Ensimmäinen teos kertoo moottoripyörämatkasta Saariselkä-Näätämö-Norja-Utsjoki-Saariselkä. Ajoreitti ilmenee oheisesta kartasta. Lenkin pituus on Google Mapsin perusteella 627 km ja ajelin sen elokuisena lauantaina. Aikaa meni pysähdyksineen suurinpiirtein tuo 8 tuntia.
Suomen puolella ajoreitti Näätämöön on m-pyöräilijälle varsin mielenkiintoinen. Nelostie on samanlainen halki Suomen ja erityishuomiota on kiinnitettävä lähinnä poroihin joita oli runsaasti tien poskessa seisoksimassa. Tuorepakattu poronkäristys on sikäli kätevä otus että se tyytyy seisoksimaan eikä säntäile tielle niinkuin isoserkkunsa hirvi. Näin ollen kevyt kaasukäden kevennys riittää ennakointiin.
Kaamanen - Näätämö -pätkä sen sijaan on hyvinkin mielenkiintoinen. Tie on hyväkuntoinen ja sopivan mutkainen. Rajoitus on ilmeisesti yleisrajoitus 80 km/h koska mitään merkkejä ei näkynyt mutta yleisesti siinä toistasataa ajettiin ja hyvin sujui jatkuvasta tihku- tai rankemmasta sateesta huolimatta.
Norjan puolelle siirryttäessä voi todeta että norjalaisilla on kaikki paremmin kuin suomalaisilla paitsi tiet: vesisade loppui raja-asemalle alkaekseen taas Utsjoella ja maisemat Varanginvuonon varrella ovat kertaluokkaa hienommat kuin Suomessa. Mielenkiintoinen pistäytyminen oli Pykeija eli ns. Pikku-Suomi: suomalaissyntyisten norjalaisten asuttama kalastuskylä keskellä ei mitään ja syrjässä kaikesta. Päätieltä E6 piti poiketa parikymmentä kilometriä kinttupolkutasoista, kuitenkin asvalttipintaista tietä ao. kylään. Näkemisen arvoinen paikka sinällään ja tuo mutka kannatti tehdä.
Mutta tuo teiden kunto Norjassa kummastutti kyllä! Päällysteet on luokattomassa kunnossa vaikka tyypeillä on rahaa kuin roskaa ja öljyäkin siihen asvaltintekoon löytyy oman meren pohjasta. Mitä nuukuutta liekään kun noillakin seuduilla näytti pysyvästi asuvan väkeä ja raskaampaakin liikennettä riitti.
Pykeijasta ajelin Tena brun kautta Utsjoelle Tenon norjanpuoleista rantaa. Tarkoitus oli alunperin mennä Nuorgamin kautta mutta missasin risteyksen kun ei siellä mitään opastusta Nuorgamiin ollut. Olisi pitänyt hoksata mennä Polmak -nimiseen norjalaiskylään mutta ei leikannut. Tajusin virheeni kyllä kun ajoin Tenon yli mutta en viitsinyt enää kääntyä takaisin.
Utsjoelta ajelinkin sitten taas nelostietä tai virallisemmin E75 Inariin, Ivaloon ja Saariselälle. Pistäydyin vielä Ivalon pohjoispuolella Sovintovaaran huipulla jossa on näköalapaikka ja "museo". Uteliaisuuttani kävin kun olen useita kertoja ohi ajanut ja aina opastekylttiin huomiota kiinnittänyt. Sisäänpääsymaksu 6€ tuntui vähän tarpeettomalta ja ylimitoitetulta mutta näkymä Inarijärvelle oli kyllä sen arvoinen:
Noissa "Lapinlisä" -tyyppisissä maksuissa on syytä huomata että paikalliset joutuvat repimään elantonsa aika lyhyellä aikajänteellä ja kausittain pienistä turistivirroista. Sikäli on ymmärrettävissä ylihinnoittelulta tuntuva rahastus.
Pienistä turistivirroista puheenollen Saariselkäkin oli käytännössä autio vaikka periaatteessa Suomessa piti olla vielä lomakausi menossa. Lieköhän lama masentanut turistit vai sää mutta kaikki olivat jääneet kotiin.
Onnistunut kiertoajelu oli kyseessä vaikka sade Suomen puolella lannistikin tunnelmaa. Annetaan tällekin arvio:
Arvomerkki: Hopeinen ampumamerkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti