Sain tämän kirjan lahjoituksena joten en voinut välttyä sen lukemiselta. Lahjoittaja tuskin tarkoitti pahaa lahjoitusta tehdessään mutta parempaankin olisi lukuoperaation vaatiman ajan voinut käyttää.
Kyseessä on Stig Jägerskiöld -nimisen oikeustieteen professorin ja historioitsijan laatima kokoelma Mannerheimin kirjoittamista kirjeistä vuosilta 1881-1951. Jägerskiöld on kirjoittanut Mannerheimin elämäkertakokoelman josta ainakin osa näistä kirjeistä on irrotettu.Kirjeet on suomennettu ruotsin- ja ranskankielisistä alkuperäiskirjeistä.
Ensi alkuun tunsin lievää uteliaisuutta kirjaa kohtaan. Arvelin että kirjeistä voisi saada valaistusta Marskin siviilipersoonaan ja toisaalta että niissä olisi tuotu esiin hänen henkilökohtaisia tuntojaan maailmanpolitiikasta ja sen näkyvistä hahmoista. Pettymys oli paha. Lieköhän kirjeet tarkoituksella valittu siten että niissä pääsääntöisesti käsiteltiin Marskin ja hänen sukulaistensa terveydentilaa, matkoja tai lukemiaan kirjoja tai lehtikirjoituksia? Joka tapauksessa sisältö oli pliisu ja mitäänsanomaton. Jägerskiöld ei ole edes vaivautunut taustoittamaan kirjeitä millään tavoin; kunkin kirjeen asettaminen ajalliseen ja maantieteelliseen viitekehykseen olisi jo pelkästään lisännyt kirjan arvoa merkittävästi.
Selväksi kirjeistä tuli oikeastaan ainoastaan se että M halveksi Hitleriä ja vihasi bolsevikkejä mutta arvosti ja ihaili Venäjää ja sen viimeistä tsaaria. Tietty ristiriita on jälkimmäisessä havaittavissa mutta taustalla on varmaankin ollut henkilökohtainen katkeruus vallankumouksesta joka pilasi hänen sotilasuransa Venäjän armeijassa ja toisaalta myös elitistisen aristokraattielämän. Näistäkin "havainnoista" on hyvä todeta että ne olivat kyllä jo tiedossa ennen tämän kyseisen teoksen lukemista.
Kirja vaikuttaa väkipakolla kyhätyltä "rahat-pois-roistoilta-huijareiden-taskuun" -tyyppiseltä tekeleeltä ja se vertautuu varsin hyvin toiseen vastaavaan Kyhepunussa arvioituun teokseen eli Antti Tuurin lipsahdukseen nimeltä "Mannerheim-ristin ritarit" (linkki arvosteluun löytyy tästä). Tuurin tekeleelle olin antanut (ja ihan syystä) Kolmannen palkinnon - ei mitään ja sen kummempaa tämäkään ei ansaitse. En suosittele ajanhaaskausta tämän teoksen lukemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti