Törmäsin Netflixissä tähän norjalaiseen sotaelokuvaan. Siltä suunnalta ei sotafilmejä ole tullut aiemmin katsottua mutta tämän silmäilin läpi.
Elokuva kertoo tositarinaa norjalaisen vastarintaliikkeen sankarista Max Manuksesta, joka toimi vastarintaliikkeessä sodan aikana saksalaisten miehittäessä Norjaa. Elokuva on huolella tehty ja näyttävästi lavastettu. Näytteleminen on hieman pökkelön oloista mutta enpä oikein osaa sanoa onko ongelma osaamisessa vai vain siinä että leffa ei ole amerikkalainen joka näkyy kielessä, tempossa, musiikissa, toimintakohtauksissa jne.
Saksalaiset ovat taas tämänkin tarinan roistoja. Pitäisi perehtyä historiaan sen verran että minkä verran Norjassa harrastettiin "germanismia". Saksalaisten eräs ongelma viime sodan aikana oli liian suuri valloitettujen alueiden pinta-ala: esim. Norjaa valvomaan tarvittiin suuri määrä sotilaita joille olisi ollut käyttöä aktiivisemmillakin rintamilla. Todennäköisesti he ainakin osittain tästä syystä ajautuivat tuohon germanismiin eli mm. siviiliväestöön kohdisttuihin kohtuuttomin ankariin rankaisutoimiin ja kostoihin vastarintaliikkeen iskujen jälkeen. Samaahan he tekivät mm. Tsekkoslovakiassa ja Italiassa.
Manus oli talvisodan aikaan vapaaehtoisena Suomessa Sallan suunnalla taistelemassa venäläisiä vastaan. Myöhemmässä vaiheessahan Suomi ja Saksa olivat "kanssasotijoita" jonka voisi kuvitella aiheuttaneen hieman hämmennystä norjalaisissa vapaaehtoisissa. No, ehkäpä Suomi ja natsi-Saksa osattiin kuitenkin tunnistaa eri ryhmiin kuuluvuksi.
Tarinan lopputekstien mukaan Manus kärsi loppuelämänsä alkoholismista ja psyykkisistä ongelmista. Ei liene ainoa sodankokenut jolle niin käy.. Vastarintaliikkeen sota on vielä hyvin vaarallista hommaa kun vihollinen on koko ajan lähiympäristössä, tekee ratsioita ja soluttaa kätyreitä organisaatioon. Eipä käy kateeksi; Manus itsekin sanoo eräässä kohtauksessa haluavansa mieluummin olla Suomessa sotimassa "koska siellä katsotaan vihollista silmiin".
Kelvollinen elokuva ja kannattaa kulttuurihistoriallisena genrenä katsoa läpi.
Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki.
Edit: linkki elokuvaan Netflixissä löytyy tästä.
Jep. Olin nähnyt tämän leffan joskus aikaisemmin, mutta en muista missä tai mistä. Wille kuvaa hyvin elokuvan norjalaista tasoa - ei siis mitään amerikkalaista "glamouria", vaan ehtaa skandinaavista pökkelöintiä. Sorry vaan Willie, mutta ei ihan ole minun mielestäni hopeinen, mutta jos tosissaan vedetään skandinaaviaan päin ja vedetään natseja turpaan, niin silloin hopeinenkin käy...
VastaaPoista