torstai 19. tammikuuta 2017

Kirja: Reino Lehväslaiho: Korven peura - ISBN 978-951-0-40034-0

Luin läpi tämän Lehväslaihon kirjan joka kuuluu sarjaan "fiktiiviset sotadokumentit" kuten aiemmin blogissa arvostellut Esa Sirénin ja Ville Kaarnakarin teokset. Pakko on valitettavasti myöntää että tämä oli selkeästi heikoin esitys koko porukasta. Hieman jopa hämmästytti teoksen heikkous koska aiemmin Lehväslaiholta lukemani "Sotkalla sodassa" oli selkeästi parempi sekä sisällöltään että tekstiltään. Sotkalla sodassa on lisäksi vanhempaa tuotantoa (vuodelta 2002) kuin tämä kyseinen teos (2012) joten Lehväslaihon tuotoskyky on taantunut ajan saatossa. Yleensä kirjailijoille käy päinvastoin.

Sisällön osalta isoin ongelma oli kantavan idean ja juonenkin puuttuminen. Tarinassa suomalainen kaukopartioryhmä lähetetään tuhoamaan lentotiedustelun havaitsemaa kolmea korsua jonka jälkeen ryhmä toikkaroi takaisin kotimaahan taistelusta toiseen rytistellen. Taistelujen kaava on aina sama: sissien kärkimiehet vaistoavat väijytyksen, porukka avaa tulen kaikilla aseilla, pari sissiä kaatuu ja pari haavoittuu ja neuvostoliittolaiset pakenevat paikalta. Toistoa tuolle teemalle on niin paljon että lukija ei millään tavalla pysy enää jyvällä tapahtumista ja niiden tarkoituksesta. Yleensä ottaenkin mietityttää koko idea fiktiivisistä sotadokumenteista kaukopartioiden osalta: retkien kulku on kuitenkin pohjimmiltaan aina samankaltaista: hiivitään vihollisen puolelle, tiedustellaan, hyökätään kohteeseen ja paetaan takaisin Suomeen. Ei tuohon paljon variaatioita mahdu... Ehkä fiktiivisessä dokumentissa voisi tapahtua vaikka Stalinin nappaaminen sotavangiksi mutta taitaa olla jo liian fiktiivistä.

Juonettomuutta enemmän häiritsee vielä Lehväslaihon kirjoitustyyli. Ilmeisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuvatakseen hän on lyhentänyt dialogin yksisanaisiksi lauseiksi ja ulottanut saman tyylin vielä varsinaiseen kertovaan osaan tyyliin "Kaksi kilometriä vielä mäkeen ja siihen seis.". Vaikka ei tässä äidinkielenopettajia ollakaan niin tökerö kirjoittaminen häiritsee lukukokemusta.

En suosittele luettavaksi tätä kirjaa, Lehväslaiholta löytyy parempiakin. Arvomerkki: Kolmas palkinto, ei mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti