisomiseksi asennossa täyspakkauksen kanssa.


11: Säämäjärvi 29.8.1941

JR8: Rykmentti siirtyy taistellen Itä-Karjalaan. Viipurin valtauksen päivänä tulee käsky ylittää iso suo ja vallata Säämäjärven kylä. Miehille kiinnittävät valkoiset paperilaput reppuihin, kuten kirjassakin. Yli 3000 miestä marssii jonossa, heidän joukossaan komentaja Autti. Tämä testaa tupakointikieltoa panemalla tupakaksi. Sotamies Onni Lemiläinen kivahtaa siitä Autille ja saa tältä kiitokset.

TS: Rykmentti on koukkauksella suolla. Hietanen ärähtää pimeässä tupakanpolttokiellon rikkojalle, joka onkin rykmentin komentaja. Tämä kehuu Hietasta oikeasta toiminnasta. "Viipuri on vallattu... ilmoittakaa eteenpäin". Tietoa kuiskitaan jonossa.

JR8: Suokoukkauksen alla Tsalkin taistelussa 23.8. 1. konekiväärikomppanian alikersantti Tuure Lehtonen, 22, menettää yhteyden komppaniaan ja ryhmä joutuu pikakiväärituleen. Lehtonen ja kolme muuta kaatuvat vihollisen asemien eteen. Ruumiita ei voida hakea pois.

TS: Öinen korpimarssi pysähtyy. Pataljoona levittäytyy hyökkäämään. Lehdon ryhmä lähtee viemään konekivääriä eteen, jolloin Lehtoa ammutaan vatsaan. Rahikainen, Vanhala ja Sihvonen pakenevat. Lehto päästää itsensä tuskista kiväärillään.

JR8: Säämäjärvellä 31.8.1941 juuri vihkilomalta palannut vänrikki Ilmari Pietarinen, 29, juoksee asettamaan miinaa hyökkäysvaunun eteen mutta kaatuu konekiväärisuihkuun. Myöhemmin kolhoosikylän taistelussa pioneerikersantti juoksee kohti vaunua, heittää miinan ajouralle ja naamioi sen risuilla.

TS: Venäläiset käynnistävät vastahyökkäyksen panssarivaunujen tukemana. Hietanen näkee, kun pioneerivänrikki juoksee asettamaan miinaa mutta kaatuu luotisuihkuun. Hietanen sieppaa miinan, syöksyy vaunun eteen ja peittää miinan sammalilla - ja vaunu ajaa ansaan.

12: Matrossa, Polovina, Vilka, Kolmannen ratkaisevan kolhoosin kylä syyskuu 1941

JR8: Syyskuu on JR 8:lle raskas. Se hyökkää Petroskoin-tien suunnassa. Kylä toisensa jälkeen vallataan, Matrossa, Polovina, Vilka, Kolmannen ratkaisevan kolhoosin kylä. JR 8 saa 1.10. näkyviinsa Petroskoin mutta joutuu katselemaan sitä kaukaa Suolusmäen kalliolta.

TS: Vanhala huvittaa itseään luettelemalla itäkarjalaisia kylän nimiä: Kolmannen ratkaisevan kolhoosin kylä ja Punaisen kyntäjän kylä ovat jääneet taakse. Linna ei kuvaa näitä taisteluita, mutta kertoo pataljoonan olevan lähes lopussa. Konekiväärikomppania näkee Petroskoin.

13: Petroskoi lokakuu 1941

JR8: I pataljoona marssii kaupunkiin neljä päivää valtauksesta. On täyshulina, joukot juovat löytöviinoja. JR 8:n miehet saavat valtausviinoja, pullon viiteen mieheen. Sisämajoitus jää lyhyeksi. 16.10. I pataljoona lähtee Petroskoista kohti Syväriä.

TS: Linna kuvaa viinasammion löytymisen ja holtittoman ammuskelun.

14: Syvärin alajuoksu joulukuu 1941

Palveluksesta kieltäytymisiä oli katsottu läpi sormien. Joulukuussa 1941 komentajien mitta täyttyy. Syvärin itäpuolella Baranissa kenttäoikeus langettaa kahdelle JR 9:n sotilaalle kuolemantuomion, jotka pantiin toimeen.

JR8: Rykmentti on teloitusten aikaan Syvärin alajuoksulla lähellä Laatokkaa.

TS: Talvi on tullut ja rykmentti on Syvärillä. Kaksi miestä on poistunut luvatta vartiopaikalta ja kieltäytynyt palaamasta. Kenttäoikeuden kuolemantuomio pannaan täytäntöön.


