Vanhat lännen sarjat

Siitä onkin aikaa, kun tänne on viimeksi kirjailtu. Kirjastosta ei tahdo löytyä oikein sopivaa lukemista näin kypsälle hepulle, joten tartuinpa todella vanhoihin ja menneen ajan juttuihin.
Pelastin taannoin laatikollisen lännen lehtiä - sellaisia kirjoitettuja ilman kuvia.
Olinhan kaikki nuo lukenut keskenkasvuisena about neljäkymmentä vuotta takaperin, mutta joskus nostalgia iskee. Ja eihän noita voi muistaa mitenkään. Voi jee miten ne vilkastuttivat pienen miehen mielikuvitusta ja antoivat aivan uskomattoman kuvan Amerikan villistä lännestä - miten siellä ylipäänsä on voitu pysyä hengissä? "Ronald ja Nancy, Ronald ja Nancy jippijai jippijei...Ronald ratsastaa ja siellä pyssyt paukkuu ja neutronit soi!"(lainaus Juicelta). Tosin lännen sarjoissa ei neutronit, mutta kuuma lyijy puhuu asiaa, kunhan nyrkeillä on ensin yritetty selvitellä välejä.
Sankarit olivat yksinäisiä salskeita oikeamielisiä miehiä. Rosvot? Ja rosvot olivat rosvoja - oikein perinteisiä luihunaamoja ja muka revolverisankareita. Ja ne naiset.. ne olivat joko saluunoiden värikkäitä tipusia, tai kuten yleensä viattomia kauniita ja ulkoilmaan tottuneita nuoria tyttäriä tai tyttärentyttäriä.
Aivan uskomatonta mutta totta, tarinat menevät jotakuinkin näin:

Sarjojen alut:
1 vaihtoehto: Siis yksinäinen mies tai kaverukset saapuvat juuri paikalle, kun joku epämääräinen sakki on hirttämässä viatonta, yleensä vanhaa miestä tai nuorta poikaa. Seuraa siis pelastaminen ja siitä alkaa sitten tora.

2 vaihtoehto: Siis yksinäinen mies saapuu paikalle rauhassa menee saluunaan  ja joku löyhäpäinen pistolero alkaa haastaa riitaa, ja tappeluhan siitä tulee... ensin nyrkein ja kun yksinäinen sankarimme on muksinut tämän kaverin lähes kuutamolle vetäisee tämä aseen. Aivan täysin käsittämättömällä nopeudella tämä sankarimme vetää oman aseen itsepuolustukseksi ja onnistuu kuin onnistuukin tappamaan otteluparinsa. Sitten käy ilmi, että tapettu on seudulla jonkin sortin kaveri, jolla on kavereita tai ainakin hiukan lainrajamaastossa touhuava rancheri ja siitä alkaa sitten tora.

3 vaihtoehto: Hiukan harvinaisempi tapaus. "Pienviljelijä" joutuu suurrancherin hampaisiin ja käy ilmi, että pienviljelijä onkin asettunut paikalle ikään kuin pyssysankari-elämän jälkeen ja taas kaivetaan pössyköitä esiin ja siitä alkaa sitten tora.

4 vaihtoehto: Mies palaa juurilleen ja toteaa veljensä / vanhempiensa /setänsä yms. pitämän rachin joutuneen vaikeuksiin joko karjavarkaiden / suurtilallisen  kanssa. Todennäköistä on, että miehen ollessa paikalla joku tuttu tapetaan salakavalasti ja seuraa selvittely ja kosto ja siitä alkaa sitten tora.

5 vaihtoehto:... sankarimme leimautuu rosvoksi vastoin tahtoaan...ja siitä alkaa sitten tora.

Noinpa ne alut yleensä etenevät. Kuvaillaan kaverin aikaisempia saavutuksia, menneisyyttä pistolerona ja kuinka nyt iän myötä alkaa homma tökkiä - pelkokin voi olla, että joku nuorempi on nopeampi.. Tai sitten kuvaillaan tilalla olevia vaikeuksia; karjavarkaita, vedenvarastajia yms.

Välivaiheessa on selvää mitä tapahtuu ja aloitus on voinut olla yksi noista viidestä:

