Lukaisin läpi C.S. Foresterin kirjoittaman merisodankäynnin klassikon. Kirjan painovuosi on 1957 ja silloin ei vielä ISBN- numeroita ainakaan kyseisessä teoksessa käytetty.
C.S. Forester on itselle nuoruudesta tuttu Hornblower -sarjasta, jonka voisi lukaista harrastuksen vuoksi uudelleenkin. Monet nuoruuden kirjat ovat luettavissa uudelleen aikuisena ja vielä paremmin toimivina. Klassinen esimerkki on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, joka koulussa oli pakkopullaa, mutta aikuisena luettuna loistava seikkailu- ja eräromaani.
Saattuehävittäjä kertoo nimensä mukaisesti Toisen maailmansodan aikaisesta laivasaattueesta, jota yhdysvaltalainen hävittäjä tukialuksineen suojaa yli Atlantin. Keskiössä on hävittäjän päällikkö komentajakapteeni George Krause, jonka toimintaa, tilannetta ja ajatuksia kirjassa seurataan.
Kirjan mukaan hävittäjän päällikön tehtävä on suorastaan helvetillistä: Krause pysyy laivan komentosillalla yhtäjaksoisesti päivätolkulla nukkumatta, syömättä ja käymättä edes wc:ssä. Tämä kuvataan lisäksi normaaliksi ja vaadituksi toimintamalliksi laivan päälliköltä. Lieköhän tuo totta? Luulisi, että jo viime sodan aikaan olisi ymmärretty väsymystilan vaikutus päätöksentekoon ja rakennettu järjestelmä, jolla päällikkökin pääsisi välillä lepäämään.
Taistelukohtaukset liittyvät luonnollisesti sukellusveneiden hyökkäyksiin ja näiltä osin kirja on pitkälti sukulaisielu Nicholas Monsarratin Julma meri -kirjalle, joka on esitelty Kyhepunussa tässä linkissä. Saattuehävittäjässä on enemmän painotusta filosofisella ja psykologisella pohdiskelussa verrattuna Julma meri -kirjan suoraviivaisempaan toimintakuvaukseen.
Suosittelen kirjan lukemista alan harrastajille vanhastavasta kielestä ja synkkäsävyisestä sisällöstä huolimatta. Arvomerkiksi annan kuitenkin vain Pronssisen ampumamerkin.