Valitsin Helsinki-Vantaan kentältä reissulukemiseksi historioitsija Teemu Keskisarjan opuksen "Raaka tie Raatteeseen, Suurtaistelun ihmisen historia". Mielenkiintoinen katsaus, jossa Keskisarja valottaa terävästi Suomussalmen kuuluisaa taistelua. Välillä ärsyttävästi, välillä terävästi ja välillä sarkastisesti tuumaillen.
Hän vertailee Raatetta välillä moniinkin ihmiskunnan vähemmän mukaviin mittelöihin löytäen yhtymä kohtia tai ristiriitoja.
Mukaan on otettu alueen paikalliset ihmiset niin evakkoina kuin sotatoimialueelle jääneinäkin persoonina. Kainuulainen korpikommunisti hyppi ja pomppi riemusta Neuvostoliiton sotakoneiston "Punaisen Ratsastajan" jyrätessä sodan alussa valkosuomalaisia. Kerkesivätpä he virittää Juntusrantaa ihan Työtätekevän Kansan komitean venäläisten hyvällä myötävaikutuksella. Siinä korpikommustit pääsivät ikäänkuin nauttimaan Neuvostovallasta.
Henkilöhahmoja on muistettu sekä Suomen puolella ( sotilaita ja siviilejä) ja venäläisiä upseereja. Kirjoittaja on mukavasti onnistunut kaivamaan pikkunippelitietoa, jotka on myös todistettu viittauksin kappaleiden jälkeen.
Tässä ihan pari malliksi:Miten sitten venäläiset osasivat edes vähän liikkua metsissä? Suunto ei ollut varmasti tuolloin ihan niin tunnettu, mutta venäläiset käyttivätkin hyväkseen eläviä kompasseja eli juuri noita korpikommunisteja. Olipa em. ihan omia taisteluryhmiäänkin, mutta kovin paljoa heistä ei ollut apua veli-venäläisille.
Sodasta on löydetty myös paljon opetuksia. Koska ukrainalaispoppoo oli niin huonosti varustettu Suomen talveen, tuli sitten 1800 hiihtoprikaatin valiosotilasta Kuusamon seudulle suksin ja talvivarustein. Tosin tulos oli sama kuin Raatteessa, vaikka alussa suomalaisetkin joutuivat noiden kanssa koville. Mutta siis turpaan tuli venäläisille vaikka varusteet olivat ok. Oli huopikkaat puutapilla eli nopeaa panna sukset jalkaan ja ottaa pois, kunnolliset talvivaatteet ja ihan iso paksu huppuhattu päässä. Kirjailija epäilee, että tuo viimeksi mainittu oli syy siihen, että Suomi-sissit yllättivät valiosotilaat usein unesta. Oli menty ääripäästä toiseen; vartiomies ei kertakaikkiaan kuullut mitään huppuhatun alta, jos taas ukrainalainen ei kuullut hampaittensa kalinalta mitään.
Välillä kirjailijan sanailu muistuttaa kovasti ystäväni Willie Rokan ja itseni välistä keskustelua muutaman viskin jälkeen, että ihan nauratti.
Suosittelen lukemaan, ja jos joku kohta tuntuu turhalta tai tympeältä, niin sivuja voi kääntää!
Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki
Esitän tuon arvomerkin nostamista Kultaiseksi, sen verran hyvin Keskisarja on Raatteen tietä käsitellyt. Kuten hän itsekin johdannossa esittää, aiheesta on kirjoitettu paljon materiaalia joka pääsääntöisesti jää kuitenkin kuivemmaksi ja ulkokohtaisemmaksi kuin tämä kyseinen teos. Viimeisen kappaleen vähättelevästä kerronnasta olen kuitenkin hänen kanssaan eri mieltä: Raatteen tie on ja pysyy historiassa merkittävänä tapahtumasarjana monessakin mittapuussa alkaen pienen ja suuren taistelusta ja päätyen yksittäisten ihmisten kohtaloihin. Ukrainalaisen talonpojan on ollut varmasti mahdotonta käsittää että miksi juuri hänen piti lähteä valkoiseen helvettiin kitumaan ja lopulta tapettavaksi... Raatteen tie on muistomerkkeineen käymisen arvoinen kohde ja itse tie pitäisi ehdottomasti päästä kokemaan tammikuun -35 pakkasilla. Pitänee siis vielä yksi toivioretki sinne suunnata.
VastaaPoistaVielä kommentti Raatteen tiehen: jospa Tom Hanks & co noteeraisi tämän tarinan mahdollisuuden ja toteuttaisi aiheesta Sotamies Ryanin kaltaisen spektaakkelin.
VastaaPoistaItse mietin ensin tuota kultaista ampumamerkkiä, mutta jos nyt aletaan lipsua, niin kohta noita todella arvokkaita merkkejä menee liikaa, ja mistä me kaikki kulta niihin saadaan..? Odotetaanhan kunnon teosta ja pidetään rima korkealla, ihan kuten muinoinen lukion äikän ope...
VastaaPoistaKyllähän siis kultaisen merkin voisi antaa, mutta sitten meidän pitää itse luoda vielä uusia merkkejä, jos käsiin sattuu vielä parempi kirja. Olisiko se sitten kultainen ampumamerkki miekoin ja briljantein...kuten eräässä toisen maailmansodan maassa toimittiin....
PoistaOnhan meillä vielä se Mannerheimin risti jemmassa ja toistaiseksi yhtään ei ole niitä jaettu. Toisaalta rimaa on syytä pitää korkealla jotta arvosteltavat jaksavat sitkeästi ponnistella parempien tekeleiden puolesta.
Poista