Välivaihe:
Sankarimme on sitonut coltin alas reiteen narulla ja alkaa tutkia asiaa mitä on tapahtunut. mikäli perinteistä nyrkkitappelua tai aseselvittelyä ei ole jostain syystä tapahtunut aloituksessa(harvinaista!), niin ne tapahtuvat nyt. Tappelupukareista vielä sen verran, että yleensä ne ovat aina voittajia muissa tappeluissa, kaupunkilaisten pelkäämiä ja saavat sankarilta turpaan, kunhan on onnistunut muutaman kerran lyömään sankariamme.
Tutkiminen johtaa yleensä vielä siihen, että joku kaupunkilaisista pistää itsensä likoon ja auttaa sankariamme (usein maalaislääkäri tai jopa joskus rehellinen seriffi, jotka yleensä ovat suurtilallisten kavereita). Tutkimukset johtavat ratsastelujen jälkeen epärehellisten kotipihoihin, joista yleensä löytyy tämä aikaisemmin mainittu maalaistyttö, jolla järkeä on enemmän kuin karjapaimenilla isän kanssa yhteensä. Ai juu! Matkalla tietenkin tänne tilalle sankariamme on ammuttu salakavalasti jossain vuorilla tai metsiköissä, mutta viime hetkellä auringonväläys yms. on paljastanut ampujan ja sankarimme ehtii väistää luodin tai sitten se hipaisee jotakin harmitointa paikkaa hänessä (olkavarsi, reisi, ei koskaan osuta muuten munille..)
Siis seuraa rakkaus (anna mun kaikki kestää)....HALOO! ei siis sala-ampujan ja sankarimme välillä, vaan tietysti rehdin maalaistytön ja sankarin välillä. (Villissä lännessä ei homoja ollut, sori vaan Brokeback Mountain) ja isukki on vastaan, ja tilalta löytyy tilanhoitaja - kierosilmä epärehellinen tyttären himoitsijakin.
Joskus tutkimus alkaa myös niin, että sankarimme lähtee tutkimaan puolustamansa pientilallisen uhkaajia, ja usein edellä mainitut asiat tapahtuvat jossain välissä. Tosin tytär tällä kertaa on siellä puolustettavien joukossa.

Jälkimmäinen välivaihe onkin sitten jo onnistuneesti monimutkaisempi. Tässä kohtaa lännensarjojen kirjoittajat ovat panneet parastaan. Juoni käänteitä riittää, ja joskus saattaa jopa paljastua, että sankarimme onkin jokin ranger yms. joka soluttautuu ihan tuiki tavallisten ihmisten joukkoon reikärautoineen ja nyrkkeineen. Jos nuorikot ovat tähän saakka epäilleet sankariamme, niin viimeistään tässä vaiheessa sydän sulaa ja siitä alkaa sitten tora (anteeksi paljastin juonikäänteen, siis tässä kohdassa mainittu torahan alkaa vasta, kun sankarimme on selvittänyt roistot, mennyt naimisiin, saanut lapsia viattoman maalaistytön kanssa ja on ollut naimisissa 20 vuotta; siitä alkaa sitten tora, kuten tiedämme hyvin).
Tähän lukemiston kohtaan sitten liittyy myös sellainenkin totuus, että kaikki oikeamieliset kaupunkilaiset ovat alkaneet uskoa sankariimme, mutta eivät itse uskalla juurikaan auttaa sankariamme, mutta toivovat muutosta.

Loppuvaihe:
Siis sankarimme lakaisee rosvot tieltään viimeistä myöten saaden usein siipeensä (huom. siipeensä, muttei koska kuolettavaa osumaa) tämä jälkimmäinen suluissa oleva asia vaivaa minua hiukan. usein näet rosvot pitävät jotakuta omistaan ammattimiehenä aseiden suhteen, mutta eivät pirut osu  vaan tähän sankariin sillee kunnolla.
Joka tapauksessa asiat hoituvat, joskus maalaistytön järki ei riitä, vaan änkeää jonnekin paikkaan hakemaan vaikeuksia itselleen, ja samalla tietysti myös sankarillemme siis tulevalle aviomiehelle(mikä ihme se on, että ihaillaan avioliittoa?).
Joskus kaupunkilaiset tulevat viime hetkillä paikalle siis kokoavat rohkeutensa, mutta yleensä hommat on hoidossa.
Paha saa palkkansa, sankari naisensa ja usein myös tietenkin ranchin.

Nämä kuvaukset voivat olla ihan mistä tahansa lännensarjasta ( Arizona, Colt, Colorado, Virginia tai Nevada) mutta yhteistä niille nuo juonen käänteet ovat, ja nimen omaan kun puhutaan lehdistä about ennen 1975 vuotta. Niissä ei seksiä esiinny, mutta ruumiita tulee ihan liukuhihnalta. Ja huomasitte varmaan, ettei myöskään intiaanit ole pääosissa? Tai meksikolaiset? Nämä jälkimmäiset asiat huomioidaan vasta myöhemmin, kun kulttuurilliset rajat ja estot katoavat! Markkinoille tuli sellaisia lehtiä kuten WildFinn, Morgan Kane, Clay Allison jne. Mutta nepä olikin pikkuisen isommille pojille tarkoitettuja!


Ja samaan aikaan pikku kaupunkiin ratsastaa yksinäinen sateenpieksemä cowboy väsyneenä toiveissaan vain pari viskiä saluunassa ja puhtaat lakanat hotellihuoneessa, mutta: Iso paha paikallinen juntti alkaa haastaa riitaa... Cowboymme harmaat silmät muuttuvat jäänkylmiksi "en halua riitaa.."