15: Gora, Kalju-kukkula tammikuu 1942

JR8: Tammikuussa 1942 I pataljoona siirtyy Syvärin yläjuoksulle Goraan, jossa on kiivas taistelu. Pataljoona taistelee Kalju-kukkulalla.

TS: Miehet osallistuvat taisteluun "kylästä, jossa on käyty veristä nujakkaa pitkän aikaa. Takavasemmalla sijaitsevan Kaljukukkulan laki ryöppysi raskaassa keskityksessä". Lahtinen kiskoo konekivääriä ahkiossa ja kiroaa.


16: Pertjärvi huhtikuu 1942

JR8: I pataljoona torjuu venäläisten hyökkäystä Pertjärvellä huhtikuussa. Viereisen JR 61:n kaistalla pikakiväärimies kaatuu ja vänrikki tulee hakemaan apua. Alikersantti Viljam Pylkäs ottaa Suomi-konepistoolin ja asettuu odottamaan sadan miehen taisteluosastoa. Lippaiden täyttäjäksi tulee sotamies Kärkkäinen. Noin 20 metrin päästä Pylkäs avaa tulen. Hän saa pienen osuman päähän ja Kärkkäinen on lähteä karkuun. Sotamies Rummukainen kerää myöhemmin aukealta 80 kokardia.

TS: Suomalaiset kokoavat sekasorrossa puolustustaan. Rokka menee konepistoolin kanssa ketjun päähän ja näkee koukkaavan vihollisjoukon. Lippaita täyttää sotamies Lampinen. Luoti hipaisee Rokkaa, joka menee hetkeksi tajuttomaksi. Lampinen on lähdössä, mutta Rokka pysäyttää hänet. Rokka tuhoaa vihollisosaston 52 miestä.

Asemasotaa ja puhdetöitä, Syväri 1942-1944

JR8: Asemasotaa Syvärillä. Vapaa-ajalla Viljam Pylkäs tekee lentokoneen potkurialumiinista sormuksia, joita sotamies Rummukainen kauppaa. Kapteenin arvoinen sotilas saatiin vangiksi huhtikuussa 1943. Linna jättää konekiväärikomppanian ja siirtyy kotirintamalle kouluttajaksi.

TS: Asemasotavaihe kuitataan yhdellä luvulla. Rokka viilailee puhdetöinä lentokonealumiinista sormuksia, joita Rahikainen myy. Rokka vangitsee venäläiskapteenin.

Vetäytyminen alkaa, Syväri kesäkuu 1944

JR8: Rykmentti lähtee Syväriltä 18.-19. kesäkuuta vihollisen huomaamatta.

TS: Konekiväärikomppanian miehet pakkaavat reppujaan kaikessa rauhassa. Linna ei enää ole mukana, vaan kuvaus on syntynyt haastattelujen, historialähteiden ja aiempien kokemusten pohjalta.

17: Vieljärvi heinäkuu 1944

JR8: Heinäkuun alussa I pataljoona kuuluu taisteluosastoon, joka puolustaa Vieljärvestä Laatokkaan laskevaa purolinjaa. Pataljoona tekee vastahyökkäyksen, suuret tappiot.

TS: Taisteluosasto puolustaa purolinjaa. Kranaattikeskityksessä Hietanen menettää silmänsä; hahmon esikuva Pauli Santanen sai silmävaurion ansan räjähtäessä. Hietasta kuljettanut ambulanssi palaa.


18: Tulemajoki heinäkuu 1944

JR8: Motitusvaaran takia kalustoa on pakko jättää ennen vetäytymismarssia. Tulemajoella on uusi kriisi, rykmentin uusi komentaja ei hallitse tilannetta. Kalustoa jää metsiin. Pylkäs väittelee joukkueenjohtajan kanssa, joudutaanko joen yli uimaan.

TS: Koskela ottaa pataljoonan komentoonsa ja vie sen suolampien kautta maantielle. Konekiväärit upotetaan, että haavoittuneita voidaan kantaa.

JR8: Laatokan rannasta Loimolaan kulkevassa U-linjassa vetäytyminen pysähtyy. Nietjärvellä torjutaan heinäkuun toisella viikolla kaikki vihollisen hyökkäykset.

TS: "Taistelut U-linjasta alkoivat, ja vihollinen huomasi taas iskevänsä päätään verille seinään." Kirja palaa Tulemajoelle: Rokka kinastelee vänrikki Jalovaaran kanssa, vetäydytäänkö siltaa pitkin vai uimalla, kuten Pylkäs aiemmin. Joen yli uidaan, Rokka haavoittuu, kuten Pylkäs.


19: Loimola 4.9.1944

JR8: Rykmentti on aselevon alkaessa Loimolassa. Vihollinen ampuu iltapäivään saakka. Ministerin sodanpäättymispuhe kuunnellaan radiosta.

TS: Miehet odottavat sirpalesuojissa tulen päättymistä sodan viimeisenä päivänä. Tulen vaiettua miehet nousevat poteroistaan, komentopaikalla radiosta kuuluu ministerin puhe. Syysaurinko paistaa.

Edit: Kävin katsomassa tuon "Uusimman uuden Tuntemattoman" ja hahmottelin sen tueksi myös tuon JR8:n pataljoonan organisaatiorakenteen. Jälkimmäinen auttaa hahmottamaan eri henkilöhahmojen asemaa ja roolia organisaatiossa.

Edit2: Korjattu muutamia sanamuotoja, ei isoja muutoksia.

Kasarmimuonaa: Lihakukko

Olen innostunut lihakukkoon retkiruokana: jopa kypsän hepun on se helppo rakentaa, maistuu kylmänä ja lämpimänä ja on varmasti täyttävää. Lihakukon voisi em. pohjalta luokitella myös kenttämuonaksi, koska se kulkee kätevästi mukana ja on helppo lämmittää paistinpannulla myös kenttäolosuhteissa. Valmistukseen vaaditaan kuitenkin uuni, joten menkööt kasarmimuonaksi.

Netistä ohjeita löytyy lukuisia tähän(kin). Otin malliksi Maijalinnea -nimisen bloggarin ohjeistuksen joka löytyy tästä linkistä.

Ainekset:

Kuoritaikina

• 5 dl vettä
• 9 dl ruisjauhoja (n. 600 g) HUOM! "Noin" -määrä, ks ohje.
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• 1 dl (95 grammaa) sulatettua voita taikinaan
• 0,5 dl sulatettua voita voiteluun

Täyte

• 1 kg karjalanpaistilihaa
• 75 g pekonia
• 1dl tummaa täysjyväriisiä
• hieman suolaa

Valmistus:

Valmistuksessa yhdistelin Kyhepunusta löytyvää "Sorsakukon" reseptiä ja Maijalinnean originaalia:

1. Laitetaan veteen suola ja vehnäjauhot ja lisätään ruisjauhoja, ensin puulastalla sekoittaen ja sitten käsin vaivaten samalla tarkkaillen taikinaa. Taikinasta pitää tulla kiinteää ja sen pitäisi pyöriä "pallona" astiassa, kun se on valmis. Ruisjauhon määrä (9 dl) on lähellä oikeaa, mutta sitä ei voi kaavamaisesti noudattaa.
2. Sulatetaan 1 dl voita juoksevaksi ja sekoitetaan se taikinaan (taikinan pitää olla läpeensä tumma).
3. Kaulitaan 2/3 taikinasta pulikalla leivinpaperin päällä soikioksi keskeltä vahvuus noin sentti ja reunoilta 1/2 senttiä. 
4. Tässä vaiheessa leivinpaperin alle voi laittaa 2-3 alumiinifoliota ristiin; täytettyä kukkoa on vaikeampi siirrellä myöhemmin. 
5. Taikinalevyn keskelle riisiä joka imee liian kosteuden itseensä.
6. Ladotaan karjalanpaistilihat kerroksittain riisin päälle ja suolataan samalla. HUOM! Suolauksessa kannattaa olla varovainen: sekä taikina että pekoni sisältävät suolaa, joten lihojen ankara suolaus tekee lopputuloksesta tarpeettomankin suolaisen.
7. Päällimäiseksi pekoni.
8. Nostetaan alustaikinan reunat ylös niin pitkälle kun riittää.
9. Lopputaikina kaulitaan kanneksi - vinkki: jätä hieman taikinaa kulhoon taikinan paikkaamista varten. Laitetaan kansi kukon päälle ja liimataan vedellä ja leipäveitsellä/lusikalla yhteen pohjan kanssa. Voidellaan kansi sulatetulla voilla.
10. Paistetaan uunissa ensin 225 asteessa puoli tuntia ilman foliota jotta pinta saa hieman väriä. Vinkki: Laita foliot jo valmiiksi kukon alle jo uuniin, jolloin on helpompi kääriä kukko pakettiin viimeisessä vaiheessa.
11.  Kääritään folioon (3 kerrosta ristiin) ja paistetaan 125 asteessa 5 tuntia. 

Hyvä ja toimiva tuli. Pitkä valmistusaika muhentaa karjalanpaistilihan ja ruistaikina antaa oman makunsa. Kannattaa lämmittää pannulla ja syödä voin kera siellä kenttäolosuhteissa.

Useamman kokeilun jälkeen uskallan antaa tälle reseptille arvosanaksi Kultaisen ampumamerkin.

Alla kuva jo osittain syödystä lihakukosta:

Lihakukko syöntivaiheessa

Edit: Taikina on aika iso ja sitä jäi tällä kertaa tähteeksi. Tein lopputaikinasta Maijalinnean opin mukaan "näkkileipiä":

1. Kaulitaan ohuiksi leiviksi.
2. Paistetaan uunissa 250 asteessa n. 9 minuuttia.

Edit2: Kokeilin lihakukon edessä bataattitäytteistä versiota. Taikinaresepti on sama, mutta sisustin kukon bataattikuutioilla, jotka sain kuorimalla pari bataattia ja kuutioimalla ne. Laitoin mukaan suolaa bataattikerrosten päälle leikkaamaan hieman liikaa imelyyttä pois. Toimiva tuli sitenkin, mutta kyllä lihakukko kuitenkin on omaa luokkaansa.

Edit3: Tarkistin ruisjauhon määrän, kun sitä näkyi kuluvan aika paljon alkuperäistä "noin" määrää enemmän. Muutin myös lihan määrän suuremmaksi.

Kasarmimuonaa: Katkarapumössö

 Soppa365:stä taas kerran löytyi kokeiltavaksi tämä muona. Siellä käytetään termejä "röra" ja "skagen", jotka viittaavat epäilyttävästi läntiseen naapuriimme. Sieltä ei tiettävästi ole kuitenkaan tullut koskaan muuta hyvää kuin pyttipannu, joten päädyin nimittämään ruoan otsikon mukaisesti katkarapumössöksi. Muona ei vaadi erityisiä laitteita, joten sitä voisi tehdä myös kenttäolosuhteissa. Kuitenkaan kenttämuonituksen tarpeita se ei täytä, vaan on pikemminkin lisuke ja näin ollen pidetään luokitteluna tuo kasarmimuona.

 Ainekset:

•  1 kg kuorellisia kypsiä katkarapuja (pakaste)
•  1 pieni punasipuli
•  2 tl sitruunan kuorta raastettuna
•  2 rkl sitruunamehua
•  ½ tl sormisuolaa
•  ¼ tl mustapippuria myllystä
•  ½ ruukkua tilliä
•  4 rkl majoneesia
•  2–3 tl piparjuuritahnaa

Valmistus:

1. Anna katkarapujen sulaa jääkaapissa yön yli.
2. Kuori ja hienonna sipuli. Raasta sitruunankuori ja purista mehu kulhoon. Sekoita sipuli, suola ja pippuri joukkoon. Anna maustua vähintään 5 minuuttia.
3. Kuori katkaravut. Taputtele ne kuiviksi talouspaperilla. Laita ne sipulin joukkoon. Hienonna tilli ja lisää kulhoon. Sekoita majoneesi ja piparjuuritahna joukkoon.

Muutama kommentti:

• En jaksanut ryhtyä kuorimaan katkarapuja, vaan ostin valmiiksi kuorittuja. Toimii niinkin. Kannattaa valita isommasta päästä, jos katkarapukoko on valittavissa.
• Mössön koostumukseen olen hieman pettynyt. Liemi jää vetiseksi, vaikka yritinkin kuivatellut katkarapuja huolella. Kiinteämpi mössö toimisi paremmin esim. leivän päällä.
• Alkuperäisessä reseptissä käyttöä esitettiin lisukkeena, saaristolaisleivän kanssa tai pienten keitettyjen perunoiden kera. Meni alas kyllä ihan ruisleivänkin kanssa.

Kokeilemisen arvoinen resepti ja lopulta aika maukaskin. Tuo "löysyys" hieman rankaisee arvostelussa ja arvomerkiksi tulee näin ollen Hopeinen ampumamerkki.

Viaplay -elokuva: 13 hours

 Viaplayn puolelta löytyy oheinen elokuva. Filmi jatkaa "ansiokkaasti" heikkojen tekeleiden ja väkisin päkerrettyjen suoratoistoelokuvien sarjaa, joka on tuttu jo Netflixin puolelta. Tässä genressä haetaan joku sopiva historiallinen tapahtuma ja rakennetaan siitä nopeasti pelkästään suoratoistossa esitettäväksi tarkoitettu elokuva pääosin tuntemattomilla näyttelijöillä. Tässä kyseisessä teoksessa tunnetuin henkilö oli pääosan esittäjä John Krasinski, joka ainakin itselleni oli tuttu aiemmin lähinnä The Office -sarjan jenkkiversiosta.

Elokuva pohjautuu tositapahtumiin Libyan Bengasissa, josta kerrotaan myös wikipediassa tässä linkissä (suomeksi) ja tässä (englanniksi). Suomenkielisessä wikipediassa puhutaan pelkästään hyökkäyksestä konsulaattiin, mutta elokuvassa ja englanninkielisessä wikipediassa kerrotaan kohteena olleen konsulaatin lisäksi CIA:n "salainen" turvatalo. Lainausmerkit siksi, että ainakin elokuvan väittämän mukaan jälkimmäinen oli laajalti tiedossa.

Elokuva on "yllättäen" hyvinkin amerikkalaisisänmaallinen sävyiltään. Elokuvan teon kiire ja heikko laatu näkyy läpi näyttelijätöiden heikkoudesta, joka vähintäänkin osittain johtunee juonenkehittelyn keveydestä: esim. henkilöiden taustat ovat kliseisenkin tyypillisiä ja alkuosan juonenkehittelyyn on väkisin rakennettu agenttiseikkailutyylinen täytekohtaus takaa-ajoineen ja vastaavineen.

Silmiinpistävä - eikä ainoastaan tässä  elokuvassa vaan myös mm. Kyhepunussa arvioidussa The Outpostissa - havainto on amerikkalaisten ylivertaisuus paikallisiin toimijoihin nähden. Tämä pitänee ainakin jossain määrin myös paikkaansa: ISIS -veijareiden sotilaskoulutus pohjautunee käytännössä pitkälti Youtubessa julkaistuihin rekrytointivideoihin eli sotaan lähdetään mallilla, jossa alokkaan käteen annetaan Kalasnikovi ja sanotaan että "ammu sillä kaikkia vääräuskoisia, jotka näet". Myös varustuksessa on eroja: amerikkalaisilla on mm. käytössään vakoilulennokkeja ja pimeänäkölaitteita, joita vastapuolella taas ei ole ja joista on eittämätöntä hyötyä tappohommissa. Silti elokuvassa kuvattu terroristiporukan kuolleisuus herättää jo lähestulkoon säälinsekaisia tunteita...

Eräs huvittava kohtaus tapahtuu, kun henkilöauto täynnä paikallisia nuoria miehiä käy kääntymässä turvatalon portilla ja yksi sankareista toteaa, että kävivät noutamassa koordinaatit. Pian tämän jälkeen sataakin alueelle kranaatinheittimen kranaatteja. Olettaisin kuitenkin, että jopa ISIS -heppujen kyvykkyys riittää kranaatinheittimen suuntaamiseen ilman kännykällä noudettuja koordinaatteja ja visuaalisella tulenohjauksella; varsinkin kun heitin näyttää olevan wanhaa-kunnon-venäläistä-laatua. Toinen outo juttu on, että heitintuli saadaan hyvin peittäväksi, mutta se lopetetaan muutaman osuman jälkeen. Syynä tositilanteessa saattoi olla esim. Libyan armeijan (tmv) väliintulo, mutta tämä jää selittämättä elokuvassa.

Mielenkiintoinen havainto on myös "palkkasotureiden" rooli ja osaaminen. Päähenkilöt eivät ole CIA:n palkkalistoilla, vaan he ovat "CIA -contractors"-statuksella. Taustoiltaan nämä ovat kuitenkin entisiä Navy Sealseja ja Rangerseja, joten osaamista/koulutusta löytyy ja elokuvan perusteella myös enemmän pätevyyttä kuin varsinaisilta CIA-hepuilta sekä myös epäluuloa näiden osaamista kohtaan. Ja aiheellistahan se epäluulo sitten olikin tapahtumien mukaan.

Kovin ylös en pysty tätäkään teosta arvostamaan, vaan se vertautuu aika lailla tuohon yllämainittuun The Outpostiin ja saa näin ollen ampumamerkiksi "Kolmas palkinto - ei mitään".

Alla vielä traileri Youtubesta: