CBU105 pudotetaan lentokoneesta halutulle alueelle. Pommin hännästä avautuu jarruvarjo, joka hidastaa putoamisvauhdin sopivaksi. Tämän jälkeen pommin kuori avautuu ja sieltä sinkoutuu ulos 10 kpl BLU106 nimellä tunnettuja tytärammuksia. BLU106 -ammukset puolestaan avaavat omat jarru/laskuvarjonsa ajastetusti siten, että ne asettuvat n. 30 metrin välein. Seuraavaksi kukin BLU106 irrottaa varjonsa ja käynnistää rakettimoottorinsa, joka pysäyttää putoamisen, pitää ammuksen halutussa korkeudessa ja ryhtyy pyörimään pituusakselinsa ympäri. Pyörinnän aikana kukin BLU106 irrottaa 4 kpl "Skeet" -nimellä tunnettua varsinaista projektiilia eli ilmassa on yhdestä CBU105:stä yhteensä 40 kpl näitä skeettejä. Kukin skeet puolestaan pyörii ympyränmuotoista rataa, etsii ajoneuvon muotoista kohdetta ja tunnistaa sen lämpösäteilyn. Jos kohde löytyy, skeet laukaisee onteloammustyyppisen (tarkemmin" explosively-formed penetrator (EFP)") panoksen ajoneuvoon ylhäältä päin. Useimmat panssariajoneuvot, ml. taistelupanssarivaunut, ovat heikosti suojattuja ylhäältä päin. Jos skeet ei löydä kohdetta, se tuhoaa itsensä 15 metrin korkeudessa ja jos tuo itsetuho epäonnistuu, ajastin tekee ammuksesta vaarattoman siviilivahinkojen välttämiseksi.
Yksi CBU105 voi kattaa 61000 m2:n alueen. Wikipedia-artikkelin mukaan yksi B-52 -pommittaja voisi tuhota korkealta pommittamalla kokonaisen panssaridivisioonan.
Alla havainnekuva pommin toiminnasta em. wikipedia-artikkelista lainattuna (copyright Wikipedia):
 |
| CBU -pommin toimintaperiaate |
Näyttävää jälkeä tulee tuolla laitteella. Eipä oikein innostaisi olla säilykepurkissa alla ottamassa kuormaa vastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti