Kirjan sisältöä:
Kolmas valtakunta käsittelee nimensä mukaisesti Natsi-Saksaa. Sen nousua, uhoa ja tuhoa. Kirja on dokumenttiteos, joten sitä ei voi suositella iltasaduksi lapsille.
Kirja kertoo varsin tarkasti Hitleri-pojun armottomasta vitutuksesta ensinmäisen maailman sodan häviön takia. Saksassa tuohon aikaan oli kaikki päin mäntyä taloudellisesti, joten siihen oli helppo Aatun kylvää siemen. Yllättäen hänen ympärilleen kerääntyi kaveriporukoita, joita ei voitane pitää katolisen kirkon kuoripoikina. Heille ei ollut ongelmaa, jos laissa sattui olemaan erilainen näkemys heidän tekosistaan.
Pian kahdentoista vuoden aikana kävi ilmi saksalainen älykkyys, sitä ei vain ollut, tai ainakin he seurasivat lähestulkoon suurimmalta osalta Hitleriä kuin rotat pillipiiparia. Kirja on hyvä lukea kuinka propagannalla saadaan massat uskomaan kaikenlaista (vrt. Adolf Putin vuonna 2014-2015..ups.. Vladimir Putin..) ja kuinka jonkin kansanosan /ihmisryhmän syyksi voidaan lukea kaikki; naiselta ravintolassa saaduista rukkasista eka maailman sodan häviöön. Ja kaikki tämä oli juutalaisten vika!
Kaksitoista vuotta, ja pelkästään saksalaisia oli kuusi miljoonaa vähemmän. Tosin sodan jälkeen pikkupuuhaa kehnoissa oloissa riitti jäljelle jääneille. Olihan Aatu-poika saanut hyvällä yhteistyöllä liittoutuneiden kanssa Saksan infrastruktuurin tuhottua.
Jos toisen maailman sodan Saksan puoleinen näkemys kiinnostaa, on Kolmas valtakunta silloin kannattavaa luettavaa. Mukana on paljon valokuvamateriaalia, aikalaisten kuulustelupöytäkirja- ja päiväkirjaotteita.
Kirjailijasta:
Professorismies historian alalta Exeterin yliopistosta. Kirjoittanutyli parikymmentä kirjaa diktaattoreista, ilmavoimista ja toisesta maailmansodasta. Aika toukka!
Nykypäivä:
Kaikkihan tietävät, että vain Neuvostoliitto voitti saksalaiset. Se on kummallinen näkemys asiasta, vaikka kuinka olisi venäläinen. Ilmeisesti Ranskan, Italian, Alankomaiden jne voittamiset länsiliittoutuneiden toimesta ei ole mitään. Toki venäläiset menettivät paljon kansaa tuolloin niin miehitysalueilla kuin taistellessaankin. Mutta on pakko myös nähdä se tosi asia, että esimerkiksi miestappiot tulivat merkityksellisiksi vasta sodan jälkeen, ei sotiessa. "Oho, noin monta sotilastakos sitä tämä sota veikään" tiedetään erään neuvostoliittolaisen sotamarsalkan sanoneen. Ihmishenki ja sotilaat olivat Neuvostoliitolle halpaa materiaalia. Senhän näkee jop pelkästään tuon ajan sotilaiden varustuksesta, lähinnä vaatetuksen osalta. Halpaa, helposti maatuvaa...
Mutta tähän päivään: Lukiessa ei voi välttyä vertailusta tähän päivään. Hakaristiliput ovat vain punasinivalkoisia ja natsien pahin vihollinen itse harrastaa vastaavaa kuin Aatu-poika. Saksan ei suoranaisesti sotilaalliset aluevaltaukset ennen sodan syttymistä muistuttavat varsin paljon Krimin niemimaan haltuunottoa. Saksassa usein haltuunotetuilla alueilla järjestettiin pikku vaalit, joilla todisteltiin ulkovalloille, että tämä oli ihan oikein ja hyvä juttu. Kuulostanee varsin tutulta? Ihan kuriositeettina voidaan muistella aikaisempiakin tämän ja viime vuosikymmenen tapahtumia naapurista; Georgia, Tsetsenia jne...
Lisää tuntuvasti sivistystä, mutta ei välttämättä istuisi uusnatsin kouraan, johtuen kirjan armottomasta realismista ja kansallissosialistisen aatteen vastaisuudesta. Mutta: ehkä kolossimaisen kaljupäisen, Suomi-lipulla varustetun nahkarotsisen, maihinnousukenkiä käyttävän reppanan kannattaisi lukea kirja kuitenkin. (tosin mitä hän siitä ymmärtäisi olisikin ihan eri juttu. Aika pieniähän nuo näyttävät olevan nuo maihinnousukengät poikasilla ja jos niitä vertaa siihen älykkyysosamäärätulokseen...)
Suosittelen sivistävää lukukokemusta, joka ei kavahda eedes täysistuntoa vessassa!
Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki
Mielenkiintoinen kirja ja hyvä analyysi! Adolfin valtaanpääsy ja ennen muuta saksalaisten käsittämätön typeryys on aina ilmiönä kiehtonut. Selityksiä löytyy monelta taholta mm. Versaillesin nöyryyttävästä rauhasta ja 20-luvun lamasta. Tapahtunut lienee kuitenkin useamman asian summa.
VastaaPoistaAdolf vs. Vladimir -vertailu on asiaa: Adolfan pelasi vastaavaa peliä eli röyhkeydellä ja muiden maiden pelkuruudella otti alueita haltuunsa ilman sotatoimia. Ja sitten kun oli tarve niille sotatoimille niin oli heti valmis. On tapana sanoa että Historia toistaa itseään. Toivotaan että näin ei käy itänaapurin kanssa.
Sen verran pitää vielä tätä kommentoida että eräs suomalainen "suurpoliitikko" (sarkasmia..) kysyi että "Voiko vitutukseen kuolla?". Olisi ollut koko maailman kannalta parempi homma jos Adolfin kohdalle olisi tuo vitutuskuolema osunut...
VastaaPoistaOlen itse lukenut tuota ylläarvioitua kirjaa ja puollan ehdottomasti tuota hopeista ampumamerkkiä ja vilauttaisinpa jopa kultaistakin. Mielenkiintoinen ilmiö kirjaan liittyen on deja-vu tai "historia toistaa itseään": itäisessä naapurissamme on menossa pelottavasti samankaltaiset operaatiot kuin Kolmannessa valtakunnassa ml. tiedotusvälineiden hallinta, propaganda, epäviralliset turvallisuusjoukot joita poliisi katsoo silmien läpi, naapurikansojen haltuunotto vähemmistöjen suojelun varjolla, luottaminen länsimaiden selkärangattomuuteen ja toimiminen härskisti siltä pohjalta... Yhtäläisyyksiä löytyy niin paljon että välillä mietittää että onkoha Vladimir lukenut samaa kirjaa? Jos on niin toivottavasti luki loppuun asti jotta näki kuinka ao. harrastuksessa lopulta kävi...
VastaaPoista