Citymiehet metsässä eivät aina kykene löytämään terveksia luonnosta, olen tämän havainnut, vaikka tervaskannon nokka maassa olisi silmien edessä. Toin kaikista metsistä niitä ei tahdo löytyä asiantuntijoillekaan. Lahoja kantoja kyllä, mutta kovaa, vanhaa tervaskantoa ei vain ole löydettäväksi.
Muutamia vuosia sitten luin jostain eräjulkaisusta keinoterveksien teosta. Homma on varsin yksinkertainen, ja helppo toteuttaa. Kokeilin joskus ns. äijäillassa valmistaa noita ja palaute oli hyvää.
Tarvikkeet:
Suomalaista tervaa purkki, tärpättiä, haapapuuta, liuotusastia (n. 10 - 15 cm korkea muovitörppö),
tärpätin kestäviä muovipusseja, jesaria
Haapapuusta (huokoinen) tehdään noin 15 cm pitkiä, puoli senttiä paksuja ja kolme-neljä senttiä leveitä tikkuja. Ne voi miehekkäästi tehdä kirveellä, eikä se satu, ellei lyö polveensa tai sormeensa.
Liuotusastiaan kaadetaan tervaa noin puoleen väliin (siis tervan ja tärpätin määrä riippuu liuotusastian koosta!). Samaan syssyyn kaadetaan puolet edellisestä tervan määrästä tärpättiä sekaan.
Nyt sitten hämmennetään hyvin liuosta sekaisin. Terva pitäisi saada tärpätillä juoksevaksi eli ohueksi. Hommaan voi tehdä ihan hämmennintikunkin, mutta toisaalta kaipa niitä haapatikkuja on jo tehty?!
Tärpätin tarkoitus on tehdä tervasta siis juoksevaa, ja ohentaa sitä niin paljon, että terva imeytyy helposti tikkuihin.
Kun liuos on mielestäsi riittävän juoksevaa... tikut laitetaan pystyy siihen. Niin monta kuin astiaan saa sopimaan. Itse käytän liuosta siten, että tikun yläpäät eivät ole upoksissa, sillä niitä on mukavampi metsässä käsitellä, kun sormet ei tahriinnu tervaan. Nyt ne voi unohtaa liuokseen kolmesta neljään päivään, mutta viikkokaan ei ole liikaa. Ihan vaan ajatellen emäntäpuolta, homma kannattaa tehdä ulkona, samoin tuo "imeytys" ja myöhemmin tikkujen säilytys. Kaikki eivät pidä tervan tuoksusta.
Viikko on kulunut ja tikut otetaan pois astiastaan. Oman käyttötarpeen mukaan, niitä voi pussittaa aikaisemmin mainittuihin tärpätin kestäviin muovipusseihin (huom. kannattaa kokeilla pusseja - ei omia - tärpätin kanssa ja antaa tärpätin vaikuttaa muutaman päivää, nimittäin muovi ei heti anna periksi tärpätille).
Suosittelen paketin teippaamista vielä ilmastointiteipillä eli jesarilla tai vastaavalla. Joskus olen paketin vielä paketoinut sanomalehtiin, ihan reppua ajatellen, kun aina ei voi vannoa, millaiseen höykkytykseen sekin saattaa erällä joutua. Tikut saattavat olla yhä märkiä, mutta se ei haittaa.
Luon nyt mielikuvan tikkujen käytöstä. Olet varsinaisen "eräjorman" kanssa sorsametsällä. Pidätte tauon ja rupeatte tulien tekoon. Oikeasti alueella ei ole tervaksia ( pajukkoinen rantapeltoalue sorsametsällä yms.) Tee niin nuotiosi, ettei eräjorma näe tulien tekoasi. Sano vaikka että tuolta lähiheinikosta taisit kuulla sorsan ränkytystä. Eräjorma syöksyy sinne haulikko tanassa, kirves kädessä (oli etsimässä sopivaa sytykettä). Nyt äkkiä tee nuotio ja laita sinne valmistamiasi keinotervaksia sytytettävien puiden joukkoon. Muista piilottaa se muovipussi! Sytytä nuotio, ja kyllä eräjorma ihmettelee pariakin asiaa; tervaksen tuoksua ja mihin se s...tanan sorsan katosi.
Voit vain myhäillä eräjormalle, että kyllä sitä tästäkin pirunpellosta ammattimies tervaksia löytää, ja sorsallahan on tunnetusti siivet.
