Luin tämän Jessikka Aron kirjoittaman kirjan. Kirjalla on nimen lisäksi alaotsikkona "Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi".
Kirjassa käsitellään suurimmalta osin kahta teemaa. Ensimmäinen on Smolenskin lento-onnettomuutta (wikipedia-artikkeli tässä) , jossa kuoli mm. Puolan presidentti ja muita korkea-arvoisia puolalaisia poliitikkoja ja henkilöitä. Toisena teemana Aroon itseensä kohdistunut venäjämielisten suomalaisten tekemä häirintä. Pienemmissä määrin on käsitelty mm. Pronssisoturijupakkaa ja trollitehdasta Afrikassa.
Smolenskin turmassa virallinen tutkinta on päätynyt syyttämään lentäjiä virheellisestä toiminnasta, mutta Aron kertoman mukaan on syytä vahvasti epäillä, että Venäjä järjesti turman räjäyttämällä Tupolev -koneen siivessä räjähteen, joka pudotti koneen. Kone oli huollettu venäläisen oligarkin omistamassa huoltoyrityksessä vastikään, joten räjähteen sijoittaminen oli hyvin helppoa. Aro esittää kirjassaan laajalti hyvin uskottavia tutkimuksia, jotka osoittavat tuon jälkimmäisen tuhoutumissyyn suuntaan. Kuitenkin wikipedia-artikkelin lisäksi esim. National Geographicin Lentoturmatutkinta - sarjan kauden 12 jaksossa 7 "Presidentin kuolema" tullaan lentäjien virhettä osoittelevaan johtopäätökseen. Virallista varmaa tietoa asiasta ei ole eikä varmaan tulekaan, joten jokainen joutuu itse osaltaan arvioimaan, mihin uskoo.
Aro käsittelee itseensä kohdistuvaa ahdistelua ja häirintää ymmärrettävästikin hyvin henkilökohtaisesti ja traumatisoituneenakin. Kertoman mukaan toiminta onkin härskiä: venäjämielinen ryhmä pyrkii kaikin keinoin häiritsemään sekä Aron työtä että tämän yksityiselämää. Tavoitteena on ilmeisesti vaientaa Aro ja vahvistaa Venäjän informaatiovaikuttamista. Taustalla on tunnettuja maanpettureita kuten "dosentti" Johan Bäckman ja "päätoimittaja" Ilja Janitskin. Varsinaisen häirinnän tekivät kuitenkin ilmeisesti hyvin herkästi johdateltavissa olevat, eivät kovin monella pytyllä pyörivät "kenttäkätyrit". Näiden ajatusmaailmaa voi kyllä ihmetellä, mutta perimmäisenä selityksenä lienee AnoTurtiainen -tasoinen älykkyys.
Häirintätapausten käsittelyssä tulee hyvin ilmi suomalaisen avoimen yhteiskunnan heikkous: sanan- ja lehdistönvapauden nimissä joudutaan sallimaan toimintaa, joka jossain muualla katsottaisiin rikokseksi härittyä kohtaan tai tunnistettaisiin informaatiovaikuttamiseksi tai sen edistämiseksi. Aron kertoman mukaan suomalaisviranomaiset ovat kuitenkin hyvinkin käsittömiä tämän suhteen.
Aron kirja on jossain määrin pitkästyttävä luettava. Sen sisällön olisi voinut tiivistää lyhyemmäksikin sanoman kärsimättä. Alaotsikko olisi toisaalta edellyttänyt laajempaakin katsausta Venäjän informaatiosota- ja hybriditoimintaan, jonka tiedetään kyllä olevan laajaa ja ammattimaisesti toteutettua.
Alla vielä kuva kirjan kannesta:
 |
| Kirjan kansilehti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti