Lukaisin läpi tämän teoksen, joka kertoo Talvisodan aikaisista Kollaan rintaman tapahtumista ja päähenkilönä Simo Häyhä.
Täytyy sanoa, että oli ehkä erikoisin sotakirja, jonka olen lukenut. Sotakirjoissa kuvataan tyypillisesti suoraviivaisesti toimintoja ja tapahtumia tai sitteen ollaan vahvasti sodanvastaisissa tunnelmissa. Tämän kirjan tyylinä on taas omituinen "kaunokirjallinen" tapa kuvata tapahtumien lisäksi ympäristöä, henkilöiden ajatusmaailmaa, mielikuvistusta/mystisiä tapahtumia (esim. Simo Häyhän oppaana on "henkikettu" joka ilmestyy eri yhteyksissä) jne. Lukeminen on ainakin Kypsälle Hepulle varsin haastava tehtävä.
Kirjaan oli puoliväkisin ängätty mukaan Ranskan tapahtumia koskien suunniteltua avustusretkikuntaa Suomelle. Hallituksen ja diplomaattien toiminnan lisäksi myös rivikansalaisten keskusteluja ja ajatuksia oli koostettu mukaan ja jotenkin oli nyrkkeilyottelukin siihen saatu mukaan. Tämä lienee sikäli ymmärrettävää, että kirja on ainakin isolta osin suunnattu ranskalaiselle lukijakunnalle, jonka ainoa kosketus talvisotaan oli tuo retkikunta, joka sitten jäi vielä toteutumatta.
Kohtuullisen asiantuntevasti kirjailija oli kuvannut Talvisodan olosuhteita. Jossain määrin pakkasten vaikutuksia oli liioiteltu, mutta luettakoon se dramatisoinnin pariin ja toisaalta synnyttäähän se positiivista Suomikuvaa meistä kylmäkaraistuneista.
Neuvostoliittolaisia tai oikeammin venäläisiä kurmotettiin kunnolla. Stalinin rakennelma politrukkeineen ja puhdistuksineen ei saanut ymmärrystä samoin kuin venäläinen tyyli ihmishengen täydellisestä arvottomuudesta nostettiin huolellisesti esiin. Tämähän on oikein ja toistuu samanlaisena Ukrainassa, jossa Venäjä käy roistomaista hyökkäyssotaa. Ja Stalinin tyyli toistuu Putinin toiminnassa, kun toisinajattelijoita tuomitaan tai muina miehinä defenestroidaan.
Annan kirjalle Pronssisen arvomerkin. Voihan sen kuriositeettina lukea, mutta lukukokemus voi olla "hämmentävä".
Alla vielä kuva kannesta.
 |
| Olivier Norek: Talven Soturit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti