Usealla taholla on hehkutettu Laitilan Kukon Helles -tyyppistä olutta. Onpa se viime kesäisen panimon uutisoinnin perusteella noussut myös naapurimaan Ruotsin suosituimmaksi pienpanimo-olueksi. Pitihän sitä itsenikin sitten maistaa, jotta tiesi mistä on kyse. Suosio näkyi tarjonnassa: kylän kapakoista oli kaikki Kukko Hellesit myyty pois ja piti marketista asti hakea, jotta pääsi maistelemaan.
Laitilan panimon omalta sivulta:
"Laitilan Kukko Helles on suodatettu vaalea pohjahiivaolut. Oluttyypin juuret ulottuvat 1800-luvun lopun Müncheniin, jossa se luotiin saksalaiseksi vastineeksi tšekkiläiselle Pilsner-tyyppiselle oluelle. Oluessa on perinteistä Pilsiä runsaammin käymiskelvottomia sokereita, jotka lisäävät täyteläisyyttä. Humalointi on yksinkertainen mutta selkeä. Kukko Helles -oluen valmistuksessa on käytetty kotimaisia vaaleita maltaita ja saksalaisia humalia (Magnum ja Perle)."
 |
| Laitilan Kukko Helles -tölkki poseeraa |
Miltä sitten maistui? Olen aiemmissakin alkoholiarvioinneissa moittinut oman suuni olevan tuohta ja näin se varmaankin taas tälläkin kertaa on. Maku on peruslageria kitkerämmän (= varmaankin "täyteläisemmän") oloinen eikä tehnyt mitään erityistä vaikutusta. En siirry tähän juomaan, vaan tyydyn sauna- ja ruokaoluena edelleen kotimaisiin peruslaagereihin ja viihdejuomana vehnäoluisiin tai espanjalais/meksikolaisiin kylmiin lagereihin limen kera. Olutpuristit ja -fanaatikot tästä varmaan riemastuvat, mutta annan silti juomalle ampumamerkin "Pronssinen ampumamerkki".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti