Tässä taas yksi Netflix -löytö tutkailtavaksi. Kyseessä on neliosainen minisarja Natsi-Saksan Einsatzgruppe ("Toimintaryhmä") yksiköistä (lyhenne jatkossa EG). Sarja löytyy Netflixistä tästä linkistä. EG-yksiköistä löytyy syventävä artikkeli tästä Wikipedian linkistä.
EG:t olivat Saksan turvallisuuspoliisin RSHA:n perustamia erikoisyksikköjä (neljä kappaletta A-D) joiden tehtävänä oli seurata taistelevia joukkoja erityisesti itärintamalla ja "siivota" näiden jäljiltä kaikki epämieluisat henkilöt. Näihin kuuluivat tietysti juutalaiset mutta lisäksi mustalaiset, vammaiset, kommunisteiksi tunnistetut ja muutoin vain epämieluisat ainekset. Pääpaino oli kuitenkin juutalaisten hävittämisestä ja tärkeimpänä tavoitteena oli saada Euroopasta "Judenfrei".
Sarjassa on dokumentaarisesti seurattu EG:den toimintaa neljänä ajanjaksona kesä-elokuu 1941, syys-joulukuu 1941, 1942-1943 ja 1943-1947. Sarjan edetessä käy hyvin ilmi kuinka pienimuotoisena puuhasteluna alkanut joukkomurha saatiin täyteen käyntiin ja ammattimaiseksi toiminnaksi saksalaisella tehokkuudella. Viimeisessä jaksossa kerrotaan lopun ajoista Saksan tappion ollessa jo ilmeinen ja lopulta jälkiselvittelyistä sodan päätyttyä.
Merkillepantavaa sarjassa on kuinka Liettuassa, Latviassa, Ukrainassa, Unkarissa, Puolassa ja Romaniassa paikalliset ihmiset olivat hyvinkin innokkaita osallistumaan juutalaisten vainoamiseen. Taustalla oli vanha antisemitististinen perintö. Juutalaisia pidettiin sarjan mukaan "bolsevismimyönteisyyden" vuoksi myös syypäänä Neuvostoliiton syntymiseen ja tätä kautta olojen kurjistumiseen neuvostovallan alla. Taustalla saattoi olla myös vanhojen kalavelkojen maksamista tai vain halu ryöstää juutalaisten omaisuutta. Mukana toiminnassa oli useimmiten myös em. maiden poliisi- ja puolustusvoimat.
Sarjan mukaan joukkomurhaaminen oli niin raakaa toimintaa että jopa ammattimaiset natsit kokivat hermoromahduksia ja masennuksia. Himmler huolestui näistä psykologisista ongelmista jonka vuoksi kehitettiin tehokkaampia ja "humaanimpia" (siis teloittajille, ei uhreille) menetelmiä juutalaisten surmaamiseksi ampumisen sijaan.
Kun Saksan tappio alkoi vaikuttaa ilmeiseltä, perustettiin Sonderkommando 1005 hävittämään todisteet joukkomurhista. Ruumiit kaivettiin esille joukkohaudoista, poltettiin ja jauhettiin. Juutalaiset vangit tekivät kaivutyön minkä jälkeen myös heidät tapettiin ja ruumiit poltettiin koska todistajia ei haluttu jättää eloon. Suurin osa työstä tehtiin Neuvostoliiton alueella mutta myös mm. Serbiassa. Saksalaisella täsmällisyydellä sodan alkuvaiheessa tehdyt joukkohaudat oli dokumentoitu niin hyvin että "jälkihoito" pystyttiin tekemään.
Sarja on perusjuoksultaan hidastempoinen. Se muodostuu tarinankerronnan ohessa silminnäkijöiden, selvinneiden uhrien ja joukkomurhaan osallistuneiden haastatteluista. Kuvamateriaalina on haastattelujen lisäksi käyntejä tapahtumapaikoilla nykyaikana ja aitoa saksalaisten kuvaamaan aineistoa itse tapahtumista. Jälkimmäinen materiaali on varsin raakaa ja jopa pöyristyttävää. Aika hämmästyttävää on että aineistoa on säilynyt nykypäivään; natsit pyrkivät tuhoamaan kaikki todisteet kun tuhatvuotisen valtakunnan jääminen hieman odotettua lyhytikäisemmäksi alkoi olla ilmiselvää. Todennäköisesti saksalaisen luonteen pedanttisuuden tuntien kuvamateriaalia oli ehditty tuottaa, varastoida ja arkistoida niin paljon että kaikkea ei yksinkertaisesti ehditty hävittää.
Viimeisessä jaksossa käytiin läpi EG -ryhmien jäsenten kohtelu sodanjälkeen. Kohtelu oli hyvin lepsua: heti sodan jälkeen muutamia tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin mutta suurimmalle osalle annettiin elinkautisia vankeustuomioita ja heidät vieläpä pian armahdettiin näistäkin. Perusteluna toiminnalle sarjassa esitettiin että Länsi-Saksaan tarvittiin osaavaa poliisi- ja sotilashenkilöstöä vastapainoksi Itä-Saksan oletetulle ja pelätylle invaasiopyrkimykselle. Tämä siis länsipuolella. Itäpuolen menettelystä ei sarjassa lähemmin kerrottu mutta voidaan olettaa että se ei ollut Neuvostokäytännöt tuntien yhtä lempeää.
Sarja on mielenkiintoinen katsottava erityisesti tuon alkuperäismateriaalin vuoksi. Annan tälle arvomerkiksi "Hopeinen ampumamerkki".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti