Kirja: Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho - ISBN 978-951-1-32381-5

Salomaan kirja pohjautuu väitöskirjaan kuten esim. Kyhepunussa aiemmin arvioitu Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Liekö kirjoittajan osaamisesta vai mistä kiinni, mutta Salomaa onnistuu kertaluokkaa paremmin muuntamaan lähtökohtaisesti kuivakkaan väitöskirjan lähes viihteelliseksi lukukokemukseksi. Teoksen kokoluokka on samaa suuruutta kuin em. murtuneet mielet: viimeisen sivun numero on 559.

Kirja kertoo suomalaisista jotka monilla eri tavoin ajautuivat tai hakeutuivat Neuvostoliiton Puna-armeijaan ja sen upseerikoulutukseen. Osa oli sisällissodan punaisia, osa tsaarin Venäjän armeijan upseereita ja olipa joukossa muutama loikannut jääkärikin.

Kirja ajoittuu Suomen vapaussodan ja Talvisodan väliseen ajanjaksoon. Talvisotaa käsitellään lyhyesti punaupseerien näkökulmasta;siis niiden jotka olivat vielä elossa tuolloin... Stalinin puhdistukset olivat muuten suuri siunaus Suomelle: puhdistuksissa siivottiin huolellisesti osaava upseerikunta (ml. erityisesti suomalaissukuiset punaupseerit), joka merkittävästi heikensi puna-armeijan kykyä toimia. Ei tullut voitonparaatia Torniossa vaan sen sijaan romuralli Raatteessa...

Kirjan tarina on ankara ja jossain mielessä säälittäväkin. Ainakin osa Neuvostoliitossa toimineista suomalaisista aidosti uskoi järjestelmään ja sen taustalla olevaan maailmanvallankumoukseen. Todellisuuden paljastuminen on ollut varmasti karmaiseva kokemus; ehkä voinee puhua "käänteisestä uskoontulosta"... Hyvä esimerkki tästä on kirjasta löytyvä kuvaus Toivo Antikaisesta, joka joutui pidätetyksi Suomessa 1934 vakoiluoperaatiossa ja suljettiin Vaasan lääninvankilaan Talvisodan päättymisen jälkeiseen vankienvaihtoon asti. Palattuaan Neuvostoliittoon hän sai hermoromahduksen kun tajusi että lähes kaikki "Kiimasjärven sankarit" (joihin hän itse lukeutui) ja jopa hänen nuorin veljensä Sulo oli teloitettu. Vankilatuomio Suomessa siis pelasti hänet lähes varmalta kuolemalta.

Sattumalta samaan aikaan katsoin läpi minisarjan Trotski (linkki Kyhepunussa tässä), joka hyvin mielenkiintoisella tavalla taustoitti noita puhdistuksia ja toisaalta herätti omituisen tunteen, että jotakin omituista propagandatyötä sen puitteissa tehdään nykytsaarin/diktaattorin toimesta. Suosittelen myös siihen perehtymistä.

Nykytsaarista puheenollen lainaan Salomaan kappaletta:

"Ennen toista maailmansotaa Stalin ei kuulunut mihinkään valtiollisiin elimiin, vaan kansankomissaarien neuvoston (neuvostohallituksen) puheenjohtajana (pääministerinä) toimi Molotov. Stalin ei kuulunut myöskään mihinkään sotilaallista valtaa käyttäviin komiteoihin tai neuvostoihin, vaan hän tyytyi puolueen 1. sihteerin asemaan. Muodollisen toimivaltansa rajallisuudesta huolimatta  hän, kuten tunnettua, käytti lähipiirinsä toimijoiden välityksellä lähes rajatonta vaikutusvaltaa."

Kuulostaako tutulta? V. Putinilla on kyllä muodollistakin toimivaltaa, mutta myös kuukausipalkkaan nähden "kohtuullinen" omaisuus. Liekö kyse erittäin taitavasta säästämisestä vai järjestelmällisestä rosvoamisesta? Jääköön asia muiden tutkittaksi koska tässä blogissa ei politiikkaa puhuta.

Kirjaan palatakseni suosittelen sen lukemista ehkä ensi vaiheessa lannistavasta paksuudesta huolimatta. Väitöskirjatausta ei tosiaan paljolti  näy läpi teoksessa; ehkä siitä kertovat huolellisesti laaditut, tilastoanalysoidut tulokset ja toisaalta paikottainen tautologia, jossa samoja tapahtumia ruoditaan vuoroin historiallisesta ja vuoroin henkilönäkökulmasta.

Arvomerkiksi annan tälle Hopeisen ampumamerkin.