Elokuva: Stalingrad (2013)

Netflixiin (linkki tässä) on lisätty venäläinen elokuva joka kertoo nimensä mukaisesti Stalingradin (nyk. Volgograd) taistelusta. Taustajuonena on muutaman sotilaan joutuminen taloon joka on solmukohtana Volgan ylittämistä varten. Sotilaiden on pidettävä talo saksalaisia vastaan. Rähinähän siitä tulee tietysti... Tarinaa taustoitetaan saksalaisten puolella jossa sielläkin on perinteiseen tapaan hyvä natsi - tosin vain yksi ja sekin vain puolihyvä. Ja osana tuota taustoitusta on myös siviilien elämän seuraaminen taistelujen keskellä. Stalingradissahan asui koko taistelujen ajan suuri määrä siviilejä molempien osapuolten hallinnoimilla alueilla eikä elämä varmasti oikeasti ollut helppoa.

Juoni on siis varsin perinteinen ja aika tyypillinen venäläisille elokuville. Samoin on tarinan synkkämielisyys; jostain syystä venäläistä kansanluonnetta kiehtoo jatkuva surkeus ja melankolia. Taitaa tosin olla yhteistä meille kaikille slaaveille.. Toisaalta eihän sotaelokuva tietenkään mikään komedia voi ollakaan varsinkin kun niiden pitää nykymaailmassa olla jopa Venäjällä sodanvastaisia eli synkkiä.

Taistelukohtausten laatu sen sijaan vastaa hyvää länsimaista tasoa. Elokuvaan on panostettukin satoja miljoonia ruplia ja se näkyy: tietokonegrafiikka on hyvin aidon näköistä, pyrotekniikka toimii ja joukkokohtauksissa on selvästi enemmän väkeä kuin Kummelisketsissä... Alla näin sivujuonteena ja kevennyksenä Youtubesta kyseinen pätkä (Luomisen tuskaa - Hakosen lista):

Jossain määrin tehosteissa kiusaa ylenpalttinen hidastusten käyttö. Ennen vanhaan syynä olisi arvellut olevan venäläisen elokuvakameran mutta tällä kertaa kyseessä lienee ylenpalttinen taiteellisuuden tavoittelu. Väkivalta hidastettuna on tarkka taiteenlaji eikä venäläisistä ole Sam Peckinpahille tai Quentin Tarantinolle siinä kilpailijaksi.

Tarinasta paistaa selvästi läpi putinilainen hapatus jonka mukaan venäläiset ovat jaloa sankarikansaa ja saksalaiset (= EU) roistoväkeä jotka ilkeyttään kiusaavat hyviä venäläisiä. Sanoma menee varmasti läpi Venäjällä mutta länsimaissa se vaikuttaa jossain määrin kornilta trullipropagandalta. Toisaalta on hyvä huomata se toinenkin puoli: eivät amerikkalaisetkaan ole missään määrin viattomia oman hapatuksensa markkinoinnissa. Ehkä kuitenkin valitsen mieluummin sen amerikkalaisen version.

Alla Youtubesta löytyvä elokuvan traileri:

Erikoistehosteiden laadun vuoksi annan elokuvalle arvomerkiksi Pronssisen ampumamerkin. Muutoin olisi kolmatta palkintoa - "ei mitään" pukannut.