Kirja: Esa Sirén : Törni iskee - ISBN 978-951-24-0356-1

Olen aiemmissa kirja- ja elokuva-arvosteluissa valitellut sota-aiheisten teosten synkkyyttä ja sodanvastaisuudella märehtimistä. No tässä entisen jääkiekkovalmentaja Sirénin kirjassa ei kyllä moiseen syyllistytä. Pikemminkin teos on Korkeajännitys -tasoista "reaalidraamaa" ja ylistää ylenpalttisesti suomalaisia sankareita Karjalan korvessa. Suomi olisi vielä suurena ja Kannas omana jos armeijassa olisi kirjassa kuvattuja supersankareita ollut! Sirénin kirja edustaa "fiktiivisten sotadokumenttien" genreä kirjallisuudessa joka ainakin allekirjoittaneessa aiheuttaa hieman ristiriitaisia tunteita. Toinen esimerkki vastaavankaltaisesta teoksesta löytyy Kyhepunustakin eli Ville Kaarnakarin Operaatio Finlandija. Selvästi näille kirjoille on kysyntää koska niitä ostetaan ja ilmeisesti oikea sotadokumentaatio on jo niin moneen kertaan koluttu että ei sieltä enää kirjoitettavaa löydy. Ja uutta dokumenttiaineistoa tulevaisuuden kirjoittajille en kyllä toivo että joudutaan tuottamaan vaikka naapuri tuolla idässä uhitteleekin.

On siellä Sirénin kirjassa kyllä nimetty, ihan sananmukaisestikin, yksi oikeakin supersankari eli Lauri Törni, Mannerheimin-ristin ritari nro 144. Törnistä löytyy tarinaa Wikipedian lisäksi lukuisista elämäkerta- ja muista teoksista joista vielä suuri osa taitaa olla tottakin. Ajallisesti kirja sijoittuu Jatkosodan hyökkäysvaiheeseen jolloin Törni johti panssarivaunujoukkueta. Törnin joukkue kuului Kevyt Osasto-8:aan mutta oli tuolloin (ja kirjassakin) alistettu 11. Divisioonalle. Itselle oli uutta Törnin panssarivaunusodankäynti mutta oikeastikin  hän näyttää siinä(kin) kunnostautuneen. Kova äijä, hyväksyttäisiin ölisten Kypsiin heppuihin jos olisi vielä elossa.

Törnillä muuten oli sotilasarvo kolmen maan armeijassa: Suomessa kapteeni (menetetty maanpetossyytteen yhteydessä 1945), Saksassa SS-Hauptsturmführer (vastaa kapteenia kuten Kyhepunusta käy ilmi) ja Yhdysvalloissa majuri kuoleman jälkeen ylennettynä.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja kevyttä luettavaa jos ei liioittelun puolelle menevän suomalaisylistysten anna lukukokemusta häiritä. Pakko myöntää että joskus on jopa rentouttavaa lukea teosta  jossa ei suotta murehdita post-traumaattista stressiä vaan se hoidetaan saman tien pois kirkasta viinaa juomalla reippaaseen suomalais-ugrilaiseen henkeen.

Rennon lukukokemuksen ansiosta annan kirjalle Hopeisen ampumamerkin vaikka tosikko takaraivossa nalkuttaakin että ei pitäisi.

Edit: Löysin Youtubesta mielenkiintoisen videon jossa Törni kouluttaa talvisodankäyntiä amerikkalaisille. Videon väitetään olevan WWII -aikainen mutta se ei tietenkään ole mahdollista vaan filmi lienee kuvattu joskus 50-luvulla kun Törni oli siirtynyt USA:aan ja rekrytoitunut sen armeijaan. Video alla.