Singulariteetti lähestyy - autonomisia droneja on käytetty ensimmäisen kerran taistelutoimissa

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston on julkaissut raportin, jonka mukaan autonomisilla sotadrooneilla hyökättiin ihmisiä vastaan ensimmäistä kertaa koskaan viime vuonna Libyassa. Raportin mukaan turkkilaisen teknologiayhtiö STM:n valmistamaa Kargu-2-quadrokopteria käytettiin Libyan sisällissodan osapuolten välisessä konfliktissa maaliskuussa 2020. Libyan kapinallisen kansallisarmeijan pakenevia sotilaita seurattiin raportin mukaan täysin autonomisesti päätöksiä tekevillä drooneilla, jotka oli varustettu räjähteillä.

Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, että tapaus vahvistaa, että kansainväliset ponnistelut estää autonomiset tappokoneet ovat myöhästyneet. Kenraali Khalifa Haftarin joukkoja jahdanneet droonit olivat raportin mukaan ”erittäin tehokkaita”.

Tappajadroonia esitellään alla olevalla videolla:

Kyseessä on kevytrakenteinen drone, joka on suunnattu ensisijaisesti ihmiskohteita vastaan. Laite toimii kamikaze -tyylillä räjäyttäen itsensä kohteiden lähistöllä. Merkittävin asia tässä on se, että nämä dronet olivat ohjelmoituja hyökkäämään kohteisiinsa ilman yhteyttä operaattoriin. Toisin sanoen ne osoittivat todellista ’fire, forget and find’ -kyvykkyyttä.” Termillä tarkoitetaan asejärjestelmää, joka ei tarvitse ihmisohjausta laukaisun jälkeen.

Tapauksen kaikkia yksityiskohtia, kuten kuolonuhreja, ei ole selvillä. YK:n asiantuntijapaneelin mukaan tiedot kuitenkin pohjautuvat luotettavaan lähteeseen.

Sotilaspiireissä on käyty keskusteluja automaattisten dronejen moraalinäkökulmasta. Lähtökohtana tulisi olla, että viime kädessä ihminen aina päättää toisen ihmisen tappamisesta samalla kantaen vastuun ja henkisen kuorman tästä päätöksestä. Täysin automatisoitu asejärjestelmä poistaa sekä päätöksen että vastuun ja lisäksi asettaa ihmishenget laitteen tunnistusalgoritmin kehittäjän vastuulle: voiko drone aina aukottomasti päätellä, että ryhmä ihmisiä on terrroristijoukkio suunnittelemassa operaatiota?

Varmaa kuitenkin on, että autonimisten aseiden säätely on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Aina löytyy tahoja - erityisesti sotatilanteessa - jotka ovat valmiit unohtamaan sopimukset ja sääntelyt, kun vain itselle riittävän  suuri hyöty tuomitusta teknologiasta löytyy.